Lost in my bedroom

Ajattelin ilahduttaa teitä inspiroivalla sisustuskuvalla – tältä näyttää makuuhuoneeni juuri nyt. Lakanat on pesty ja viikattu, mutta ne eivät ole osanneet kävellä itse kaappiin. Jalkavalaisin toimittaa pyyhetelineen tehtävää. Kesän ajan toimettomana laiskotelleet matot jatkavat laiskotteluaan keskelle lattiaa unohtuneessa pinossa. Lasikuvun sisällä kiljuva dinosaurus jotenkin kruunaa kokonaisuuden. (Voisin selittää sen, mutten tiedä haluatteko kuulla selityksen.)

2014-09-02-stellaharasek-lostinmybedroom

Syyskuun teema: kaaos kuriin kotona. Olen viime vuosina oppinut karsimaan kamaa surutta, antamaan pois, myymään ja kierrättämään kaiken mitä en tarvitse. Jostain syystä tavaraa kertyy silti keoiksi, jotka kiireisinä viikkoina kasvavat kasvamisistaan. Mulkoilen niitä ohimennessäni, kunnes ehdin työntää ne kaappiin. Kaksi päivää tai viikkoa myöhemmin havahdun siihen, että kaikessa hiljaisuudessa keot kasvavat taas ympärilläni.

Kannoin viime viikonloppuna Siivouspäivän kunniaksi säkkikaupalla kamaa kadunkulmaan. Myin kaiken mikä kelpasi, vääränkokoiset kengät, tarpeettomat kupit ja kipot, kaksi talvea sitten ostetun parkatakin joka oli sittenkin liian suuri. Loput kannoin kierrätyslaatikkoon. Pamautin kannen kiinni pussien perässä ja tunsin kun harteilta hävisi paino, jota en tiennyt siinä olleen.

Olen muutenkin miettinyt tavaraa viime aikoina. On alkanut tuntua, että minä en omista tavaroita, tavara omistaa minut. Joka vuosi se kiinnostaa vähemmän ja vähemmän. Joskus oli tärkeää rakentaa koti rakkaiden levyjen, lehtien ja kirjojen keskelle. Olla se tyttö, joka asuu levykokoelmansa kanssa, kasaa kulmistaan kuluneet muotilehdet korkeiksi pinoiksi ikkunalaudalle ja koota hyllyihinsä enemmän musiikkiaiheista kirjallisuutta kuin keskikokoisen kaupunginkirjaston musiikkiosasto. Kesti kauan tajuta, etten ole se tyttö enää. Lehdistä luovuin ensin. Vuosien varrella kerätyt levyt muuttuivat merkityksettömiksi, kun ymmärsin, että kuuntelen niitä kaikkia nykyisin koneelta. Kirjojen läsnäolo rauhoittaa ja lohduttaa minua yhä – niistä säilytän ne kauneimmat, käytetyimmät ja tärkeimmät.

Tila kiinnostaa. Tilaa hengittää, olla ja elää. Pidän ajatuksesta, että voisin pakata muutamaan matkalaukkuun kaiken minkä omistan, pukea koiralle pannan, ostaa matkalipun minulle ja niille joita rakastan. Ehken lähde, mutta voisin. En tarvitse tavaraa ollakseni minä, kaikki tärkeä on minussa jo.

Kun nyt vielä saisi ne lakanat kaappiin asti.

SKY FERREIRA – LOST IN MY BEDROOM

SAME SHIT, DIFFERENT DAY

Can I take ya, take ya higher

Kalenterini väittää, että on elokuun viimeinen. Uskoisiko tuota? Juurihan elokuu alkoi. Ilmeisesti joku on taas painellut maailmankaikkeuden kaukosäätimen kelausnappeja kertomatta minulle. Mutta jospa keskittyisimme maallisempiin asioihin hetkeksi, vaikkapa kuvien villatakkiin. Se on Samujin syysmallistosta ja olen asunut sen sisällä siitä saakka kun hankin sen.

2014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-1
2014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-2

Rakastin viime talvena monta vuosia vanhaa suosikkia kirjaimellisesti puhki ja kaapissa on ollut siitä saakka villatakin kokoinen kolo. Samujilta löytynyt neule täytti kaikki kriteerini: luonnonkuiduista kudottu neulos, kapeat hihat, väljä leikkaus ja ennen muuta taskut. Rakkautta ensi silmäyksellä, joskus sen vaan tietää.

