Takaisin kartalle

Oho! Tällä tontilla on näemmä pidetty tahaton tauko, kun merkillinen ilmiö nimeltä elämä on niellyt kaiken ajan ja energian. Palataanpa päiväjärjestykseen, sillä asiaa on niin paljon etten edes tiedä mistä aloittaa. Ehkä viime viikonlopusta, sillä täysin suunnittelemattomasta juhannuksesta tuli kuin tulikin ihana. Miten alkaakin vaikuttaa siltä, että suunnittelemattomuus johtaa useimmiten pelkästään positiivisiin yllätyksiin?

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-012016-06-28-stellaharasek-midsummer-022016-06-28-stellaharasek-midsummer-03

Juhannus: kokonaisen viikonlopun verran tyhjiä tunteja ja kaupunki, joka oli kokonaan meidän. Autioituneissa kaduissa on aivan omaa taikaansa. Kuljeskelimme koirien kanssa ihmetellen kaikkialle levinnyttä kiireettömyyttä. Haimme kahvit mukaan Roban kulmassa sijaitsevasta kioskista, koska se oli ainoa paikka, joka oli auki. Tykkään siitä tosin muutenkin: siihen tiivistyy jotain, jonka tunnistan englanninkielisistä maista, tietty häpeilemätön keinotekoisuus, vakuumiin pakattujen välipalojen ja juustoisen listapopin maailma. Se on samalla tuulahdus lapsuudesta, siitä kun kävimme isän kanssa salaa 7-Elevenissa ja toimme hippiäitini järkytykseksi kotiin pakastejuustokakun. Kaiken kotonatehdyn luomuruoan keskellä en tiennyt mitään parempaa kuin frozen cheese cake. Anteeksi äiti.

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-042016-06-28-stellaharasek-midsummer-052016-06-28-stellaharasek-midsummer-06

Perjantaina kävimme tanssimassa ystävien kanssa. Kuudes linja oli pullollaan kaupunkiin jääneitä juhlijoita, ainakin puolella oli kukkaseppele päässään. Oli kuohuviinipullo, suomi-iskelmäkimara ja kun olimme tanssineet tarpeeksi, juhannusjatkot. Teimme porukalla pizzan: pitkätukka pyöräytti taikinan ja tomaattikastikkeen, me muut kasasimme tärkeinä täytteet pohjan päälle. Odotimme nälkäisinä uunin edessä, että pizza olisi valmis. Kun pelti oli putsattu viimeistäkin murusta myöten, aamu oli alkanut jo sarastaa ja kaupungin oli vallannut sakea sumu. Vieraat lähtivät nukkumaan, me päätimme pukea koirille pannat ja painella rantaan valokuvaamaan. Ensin minä nukahdin sohvalle. Kun hetkeä myöhemmin heräsin välitorkuista virkistyneenä ja valmiina maailmanvalloitukseen, löysin sohvan toisesta päästä onnelliseen uneen vajonneen miehen, molemmissa kainaloissa nukkuva koira. Kello näytti kuutta, sumu liikkui tyhjillä kaduilla. Suljin parvekkeen oven ennen kuin se hiipi sisään.

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-072016-06-28-stellaharasek-midsummer-082016-06-28-stellaharasek-midsummer-09

Lauantain vietimme vaakatasossa leffamaratonin edessä. Joskus se on parasta mitä voi tehdä. Oli sipsejä, vissypullo eikä kiire mihinkään. Koirat rakastavat sohvapäiviä yli kaiken, osaavat ottaa niistä aivan kaiken irti. Iltapäivän tärkein ohjelmanumero on kyljen kääntäminen. Jossain vaiheessa voi kellahtaa selälleen ja odottaa, että joku tajuaa rapsuttaa mahaa.

