Juhlahumussa

En malta juhlatunnelmissani olla julkaisematta muutamaa ruutua kuvauksista tovin takaa. Helsinki Core Trainers – meitä jo pari vuotta hikoiluttanut ja rakkaaksi tullut treenistudio – juhlii tänään viisivuotissyntymäpäiväänsä. Kävimme ottamassa kuvia kutsuja varten: Mikko otti viralliset potretit, minä nappasin ruutuja kulisseista. Valmentajani ja vaimoni Kanerva oli kauniina kuten aina, samoin apukoutsi Nella-koira (jonka karvat ovat tosin aina täydellisessä ojennuksessa). Kuvissa vilahtaa toinenkin valmentaja Matti, yhteensä valmentajia onkin jo… seitsemän? Kahdeksan? Huikea joukko jokatapauksessa – onnea ja iloa tuhat kiloa! Kohta kippistellään.

2016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-12016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-22016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-32016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-42016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-52016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-62016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-72016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-82016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-92016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-102016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-112016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-122016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-132016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-142016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-152016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-162016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-172016-01-13-stellaharasek-helsinkicoretrainers-kaivohuone-18

Ihanaa lauantaita, kaunokaiset!

Veden äärellä

Yhteistyössä Thoreau-vesi, sisältää arvonnan

Viikonloppu alkoi viime perjantaina parhaalla mahdollisella tavalla, kun pitkän viikon päätteeksi sai istahtaa The Cockissa valmiiseen pöytään. Perjantai-iltapäivisin ei yksinkertaisesti riitä enää paukut kauppareissuun saati päätöksentekoon hyllyjen välissä – puhumattakaan siitä, että kotona sytyttäisi kaasulieden ja alkaisi kokkailla. Jumalille kiitos kortteliravintoloista, joihin voi talsia tukka kampaamattomana, rojahtaa nurkkapöytään ja tilata listalta mitä tahansa luottaen siihen, että pöytään kannetaan jotain hyvää.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-12016-02-10-stellaharasek-thecock-22016-02-10-stellaharasek-thecock-3

Perjantai-illan paikkavalinnalla oli nälän lisäksi toinenkin tarkoitus: kävin tutustumassa Thoreau-veteen osana yhteistyötämme. Olen pistänyt kattaukseen kuuluvat kauniit vesipullot aiemminkin merkille, The Cockin lisäksi myös muissa lemppareihini lukeutuvissa ravintoloissa. Kanansiivet ja simpukkapasta kiinnostivat, joten tie vei tällä kertaa tuonne Kasarmintorin kulmaan. Samalla selvisi mistä Thoreaussa on kyse.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-42016-02-10-stellaharasek-thecock-52016-02-10-stellaharasek-thecock-6

Euroopassa myydään kuulemma vuosittain 92 miljardia pulloa vettä. Jos kaikki nuo pullot kasaisi päällekkäin, saisi aikaan 1284 Mount Everest -vuorta, pääsisi kuusi kertaa maapallon ympäri ja pääsisi vielä 52 kertaa kuuhun. Vetää hiljaiseksi ja pistää pienen ihmisen pohtimaan onko pullojen määrässä mitään tolkkua. Eihän tuota määrää keskivertokapasiteetilla voi edes käsittää.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-72016-02-10-stellaharasek-thecock-9

Thoreau-vesijärjestelmä onkin saanut alkunsa pullovesisirkuksesta, jolle kaivattiin ympäristöystävällistä vaihtoehtoa. Thoreau tuo ravintoloihin (ja kahviloihin, toimistoihin ja oikeastaan ihan mihin vaan) ekologisen tavan tarjoilla paikallisesti hanavedestä suodatettua ja pullotettua vettä. Kuplilla tai ilman, itse tykkään molemmista. Paikan päällä ravintoloissa suodatettu ja hiilihapotettu vesi tarjoillaan simppeleistä lasipulloista, jotka kestävät sekä katsetta että käyttöä. Niitä ei tarvitse sen kummemmin kuljettaa, kantaa, kierrättää tai varastoida, ne vain ovat ja tekevät tyylikkäästi sen mihin ne on suunniteltu, kiinteänä osana ravintolan kattausta.

