Parasta juuri nyt

Lähestyvä viikonloppu. Saan taas lempivieraani Lontoosta luokseni! Minun lisäkseni visiitistä ilahtuvat koirat, jotka käpertyvät yöksi Himmun kainaloon. Niillä ei ole enää lisenssiä minun ja Mikon sänkyihin, mutta vieraspetilisenssi löytyy. Lauantaina on luvassa pieni maakuntamatka Sipooseen, syynä paras mahdollinen eli livemusiikki. Sunnuntain suunnitelmista ei ole vielä aavistustakaan eikä niitä toivottavasti tulekaan, sillä tyhjät päivät ovat juuri nyt autuainta mitä on. Ja aurinko se vaan paistaa pilvettömässä sinessä kuin ei olisi kuullutkaan alkukesän epävakaudesta. En valita.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-1

Pitkän kaavan kautta korkattu Aperol Spritz -kausi. Varma kesän merkki! Jääkaappi on jo varustettu rantakallioilla vietettyjä pitkiä päiviä varten. Pakko palata aiheeseen, sillä eilisillan kemuista on olemassa ihania valokuvia, joita olisi synti jättää julkaisematta.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-2

Astetta freesimpi surffitukka Dandysta. Muutama auringonvaalentama raita omaan tummaan tyveen tekee ihmeitä koko olemukselle. Latvojakin vähän vaalennettiin ja kevennettiin. En tiedä mitä minä – tai tukkani – tekisimme ilman Markoa. Onneksi ei tarvitse ottaa selvää. Marko, et saa koskaan muuttaa maasta.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-3

Secondhand-putiikista poimitut kesäfarkut. Ne saavat korvata kirjaimellisesti rikkirakastetut edeltäjänsä, jotka lähipiirin lausunnon mukaan ovat viimein ylittäneet veteen piirretyn viivan “rennosti rentun” ja “rönttöisen ryysyläisen” välillä. Kauan ne kestivätkin, olen kiitollinen jokaisesta yhdessä vietetystä vuodesta. Nyyh. (Lähipiiri ilmeisesti tuntee metsänsä puut ja aikoo pitää huolen siitä, että vanhat lempparit lentävät roskiin eivätkä eksy enää “vahingossa” jalkaan.)

Uudet farkut olivat secondhand-statuksestaan huolimatta vähän turhankin uudet, joten pakotin farkkukuningatar Natan taikomaan niistä vähän resuisemmat. Kätevää, kun ympäriltä löytyy kaikkien alojen erikoisosaajia! Lahkeet lyhenivät ja polvet ratkottiin auki. Tästä ne vaan paranevat ajan mittaan, kunhan vähän kulahtavat ja reunat alkavat repsottaa.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-4

Parhaista paras: tämä valo, joka leijailee kaduilla ja rannoilla vielä kahdeksan aikaan illalla. Ei sitä edes muista miten paljon sitä onkaan kaivannut ennen kuin se on taas täällä. Se tekee näistä alkukesän illoista niin kauniit, etten haluaisi olla missään muualla kuin Helsingissä juuri nyt.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-5

TAKKI* STYLEIN
UNO PIU UNON MOKKALAUKKU* DOTS
PAITA ISABEL MARANT (SECONDHAND)
FARKUT TIGER OF SWEDEN (SECONDHAND)
AURINKOLASIT THE ROW
SANDAALIT MATKAMUISTO KREIKASTA
*SAATU

Kuvat Anni Taimisto

Vihreät viikot

Hei siellä! Elossa ollaan, vaikka välillä on vähän epäilyttänyt. Viikonloppu sujui parhaalla mahdollisella tavalla: ilman ainuttakaan mainittavaa suunnitelmaa. Asioiden sopiminen vapaapäiville tuntuu jotenkin uuvuttavalta – mistä sitä voi monta päivää aiemmin tietää mitä huvittaa tehdä iltayhdeksältä lauantaina? Viime lauantaina huvitti näköjään nukkua, sillä simahdimme vahingossa ennen kymmentä ja heräsimme puolilta päivin sunnuntain puolella. Univelka, hmm?

