Kaunis, älykäs ja 65-tuumainen

yhteistyossa-samsung

Suhteeni televisioon ja sen tarjoamaan viihteeseen on ollut sanalla sanoen vaiheikas. Kun olin pieni, vanhempani rajoittivat television katselun korkeintaan tuntiin päivässä. En tiennyt puoltakaan niistä lastenohjelmista, joista luokkakaverit puhuivat, mutta en ehtinyt kaikilta puumajojen rakentelultani harmitella asiaa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin olin aikuinen, joka sai päättää televisionkatselustaan aivan itse. Se ei välttämättä ollut hyvä asia. Opiskelin yhtäaikaa kahdessa koulussa, työskentelin öisin baaritiskillä ja kotiin päästyäni olin niin poikki, etten jaksanut muuta kuin avata rätisevän neljätoistatuumaisen matkatelkkuni, kaatua vaakatasoon sen eteen ja antaa kuvavirran viedä mukanaan. Kun töllö päästi viimeisen kuolonkorahduksensa, en hankkinut enää uutta. Se oli ensimmäinen ja viimeinen televisio, jonka olen tähän mennessä omistanut.

Televisioton elämäni ei toki tarkoittanut, etten olisi ollut kiinnostunut populaarikulttuurista. Olen aina rakastanut hyvin (toisinaan myös huonosti) tehtyjä leffoja ja sarjoja. Niitä tuli katseltua niin kavereiden ja poikaystävien telkuista kuin omalta tietokoneelta. Tv-sarjoja olen katsonut kaikkein mieluiten maratonina silloin kun on ollut aikaa rentoutumiseen ja rehelliseen lorvimiseen. Yhdestä jaksosta jotain koukuttavaa tulee vain kiukkuiseksi.

Vuosi tai kaksi sitten löysin Netflixin. Netflix on huippu! Alle kymppi kuussa on ollut minusta enemmän kuin sopiva hinta siitä, että loputon laari elokuvia ja tv-sarjoja ovat tietokoneellani yhden klikkauksen päässä silloin kun haluan. Uutuudet tipahtavat sinne harmillisen hitaasti, mutta palvelulla on onneksi puolellaan omia tuotantoja, joita ei muualta näe. Orange Is The New Black oli alkaessaan yksi parhaimmista tv-sarjoista hetkeen.

2014-10-30-stellaharasek-samsung-5

Nykyisessä kimppakodissamme on viihdekeskus, olohuoneeseen sijoitettu pikkutelkku. Sen äärellä on minua useammin joku talouden miehistä katsomassa elokuvia, joissa räjäytellään asioita. Yhteisiäkin leffailtoja on vietetty viimeisiään vetelevän dvd-soittimen niin salliessa. Muutaman kerran olemme myös kytkeneet Netflixin tietokoneelta telkkuun kiinni ja viettäneet viikonlopun jonkun hyvän sarjan äärellä. Se piuhasäätö on kuitenkin liian vaivalloinen ollakseen erottamaton osa laiskamadon arkeani.

Yhteistyö Samsungin kanssa osui hyvään hetkeen. Meille tarjottiin televisiota – suurta, joka sisältää kaikki modernin tekniikan mahdollistamat herkut – ja kiinnostuin. Pakko nähdä -listalle kertyneitä uusia sarjoja on pitkä liuta eikä niiden katsominen tietokoneen ruudulta ole isommalla porukalla vaihtoehto. Talvikin tulee. En tiedä teistä, mutta 90% näkemistäni sarjoista ja elokuvista tulee katsottua niinä kuukausina, kun ulos ei voi lähteä shortseissa ja sandaaleissa (se kausi kestääkin Suomessa vaatimattomat yhdeksän kuukautta).

Parantumattomana esteetikkona tutustuin televisiotulokkaan muotoiluun ennen kuin sanoin kyllä. Kun on kerran jakanut kotinsa neljätoistatuumaisen matkatelevision kanssa, ei pääse unohtumaan kuinka hallitseva osa sisustusta televisio voi olla. Telkku läpäisi testin kertavilkaisulla: se on suuri, mutta siro ja simppeli. Kapea musta metallikehys ruudun ympärillä, siinä se. Telkku on toisinsanoen sekä älykäs että kaunis – sanotaanko, että voittajakonsepti missä tahansa kontekstissa.

