Heinäkuun viimeinen

On näköjään sama onko kesä kylmä vai kuuma – päivät vilahtavat ohi samalla vauhdilla. Yhtäkkiä on heinäkuun loppu, kun ihan toissapäivänä vielä ihmeteltiin puihin puhjenneita nuppuja. Loppukesä on alkamaisillaan ennen kuin on ehditty kunnolla edes kesätunnelmaan. Onneksi kirjoitan tätä (älkää kivittäkö) kreikkalaisella terassilla (parempi olla kertomatta enempää yksityiskohtia). Myönnän, muuten tässä kuunvaihteessa saattaisi olla aavistuksen kitkerä sivumaku.

2015-07-30-stellaharasek-summer-12015-07-30-stellaharasek-summer-2

Heinäkuu on mennyt menojaan tekemättä itsestään sen kummempaa numeroa. Jäin lomalle, mutta ei ole tuntunut yhtään lomalta. Olen herännyt kaatosateeseen melkein joka aamu eikä ulos ole tarjennut lähteä t-paidassa, puhumattakaan niistä hellevaatteista, joita heinäkuussa olin kuvitellut käyttäväni. Loma alkoi pari päivää sitten kun astuin lentokoneesta Kosin lentokentälle ja kolmenkymmenen asteen helle otti minut syliinsä kuin kauan odotetun ystävän. Tunne oli molemminpuolinen.

2015-07-30-stellaharasek-summer-32015-07-30-stellaharasek-summer-4

Olen Suomen lokakuisesta säästä huolimatta pyöräillyt koko kuun kaikkialle, kuljettanut pyöränkorissa kaiken mitä moderni nainen voi kesälomallaan tarvita – halpoja torineilikoita, tuoreita kirsikoita, roseviiniä ja sementtitasoitetta. Olen käynyt Punavuoren Raudassa useammin kuin lähikaupassa ja uskon, että visiittini käyvät myyjien hermoille yhtä paljon kuin minun.

2015-07-30-stellaharasek-summer-52015-07-30-stellaharasek-summer-6

Olen istunut lounaalla ja kahvilla ja viinilasillisella ystävien kanssa, saanut olla sellainen kuin olen sattunut olemaan, jotain hyväntuulisen ja hysteerisen väliltä, täynnä tahtoa ja tappuraa, seuraavaksi hetkessä kippuralla kivusta ja kauhusta. Kukaan ei ole jaksanut toistella kliseitä, tiedämme että tässä kaikessa käy hyvin. Välillä vaan on vaikeaa ja siitä selvitään juuri näin – ottamalla päivän kerrallaan, sellaisena kuin se sattuu tulemaan. Jotkut kirkkaina kuin ylivalottuneet kuvat, toiset himmeinä ja märkinä, matalina roikkuvat pilvet melkein hipoen kaupungin kattoja. Joka aamu on silti juotu pahvimukikahvit, joko parvekkeella tai puistossa koirien kanssa, pari kertaa sängyssä kun Mikko on noussut aiemmin ja ehtinyt kipaista hakemaan. Päivä ei voi mitenkään alkaa huonosti, jos herää siihen, että yöpöydälle lasketaan kuuma kuppi kahvia.

2015-07-30-stellaharasek-summer-72015-07-30-stellaharasek-summer-8

Kuvassa oleva kaameus on Armageddon-käärme II. Käärme poikkeaa kaltaisistaan monella merkittävällä tavalla mm. olemalla huomattavasti suurempi, rumempi ja äänekkäämpi kuin mikään muu Luna-koiran leluista. Luonnollisesti se on edellämainituista syistä Lunan rakkain lelu maailmanhistoriassa. Siinä on yhden sijaan sentään kahdeksan (8!) vinkuvaa osaa ja jokainen, joka on joskus tavannut mäyräkoiran, tietää mitä se tarkoittaa.

Päättelitte oikein, on ollut myös Armageddon-käärme I, joka kohtasi loppunsa rikkirakastettuna kaksi vuotta sitten kun Mikko menetti lopullisesti hermonsa ja kantoi sen taloyhtiön roskikseen. Kun seuraaja löysi muuton yhteydessä tiensä elämäämme, Lunan sydän hypähti onnesta ja Mikko halusi hypätä parvekkeelta. Taktisesti jätän kertomatta *KÖH* kuka oli vastuussa tästä Luna-koiran omasta tuparilahjasta.

2015-07-30-stellaharasek-summer-92015-07-30-stellaharasek-summer-10

Olen matkustellut veneellä juuri ja juuri sen verran, että voin sanoa olleeni vesillä. Olkoonkin, että matkat ovat kestäneet minuutista muutamaan ja motiivini ovat vaihdelleet Skifferin pizzasta Hernesaaren Rannan kylmään kaljaan ja Chalupan burritoon. Mitä voin sanoa? Naisen täytyy syödä. (Ja juoda olutta.)

