Astetta parempaa lohturuokaa

Kaupallisessa yhteistyössä Go Green ja Asennemedia

Kotona hengaaminen ja ruoanlaitto alkaa kummasti kiinnostaa, kun syksy pimenee ja sade piiskaa iltaisin ikkunoita. Eniten tällä hetkellä tekee mieli helppoa ja täyttävää lohturuokaa, joka olisi mielellään myös terveellistä, koska kesällä ei jaksanut niin ajatella sen sorttisia asioita. Toki me Lapissa kokkailimme kaikenlaista, mutta hyvinvointikulma ei ollut kesäkeittiössämme aina kovin vahvasti läsnä. Välillä oli niin kuumia päiviä, ettemme jaksaneet syödä muuta kuin vesimelonia ja sipsejä. Hyvää tietysti sekin, mutta ei ehkä pidemmän päälle kovin kestävää.

Olemme testailleet viime aikoina Go Greenin uusia jyvä- ja palkokasvisekoituksia, jotka ovat kuitu- ja proteiinipitoisempia vaihtoehtoja pastalle ja riisille. Kymmenessä minuutissa kypsyvistä luomusekoituksista syntyy nopeasti hyviä ja helppoja aterioita, mikä passaa meille paremmin kuin hyvin, sillä nälkäisenä ei huvita ryhtyä kovin monimutkaisiin kokkisotiin. Suosikiksi on noussut bulgur-linssisekoitus ja villiriisi- ja hernesekoitus, josta tekemämme fried ricen ohjeen jaoin pari päivää sitten Instagramissa. Niiden lisäksi uutukaisten lisäksi löytyy kvinoa-kikhernesekoitus, hyvä sekin. Go Greenin valikoimista löytyvät kuskus, bulgur ja kvinoa ovat meidän keittiössä vakiokamaa, uutuudet tuovat niihin vaihtelua.

Teimme viimeksi superherkullisen setin, johon kuului lämmin bulgur-linssisalaatti, uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja ja seesamiporkkanoita. Toki kaikki nämä ainekset voisi pilkkoa samaan kulhoon, mutta Välimeren maat ovat opettaneet minutkin rakastamaan yksinkertaisista aineksista koottuja runsaita kattauksia: paljon pieniä vateja, joita voi yhdessä tyhjentää. Niistä syntyy sekä näyttävä päätös viikonlopulle että helppo fiesta arki-illan iloksi. Ohjeet ovat vegaanisia lukuunottamatta fetaa, jonka voi halutessaan jättää pois.

Tykkään ruoista, joita on helppo varioida sen mukaan mitä löytyy kaapista. Yksi syksyn tavoitteistamme on nimittäin minimoida keittiömme hävikkiruoka. Käytimme tähän settiin pinaattia, paprikaa, kurkkua ja kikherneitä, mutta yhtä hyvin niiden tilalla olisi voinut olla munakoisoa, kevätsipulia ja papuja.

BULGUR-LINSSISALAATTI

Go Green luomu bulgur-linssisekoitus
Kasvisliemikuutio tai fondi
Tuoretta pinaattia
Punasipuli
Valkosipuli
Paprika
Kikherneitä tai papuja
Kurkkua
Granaattiomenan siemeniä
Fetaa (jos käytät)

Tarjoiluun tuoreita yrttejä oman maun mukaan

1 ~ Keitä bulgur-linssisekoitus. En ole tarkkojen raaka-ainemäärien ystävä enkä ole lisännyt niitä näihinkään ohjeisiin, vaan mittailen yleensä summittaisesti, mutta noin parin desin annoksella saa aikaan tarpeeksi safkaa kahdelle nälkäiselle – tai neljälle kevyeksi lounaaksi, riippuen siitä paljonko muita raaka-aineita on. Lisää halutessasi keitinveteen kasvisliemikuutio tai fondia antamaan lisämakua.

2 ~ Kattilan poristessa voit silputa valkosipulin ja nakata ne pannulle oliiviöljyn ja valutettujen kikherneiden tai papujen kanssa. Kun sipulit alkavat kuullottua, voit viipaloida paprikan ja sujauttaa senkin keskilämpöiselle pannulle paahtumaan. Tykkään itse isoista viipaleista, koska niihin tulee kaunis paistopinta.

3 ~ Silppua pannulla paahtuvia kasviksia odotellessasi kurkku ja punasipuli. Ne lisätään salaattiin sellaisenaan tuomaan raikkautta kokonaisuuteen. Tuoreet pinaatinlehvät kannattaa huuhdella kuumalla vedellä ja kuivatella.

4 ~ Sekoita lopulta kaikki yhteen. Ladoin paprikat tällä kertaa omalle lautaselleen, mutta toki ne voi sekoittaa joukkoon.