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-102016-06-28-stellaharasek-midsummer-112016-06-28-stellaharasek-midsummer-12

Seuraavana aamuna pakkasimme koirat, viltit ja eväät, ja lähdimme viettämään juhannussunnuntaita saareen – nämä kuvat ovat sieltä. Onneksi kaupunkijuhannuksenkin keskellä pääsee tuulettamaan päätään avomeren ääreen. Saaressakaan ei ollut muita kuin me ja hanhilauma, joka paistatteli päivää kallioilla. Ne eivät olleet pätkääkään kiinnostuneita Luna-koirasta, joka manasi niitä – toki turvallisen matkan päästä, sillä hanhet ovat hulluja eikä Luna-koira ole tyhmä. Juno keskittyi manaamaan lähinnä sipsinmurusia suuhunsa. Sai mansikan, kelpasi sekin.

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-132016-06-28-stellaharasek-midsummer-14

PHOTOS BY STELLA HARASEK
PICS OF ME BY JARNO JUSSILA

Hippihelyjen aatelia

Kaikenlaiset hippihelyt kiinnostavat kesäisin, eikä tämä kesä ole tietenkään mikään poikkeus. Patinoituneet metallit, taotut pinnat, kivihelmet ja intiaanivibat viehättävät. Olen ihaillut Demimonden käsintehtyjä koruja Nest Factoryssa jo tovin, niissä on juuri oikeanlaiset nyanssit – tykkään erityisesti siitä miten ne ovat samaan aikaan sekä siroja että valuvia ja runsaita. Poimin muutaman suosikin seuraaviin kuviin: hopeaa, ruusukultaa ja taottua messinkiä, superkauniita kaikki.

2016-06-27-stellaharasek-nestfactory-12016-06-27-stellaharasek-nestfactory-22016-06-27-stellaharasek-nestfactory-32016-06-27-stellaharasek-nestfactory-42016-06-27-stellaharasek-nestfactory-52016-06-27-stellaharasek-nestfactory-62016-06-27-stellaharasek-nestfactory-7

Viime viikosta muistutukseksi vielä, että koodilla summer2016 saa Nest Factoryn koko valikoimasta 15% alennuksen vielä tänään. Alennus on voimassa sekä verkkokaupassa että kivijalkamyymälässä osoitteessa Pursimiehenkatu 17. Lisäksi jokainen ostoksen tehnyt saa kaupan päälle rannekorun.

Kuvissa näkyvät korut kuvauslainassa, osa saatu omaksi.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Rennosti raidoissa

Laiska hei kaiken loikoilun ja lorvimisen keskeltä. Jäimme juhannukseksi kaupunkiin ilman ainuttakaan suunnitelmaa, ehkä paras päätös hetkeen. On vähän viiniä ja paljon ruokaa, autio kaupunki, parveke, taloyhtiön kattoterassi jolla ei koskaan ole ketään ja väljä raitapaita, joka on tarpeeksi pitkä taipuakseen mekoksi. Näillä mennään! Lempeää juhannusta, teille ja meille.

2016-06-26-stellaharasek-midsummer-12016-06-26-stellaharasek-midsummer-42016-06-26-stellaharasek-midsummer-32016-06-26-stellaharasek-midsummer-72016-06-26-stellaharasek-midsummer-22016-06-26-stellaharasek-midsummer-62016-06-26-stellaharasek-midsummer-5

SECOND FEMALEN PAITAMEKKO* & CAMPOMAGGIN NAHKALAUKKU* DOTS
OUR LEGACYN MIESTEN VILLATAKKI BEAM STORE
AURINKOLASIT RAY-BAN
SANDAALIT KREIKASTA
PUNOSVYÖ KIRPPIS
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

A Midsummer Night’s Dream

2016-06-24-stellaharasek-midsummerdream-12016-06-24-stellaharasek-midsummerdream-22016-06-24-stellaharasek-midsummerdream-32016-06-24-stellaharasek-midsummerdream-4PHOTOS BY STELLA HARASEK
LAST PIC BY DORIT SALUTSKIJ