2015-07-30-stellaharasek-summer-112015-07-30-stellaharasek-summer-12

Olen maannut makuuhuoneen lattialla, lukenut keskinkertaisia kirjoja puoliväliin ja ajatellut, että onnea on tunkea hedelmäpääkallo ja salmiakkipääkallo yhtäaikaa suuhun. Katsellut kun Luna laahaa Armageddon-käärmettä ympäriinsä masentuneena kun kukaan ei suostu painostavasta tuijotuksesta huolimatta heittämään sitä. SINULLA ON SISKO, muistutan, LEIKI SEN KANSSA. Luna luo halveksivan katseen igluun, josta kantautuu vieno kuorsaus, ja tuuppaa minua kuonolla kainaloon. (Tuo käsi, nosta se ja heitä. Kuinka iso homma voi olla? Häh?) Onneksi olemme saaneet viime viikkojen varrella kylään kärsivällisiä ystäviä, jotka jaksavat lennättää Armageddon-käärmettä. Ja lohikäärmettä. Ja lentoliskoa. Ja pihipossua.

2015-07-30-stellaharasek-summer-152015-07-30-stellaharasek-summer-142015-07-30-stellaharasek-summer-13

Olen myös kysellyt naapurin kissalta mitä se maailmanmenosta ajattelee, mutta eiväthän ne koskaan kerro. Katselevat vaan vihreillä silmillään kuin tietäisivät kaikki maailmankaikkeuden salaisuudet, mutta eivät vaivaudu paljastamaan niitä kuolevaisille. Kuumottavia eläimiä. Koirien tekemiset ovat vähän turhankin tarkkaan tiedossa, mutta kissoilla on kokonaan oma salainen elämänsä. Livahtavat ulos ikkunasta, palaavat illalla eikä kukaan saa ikinä tietää missä kissa kävi ja kenet tapasi.

Vinossa koko muija

Kävin valmentajani patistamana osteopaatilla. Hän ei varsinaisesti ollut small talkin ystävä. Sinähän olet vinossa koko nainen, hän sanoi ystävällisesti ja katseli minua päästä varpaisiin. Seisoin keskellä huonetta kuten aina seison, nojaillen toiseen lonkkaan, kädet taskuissa, keinuen hitaasti vasemmalle ja oikealle. Olkapäät alempana kuin aiemmin, silti kallellaan kuin tuulen taivuttama puu.

_2015-07-29-stellaharasek-training

Taidat ajatella aika paljon, hän sanoi kun koski ensimmäisen kerran selkääni. Kiinni jäin. Mietin voivatko ajatukset olla niin raskaita, että niiden painon tuntee selässään.

Minut oli suoristettu puolessa tunnissa. Nousin huojentuneena, korvissa kohisi. Tämä on vasta alku, hän varoitti. Tule takaisin vähän ennen kuin todella tarvitset sitä.

Sain muitakin ohjeita: seiso suorassa, sitä varten sinulla on kaksi koipea. Juo enemmän vettä. Ajattele vähemmän.

Pala Italiaa

Uskokaa tai älkää, on olemassa kesään kuuluvia asioita, joihin ei aurinkoa kaivata. Roseviinin juominen rantakallioilla vaatii suopean sään, mutta lempibaareissa luuhaaminen onnistuu kelillä kuin kelillä. Yksi (ei enää niin) salaisista suosikeistani on Kalevankadun ja Albertinkadun kulmassa sijaitseva italialainen Milli Miglia. Se on parhaimmillaan nimenomaan kesäisin, kun ovet on avattu ammolleen, terassipöydät on kannettu kadulle ja Aperol spritz tarpeen mukaan viilentää tai lämmittää.

2015-07-28-stellaharasek-millimiglia-12015-07-28-stellaharasek-millimiglia-2

Italialaisesta kilpa-ajosta Mille Migliasta nimensä nyysinyt rento korttelibaari on oiva monellakin tapaa. Paikka on pieni, vilkkaimpina aikoina jopa ahdas, mutta pöydän saa lähes aina – ainakin pöydänkulman ja sehän riittää. Milli Miglia on myös siitä Helsingissä harvinainen paikka, että siellä tuntuu ihan luontevalta notkua tiskillä, lukea lehteä, jutella vieruskaverille tai baarimikolle, tai ihan vaan katsella ikkunasta kadulle. Olla yksin tuntematta tarvetta teeskennellä, että odottaa kaveria joka saapuu ihan minä tahansa hetkenä.

2015-07-28-stellaharasek-millimiglia-52015-07-28-stellaharasek-millimiglia-42015-07-28-stellaharasek-millimiglia-3

Koirat ovat paikkaan tervetulleita, niitä näkeekin siellä usein. Ystäviemme Nella-koira on kantis, joka kerää kehuja ja rapsutuksia niin henkilökunnalta kuin asiakkailta.