2016-05-23-stellaharasek-weekend-12016-05-23-stellaharasek-weekend-17

Joko mainitsin, että koirien sänkylisenssi on peruuttu? Mäykkymuijat ovat toisinsanoen saaneet porttikiellon sänkyyn. Not naming any names, mutta se on ollut toisille meistä traagisempi käänne kuin toisille. Pakko myöntää, sitä kummasti nukkuu paremmin, kun kukaan nelijalkainen ei yritä keskellä yötä vallata tyynyjä itselleen tai potkia kaksijalkaisia lattialle. Sängyn laidalla halailu on sentään ihan sallittua.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-22016-05-23-stellaharasek-weekend-3

Jos on sunnuntaiaamuna toimeliaalla tuulella – mitä ei toki tapahdu kovinkaan usein – voi kipaista lähileipomoon ja hakea sieltä puolikkaan Grand Blancin. Se on Fazerin juureen leivottu leipä, jota myydään onneksi myös puolikkaina ja sitäkin pienempinä paloina. Se on nimittäin val-ta-va, en tiedä millaisiin suurperheiseen niitä kannattaisi ostaa kokonaisina. Maistuu parhaalta paahdettuna, voin ja hyvän juuston kera. Sanan “hyvä” voi korvata myös ilmaisulla “mikä tahansa jääkaapista löytyvä”, sillä kauppaan asti ei kykene kukaan sunnuntaiaamuisin.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-182016-05-23-stellaharasek-weekend-4

Kisajännitys on vetänyt miehen mietteliääksi. Katsoimme finaalin kavereiden kisakatsomossa ja muistin taas miksi en katso jääkiekkoa. Aivan sama onko oma joukkue voitolla vai häviöllä, hermoni ovat hiutuneet riekaleiksi pelin puoliväliin mennessä. Täytyy joskus kertoa teille salatusta jääkiekkomenneisyydestäni (kuten siitä, että vietin vuoden jääkiekkolukiossa ennen kuin anoin ja sain turvapaikan tamperelaisesta taidelukiosta).

2016-05-23-stellaharasek-weekend-52016-05-23-stellaharasek-weekend-62016-05-23-stellaharasek-weekend-7

Tuo ihana nainen ilmestyy tuon tuosta ovelle ja tuo mukanaan (täydellisen tukkansa lisäksi) milloin kahvia ja pullaa, milloin viiniä. Jollain taianomaisella tavalla aina juuri sitä mitä siihen tilanteeseen tarvitaan. Joskus teemme ruokaa – pilkomme uuniin perunoita chilin kanssa, tai työnnämme sinne pakastepizzan. Nälkäisenä ei nirsoilla. Silloin ei mennä siitä mistä aita on matalin, vaan siitä missä aitaa ei ole.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-82016-05-23-stellaharasek-weekend-92016-05-23-stellaharasek-weekend-102016-05-23-stellaharasek-weekend-11

Helsingin vihreät viikot: ne alkukesän päivät, kun kaikki on hetken ajan epätodellisen vihreää. Pidän tästä tunnelmasta juuri ennen kuin sävyt tummenevat ja tuoksut syvenevät kohti keskikesää. Ihmiset uskaltautuvat ulos ensimmäisiä kertoja t-paidoissa ja sandaaleissa, terassit täyttyvät. Ilmassa on epäuskoa, iloa ja tiheneviä toiveita. Ihan kuin koko kaupunki olisi yhtäkkiä enemmän elossa.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-142016-05-23-stellaharasek-weekend-152016-05-23-stellaharasek-weekend-12

Meillä on soviteltu viime päivinä käytettyjä mokkatakkeja, vanhoja vintagemattoja ja uusia ajatuksia. Niitä pitää testata ennen kuin tietää toimivatko ja tuntuvatko omalta. Jotkut solahtavat samantien paikoilleen kuin olisivat olleet siinä aina.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-132016-05-23-stellaharasek-weekend-16

Hetkonen – sängyssä oleskelua ilman lisenssiä! Koira numero kaksi katsoi tilaisuutensa tulleen ja loikkasi toiveikkaana kainaloon, mutta valokuvaaja hääti sen takaisin lattialle heti tämän ruudun jälkeen.