2014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-3
2014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-4
2014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-5

Knit from Samuji. The appropriately sized wine glass is (I think) vintage Marimekko.

Maininnan arvoisia asioita numero yksi ja kaksi: uusi vaatekappale, joka ei ole musta eikä harmaa. Soinnun vaaleassa villatakissani niittoa odottaviin viljapeltoihin ja pidän sitä merkkinä siitä, että minäkin olen valmis: luopumaan kesästä, kohtaamaan syksyn. Nojaan tuuleen ja odotan, että se kääntyy.

Kuvat ovat viime viikonlopulta kun kävimme Vihreässä talossa. Lisää luvassa.

Photos by Mikko Rasila

ANGUS AND JULIA STONE – BIG JET PLANE

SAME SHIT, DIFFERENT DAY

Hey hey, my my

Kaivoin kamerasta ruutuja alkukesästä, kun sävyt olivat iltaisin syviä ja samettisia. Niitä osaa katsella sillä silmällä vasta nyt, kun elokuu on päättymäisillään ja pimeys putoaa päivän päätteeksi maahan kuin säkki päähän. Syreenien sijaan ilmassa tuoksuu tulitikun rikinkatku, kahvi ja märkä asfaltti.

2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-1
2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-2

Ulkona on ollut monta päivää sekopäinen sää – nytkin sataa kaatamalla ja pisaroiden läpi paistaa aurinko. Taivaalla on kaksi valtavaa sateenkaarta ja ukkosrintama, joka ei osaa päättää onko tulossa vai menossa. Tiedän tunteen. Jytisköön siellä, minä kuuntelen ikkunasta ja keitän itselleni lisää teetä. Olen vihlovan vatsan kannustamana aloittanut ihmiskokeen nimeltä Elämä ilman kofeiinia vain yhdellä kahvikupilla päivässä kuudennentoista kerran tänä vuonna – katsotaan kuinka käy. Vihreällä teellä ei valitettavasti ole aivan samaa vaikutusta lähestyttävyyteeni aamuisin.

2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-3
2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-4
2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-5

Kuuden viikon kesäloma oli ihaninta aikoihin. Sanat eivät riitä. Kuvia kyllä riittää senkin edestä. En vaan ymmärrä miten voi nyt jo ihmistä väsyttää kuin takana olisi raskaskin urakka. Teen töitä ja treenaan, valokuvaan vähän. Näen ystäviä kotona tai kahvilassa, joka sijaitsee strategisesti kodin ja treenipaikan välissä. En käy ulkona. Koirallani on vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin minulla. Tämä ei ole vitsi. Juno on nytkin siskonsa mukana naapurissa leikkimässä neljäkymmentäkiloisen noutajakaverinsa kanssa. Palvelusväestä ei ole ketään paikalla, ei meitä siellä tarvita.

2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-6
2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-7
2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-8

Selaan kirjoja malttamatta pysähtyä lukemaan, kuuntelen muutamaa vanhaa kappaletta uudestaan ja uudestaan. Välillä unohdan musiikin kokonaisiksi päiviksi kerrallaan. Kirjoitan kuittien kääntöpuolille lauseen sieltä, toisen täältä. Tekee mieli mennä nukkumaan jo kuudelta. Vajoan ajatuksiini kesken lauseen ja havahdun siihen, kun kämppäkaveri kiljuu VOISITKO OLLA VÄHÄN VIIHDYTTÄVÄMPI?

2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-9
2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-10
2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-11

Ajatukset karkailevat koko ajan tulevaan. Siristelen silmiäni kalenterini sivuille kuin sillä tavoin näkisi millainen tulevasta syksystä tulee. Sivu toisensa jälkeen loistaa vielä valkoisuuttaan, olen kerrankin pitänyt ne puhtaina. Haluan luottaa siihen, että ne täyttyvät asioilla, joilla niiden kuuluukin. Useimpina hetkinä luotankin.

Yritän pysyä preesensissä. Tässä on hyvä. Varsinkin kohta, kun koirat tulevat kotiin. Viimeistään huomenna, kun poikaystävä palaa Pohjanmaalta.

Huokaus.

NEIL YOUNG – HEY HEY, MY MY (INTO THE BLACK)

SAME SHIT, DIFFERENT DAY