2015-07-28-stellaharasek-millimiglia-62015-07-28-stellaharasek-millimiglia-7

Tykkään tummanpuhuvista kalusteista, valuneista kynttilöistä, keijuvaloista ja sopivasti kitchista sisustuksesta, joka on varsinkin illan hämärtyessä tunnelmallinen. Pisteitä Hendrick’s-pulloista, se on suosikkiginini ja käytän tyhjentyneitä pulloja itsekin niin maljakkoina kuin kynttilänjalkoina.

2015-07-28-stellaharasek-millimiglia-82015-07-28-stellaharasek-millimiglia-9

Listalta löytyy italialaisia klassikoita Peronista limoncelloon. Useimmiten tilaan Aperol spritzin. Johtuukohan tunnelmasta, että se tuntuu maistuvan täällä erityisen hyvältä. Olen kuullut muuten villin hullun, että vitriinissä pyöriviä öljyisiä pizzasiivuja saa juomien mukana, jos vaan hoksaa kysyä. Ensi kerralla kokeilen.

2015-07-28-stellaharasek-millimiglia-102015-07-28-stellaharasek-millimiglia-11

Milli Miglia
Kalevankatu 36
Kamppi, Helsinki

Swingin’ down the lane

Helsingissä, muutama viikko sitten, kun aurinko helli kaupunkilaisia hetken ajan. Oli levoton olo enkä osannut päättää oliko se oire orastavasta hyvätuulisuudesta vai huonotuulisuudesta, joten puin hatun. Kun kohtaa maailman hattu päässä, päivästä tulee hyvä. En tiedä onko kaikilla hatuilla sama vaikutus vai liittyykö se vain lempihattuuni, mutta olen varmuuden vuoksi käyttänyt sitä mahdollisimman paljon.

2015-07-27-stellaharasek-bulevardi-1

Musta silkki oli vaivattomin vaihtoehto kaupungilla lorvailemiseen. Muistan hämärästi ajan, kun olin tarkka kontrasteista: väljä alaosa vaati seurakseen kapean yläosan, ja päinvastoin. En jaksa enää välittää yhdestäkään tyylisäännöstä. Toppini on väljä, lanteilla roikkuvat silkkihousut lököttävät kaikkialta. Olkoon. Kadut ovat täynnä horroksestaan heränneitä ihmisiä, aikatauluttomuuden onnea, odotusta. Meillä kaikilla on muutakin mietittävää kuin se toteutuuko vaatteissani täydellinen tasapaino. Esimerkiksi se saako Pappagallon kiskalta vielä kaupungin parasta pistaasijäätelöä. (Se on sentään todella tärkeä kysymys ja vastaus on kyllä, kunhan ei ole päässyt loppumaan.)

2015-07-27-stellaharasek-bulevardi-32015-07-27-stellaharasek-bulevardi-4

Kesällä voi istua loputtomiin kadun varrella ja katsella ohikulkijoita. On paljaita nilkkoja, auringossa palaneita olkapäitä ja poskipäitä, ruskettuneita niskoja, hikinoro joka hiipii selkää pitkin. Ilma pääsee iholle ja ihmisistä tulee niin paljon vastaanottavaisempia. Avoimia kaikelle, päähänpistoille, odottamattomille ehdotuksille, tuntemattomien keskustelunavauksille. Ajatuksille ja kohtaamisille, joiden ei ole tarkoitus johtaa mihinkään. Pidän ajatuksesta, että aurinko kokoaa kaikki hetkeksi samaan veneeseen. Keinutaan vaan aalloilla, katsotaan mihin tuulenvire vie. Kunpa elokuu toisi näitä päiviä monta mukanaan.

2015-07-27-stellaharasek-bulevardi-52015-07-27-stellaharasek-bulevardi-6

TOPPI ZARA
ULDAHLIN SILKKIHOUSUT SAATU DOTSISTA
HYDESIN AURINKOLASIT GAUDETESTA
HOPEAKORUT PERNILLE CORYDON
ATP ATELIERIN SANDAALIT URBAN A:STA
HATTU VUOSIENTAKAINEN LAHJA
LEVEÄ RANNERENGAS KIRPPARILTA
OLKILAUKKU LIFESTYLESTA
KAULARIIPUS VINTAGE

FRANK SINATRA – SWINGIN’ DOWN THE LANE

Kesäloma

Jos kesä ei tule minun luokseni, minä painelen sinne missä kesä lymyilee. Lentoliput lämpimään eivät ole hetkeen olleet yhtä odotettuja kuin nyt. Edessä on kaksi viikkoa Kreikan saaristossa eikä hirveästi harmita, että joka päivälle on povattu pilvetöntä paistetta ja vähintään kolmekymmenen asteen hellettä. On siis pakattu, haaveiltu kaikista niistä asioista joita voi tehdä vain auringossa ja kaivettu esiin aurinkovoiteita, joita ei tähän asti ole tarvittu mihinkään.