Kuvat minusta Jarno Jussila, takkikuvan otti Anni Taimisto

Torstain tosiasioita

Olen tänään kumonnut päässäni tukun turhanpäiväisiä kliseitä.

Kuten sen, että onni syntyy pienistä asioista. Kesän ensimmäisistä pioneista ikkunalaudalla, aamukasteesta paljaiden jalkojen alla, hyvästä kahvista. Hyvän kahvin merkitystä mitenkään aliarvioimatta sanon vaan, että tämä on maailmankaikkeuden suurin HUIJAUS.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-1

Onni syntyy juurikin isoista asioista. Kuten siitä, että on työ, jonka tekeminen tuntuu järjelliseltä tavalta kuluttaa tätä yhtä elämää. Ihmissuhteista, joissa saa saman verran kuin antaa. Siitä, että oma ja läheisten terveys on tallessa. Että öisin ehtii nukkua, että keho liikkuu ja sitä saa liikuttaa, että happi virtaa keuhkoissa molempiin suuntiin. Aivan kaikki muu on plussaa. Pionit ikkunalaudalla ovat ihania ja minäkin rakastan aamukastetta, mutta niistäkin nauttii enemmän, jos ne suuret linjat – perusasiat – ovat kunnossa.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-22016-05-19-stellaharasek-thursday-3

Sitten. En tiedä kuka vatipää sanoi ensimmäisen kerran, että raha ei tee onnelliseksi, mutta lyön vetoa, että ei ollut helsinkiläinen luovan luokan yrittäjä. Ei raha tietenkään itsessään tuo onnea, mutta se poistaa kyllä monenlaisia ongelmia. Juuri nyt tuntuu siltä, että elämässäni ei ole yhtään haastetta, jota ei voisi ratkaista rahalla. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa: en ole ikinä ollut kovin kiinnostunut rahasta, mutta juuri silloin kun sitä ei ole, sitä joutuu ajattelemaan jatkuvasti. Ehkä aloitan lottoharrastuksen. Tai ainakin tilaan universumilta elämän, jossa ei tarvitse pohtia onko tänä vuonna varaa esimerkiksi lomailla.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-42016-05-19-stellaharasek-thursday-6

Yhden kliseen allekirjoitan: kauneus asuu yksityiskohdissa. Se on totta! Kyllä, hain äsken kukkakaupasta kesäni ensimmäisen pionin. Hinnat ovat vielä pilvissä, yksi sai riittää. Ei yksi, kaksi tai viisitoista pionia muuta mitään tai tee elämästä helpompaa tai parempaa, mutta ovat ne kauniita, kaikessa pöyhkeydessään. Katselin vaaleanpunaisia, mutta valitsin valkoisen, se vain oli eikä julistanut mitään. Vaivaton viikonloppuseuralainen, notkuu ikkunalaudalla eikä odota minulta muuta kuin vähän raikasta vettä.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-72016-05-19-stellaharasek-thursday-8

