Juhannus

✖ TORNIONJOKILAAKSO, LAPPI

Ilmassa oli kaikenlaisia ennusmerkkejä: rikkinäisiä autoja ja puhjenneita renkaita, horisontissa häilyviä ukkospilviä ja otsikoita juhannuksena koittavasta hyttyshyökkäyksestä. Puhumattakaan meikäläisen kesäflunssasta, joka ilmestyi tyhjästä ja eskaloitui nopeasti siihen, että äänestäni oli jäljellä pelkkää kähinää. Mutta juhannuksesta tuli kuin tulikin kaikesta huolimatta ihana!

Ystävät pääsivät perille ja löysivät paikkansa valmiiksi pedatuista vierashuoneista. Jarno löysi juhannusaattona paikalliselta huoltoasemalta juuri oikean määrän juuri oikeita ruuveja ja sai vaihdettua vararenkaan tyhjän renkaan tilalle. Aurinko lämmitti pihaa pitkin viikonloppua, vaikka välillä satelikin. Minä lääkitsin itseäni sitruunalla ja hunajalla maustetulla kuumalla vedellä ja vähän viinilläkin (johtui varmasti jälkimmäisestä, että sain pian ääneni takaisin). Eikä niitä hyttysiäkään sitten ollut niin mahdottomasti, sisällä ei ainuttakaan, sillä lanseerasimme ehdottoman ovisäännön kovan rangaistuksen uhalla: oven auki jättänyt henkilö nukkuu yönsä ulkona.

Oli meillä tavallaan kokkokin, keskellä pihaa tönöttävä valurautainen pata, johon Jarno raahaa ladosta milloin mitäkin poltettavaa. Vanhalta tilalta löytyy kaikenlaisen roskan lisäksi lahonneita kalusteita, joita ei voi enää pelastaa. Olisimme koonneet niistä niitylle oikean kokon, jos ei olisi ollut avotulikieltoa, mutta pata ajoi asian.

Huitelin juhannuksen enimmäkseen pellavahousuissa ja hihattomassa paidassa, mutta juhlahetkiä varten olin pakannut mekonkin, newyorkilaisesta vintagekaupasta 20 dollarilla löytyneen kullanhohtoisen pitkän koltun. Sovitin sitä aikoinaan täyteenahdettujen vaaterekkien välissä ja ajattelin, että se sopisi täydellisesti Lapissa vietettyyn juhannukseen – ja niin se sopi. Ehkä jätän mekon pohjoiseen seuraavaa juhannusta varten.

Hjördis-koira oli mäykkyjen kanssa samaa mieltä siitä, että pannaton elämä on parasta.

Kävimme juhannuskävelyllä. Hyttysten huitominen toi muutoin rentoon retkeen urheilusuorituksen makua. Otimme kuvia hiljaisesta kylätiestä ja niityille unohtuneista ladoista, joiden katot ovat romahtaneet vuosia sitten ja osassa kasvaa puita. Tornionjoen rannassa sijaitsevat niityt tulvivat keväisin ja näky on surrealistinen, kun ladot kohoavat veden pinnasta.

Äitini oli käynyt juhlamme kunniaksi poimimassa kieloja, vanhoja lempikukkiani. Ja toi hän muitakin tuliaisia: miehensä pyytämää lohta niin savustettuna kuin graavattuna sekä tuoreita, itsesolmittuja saunavihtoja! Ah, lappilaista luksusta.

Syreenit ovat puhjenneet kukkaloistoon ja levittävät juovuttavaa tuoksuaan koko pihaan. Aina kun istahdan alas niiden viereen, muistan kuinka suurin unelmani tätä projektia suunnitellessamme oli, että saisin istua rottinkituolissa syreenin alla ja juoda roseeta. Talon kanssa kaikki tulee olemaan kesken seuraavat kolme vuosikymmentä, mutta tuo unelma on nyt jo totta. Mikä parasta, saan jakaa sen Jarnon ja ystävien kanssa. Heistä Mikko on ollut täällä kanssamme jo monet kerrat, hänellä on talossa oma huonekin.

Sauna lämmitettiin ensimmäisen kerran heti aamuseitsemältä, kun ensimmäiset juhannusvieraat olivat saapuneet. Olin hädin tuskin herännyt ja hörpin yöpaidassani aamukahviani, kun saunan piipusta alkoi jo kiemurrella savu. Pikkuiseen 60-lukulaiseen pihasaunaamme mahtuu kerrallaan vain kolme tai neljä, se tarkoittaa että isommalla porukalla pitää saunoa vuoroissa. Kannoimme lopulta rottinkituolit saunan eteen, niin kaikki saivat hengata yhdessä, olivatpa saunassa tai ei.