Osaan pakata kahdenlaisella tavalla. Sokkopakkaamista harrastaa myös kämppäkaveri ja sen suurin ja oikeastaan ainoa hyvä puoli on nopeus: kaavi kaikki sängystä ja lattialta löytyvä suoraan matkalaukkuun ja luota siihen, että siitä löytyy suunnilleen kaikki mitä arkipäivässäsi käytät ja tarvitset. Tähän kuluu kolmekymmentä sekuntia (suosittelen siis erityisesti niihin reissuihin, kun lentokoneen lähtöön on tunti etkä ole muistanut pakata) ja toimii, kunhan ei ole turhantarkka. Laukusta kun voi löytyä yksitoista alaosaa ja yksi t-paita ja kuka niitä meikkejä muutenkaan jaksaa käyttää. Hammasharjan voi onneksi ostaa mistä tahansa kulmakiskasta.

2015-07-24-stellaharasek-packing-1

Toinen tapani on hidas ja huolellinen: levitä kaikki lattialle, kyseenalaista jokaisen esineen tarpeellisuus, valitse vain vaatteita jotka sopivat kaikkiin muihin vaatteisiin ja jätä lopuksi vielä puolet pois, koska käytät kuitenkin vain kymmenen vuotta vanhoja shortseja ja varvastossuja.

Taktiikka toimii hyvin, jos on esimerkiksi lähdössä kolmeksi kuukaudeksi kiertämään reppu selässä Eurooppaa tai aikoo matkustaa junalla Siperian halki. Se on myös äärimmäisen toimiva tapa raastaa mahdollisen matkakumppanin hermot riekaleiksi jo ennen kun on päästy edes lentokentälle asti. Matkatavaroiden minimoimiseen tähtäävä puolipäiväinen prosessi ei ole kuitenkaan aivan välttämätön, jos aikoo hypätä kolmelta aamuyöllä taksiin ehtiäkseen aamukuudelta lähtevään lomalentoon ja sen jälkeen liikkua lähinnä hotellihuoneen ja merenrannan välillä.

2015-07-24-stellaharasek-packing-2

Tällä kertaa löysinkin kompromissin näiden kahden väliltä. Se on saavutus ihmiselle, jota ystävät ovat useammin kuin kerran kuvanneet sanalla “ehdoton”. Olen heitellyt matkalaukkuun asioita, joista koostuu kesä: kirjoja, kaftaaneja ja sandaaleja, huolettomia hellevaatteita joita ei ole voinut vielä käyttää, illallisia varten muutaman kauniin mekon. Pikkulaukun, jota ei ole tarkoitettu tietokoneen tai kamerakaluston kantamiseen, vaan parille pokkarille ja jäätelöön varatulle pikkurahalle. Tästä tulee sellainen matka.

Matkalaukusta on saanut myös nostaa pois asioita kuten hivenen huolestuneita mäyräkoiria ja vaaleanpunaisia pehmolohikäärmeitä. Tarina ei kerro oliko lohikäärme tarkoitettu minulle vai mäyräkoiralle itselleen, mutta molemmat saavat jokatapauksessa jäädä Tehtaankadulle pitämään Mikolle seuraa.

2015-07-24-stellaharasek-packing-3

Asioita, joita haluan tehdä ennen matkalle lähtöä: imuroiminen, koska palaaminen pölyiseen kotiin on kamalaa. Kaikkien saapuneiden laskujen maksaminen, silloin ei tarvitse heti matkalta palattua kahlata postivuoren läpi. Korjaan kaappiin vaatekasat, jotka ovat vallanneet työhuoneen tuolit. Siivoan työpöydän, pyyhin puisen pinnan pölystä ja kahvirenkaista. Heitän sinnetänne teipatut todo-listat roskiin – jos jotain jäi tekemättä niin ei se varmaan kovin kiireellinen ollutkaan.

(Jonkinlaisen palkinnon voisi muuten antaa postit-lapuille, jotka eivät suostu pysymään seinässä tai edes pöydässä ilman teippiä. You had ONE job.)

2015-07-24-stellaharasek-packing-4

Lopuksi: nostan koirat syliin, molemmat mahtuvat kunhan malttavat olla kylki kyljessä. Annan niille lähtösuukot, saan takaisin sata. Kerron niille, että tulen pian takaisin. Nieleskelen jo ikävääni. Koirat vaihtavat merkitseviä katseita. Taas tuo vetistelee. Miettivät olenkohan muistanut jättää jääkaappiin niiden lempilihapullia.