Kuvat nappasin äsken kun tulin kotiin. Mikko tuli melkein heti perässä ja toi mukanaan kahden rantaretkestä uupuneen koiran lisäksi tuttuja: eräänkin Vihreän talon emännän ja tumman taiteilijakaunottaren, jonka kanssa jaoin kodin viisitoista vuotta sitten. Opiskelimme molemmat taidetta, olimme aloittaneet samalla tulevien kuvataiteilijoiden vuosikurssilla, kolmas kämppäkaverimme Timo oli valmistumassa näyttelijäksi. Kohtasimme aamuisin asunnon ahtaassa keittiössä ja neuvottelimme puuronkeittovuoroista. Muistan sinivalkoisen kylpyhuoneen ja kumiankan, Tigin shampoon tuoksun. Sinä olit jo silloin ihan samanlainen, Saija sanoi. Tuhat rautaa tulessa, aina sinkoamassa johonkin. Sitä en muistanut, ehkä en halunnut. Juuri siksi teki hyvää kuulla.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-92016-05-19-stellaharasek-thursday-10

Joko olisi aika ottaa opiksi? Oikea hetki korjata kurssi? Väsymys riisuu ihmisestä turhat kerrokset ja yrittämisen. Ei kiinnosta enää kaunistella totuutta, sanoa asioita pehmeämmin. Jäljelle jää tukku tosiasioita, joita on kiertänyt niin kauan, että kehästä on saanut kyllikseen. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos vaan kohtaa ne? Mitä sinä tekisit, jos tietäisit, että et voi epäonnistua?

Won’t stop ’til it’s over

Joka vuosi kesän kynnyksellä iskee hulluus nimeltä The Temper Trap. Syy hulluuteen voisi olla muttei ole se, että aussiyhtye on kotoisin Melbournesta, samasta kaupungista kuin minä. Se on nelikon vuonna 2008 julkaistu esikoisalbumi, joka sekoitti aikoinaan minun ja vaikka kuinka monen muun musiikinystävän pään. Toiset meistä eivät ole vieläkään ihan päässeet siitä yli.

Conditions on alusta loppuun timanttista tavaraa ja sen kaikkein kimaltavin kruununjalokivi on tietysti sinkuksi lohkaistu Sweet Disposition. Se kelpasi myös (500) Days of Summer -elokuvan soundtrackille, joka ei muutenkaan ole hullumpi. Oi, sen leffan voisikin katsoa pitkästä aikaa uudestaan.

Tämä biisi saa Tehtaankadun residenssin enemmän sekaisin kuin mikään määrä kuohuviiniä. Ehkä samasta syystä tämä on myös yksi niitä harvoja kappaleita, joita meillä voi soittaa tuhat kertaa toistolla ilman että kukaan haluaa heittää kaiuttimet parvekkeelta. Niitä harvoja kappaleita näyttää yhdistävän surisevat syntikat, taivaisiin kohoavat kertosäkeet ja se, että niitä kuunnellessa alkaa tehdä mieli riehua. Ei se väärin ole.


THE TEMPER TRAP – SWEET DISPOSITION

Retki Roihuvuoreen

Yhteistyössä Valio

Tänä keväänä on alkanut kiinnostaa kaikenlaiset kaupunkiretket omien kotikulmien ja arkireittien ulkopuolelle. Vähän turhan tiiviisti on nimittäin tullut pyörittyä samoissa tutuissa paikoissa ne kolmetoista vuotta, jotka olen Helsingissä asunut. Kolmetoista. Alkaa vähän hävettää, kun sanoo sen ääneen ja miettii miten monta paikkaa täälläkin, ihan lähiseuduilla, on vielä näkemättä ja kokematta. Ajatus pälkähtää päähän joka kesä, mutta nyt on näköjään vihdoin aika ja seura kohdallaan, sillä suunnitelmia on alkanut syntyä ja ensimmäiset on jo toteutettu. Tykkään!