2014-10-30-stellaharasek-samsung-1

Näinhän tässä siis kävi, että kaarevalla ruudulla varustettu 65 tuuman televisio muutti hetki sitten Kapteeninkadulle. Hetki meni nielleskellessä, kun laatikko kannettiin ovesta. Se on valtava. VALTAVA. Koko osui kuitenkin nappiin, sillä olohuoneessamme on sattumalta juuri tälle telkulle suunniteltu syvennys. Sattumalta olohuoneen lepakkotuolitkin osuvat suositellulle katseluetäisyydelle, reilun kahden metrin päähän. Selvästi kohtalon johdatusta. Niin – joskus ajateltiin, että televisiota pitää katsella mieluummin kauempaa kuin lähempää, mutta se oli aikaa ennen nykyistä kuvanlaatua. Tätä telkkua voi katsella vaikka metrin päästä ja voin kertoa, että eräs nimeltämainitsematon kämppäkaverini todellakin katsoo.

Eniten kiinnostaa uuden älytelkun sisältämät sovellukset: Spotify? Check. YouTube? Check. Netflix, HBO Nordic ja kaikki muut. Netti, tietysti. Samsungin uudet televisiot ovat myös ainoat, joissa toimii suoraan YLE Areena, Ruutu ja MTV3 Katsomo. Ei tarvitse enää tihrustaa Areenan loistodokumentteja tietokoneen sormenjälkien tahmaamalta näytöltä. Mainitsinko jo YouTuben? Ennustan, että Kapteeninkadun kotibileet singahtavat tänä talvena ennennäkemättömän korkeaan kurssiin. Yksi sana: YOUTUBE-DISKO!

Jos sattuisi olemaan videokuvaansa karsastavan neurootikon sijaan ihminen, joka käyttää Skypeä, telkussa on myös sisäänrakennettu kamera, joka mahdollistaa videopuhelut. Meille muuttanut telkku osaa toistaa myös 4K-kuvaa. Jos et tiedä mikä se on, ei hätää, en minäkään tiennyt. HD:n jälkeen tuli Full HD. Full HD:n jälkeen tulee Ultra HD, joka tunnetaan myös nimellä 4K. 4K-laatuisena voi katsella mm. Netflixin omia sarjoja.

2014-10-30-stellaharasek-samsung-4

Humanistin pää on pyörällä. Ihan kuin olisi astunut scifi-elokuvaan. Seuraavaksi varmaan keksitään televisio, joka osaa vaihtaa kanavaa koskematta kaukosäätimeen. Ainiin – meidän uusi telkkumme osaa senkin. Paljon on tainnut tapahtua televisiotekniikassa sillä välin kun minä olen vahdannut lempisarjojani ja -leffojani uskollisesta MacBookistani.

Onneksi minulla on oma nörtti, jonka suhde tekniikkaan on huomattavasti sujuvampi. Hän esimerkiksi ei tarvinnut manuaalia, puolen tunnin opastusta kaukosäätimen käyttöön tai kaksi salmiakkipussia lääkkeeksi jännitykseen, kun upouusi viihdekeskus avattiin ensimmäisen kerran ja olohuone tulvi täyteen valoja ja värejä. Hän oli vain onnellinen. Tavalla, jolla vain uuden television ääreen istahtanut mies voi olla.

Palaan asiaan. Jos siis Modern Family -maratoneiltani ehdin.

SAME SHIT, DIFFERENT DAY

There is nowhere I’d rather be

Hyvän yön kappale teille, jotka olette juuri nyt langoilla. Hisser ja ensimmäinen sinkku nimeltä Park Fiction on kiinnostavinta hetkeen. Nimen takaa löytyy Disco Ensemblen riveistä tuttu Miikka Koivisto, jonka aiemmat tekemiset ovat jääneet minulle etäiseksi. Nyt höristin korvani.

HISSER – PARK FICTION

SAME SHIT, DIFFERENT DAY

Just as long as we’re together

Kolme asiaa, jotka tekivät harmaasta maanantaista merkittävästi paremman.

2014-10-29-stellaharasek-hannag-1

Prologuesta poimittu kynttilä ystävän ikkunalaudalla. Meillä on samanlaisia simppeleitä ja superkauniita patinoituneita lautasia kynttilänalusina – haluaisin sanoa että ne ovat minun, mutta taitavat olla kämppäkaverin. Samapa se, minulla on jokatapauksessa onni käyttää niitä.