Pavlova toimitti juhannuskakun virkaa. Isolla keolla marenkia, kermavaahtoa ja tuoreita marjoja ei voi mennä pieleen – varsinkaan, jos ostaa marengin valmiina. Safkat olivat muutenkin kohdallaan. Ihanista kattauksista ei ole ainuttakaan kuvaa, kun oli joka kerta kiire päästä pöydän ääreen.

Pihan ympärille on rakennettu mäyräkoirankestävä aita ja väylä pihatielle on suljettu portilla. Kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä ratkaisuun kuin me.

Välipalaa katettiin pöytään vähäväliä, sillä kuuden hengen porukassa on aina jollakulla vähän nälkä. Varsinkin sillä yhdellä, joka omasta mielestään ei koskaan harrasta naposteltavaa aterioiden välissä, mutta on todellisuudessa aina ensimmäisenä jääkaapilla tutkimassa olisiko siellä joku sopiva snack. Emme nyt mainitse kenenkään nimiä.

Bändipaidat ovat ikuisesti hot! Minullakin oli bändipaita mukana, ei tietenkään mitään näin hienoa. Vähän harmi, että vanhat Danzig-paitani ovat aikoinaan kadonneet jonnekin. Jännä sattuma, että ne hävisivät samoihin aikoihin kuin äitini tyhjensi silloisesta kodistamme kaikenlaista roskaa jätelavalle. Hmm… Kielokimppu hyvittää tätä vain vähän.

Meksikosta tuodut pörrötossut olivat erottamaton osa juhannuseleganssiani. Välillä puin niihin villasukat. 

Juhannuksen soittolista vaihteli italodiskosta räppiin sen mukaan kuka siitä oli vastuussa. Onneksi talo sijaitsee sellaisessa kohdassa kylää, ettei sekopäisestä soundtrackista päässyt häiriintymään kuin hyttyset (joita se ei harmi kyllä onnistunut kuitenkaan karkottamaan). Juhannuksen voittajakappale oli ehdottomasti Pekka Strengin Sisältäni portin löysin, joka soi sataseitsemänkymmentä kertaa ennen kuin joku kyllästyi leijuvaan esoteriaan. Tietysti kuuntelimme myös Kalle Jussilaa, Jarnon isää. Loput juhannuksen tärkeimmistä kappaleista löytyvät tästä soittolistasta.

En tehnyt juhannustaikoja, mutta poimin nokkosia uhmaten tien pientareilta kukkia ja juhannusheilani juoksi heinikossa minua vastaan, joten sovitaan, että tämä on merkki jostain ihanasta ja hyvästä. Sellaisesta, josta ei tarvitse nähdä unta, koska se on totta jo nyt.

PHOTOS BY STELLA HARASEK, JARNO JUSSILA & MIKKO RASILA

Erittäin suomalainen kesälista

Yleisön pyynnöstä seuraa paluu soittolistojen pariin! Ensimmäinen soittolista olkoon kesän kunniaksi erittäin suomalainen kesälista: se sisältää kaikki tärkeät kappaleet, joita olemme luukuttaneet kotimaisilla roadtripeillä ja esimerkiksi tänä juhannuksena.

Kuten esimerkiksi ikisuosikkini J. Karjalaiselta: Hän ja Villejä lupiineja. Ja tietysti Dave Lindholmin Pieni ja hento ote, jonka jälkeen pitää aina kuunnella Hectorin Yhtenä iltana. On myös Eppu Normaalin Joka päivä ja joka ikinen yö, joka täyttää rintani onnella joka kerta kun kuulen sen, sekä Kun olet poissa, joka sisältää hienointa lyriikkaa mitä Martti Syrjä on ikinä kirjoittanut.

Listalta löytyy myös muutamia uudempia kappaleita, jotka ovat lunastaneet paikkansa listalta olemalla samalla tavalla ajattomia kuin listan vanhat klassikot. Kuten Samae Koskisen Kaiken täytyy aina jatkua ja Samuli Putrosen Olet puolisoni nyt, joiden soidessa menee joka kerta sipulia silmiin.

Listan kruunaa Vesa-Matti Loirin tulkinta Eino Leinon Ja vuodet ne käy -runosta, jota opin rakastamaan 18-vuotiaana kesäteatterilaisena Torniossa, jossa hoilotimme tätä teatteriporukalla kolmiäänisenä mullikuorona yöt pitkät. Anteeksi, mökkinaapurit. Kannattaa lukea tuo runo, googlatkaa vaikka, se on todella hieno! Keskustelua kuoleman kanssa, eli perisuomalainen kesäaihe. Toki pohjimmiltaan siinä on kyse elämänjanosta ja vimmasta, oikeastaan samasta teemasta kuin Minä ja Ville Ahosen kappaleessa Ennen kuin kuolen. Joka tietysti löytyy listalta sekin.