2016-05-18-stellaharasek-lumo-012016-05-18-stellaharasek-lumo-022016-05-18-stellaharasek-lumo-03

Lähdimme eilen Roihuvuoreen, vakaana aikomuksena bongata kirsikkapuiston kukinta viimeisillä hetkillään ennen kuin kukat varisevat. Tiesimme, että sunnuntaina puistossa vietettiin vuosittaista hanami-juhlaa emmekä halunneet mennä tuhansien ihmisten sekaan tungeksimaan, joten päätimme odottaa, että pahin ryysis on hälvennyt. Maanantaina emme ehtineet, joten teimme retken tiistaina. VIRHE! Kirsikkapuut olivat jo pudottaneet vaaleanpunaisen värinsä ja hattaraiset kukkansa – puistossa ei ollut silmänilona enää kuin paljaat puut. Ensi vuonna uusi yritys ja osuvampi ajoitus.

2016-05-18-stellaharasek-lumo-042016-05-18-stellaharasek-lumo-05

Oli Roihuvuoressa onneksi muutakin nähtävää. Kirsikkapuiston kupeessa sijaitsee nimittäin japanilaistyylinen puutarha, jonka paikalla oli ennen liuskekivilouhos. Japanilaistyylinen puistosta tuli tiettävästi vähän vahingossa, kun sen rakentamisessa pyrittiin niukkuuteen ja alueen ominaispiirteiden kunnioittamiseen. Minulle saniaisista, korkealle kohoavista havuista ja sammaleen peittämästä kalliosta tulee mieleen Japanin sijaan enemmänkin pohjoissuomalaiset maisemat, joista äitini on kotoisin. Samanlaisilla sammaleisilla kallioilla tuli lojuttua kesäisin, syötyä eväitä, luettua kirjoja ja Hevoshullu-lehtiä. Auringonvalo siivilöityi ihan samalla tavalla oksien läpi. Vastaan tuli tuttuja tyyppejäkin, tärkeänä nakuttava tikka, jänis ja pari oravaa.

2016-05-18-stellaharasek-lumo-062016-05-18-stellaharasek-lumo-07

Kaupunkiretkiin pitää pakata mukaan kolme asiaa: kamera, hyvät kengät ja eväät. Kesäiseen kuljeskeluun passaavat parhaiten rennot, jämptit sandaalit, jotka eivät hidasta menoa tai hierrä. Äiti on naureskellut noita trendipäissäni pari vuotta sitten hankkimiani terveyssandaaleja. Oli pukenut minulle vastaavat lapsena ja olin ollut viisivuotiaan järkähtämättömyydellä sitä mieltä, että eivät ole minun juttuni. Nyt ne ovat toki yhdet lempikengistäni, vaivattomat, käytännölliset ja kauniit. Näin se mieli muuttuu.

2016-05-18-stellaharasek-lumo-082016-05-18-stellaharasek-lumo-092016-05-18-stellaharasek-lumo-10

Eväät ovat olennaiset, aina pitää olla jotain purtavaa ettei ruuti lopu kesken retkeilyn. Tällä kertaa kassiin oli sujautettu välipalaksi rahkaa, Valion uutuutta nimeltä Lumo. Seinäjoella valmistettu sokeroimaton proteiinirahka toimii hyvin eväänä tien päällä – nälkä lähtee ja syöminen on iisiä, sillä kansi on varustettu lusikalla. Minulle rahka on aina maistunut myös jälkiruokana, ei siis ehkä ihme, että suosikiksi uutuuden kolmesta mausta muodostui mandariini-juustokakku. Uskottava se näköjään on, että on olemassa juustokakun makuinen asia, joka ei olekaan syntinen mieliteko, vaan fiksu välipala.

2016-05-18-stellaharasek-lumo-112016-05-18-stellaharasek-lumo-122016-05-18-stellaharasek-lumo-14

Mitä suosittelette seuraaviksi kaupunkiretkikohteiksi? Saa ehdottaa myös paikkoja Helsingin ulkopuolella! Voi olla, että kesäksi saadaan menopeli alle. Silloin alkaa kuulkaas kaikkien aikojen maakuntamatkailu.

PS. Lumolla on käynnissä kuvakisa, jossa on jaossa mm. mökkilahjakortti! Kannattaa kurkata, jos kiinnostaa.

Kuvat Jarno Jussila