2014-10-29-stellaharasek-hannag-2

Anton & Antonin luomuhiutaleista haudutettu puuro, joka maistuu hyvältä kotona tehtynä, mutta vielä paremmalta, kun sen on tehnyt joku muu. Lokakuun loppuun mennessä on melkein ehtinyt unohtaa miltä tuoreet marjat maistuvat, joten pakkasesta nostetut vitamiinipommit ajavat saman asian. Voisilmä: pakollinen.

2014-10-29-stellaharasek-hannag-3

Se ystävä. Ehkä olettekin huomanneet, että hän avasi juuri uuden, kauniin blogin, joka kantaa nimeä Hanna G. Onnea uuteen osoitteeseen, rakas.

PRINCE – JUST AS LONG AS WE’RE TOGETHER

SAME SHIT, DIFFERENT DAY

Busy scissors, busy clippers

Ensimmäinen asia, jonka teimme matkalta palattuamme: haimme koirakaksikon, koska ajattelimme, että niillä on varmasti jo kova ikävä. Mikä harhainen kuvitelma. Kävi ilmi, että nääpät eivät olleet poissaolomme aikana hukanneet palvelusväkensä ikävöimiseen edes puolikasta sekuntia ja olisivat täysin tyytyväisinä jääneet asumaan siskonsa luo. Taloudessa asuvalla kokilla oli epäilemättä osuutta asiaan.

2014-10-27-stellaharasek-dandy-12014-10-27-stellaharasek-dandy-2

Seuraavana agendalla: painelimme mököttävät koirat kainalossa Dandyyn. Porealtaiden kloori (first world problems, anyone?) oli matkan aikana taikonut tuhkanvaaleista latvoistani vihreät ja Marko oli luvannut pelastaa minut tahattomalta grunge-lookiltani.

2014-10-27-stellaharasek-dandy-3

Viiskulmaan ehdittyämme pahimmasta mökötyksestä oltiin toivuttu ja tilalle tärähti läheisyydenkipeys kokonaisen viikon edestä. Kuvista voi laskea kuinka monessa otoksessa mäyräkoira on jossain muualla kuin sylissä. (Vinkki: luku ei ole kovin paljon suurempi kuin meidän ikävöimiseemme käytetyt minuutit.)

2014-10-27-stellaharasek-dandy-4

Anteeksi – mikä on tämä nukkuma-asento? Luna-koira saattaa olla vähän väsynyt.

2014-10-27-stellaharasek-dandy-52014-10-27-stellaharasek-dandy-6

Dandyssa on muuten tapahtunut viime aikoina kaikenlaista. Koko kampaamo on saanut remontin myötä uuden ilmeen ja uudeksi maskotikseen tuiman pöllön, joka on selvästi sukua Kapteeninkadulla vartioivalle huhuilijalle. Italialaisen Davinesin huumaavantuoksuiset putelit ovat samalla tehneet paluun hyllyyn Label.m:n rinnalle.

2014-10-27-stellaharasek-dandy-7

Juno on taas ihan tosi ylpeä, kun hänestä otetaan valokuva.

2014-10-27-stellaharasek-dandy-8

Grungelatvojani ei tarvinnut onneksi värjätä, vaan värinpoisto ja syväpuhdistava shampoo riittivät huuhtomaan vihreän vivahteet hiuksista. Jos en ole aiemmin muistanut mainita niin mainitsen nyt, että Marko on painonsa arvoinen kullassa. Puhumattakaan siitä, että Marko on kaupungin komein kampaaja, mutta senhän jo kaikki tiesivät.

2014-10-27-stellaharasek-dandy-9

Vasemmalla muotivalokuvaaja uppoutuneena syysmallistoihin, oikealla Marko upotettuna ylitsevuotavaan rakkauteen.

2014-10-27-stellaharasek-dandy-10

Tadaa! Tuhkansävyt palautettu tukkaan ja valtakunnassa kaikki hyvin. Oman elämänsä grungeprinsessa kiittää ja kuittaa. Ja hei – paljon toivotusta tukka-aiheesta on tulossa kattavampi juttu lähiaikoina. Jos on hiusaiheisia kysymyksiä vielä esittämättä, nakatkaa ne kommenttilootaan niin taklaan ne samalla.

Hiuspelastuspalvelusta kiitos luottokampaamolleni ja yhteistyökumppanilleni Hiushuone Dandylle. Alimman kuvan otti Mikko Rasila.

MORRISSEY – HAIRDRESSER ON FIRE

SAME SHIT, DIFFERENT DAY