5 ~ Jos käytät maitotuotteita, feta toimii tosi hyvin tässä salaatissa: sen voi murustella lopuksi annoksen päälle. Granaattiomenan siemeniä rakastan laittaa kaikkiin mahdollisiin ruokiin, koska niiden pirskahteleva makeus viimeistelee annoksen kuin annoksen – ja lisäksi ne näyttävät ihanilta. Viimeistele kourallisella tuoreita yrttejä, itse laitoin ruohosipulia.

Voisin syödä uunitomaatteja vaikka joka päivä. Niin hyviä! Sopivat lisukkeeksi lähes safkaan kuin safkaan. Matalassa lämmössä paahtaminen houkuttelee jopa talvisten jääkaapinmakuisten tomaattien parhaat maut esiin. Tämä on muuten oiva tapa pelastaa nahistuvat tomaatit. 

UUNISSA PAAHDETUT TOMAATIT

Kirsikkatomaatteja
Valkosipulia
Rosmariinia
Oliiviöljyä
Pippuria
Suolaa
Ripaus sokeria

1 ~ Lado kirsikkatomaatit vuokaan. Toiset tykkäävät halkaista ne ja kauhoa siemenet ulos, joskus teen niin itsekin jos aion kypsytellä niitä uunissa ihan hissuksiin. Silloin kun on nälkä tai laiskottaa muuten vaan, nakkaan tomaatit uuniin kokonaisina. 

2 ~ Valele oliiviöljyä päälle, mausta tuoreella rosmariinilla, pippurilla ja suolalla. Lisää valkosipulia maun mukaan. Itse nakkaan joskus kokonaisia kynsiä vuokaan, joskus taas murskaan valkosipulin tomaattien päälle. Jos olen jaksanut halkaista tomaatit, sujautan valkosipuliviipaleita tomaatinpuolikkaiden sisään. 

3 ~ Viimeistele halutessasi ripauksella sokeria. Se antaa tomaateille ihanaa makeutta. Itse koitan vältellä turhaa sokeria, joten laitoin vaan tuplamäärän rosmariinia.

4 ~ Paahda uunin keskitasolla, kunnes tomaattien pinta alkaa kupruilla. Vartissakin saa valmista, mutta jos on aikaa, laita uuniin matala lämpö ja anna tomaattien muhia siellä vaikka tunnin kaksi. Maut senkun syvenevät.

SEESAMIPORKKANAT

Porkkanoita
Seesaminsiemeniä
Oliiviöljyä
Sitruuna
Korianteri
Sormisuola

1 ~ Kuori porkkanat, jos haluat. Itse yleensä rapsutan vain kuorista mullat, koska kuorissa on makua ja ravintoaineita. Leikkaa sopviksi tikuiksi kulhoon.

2 ~ Kaada kulhoon oliiviöljyä, purista joukkoon sitruunamehu. Lisää korianterisilppu. Voit lisätä tietysti muitakin mausteita oman maun mukaan: rosmariinia, basilikaa… Kääntele porkkanatikkuja marinadissa, kunnes kaikki peittyvät. 

3 ~ Anna porkkanoiden marinoitua hetken liemessään. Paras lopputulos syntyy, jos maltat valmistella porkkanat etukäteen ja antaa niiden marinoitua viileässä useampi tunti, vaikka yön yli. Itse en yleensä jaksa, puoli tuntia saa piisata.

4 ~ Pyyhi porkkanat öljystä ja kierittele tikut seesaminsiemenissä – helpointa on, kun kaadat siemenet lautaselle ja pyörittelet porkkanat siinä. Lado porkkanat uunivuokaan tai pellille ja paista 5-15 minuuttia kunnes ne saavat pintaansa hieman väriä ja pehmenevät sopivaksi (paistoaika riippuu hiukan siitä kauanko porkkanat saivat marinoitua). Ripottele sormisuolaa päälle ja tarjoile kuumana.

Ah! Niin hyvää. Meillä on aina sama optimistinen suunnitelma: tehdään iso setti, jotta siitä riittää seuraavallekin päivälle. Mutta koskaan se ei onnistu. Kipot ja vadit nuollaan puhtaaksi illallisen päätteeksi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Remontista, joka ei ole vieläkään alkanut

Jossain vaiheessa remonttia tulee aina se hetki, kun sitä alkaa miettiä kenen idea tämä oikeastaan oli ja miksi tähän piti taas lähteä. Että miksei voinut kerrankin vaan tyytyä siihen mitä oli? Olla yksi niistä korkeamman tietoisuuden tason saavuttaneista viisaista, jotka hyväksyvät rumat laatat ja krakeloituneet kaapit osana elämäänsä yhtenä niistä asioista, jotka nyt vaan ovat niinkuin ovat? He ovat tajunneet perimmäisen totuuden: jos se ei ole todella, todella rikki, sitä ei ole pakko korjata.

