Joka vuosi sama juttu. Kahdessatoista kuukaudessa ehtii unohtaa yllättävän monta tosiasiaa maailmasta, kuten sen kuinka pimeää elokuisin on. Sen jälkeen tulee shokkina, että syyskuun yöt ovat vielä sysimustempia. Arvasitte oikein, kolmas törmäyskurssi todellisuuden kanssa osuu näihin lokakuuta läheneviin hetkiin kun maahan on laskeutunut sen sortin musta, ettei Kaivopuistosta löydä kotiin kolmen korttelin päässä sijaitsevalle Kapteeninkadulle ilman taskulamppua.
Olen aivan varma, että jos kaiken tämän pimeyden saisi tiivistettyä purkkiin, sinne syntyisi musta aukko jota pitkin voisi singota itsensä avaruuden äärettömyyteen. En aio yrittää. Sen sijaan aion hankkia talvitakin, jossa on niin suuri huppu ettei nenääni näy. Maailmalta maastoutuminen on päivän sana. Käytännöllinen poikaystävä pyörittää tässä kohtaa silmiään ja toteaa kuivaan tapaansa, että oikea ilmaisu on “säänmukainen varustus”.
Mutta ensin soitan vielä kerran tämän Oliver Tankin kappaleen. Miehen musiikki on täsmälääke näihin öihin siitäkin huolimatta että hän on kotoisin Australiasta eikä toivottavasti tunne muunlaista pimeää kuin lämmintä ja lempeää.
A perfect song for black nights. Enjoy in the comforting company of a glass of red wine. It’s all gonna be alright.
Pimeyshän on ihanaa, niin tunnelmallista! Pidän siitä, että aamulla on oikein kunnolla pimeää töihin lähtiessä (ei tosin täällä Oulussa vielä, aamut on edelleen rasittavan kirkkaita). Sen sijaan KYLMYYS on se, jota syksyssä/talvessa inhoan ylivoimaisesti eniten. Jäätävä viima, etenkin merenrantakaupungissa, jossa tuulee aina (kesällä tuuli on onneksi lämmin). Yksinomaan kylmyyden vuoksi voisin jättää Suomen talvikuukausiksi. Pidän eteläisimmistä maista, joissa ilma on vielä illallakin ja yöllä hellivän lämmin, vaikka pimeys laskeutuukin huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa kesäaikaan. Pimeys ja lämpö muodostaa kauniin yhdistelmän. Suomen kesissä pidän kyllä valoisuudesta, vaikkakin omat suuret puoliapinamaiset yöeläimen silmäni valoa arastavatkin.
Niin ja pimeys on hieno juttu siksikin, että näkee paremmin tähtitaivaan ja voi odotella ISON-komeettaa (vai hajosiko se jo?). Ja mustat aukotkin ovat kiehtovia, ei lainkaan ahdistavia! Plus pimeällä voi laittaa kynttilät palamaan ja hörppiä teetä suuresta mukista. :)
Takiksi, joka suojaa sekä pakkaselta, jäätävältä tihkulta, rännältä, sateelta, tuulelta ja maailmalta (ja jossa on huppu, joka jättää näkyviin vain nenänpään – jos niin tahtoo) suosittelen ehdottomasti Fjällrävenin Nuuk-parkaa.
Ostin sen viime syksynä itselleni, enkä enää ikinä ikinä ikinä aio käyttää talvisin mitään muuta takkia.
Se on kaiken lisäksi ihan kaupunkikelpoisen näköinenkin, mutta ei pelästy metsässä (tai saaristossa) rymyämistäkään.
Tämä ei ollut maksettu mainos, mutta halusin vain kertoa, että on olemassa vaatteita, jotka karkottavat Suomen syksystä & talvesta (lähes) kaiken pahan ja jättävät tilalle vain ne kivoimmat (kuten putoilevat värikkäät lehdet ja lumisateen myötä tulevan kauniin hiljaisuuden). Eikä siinä parkassa muuten tule edes hiki (vaikka pakkasta ei olisikaan se -30 astetta).
Hei kiitos Jenni, Fjällräven onkin ollut mielessä, tässä taas ääni sen puolesta. Käyn sovittelemassa kun ennätän!
Niinpä! Kauhea flunssa ja hätää kärsimässä, ei täällä voi elää! Mikä tämä talvi oikein.
Ei voi ymmärtää!
Tuo loputtomalta tuntuva, puolet vuodesta nielaiseva kylmä pimeys on yksi (ja varmaan suurin) syy miksi lopulta lähdin Suomesta. Kauas en ehtinyt – nykyään asun Kööpenhaminassa, mutta jo Tanskan 2 kuukautta lyhyempi ja yleensä lumeton talvi sai aikaan huomattavan parannuksen elämänlaatuun. Tsemppiä talveen, se on ainakin hyvä syy investoida johonkin ihanan lämpimään ja pehmeään oversize neuleeseen, jonka sisälle voi piiloutua maaliskuuhun asti!
OOOOH, voi kateus. Sitä muuttoa minäkin välillä suunnittelen, mutta ei näköjään malta kun koko elämä on kuitenkin täällä.
Villaa alle ja ylle ohuina kerroksina ja päällimmäiseksi tuulta pitävä kuori. On tää kyllä kamalaa;vielä kaksi viikkoa sitten tepastelin pihalla varvastossuissa auringonpaisteessa…Nyt on tilauksessa burgundinpunainen kasmirneule, ja eteisen kaapissa odottaa armyvihreä, uusi parka, jossa on irrotettava teddyvuori.
Juu, aivan käsittämättömän nopeasti ovat lämpötilat pudonneet.
Mikä se oikeanmukainen varustus on? Nahkatakissa on kylmä ja ohuesti vuoritetussa parkassa hiki. :D
Hyvä kysymys Ninni. Ei aavistustakaan. Minä ajattelin asiaa pohtiessani turvautua toistaiseksi makuupussiin.