Thoreau-vesijärjestelmä on toisinsanoen palvelu, joka sisältää teollisuuskäyttöön sopivan laitteen hanaveden suodattamiseen ja hiilihapottamiseen, sekä lasiset pullot, joissa vesi tarjoillaan. Palvelun tavoite on helpottaa ravintoloiden (ja muiden pullovettä runsaasti kuluttavien yritysten) toimintaa sekä vähentää pullojätteen määrää. Ravintolat itse päättävät laskuttavatko vedestä vai ei. Joissakin ravintoloissa se on ilmaista ja toisissa ei.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-102016-02-10-stellaharasek-thecock-122016-02-10-stellaharasek-thecock-11

Nimi on peräisin 1800-luvulla eläneeltä amerikkalaiselta kirjailija-filosofilta Henry Dadid Thoreaulta, joka tunnettiin ekologisen elämän edelläkävijänä. Viisas kaveri, joka puhui ympäristönsuojelusta jo kauan ennen kuin suuret massat havahtuivat siihen, että luonnonvaroja ei voi kuluttaa eikä maapalloa kuormittaa loputtomiin. Pisteitä siitäkin, että hän keksi kansalaistottelemattomuuden käsitteen ja kirjoitti aiheesta kokonaisen kirjan. Se onkin lukematta, täytyy korjata asia ensitilassa.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-152016-02-10-stellaharasek-thecock-132016-02-10-stellaharasek-thecock-14

Sananen safkoista, sillä joka päivä tulee nälkä. Suosikkitapani syödä: tilataan pöytä täyteen ja vedetään kaikki kimpassa. The Cockissa jakaminen on tehty helpoksi. Kasarmintorin laidalta löytyvä kantapaikkani hurmasi jo silloin kun avasi ovensa, seuraavaksi otin haltuun myös seiskalta alkavan aamiaisen ja sittemmin lounaankin. Suosikkini saattaa silti olla iltalista ihan vaan siksi, että The Cockin simpukkapasta on kaupungin ellei koko maan paras.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-17

Lempipaikoissaan tulee usein tilattua samoja hyväksihavaittuja suosikkeja, tällä kertaa maistettiin myös lehtikaalipestossa paistettuja etanoita ja vuohenjuustosalaattia. Mansikoilla ja granaattiomenansiemenillä maustettu salaatti yllätti nälkäisen, oli raikas ja ruokaisa. Simpukoista joutui taas taistelemaan haarukalla ja kyynerpäillä, ensi kerralla tilaan ihan oman. Tartar on ystäväpiirissä monen suosikki.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-212016-02-10-stellaharasek-thecock-25

Tampereelta junantuomana tulleena on pakko digata kanansiivistä – kunnollisia saa Helsingistä harmillisen harvoista paikoista. Chili kruunaa siipikeon.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-202016-02-10-stellaharasek-thecock-192016-02-10-stellaharasek-thecock-18

Pesunkestävänä esteetikkona ei voi olla tykkäämättä Thoreaun lasipullojen muotoilusta. Kaunis, kulmikas pullo on yksinkertainen ja sopii monenlaisiin kattauksiin. Ottaisin mielelläni omaankin pöytääni – ei tarvitsisi enää kantaa selkä vääränä pulloja kaupasta kotiin ja takaisin, nimim. vissyn suurkuluttaja.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-162016-02-10-stellaharasek-thecock-22

Tällä hetkellä Thoreau-vesi löytyy jo monista helsinkiläisistä ravintoloista, The Cockin lisäksi mm. Lilla Robertista, Liberty or Deathista, Ragusta, Groteskista ja Southparkista. Ragussa kävinkin eilen ensimmäistä kertaa! Muut ovat enemmän tai vähemmän vanhoja tuttuja.

2016-02-10-stellaharasek-thecock-232016-02-10-stellaharasek-thecock-24

Olisipa mahtavaa nähdä Thoreau muissakin – myös Helsingin ulkopuolella sijaitsevissa – ravintoloissa, joten käynnistetäänpä raflojen kannustimeksi kuvakisa. Ilmianna Instagramissa ravintola, jossa haluat nauttia Thoreau-vettä ja voita 200€ lahjakortti kuvaamaasi ravintolaan. Tägää mukaan ravintola sekä hashtagit #thoreauvesi ja #puhdasitameri. Osallistumisaikaa on kuukausi, joten vikkelät ennättävät osallistua vaikka useammalla kuvalla. Lisäksi Thoreau-vesi lahjoittaa Puhdas Itämeri -säätiölle euron jokaisesta 9. maaliskuuta mennessä julkaistusta kuvasta, joten pistetäänpä Instagram paukkumaan. Somekisan tavoitteena on kuluttajien kysynnän kautta herättää ravintoloita siihen, että pullorumballe on olemassa validi vaihtoehto.

Kuvat Stella Harasek & Jarno Jussila

Neljän seinän sisällä

Olen viime vuosina vihdoin alkanut tykätä lähes kaikista vuodenajoista ja säätiloista, joista saamme Suomessa nauttia, mutta pakko myöntää: liejunvärinen loska koettelee jopa minun kykyäni nähdä kaikessa kauneutta. Ei mahda mitään – parasta loskakeleissä on se, että saa hyvällä omatunnolla pysyä untuvapeittojen ja pressopannun välittömässä läheisyydessä neljän seinän sisällä. Paljon muuta en olekaan viime päivinä tehnyt.