Tämän kirjoituksen kuvia on ollut aikaa ottaa kaiken odottelun lomassa: työhuone, Mario Testinon tulkinnat Kate Mossista ja tuoliinsa maastoutuva mäyräkoira.

Tällä kertaa se hetki on saapunut jo ennen kuin remontti on edes päässyt kunnolla alkamaan. Remonttimme työlistalla on ollut tässä järjestyksessä seuraavat kolme kohtaa: olohuoneen ja keittiön välisen seinän purkaminen, keittiön lattian uudelleenpinnoitus ja keittiöremontti. Lattian suhteen suunnitelma on ollut nopeasti tehty, keittiöremontti on samoin ollut suurimmaksi osaksi selvää kauraa alusta saakka. Kaiken tiellä on seissyt paksu ja läpitunkematon etenemiseste nimeltä seinän purku. Siis listan ensimmäisen kohta, jota ennen mikään muu ei etene.

Ensin oli kesä ja kaikki remonttiin liittyvä sen vuoksi vähän vaikeaa. Yritimme etsiä yli satavuotiaan talon alkuperäisiä pohjapiirroksia selvittääksemme missä asunnon hormit menevät ja onko seinä kantava vai ei. Ne piirrustukset, jotka meillä oli, paljastivat ainoastaan sen, minkä jo tiesimme: että keittiön ja olohuoneen välissä menee seinä.

Talonmies oli juuri jäämässä lomalle ja sanoi, että soittakaa isännöitsijälle. Isännöitsijä oli juuri jäämässä lomalle ja sanoi, että soittakaa tekniselle isännöitsijälle. Tekninen isännöitsijä oli lomatuuraaja, joka ei edes tiennyt mistä talosta puhumme ja käski odottaa, että talonmies palaa lomaltaan.

Lupaava alku.

Harvemmin tiiraan pyllykuvia, mutta tästä pidän! Kimaltavat pikkuhousut: ostoslistalle odottelemaan remontin jälkeen alkavaa uutta ja eleganttia elämää. Timanttisormukseen ei ole remontin jälkeen varaa.

Tämän hupaisan pienen puhelinleikin päätteeksi selvisi, että odottelu oli oikeastaan ollut täysin turhaa, koska taloyhtiölläkään ei ole hallussaan alkuperäisiä pohjapiirroksia. Soitimme siis rakennusvalvontaan. Kesälomalla. Koko virasto kiinni. Koko kuukauden. Onneksi on olemassa internet-arkisto, josta löytyy erilaisia pohja- ja rakennepiirroksia kaupungin rakennuskannasta. Talostamme löytyi arkistoa tonkimalla noin kolmesataa dokumenttia, jotka kävimme läpi vain saadaksemme selville, että siellä on juuri meidän kerroksesta täsmälleen samat hyödyttömät piirrokset, jotka meillä jo on, sekä tasan yksi alkuperäinen, yli satavuotias piirros. Hyvin viitteellinen piirros näytti siltä, että joku oli piirtänyt sen lyijykynällä jonkun kuitin taakse näyttääkseen maitokauppiaalle minkänäköistä taloa ollaan tekemässä. Senaikaisessa rakentamisessa ei taidettu pitää dokumentaatiota samalla tavalla tärkeänä kuin nykyään.

Rakennusvalvonnan kuukauden loman päätteeksi selvisi, että he eivät tiedä talosta enempää kuin arkistonsa. Oletteko kysyneet taloyhtiöstä, he kysyivät avuliaasti. Onneksi Jarno oli se, joka kävi tätä keskustelua, koska minä olisin alkanut kiljua.

Kutsuimme paikalle ensimmäisen rakennesuunnittelijan, sitten toisen. Ainoa asia, mistä he olivat samaa mieltä, oli se, että seinässä menee asunnon alkuperäinen hormi. Siitä oli toki helppo olla samaa mieltä, koska hormi on nähtävissä paljain silmin. Epäselvää oli esimerkiksi se meneekö seinässä muitakin hormeja kuin meidän, ja menevätkö ne esimerkiksi juuri siitä kohdasta, jonka halusimme purkaa: kolmemetrisestä pätkästä meidän hormin ja ulkoseinän välillä.

Ostin vihdoin Tove Janssonin Kesäkirjan. Ehkä se pitkittää päättynyttä kesää vielä hetken – ja tarjoaa tekemistä odotellessa sitä hetkeä, että remontti pääsee vihdoin alkamaan. Juomalasi on Tapio Wirkkalan vintagea 50-luvulta.