Sääpäiväkirja

Joku kirjoitti kerran, että blogini muistuttaa sääpäiväkirjaa. Tiedän ettei hän tarkoittanut sitä hyvällä, silti nauratti. Sehän on totta, mutta minkäs sille mahtaa? Olen tarkkailija, katselen koko ajan maailmaa ympärilläni, sulan osaksi sitä. Säätilat ja mielenmaisemat ovat minulle usein samoja asioita, ne heijastuvat ja sekoittuvat toisiinsa. Löydän lähes joka säästä ja luonnonilmiöstä jotain mistä saan kiinni. Paitsi loskasta. Loska on sääjumalten tervehdys helvetistä.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-12016-06-22-stellaharasek-sateella-32016-06-22-stellaharasek-sateella-2

Viime viikonlopun satoi, melkein koko ajan. Kuuntelin kun sade vaihteli tempoaan. Ensin satoi kovaa ja sitten hiljaa, kunnes tahti taas kiihtyi ja yltyi melkein myrskylukemiin. Availin ikkunoita, annoin kosteuden tulvia hyökyaaltona huoneisiin. Vedin jalkaan villasukat ja listasin ääneen asioita, joista pidän sateessa. Sen rummutus: ihaninta on, jos saa viettää sadepäivää peltikaton alla. Tuoksut, ne voimistuvat. Kaivopuiston syreenit ja pionit ja kaikki ne puut ja pensaat ja kukat, joiden nimiä en tiedä, vaikka kävelen niiden kauneuden keskellä joka päivä. Sateenvarjot! Ilahdun aina ajatuksesta että päänsä päällä voi kuljettaa omaa pientä kattoa, joka suojaa kaikelta mitä tulee taivaalta. Saatan silti jättää varjon kotiin ja antaa sateen kastella, sillä siinä on jotain ikiaikaisella tavalla vapauttavaa kun viileä vesi valuu pitkin kasvoja ja selkää. Kunhan ei ole juuri painelemassa ripset kiharrettuina kemuihin.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-52016-06-22-stellaharasek-sateella-62016-06-22-stellaharasek-sateella-7

Tykkään kulkea kaupungilla kaatosateella, niinkin arkinen asia muuttaa tunnelman aivan toiseksi. Ihmiset ovat hereillä, vastaanottavaisia sille mitä ympärillä tapahtuu. On vaikea käpertyä itseensä ja ihmissuhdeongelmiinsa ja siihen mitä illalla söisi, kun kengät ovat kastuneet läpimäriksi, raitiovaunuun on pujoteltava sateenvarjoviidakon läpi ja koirat näyttävät katiskasta pelastetuilta piisameilta. Jotkut jopa hymyilevät! Ehkä pilvistä piiskaava vesi pesee ihmisestä ripsarin lisäksi turhan pingottamisen.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-82016-06-22-stellaharasek-sateella-92016-06-22-stellaharasek-sateella-10

Pidän myös siitä, että sateella saa hyvällä omatunnolla olla sisällä ja tehdä kaikkia niitä asioita, joiden ääreen ei aurinkoisella säällä malta pysähtyä. Nukahdella tyhjänpäiväisten elokuvien eteen, sovitella vaatteita ja miettiä puolihuolimattomasti pitäisikö värjätä tukka. Selailla vanhoja kirjojaan ja hävetä marginaaleihin raapustettuja merkintöjä (sen siitä saa, kun menee 18 vuoden melodramaattisessa iässä opiskelemaan kirjallisuustiedettä). Vajota äärimmäiseen laiskuuteen ja syödä pakastepizzaa ja sipsipussin pohjia, koska kukaan ei jaksa lähteä kauppaan.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-112016-06-22-stellaharasek-sateella-122016-06-22-stellaharasek-sateella-13

Koirataloudessa on aina vähän vaikeaa kun sataa. Koirat närkästyvät kun niille ehdottaa lähtemistä ulos, ne tietävät kyllä milloin on märkää. Paitsi että viikonloppuna Tehtaankadulla oli pelkän märän sijaan lähestulkoon raamatullinen vedenpaisumus. Katselin parvekkeelta mereksi muuttuneita lammikoita ja mietin pitääkö pyytää pitkätukka rakentamaan mäyräkoirille pikkuinen lautta, jolla neidit voisivat purjehtia lainehtivien katujen yli puistoon. Asia ratkesi lopulta samalla tavalla kuin kaikissa (mäyräkoiramääritelmän mukaisissa) äärisäissä, pissat pudotettiin kadulle metrin päähän ulko-ovesta. Sitten he olivatkin valmiita vilahtamaan takaisin peiton alle, sillä se on ainoa paikka, jossa ne sadesäällä haluavat olla.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-142016-06-22-stellaharasek-sateella-152016-06-22-stellaharasek-sateella-16

