Caught out in the rain

Vähän harmittaa vieläkin, että losangelesilaisen Beth Hartin keikka Pori Jazzeilla meni meiltä ohi. Taloudessa kärvisteltiin flunssakuumeen kourissa ja arvostettiin sillä hetkellä ibuprofeenia enemmän kuin Bethin keinuvaa bluesia. Onneksi siitä saa nauttia myös levymuodossa! Niin tummaa ja hidasta. Valuu jokaiseen rakoon ja koloon kuin heinäkuisen illan hämärä.



Jos muuten tykkäät Amy Winehousesta, kannattaa kuunnella Beth Hartin Bang Bang Boom Boom. Svengaa vähän samoilla taajuuksilla.

BETH HART – CAUGHT OUT IN THE RAIN

Vaimonryöstö

Olen ilmeisesti ollut viime kuukausina enemmän ajatuksissani kuin olen tajunnutkaan. Anni ja Kanerva ilmoittivat yksi kaunis päivä, että kalenteristani on varattu viikonloppu vain ja ainoastaan heidän kanssaan olemiselle eikä vastaväitteitä oteta vastaan. Ei tullut kyllä mieleen alkaa esittää vastalauseita! Ystävät tunnistaa monien muiden asioiden ohella esimerkiksi siitä, että he tietävät mitä tarvitset myös – ja varsinkin – silloin kun et itse sitä tajua.

2016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-12016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-22016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-3

Vaimonryöstön nimellä kulkevan viikonlopun ohjelma oli autuaan väljä, vaikka siihen oli sisällytetty moni lempiasiani. Tuntikaupalla jatkuva vaakatasoilu. Nella-terapia. Sopivasti sekavia soittolistoja. Annin ja Kanervan tekemää safkaa – loistokokkeja molemmat, meitsi on onnentyttö. Aperol Spritzia Kanervan pohjattomasta pullosta. Kiireetöntä aikaa puhua kaikesta tärkeästä ja ei-mistään. Kattoterassin tarjoama aitiopaikka ilmiöön nimeltä Suomen kesä! Aurinko päätti koko päivän jatkuneen paisteensa pinkeimmällä auringonlaskulla, jonka olen nähnyt hetkeen. Sitten alkoi sataa ja vettä tulikin sitten saavista. Lopulta taivaalle vyöryi maailmanlopun ukkonen ja salamat valaisivat koko maiseman kattojen yllä.

2016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-62016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-52016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-42016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-7

Loppuyön satoi, ropina nukutti minut terassin valtamerialuksen kokoiselle sohvalle. Kun heräsin siitä seuraavana aamuna lusikasta Annin kanssa, pilvet olivat väistyneet ja aurinko loisti taivaalta viattomana kuin ei olisi mitään myrskyä ollutkaan. Keitimme kahvit ja kierähdimme kohti valoa kuin norpat kuumalla kalliolla. Kuvia ei seuraavalta aamulta ollut, mutta kuvitelkaa riviin kolme norppaa bikineissä ja yksi Nella-koira, jonka mielestä paras paikka on kaikkien välissä niin että mahdollisimman moni ylettää rapsuttamaan yhtäaikaa.

2016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-92016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-82016-07-21-stellaharasek-vaimonryosto-10

Vaimonryöstölle on kuulemma mahdollisesti luvassa jatko-osa. Ellei sitä kuulu, ehkä minun täytyy vuorostani ryöstää ryöstäjät nyt kun reseptikin on selvillä. Kiitos kultaset! En tiedä (enkä todellakaan halua saada selville) missä olisin ilman näitä ihmeellisiä tyyppejä, joita saan onnekseni kutsua ystävikseni.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Mennään salaa rantaan

Palaan pian viikonloppuiseen Porin reissuun, mutta en malta olla jo vilauttamatta vähän kuvia viime sunnuntaista, kun ajelimme päiväksi meren ääreen. Yyterin hiekkaranta on yksi suosikkipaikoistani Suomessa, tuntuu oikeastaan siltä ettei olisi Suomessa ollenkaan. Tuulisessa rannassa on jotain epätodellista: ihmiset lennättävät leijoja, jollat keinuvat aalloilla ja lokit näyttävät leijuvan paikoillaan ilmassa. Hiekkadyynit jatkuvat loputtomiin, oma leiripaikka on helppo löytää. Tuntuu kuin olisi kokonaan kahden, kun tuuli vie kaikki äänet mennessään.

2016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-12016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-22016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-32016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-42016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-52016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-62016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-72016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-82016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-92016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-112016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-122016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-132016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-142016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-152016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-162016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-172016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-212016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-202016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-182016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-222016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-232016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-242016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-252016-07-20-stellaharasek-jarnojussila-yyteri-26

RANTAHUITULA*, RAITAPYYHE* & KAULARIIPUS* NEST FACTORY
STYLESNOBIN HAPSUSANDAALIT* DOTS
BECK SÖNDERGAARDIN HAPSUKAFTAANI NOUGAT
AURINKOLASIT RAY-BAN
HOPEINEN RANNERENGAS VINTAGE
*SAATU

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Ihan vaan kuulumisia

Olen lakannut vihdoin miettimästä mitä ihmiset tarkoittavat kysyessään mitä kuuluu. En jaksa enää arvailla haluavatko he todella tietää vai pitäisikö antaa vakiovastaus kiireistä ja viikonloppusuunnitelmista. Sanon kuten asia on: että onhan tässä ollut kaikenlaista. Väsymystä ja vitutusta. Pienempiä ja suurempia suruja. Syke, jota on tasattu lääkityksellä, kuuntelemalla sateen rummutusta ja syömällä liikaa karkkia. Suunnilleen yhtä tehokkaita keinoja kaikki.

