A rush and a push and the land is ours

Perustin melkein kaksi vuotta sitten yhden parhaimman ystäväni kanssa yrityksen nimeltä Mellakka Helsinki. Sen jälkeen monikin teistä on halunnut kuulla lisää siitä millaista on elämä yrittäjänä. Ehkä kirjoitankin siitä jonain päivänä, mahdollisesti näkökulmasta “10 mokaa, jotka me teimme, jotta teidän ei tarvitsisi”. Vahvalla ykkössijalla olisi juuri nyt neuvo nimeltä “älä hanki halpaa kirjanpitäjää”. Heti toisena tulisi “älä tee vuoden verran töitä ilman ainuttakaan kunnollista lomaa”. Lomaksi ei siis tässä tapauksessa lasketa päiviä, joiden aikana vastataan vain muutamaan työsähköpostiin ja -puheluun ja käydään vain yhdessä tai kahdessa työpalaverissa.

2013-10-stellaharasek-boulevardsocial

Tuli vaan mieleen, kun kävin tänään kaupassa. Kauppareissun ainoa tarkoitus oli hakea kahvimaitoa, sillä ennustan, että huomisaamusta(kaan) ei tule mitään ilman isoa kupillista kuumaa kofeiinia. Ehkä pitäisi keskittyä enemmän ja haahuilla umpiväsymyksissään vähemmän. Hukkasin nimittäin maidon matkalla kotiin. Miten on edes mahdollista viidenkymmenen metrin matkalla kadottaa litran purkin punaista maitoa? Kysyn vaan. Miettikääpä sitä, että tälläisellä havaintokyvyllä varustetuille ihmisille myönnetään ajokortteja.

Suomalaissaksalaisella sisulla tai pikemminkin sinnikkyydellä siunattu yrittäjä ei valita. Kyllä tämä tästä. Viikonlopuksi tämä vatipää vaihtaa onneksi maisemaa eikä agendalla ole mitään töihin liittyvää: määränpäänä häämöttää jälleen tuo täydellinen kaupunki nimeltä Turku. Matkakumppanini on turkulainen, joka uskoo nukkumaan menemiseen iltaisin ennen yhtätoista – luvassa lienee siis unta, ehkä hyvä kirja tai kaksi. Ehkä jopa kahvia maidolla, kuka tietää. Kalenterin jätän kotiin. Tietokoneen ehkä pakkaan, miten muuten pääsen jakamaan teille näitä viisauksiani? Ja ehkä vastaan pariin työsähköpostiin. Tai kymmeneen. Toivottavasti matkakumppani ei lue tätä, tai kohta tulee tekstiviesti “LÄPPÄRI JÄÄ KOTIIN, NAINEN.”

Unfortunately this is a true story. Went to the store, bought milk and lost it somewhere on the way home. I guess this can be considered as some sort of achievement. A scatterbrained mind and sleep-deprivation – a winning combination, telling you.

22 thoughts on “A rush and a push and the land is ours

  1. Mulle on käynyt juuri samoin, mutta Porissa. Menin kauppaan ja ostin purkin maitoa, en mitään muuta ja palasin kämpälle ilman sitä hemmetin maitoa.

  2. Kohtalotoveri ilmoittautuu täältäkin! Hukkasin kerran kurkun matkalla kotiin Piritorin Ääsmarketista. Matkaa oli tietty vähän enemmän kuin sulla, noin 200 m, mutta kyllä siitäkin kannustava aviomieheni sai revittyä huumoria :D Ihanaa Turkua!

  3. Halusin vaan tulla kertomaan. Jos kirjoittaisit kirjan, haluaisin lukea sen. Sinussa on jotain vangitsevaa.

  4. Aaaahhahaaa vatipää :D Toinen vatipää ilmoittautuu, tunnistaa itsensä tekstistä, pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja suuntaa ensi viikolla Thaimaan lämpöön. Läppäri sujahtaa matkalaukkuun, mikäli työsuojeluvaltuutetun titteliä hallitseva yhtiökumppani ei ehdi tulla väliin! Rentouttavaa viikonloppua Stella!

  5. Hihhih, meillä on niin samankuuloinen elämä. Paitsi että itse hukkasin muutama viikko sitten kaupungille _kengän_. Onneksi pääsen myös Turkuun huomenna! Ikuinen sunnuntai! Ihanaa viikonloppua Stella!

    • HAA! SINÄ siis tiedät vastauksen siihen miksi kaupungilta silloin tällöin löytyy harharetkille ajautuneita kenkiä! PALJASTA HETI!

    • Kiitos Johanna! Mainittu turkulainen otti kuvan. Asu on aika perusduunisetti, niinä päivinä kun pitää edustaa. Muina päivinähän pukeudun lähinnä verkkareihin ja villasukkiin.

  6. Tervetuloa taas Turkuun! Etkö tiennyt, että kaikki turkulaiset menevät nukkumaan ennen klo yhtätoista? Siksi olemme niin virkeitä ja viehättäviä;) Muista nyt käydä Televisio Lifestyle Storessa ja Tintåssa, Paninissa, Cafe Artissa…

    • SIITÄKÖ SE JOHTUU?

      Nyt ymmärrän kaiken.

      Ooo kiitos muistutuksesta – Tintåssa on ainakin pakko käydä uusintavisiitillä, hyvältä kuulostavat nuo muutkin. Otetaan agendalle.

    • Ja senkö takia mä en koskaan tunne oloani virkeäksi ja viehättäväksi, vaikka Turussa asunkin?! Taidanpa tästä hipsiä petiin, vielä 27 minuuttia aikaa… :)

      Rentouttavaa ja työajatukset haihduttavaa Turkua sulle, Stella!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.