Soittolista toimii Spotifyssa ja aukeaa klikkaamalla tästä. Lista päivittyy sitä mukaan kun tärkeitä täydennyksiä pälkähtää päähän. Saa myös ehdottaa! Olen varmasti unohtanut kaikenlaista olennaista.

Kolme kesäistä rosécocktailia

Kaupallinen yhteistyö Roseekellari ja Asennemedia

Juhannus on ihan kulman takana! Vietämme sen tänä vuonna Lapissa ja saamme seuraa muutamista ystävistä, sillä tarkoitus on pitää pienet juhlat. Ei mitään muodollista, vaan pienet ja rennot juhannuskemut. Pistetään yhdessä pöytä koreaksi, grillataan, saunotaan. Juhannussoittolista on vielä tekemättä, mutta ehkei sitä muutenkaan tarvita, kollektiivinen Spotify-disko ajaa saman asian.

Jos säät suosivat, katamme juhannuspöydän pihalle kukkivien syreenien keskelle: kannamme pikkupöydän tilalle ladosta jonkun isomman ja pistämme ympärille penkit. Suunnittelen, että kokoamme hyttyssavuista noitapiirin, jonka keskellä saamme nauttia yöttömästä yöstä tulematta syödyksi elävältä.

Mutta pääasiallisesti ajattelin vastaanottaa juhannuksen rottinkituolissa istuskellen ja nauttia siitä, että saa vain olla.

Kaupassa täytyy vielä piipahtaa, mutta juomatarjoilua olen ehtinyt jo vähän suunnitella. Olen viime aikoina inspiroitunut matala-alkoholisista viinicocktaileista, jotka ovat rantautumassa kovaa vauhtia maailmalta Suomeen. Viineihin suhtaudutaan joskus Suomessa vähän ryppyotsaisesti, mutta ihan suotta. Kevyistä viineistä saa ihania ja huolettomia (ja tällä hetkellä erittäin trendikkäitä) cocktaileja, jotka vilvoittavat kesähelteellä, sopivat täydellisesti seurusteluun eivätkä pääse yllättämään illanvieton aikana alkoholipitoisuudellaan.

Selasin ideoidessani Roseekellaria, jonne on koottu paljon ideoita, inspiraatiota ja tietoa rośeviinistä, tuosta täydellisestä kesäjuomasta. Itsehän tosin nautin roséviinistäni ympäri vuoden – vaaleanpunaiset kuohuvat sopivat ihanasti loppuvuoden juhlasesonkiin. Yksi jokakesäisistä suosikeistani, Brovence Organic Rosé, löytyy Roseekellarista myös.

Mennäänpä ohjeisiin! Poimin Roseekellarin viinilistasta useamman viinin, jotka toimivat ihanasti cocktaileissa – ja toki niitä muitakin voi käyttää ihan oman maun mukaan. Ohjeet ovat nopeita ja helppoja, et tarvitse erikoisvälineitä etkä erikoistaitoja.

Kaikkein tärkeintä on, että viini on kunnolla jäähdytetty ennen kuin kokoat drinkkisi – sujauta pullo siis kylmään hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Suosittelen myös jääpaloja! Jos epäilet, että ne ehtivät sulata ennen kuin juoma on nautittu, voit estää juoman vesittymisen tekemällä jääpalat jostain juoman ainesosasta. Silkkaa neroutta, joka vaatii toki vähän ennakointia.

Näyttävyyttä tarjoiluun saa halutessaan helposti rosmariinin tai mintun oksilla, marjoilla, viipaloiduilla hedelmillä ja syötävillä kukilla. Jos ei jaksa koko illan sekoitella juomia, voi taikoa pelkät alkumaljat ja siirtyä sen jälkeen nauttimaan viinistä sellaisenaan.

ROSÉ SPRITZER ✖

1/2 kuohuvaa roséviiniä
1/2 ruusulimonadia
tuoretta minttua
vadelmia tai karhunvatukoita
jäitä

Virkistävä spritzer on helppo tehdä isommallekin porukalle. Ripottele matalien lasien pohjalle tuoreita mintunlehtiä ja murskaa niitä vähän, jotta ne päästävät huumavan arominsa valloilleen. Nostele päälle jäitä ja tuoreita marjoja (käytin itse vadelmia). Kaada päälle kuohuviiniä ja viimeistele ruusulimonadilla. Sekoitussuhdetta voi soveltaa mielensä mukaan, itse tykkään pistää puolet ja puolet. Ruusulimonadia myydään hyvinvarustelluissa ruokakaupoissa ja marketeissa.