2016-07-16-stellaharasek-everydaylife-12016-07-16-stellaharasek-everydaylife-22016-07-16-stellaharasek-everydaylife-32016-07-16-stellaharasek-everydaylife-4

Mutta on ollut paljon muutakin. Aamukahveja parvekkeella. Yökylään unohtuneita ystäviä, viinin inspiroimia ideoita. Sata kertaa soitettuja lempikappaleita ja niiden tahtiin pestyjä ikkunoita. Valokuvaprojekteja. Energiaa, joka on alkanut kaoottisen kevään jälkeen taas kuplia ja pulppuilla kaiken uupumuksen alla. Suunnitelmia tulevalle. Pienempää ja suurempaa onnea, josta on sittenkin vaikeampi puhua kuin ikävistä asioista. Haluaa pitää onnen ihan omanaan niin kauan kuin voi, melkein salaisena.

2016-07-16-stellaharasek-everydaylife-52016-07-16-stellaharasek-everydaylife-62016-07-16-stellaharasek-everydaylife-72016-07-16-stellaharasek-everydaylife-8

Taakse katsominen on ehkä turhaa, mutta joihinkin hetkiin haluaa palata ja pysähtyä vielä kerran. Olen ajatellut viime aikoina monia menneitä iltoja, kahvinhakureissuja ja kävelyretkiä, kerrannut keskusteluita, palannut tunteihin ja päiviin kun en tiennyt vielä mihin kaikki johtaisi. Kuten lauantaihin kauan sitten, oli loppusyksy, melkein talvi. Kävelimme siltaa pitkin saareen, yhdessä ensimmäisen kerran. Lunta ei ollut, vain kalpeita kallioita ja horisonttiin hiipuva aurinko. Otimme muutaman kuvan emmekä näyttäneet niitä kenellekään.

2016-07-16-stellaharasek-everydaylife-92016-07-16-stellaharasek-everydaylife-102016-07-16-stellaharasek-everydaylife-142016-07-16-stellaharasek-everydaylife-12

Tänä keväänä on tapahtunut niin paljon etten tahdo pysyä perässä. On asioita, jotka valitsin itse ja sitten on niitä, joista maailma ei kysynyt minulta mitään. En ole ihan varma kummanlaisiin muutoksiin on helpompi sopeutua, mutta kaikki tuntuvat kuitenkin oikealta. Nyt kun ilmassa liikkuneet ja leijuneet palaset ovat alkaneet yksi kerrallaan loksahdella paikoilleen, osaa niistä jotain kirjoittaakin.

2016-07-16-stellaharasek-everydaylife-132016-07-16-stellaharasek-everydaylife-112016-07-16-stellaharasek-everydaylife-16

Kuten siitä, että Tehtaankadulla on kannettu muuttolaatikoita sekä ulos että sisään. Kalusteita ja esineitä on kadonnut ympäriltä, niiden tilalle tullut toisia. Asunnossa näyttää vähän erilaiselta joka kerta kun tulen kotiin. Yritän ylläpitää arkea kahden miehen muuttorumban keskellä, rapsuttelen koiria ja heittelen ikearottaa, keitän kahvia, teen ruokaa. Sellaista ruokaa mitä nyt kesällä tehdään: nakataan kulhoon aineksia, maustetaan suolalla ja sitruunalla ja luotetaan siihen, että hyvä tulee. Tuntuu, että samaa reseptiä voi soveltaa tähän koko elämään.

2016-07-16-stellaharasek-everydaylife-172016-07-16-stellaharasek-everydaylife-182016-07-16-stellaharasek-everydaylife-192016-07-16-stellaharasek-everydaylife-20

Työlläni on tapana kuljettaa kaikenlaiseen, joskus aivan konkreettisesti, sillä saimme pariksi viikoksi kokeiluun biokaasuauton. Kirjoitan tätä Porista – mikäs sen parempi kohde roadtripille kuin jazzfestivaalit? Matkalla satoi, tarkemmin sanottuna taivaasta loiskui vettä tuulilasille niin ettemme nähneet konepeltiä kauemmas. Näytti siltä kuin olisimme ajaneet moottoritiellä johonkin apokalyptiseen autopesulaan. Käännyimme Humppilan kohdalla huoltoasemalle odottamaan, että pahin vedenpaisumus on ohi. Euro viisikymmentä pahvikuppikahvista ja munkista, hinta kohdallaan. Kahvion pöydällä oli vahakangas, samanlainen kuin mummolan keittiössä silloin kun en vielä osannut suomea ja keskustelun seuraamisen sijaan toistin sokerintahrimalla sormella kankaan kuvioita. Katselimme sateen piiskaamaa huoltoasemapihaa. Mietimme hakisimmeko vielä santsikupin kahvia. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Pure sun huulet yhteen

Muistin pitkästä aikaa tämän Anna Järvisen biisin, kun osuin Ruisrockin päälavan viereen juuri silloin kun Olavi Uusivirta aloitti keikkansa viimeisen kappaleen. Duettona levytetty kappale toimi keikalla yhdenkin laulajan voimin: Olavi ojensi Annan vuorolla mikin kohti yleisöä ja niityllä huojuva yleisö lauloi. Ensimmäinen säkeistö läikähtää eniten:

Pure sun huulet yhteen, ota taas se ilme
Kuin jotakin oisin velkaa, maksanko pois nyt?


ANNA JÄRVINEN – NUORI JA KAUNIS (FEAT. OLAVI UUSIVIRTA)