2016-02-09-stellaharasek-marimekko-3

Kävin lauantaina ja sunnuntaina ulkona vain kävellyttääkseni koiria, jotka eivät luonnollisesti halunneet kävellä. Niitä on kovin vaikea syyttää siitä. Loskassa kahlaamisen jälkeen on edessä tassu- ja mahapesu, kaikkien osapuolien hermoja raastava operaatio, jonka jäljiltä on puhdas turkki ja paha mieli. Sillä on onneksi taianomainen taipumus parantua lihapullalla. Toiset meistä tosin valitsevat lihapullan sijaan pienen lasin viiniä.

2016-02-09-stellaharasek-marimekko-1

Sisällä pysyminen on ollut paras päätös hetkeen. Oli ihana viikonloppu. Nukuin puoleen päivään. Sain aamukahvin kannettuna sänkyyn. Ajauduin keskusteluun siitä olisiko välillä minun vuoroni kantaa kahvia muille – hups. Harkitsin pyykin pesemistä ja luovuin välittömästi ideasta, koska se olisi vaatinut retken lähikaupan pesuainehyllylle. Ylimääräistä ulkoilua välttääkseni tein ruokaa ainoastaan niistä asioista, joita kaapista löytyi. Onneksi siellä on aina vähintään pannukakkuainekset, parmesania, pastaa ja valkosipulia – niillä pysyy kyllä hengissä yhden laiskan viikonlopun.

Ainoa huono puoli visusti kotona vietetyssä viikonlopussa on se, että polttopuut ovat taas loppu. Kroonisesta klapivajeesta huolimatta: onni on takka ja sen äärellä torkkuvat tyypit. Siitä vaan tulee selittämättömän onnelliseksi, tulesta, jonka ympärille kaikki kertyvät ja yksi kerrallaan nukahtavat. Ehkä se on jotenkin geneettisesti ohjelmoitu meihin. Jonkinlainen turvan tunne, kun rakkaat ovat lähellä, liekit lämmittävät ja sudet pysyvät loitolla.

2016-02-09-stellaharasek-marimekko-2

Joku kysyi kadulla mitä kuuluu ja vastasin tottumuksesta, että hyvää. Vastaakohan kukaan koskaan tuohon kysymykseen mitään muuta, vaikka seinät kaatuisivat niskaan ja ottaisi päähän niin paljon, että tukka tippuu irti? Mutta tottahan se on, juuri nyt. Kuuluu hyvää, loskaisesta helmikuusta huolimatta. Kengät ovat märät ja mieli kevyt. Hymyilen ventovieraille raitiovaunuissa, katsovat kuin hullua kunnes alkavat hymyillä takaisin. Se tarttuu, kokeilkaa vaikka.

Kuvat Mikko Rasila

Voittajat (ja ystävänpäivänvinkki)

Hei kiitos kaunis kaikille May Lindstromin arvontaan osallistuneille! Teitä olikin aivan mahtava määrä. Voittajat löytyvät kirjoituksen lopusta, mutta sitä ennen kiinnostuneille vinkki: yhteistyössä kanssani skaban järjestänyt luonnonkosmetiikan verkkokauppa Naturelle.fi halusi muistaa teitä arvonnan lisäksi kampanjakoodilla, jolla saatte 15% edun koko verkkokaupan valikoimasta, poislukien – niisk! – May Lindstromin tuotteet, joita ei myydä missään maailmalla alennuksella. Koodi STELLA15 pudottaa kassalla hinnasta pois 15% ja toimii ystävänpäivään eli 14. helmikuuta saakka. Kannattaa kurkata, laajasta valikoimasta löytyy mm. Tata Harperin ihanat tuotteet.

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-12016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-4

Ja niin – ne onnekkaat voittajat. Arpaonni suosi nimimerkkejä Maria (joka jätti kommenttinsa 31.1.2016 klo 21:20), Auringonkukka (27.1.2016 klo 00:11) ja Lotta (24.1.2016 klo 20:46). Olen teihin yhteydessä sähköpostitse lähipäivinä!

Kirkkautta kohti

Elämme hämmentäviä aikoja. Joka toinen päivä tarvitaan aurinkolasit sokaisevaa valkeutta vastaan, joka toinen päivä kumisaappaat loskassa kahlaamiseen. Tänään on näköjään yksi jälkimmäisistä – ja lisää loskaa tulvii tätä kirjoittaessa taivaalta. Haaveilen kalastajien kahluusaappaista ja perhekokoisesta sateenvarjosta, joka suojaisi myös sään masentamia mäyräkoiria. Mikä märkä, musta maanantai. Tilaan huomiseksi saman sään, joka valaisi kaupungin viime viikon lopulla. Kirkkaan ja kirpeän, aurinkoisempia aikoja enteilevän.

2016-02-05-stellaharasek-friday-22016-02-05-stellaharasek-friday-12016-02-05-stellaharasek-friday-42016-02-05-stellaharasek-friday-3

Valoa maanantaihin! Tulee hyvä viikko, tiedän sen.