Pidin toisen rakennesuunnittelijan käytännönläheisestä lähestymistavasta: ei soitella ihmisille, jotka eivät tiedä asiasta mitään, konsultoida virastoja, jotka ovat lomalla tai selata rakennuskanta-arkistoa, joka ei kerro asiasta mitään, vaan mennään katolle katsomaan. Kipusimme vintille, Jarno ja rakennesuunnittelija kiipesivät luukun kautta katolle ja kävelivät harjaa pitkin oikean piipun luo. Piippu numero yhdeksän oli valtava. He näyttivät sen rinnalla legomiehiltä. Olisi tarvittu kolmemetrinen jättiläinen kurkkimaan sen sisään. Jarno kiipesi tikkaita pitkin sen yläreunaan, mutta hormeista ei saanut vielä siitäkään kohdasta mitään selkoa. Seisoin vintin tikkailla, pidin kiinni kattoluukun reunoista ja yritin olla a) katsomatta alas b) laskematta päässäni kuinka korkealla poikaystäväni juuri nyt oli ja c) pyörtymättä.

Onneksemme isännöitsijä tiesi, että taloyhtiössä on tehty melko vastikään hormikartoitus. Muutama pitkä päivä myöhemmin saimme käsiimme kaksikymmentäsivuisen nivaskan teknisiä piirrustuksia ja selvityksiä siitä miten taloyhtiömme hormit kulkevat seinien sisällä. Ah mitä dokumentaation juhlaa! Täsmällistä, millintarkkaa tietoa aivan kaikesta! Paitsi tietysti piipusta numero yhdeksän. Missä tiedot piipusta numero yhdeksän, kysyin ääni väristen. Ah, niitä ei ole, koska se piippu on niin korkea ja sen tutkimiseen olisi tarvittu nosturi, vastasi isännöitsijä, se jätettiin vaan tekemättä.

Soitimme rakennesuunnittelijan neuvosta hormikartoittajalle ja otimme puheeksi taloyhtiömme piipun numero yhdeksän. Onko mitään muita keinoja tutkia se kuin ajaa paikalle nosturi? Hormikartoittaja arvioi, että voisi kiivetä piippuun turvavaljaiden kanssa. Haluaisimmeko siitä tarjouksen? Hintava ja hankala tutkimus ei tokikaan välttämättä kertoisi meille juuri sitä mitä halusimme tietää, eli sen minkä kerroksen kohdalta piipun lukuisat hormit alkavat ja kulkevatko ne juuri siitä kohdasta, jonka haluamme purkaa.

Silloin Jarno käveli alakertaan, soitti naapurin ovikelloa ja kysyi saisiko tulla katsomaan heidän keittiönsä seinää. Siinä oli hormi, kuten meilläkin. Tarvittiin vain yksi nopea mittaus kertomaan meille sen, mitä talonmies, isännöitsijä, tekninen isännöitsijä, rakennusvalvonta, kaksi rakennesuunnittelijaa ja hormikartoittaja olivat koittaneet melkein kaksi kuukautta apunamme selvittää: seinää ei ole mahdollista purkaa, koska purettavan kohdan keskeltä menee – tadaa – alakerran hormi.

Ah kunpa olisimme konsultoineet Jarno Jussilan maalaisjärkeä aivan ensimmäisenä eikä vasta ihan viimeisenä kaikkien asiantuntijoiden, virastojen ja taloyhtiön väen jälkeen. Olisimme säästyneet tältä jännitysnäytelmältä, voineet samantien unohtaa koko seinän kaatamisen ja päässeet suoraan etenemään remontin muihin vaiheisiin. Mutta oppia ikä kaikki! Menköön henkisen kasvun piikkiin: harva asia opettaa kärsivällisyyttä yhtä paljon kuin remontoiminen ja siihen liittyvät valmistelut. Juuri nyt seinänkaatoprojektin peruuntuminen tuottaa huomattavasti enemmän helpotusta kuin pettymystä – ja nyt tunnemme paljon, paljon ihmisiä, joille voimme soitella, jos remontin muissa osa-alueissa ilmenee vielä etenemisesteitä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Levysuositus lauantaiaamuun: Low

Musiikillisesta minimalismistaan tunnettu amerikkalainen dream pop yhtye Low on julkaissut eilen uuden levyn! 90-luvulla perustetun yhtyeen hidastempoinen ja hypnoottinen musa ei ole ehkä kaikille, mutta ne, jotka pitävät siitä, tuntuvat johdonmukaisesti rakastavan sitä intohimoisesti. Poppoo on onnistunut kyllä pysymään ajankohtaisena ja relevanttina, vaikka takana alkaa olla nykymittareilla kunnioitettavan pitkä ura. Uusi single Dancing & Blood unenomaisine videoineen puhuttelee varsinkin David Lynchin ystäviä – myös minua, se on soinut koko aamun ja pitänyt minut ihanasti unen ja valveen välisessä hämärässä. Uusi pitkäsoitto kantaa nimeä Double Negative ja löytyy kokonaisuudessaan Spotifysta.


☊ LOW – DANCING AND BLOOD