Minäkin vietin valtaosan viikonlopustani viltin alla. Sunnuntaiaamunakin satoi, joten katsoimme avaruuselokuvan. Ei pitäisi ikinä katsoa avaruuselokuvia. Kaikki pahimmat hulluudet ja pakkomielteet alkavat aina niistä. Varsinkin jos niissä on Cliff Martinezin säveltämä musiikki (PUHUN SINUSTA, SOLARIS). Myös Oscareita kahmiva elokuvasäveltäjä Hans Zimmer näköjään hallitsee vaarallisen tyylilajin nimeltä “ihon alle hiipivä haikeus, joka alkaa madonreiän lailla taivuttaa todellisuuden perspektiivejä” eli suomeksi sanottuna muuttuu hitaasti hulluudeksi.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-172016-06-22-stellaharasek-sateella-18

Sanonpa vaan, että avaruuteen katoavat isät ja mustiin aukkoihin katoavat vuodet ovat joihinkin mielentiloihin vähän liikaa. Ainakin sain kohdata ne tutussa kainalossa enkä ollut ainoa, jonka silmät vuotivat mitälie sadepisaroita. Saakelin Interstellar.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-202016-06-22-stellaharasek-sateella-212016-06-22-stellaharasek-sateella-22

Mutta se soundtrack. Löysin maanantaina internetistä sen pääteemasta kudotun kymmenen tunnin(!) luupin, jonka oli selvästi tehnyt selvästi joku kaltaiseni musiikin ongelmakäyttäjä. Kuuntelin sitä kolme tuntia, kunnes huone alkoi huojua ympärilläni enkä ollut enää varma mikä oli totta ja mikä aika-avaruuden vääristymiin eksyneen mieleni kuvitelmaa.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-232016-06-22-stellaharasek-sateella-242016-06-22-stellaharasek-sateella-25

Päätin keskeyttää hitaan hulluksitulemisen ja siirtyä Bob Dylaniin, joka siinä mielenhäiriössä tuntui turvalliselta valinnalta. Sitten kuuntelin kolme tuntia toistolla Most Of The Timea ja sen jälkeen kolme tuntia toistolla kaikkia niitä muita lauluja, jotka kertovat tyhjistä huoneista ja yksinäisyydestä ja öisistä kaduista ja onnen hetkistä, jotka olivat ohi ennen kuin kunnolla alkoivatkaan. Alkoi vähän tuntua siltä, että jonkun pitäisi tulla ja takavarikoida minulta internet ja mielellään myös kaikki musiikki. Onneksi Mikko tuli kotiin ja laittoi Modern Familyn päälle.

2016-06-22-stellaharasek-sateella-262016-06-22-stellaharasek-sateella-272016-06-22-stellaharasek-sateella-28

Olen taas tehnyt avaruuden inspiroimia internet-tutkimuksia ja yrittänyt ystävystyä suhteellisuusteorian ja siihen liittyvien käsitteiden kanssa. Singulariteetti on astrofysiikassa aika-avaruuden vääristymä, jossa jokin suure on äärettömän suuri, joten se ei käyttäydy tunnettujen fysiikan lakien mukaan. Tämän ymmärtämisessä taitaakin kulua koko päivä. Ellen vaihda tutkimuskohdetta, sillä Islannin virkuin tulivuori, Hekla, on tiettävästi taas havahtunut horroksestaan. Tulivuoritutkija Harasek täällä päivää.

PHOTOS BY STELLA HARASEK
LAST ONE BY JARNO JUSSILA