Käytin tähän cocktailiin ranskalaista rosékuohuvaa nimeltä Fleurs de Prairie Sparkling Rosé BrutFleurs de prairie tarkoittaa villikukkia, niitä kiemurtelee superkauniissa pullossakin. Hedelmäinen viini on hyvää sellaisenaankin ja pullosta saa ihanan kynttilänjalan sitten kun se on tyhjennetty.

30-luvun Italiassa syntynyt bellini on yksinkertainen ja elegantti cocktail, joka tehdään proseccosta ja jäähdytetystä persikkapureesta. Bellini sopii täydellisesti brunsseihin ja kuumiin kesäpäiviin, ja ystäväpiirissä onkin tehty siitä vuosien varrella monenlaisia variaatioita. Rakastan kirsikoita, joten mietiskelin voiko mennä pahasti pieleen, jos vaihdan persikan kirsikoihin ja proseccon roseeviiniin. No, ei voi! Kirsikoiden makeus vaikuttaa toki olennaisesti lopputulokseen, toiset ovat karvaampia kuin toiset. Makeutta voi halutessaan lisätä muutamalla tipalla vaniljauutetta. Maistuu takuulla Dr Pepperin ystäville.

CHERRY BELLINI ✖

2/3 kuohuvaa roséviiniä
1/3 kirsikkapureeta

Kirsikkapureeseen tarvitset:
Tuoreita kirsikoita
Sokeria
Vaniljauute
Lime

Kirsikkapureen voi tehdä etukäteen ja antaa jäähtyä jääkaapissa. Kas näin se syntyy: poista kirsikoista kivet ja nakkaa ne tehosekoittimeen (noin kourallinen per juoma). Lisää sokeria ja halutessasi muutaman tipan vaniljauutetta. Purista päälle limen mehua ja blendaa, kunnes seos on kirsikoiden kuoria myöten muuttunut tasaiseksi. Jos kuorista jää hiutaleita, voit halutessasi siivilöidä ne pois, tai tehdä kuten minä ja olla välittämättä niistä. Maista ja lisäile tarvittaessa mausteita oman maun mukaan.

Tämäkin cocktail syntyy nopeasti ja helposti myös isommalle porukalle. Sekoita jääkaapissa jäähtynyt puree ja kaada sitä lasin pohjalle, kaada päälle kuohuvaa roséviiniä. Sekoita varovasti ja tarjoile heti.

Käytin kirsikkabelliniin vanhaa italiaista tuttua nimeltä Freixenet Italian Rosé. Raikas ja hedelmäinen viini sopii paitsi sellaisenaan nautittavaksi myös monenlaisiin cocktaileihin. Kauniin pullon voi huoletta unohtaa pöydälle juomien sekoittamisen jälkeen.

Makeankirpeät verigreipit ovat kesäruokaa parhaimmillaan ja sopivat ihanasti myös juomiin, joten halusin kehittää kesäisen cocktailin niiden ympärille. Tästä itseasiassa tuli superhyvä, oma suosikkini kolmikosta! Poimin verigreipin kaveriksi kuivan sisilialaisen B.io Rosato Vino Biologico Nero d’Avola -luomuviinin, jonka marjaisessa maussa on kukkaisuutta ja sitruksisuutta.

Juoman voi pidentää omaan makuunsa sopivaksi Schweppesin Russchianilla. Rakastuin tähän ehkä jo aavistuksen retroon sitrusjuomaan aikoinaan kun työskentelin baarimikkona. Hedelmäistä, hiilihapollista juomaa myydään Alkoissa ja hyvinvarustelluissa ruokakaupoissa. Siinä on sekä karvautta että makeutta, mikä tekee siitä moniin kesäcocktaileihin sopivan.

VERIGREIPPIMIMOSA ✖

1/2 roseeviiniä
1/2 verigreipistä puristettu mehu
Schweppes Russchian
Limemehua
Jäitä

Purista ensin greipeistä mehut valmiiksi ja siivilöi hedelmälihat, jos haluat kirkkaan cocktailin (itse pidän sattumista). Nosta lasiin jäitä, kaada niiden päälle hyvin jäähdytettyä roséviiniä. Kaada mehu päälle, jatka Russchianilla oman maun mukaan ja purista päälle limeä. Koristele lasi verigreipin viipaleella ja tarjoile heti.

Hot tip! Jos pidät happamista greipeistä, valitse kaupassa tummakuorisia yksilöitä. Jos suosit mieluummin makeita, nappaa ostoskoriin vaaleampia greippejä.

Jos kaipaat vielä inspiraatiota viinivalintoihin, kurkkaa Roseekellariin – sieltä löytyy kesänviettoon vinkki jos toinenkin. Muistattehan, että Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholiaihetta ei saa kommentoida, mutta muuten sana on vapaa! Onko teillä juhannussuunnitelmia?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA