Please no grieving, my love

Jaahas. Taidan olla viimeinen henkilö maailmassa, joka tajuaa, että Placebo on julkaissut uuden albumin. Loud Like Love on nähnyt päivänvalon jo kuukausia sitten, mutta parempi havahtua myöhään kuin ei milloinkaan. Yhtye ei ole enää sitä mitä oli joskus, mutta sillä on erityinen paikka sydämessäni: trio on ollut läsnä elämässäni pidempään kuin suurin osa tuntemistani ihmisistä. Nancy Boy soi kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini, jossa oli kolmekymmentä neliötä harmaata muovimattoa, ikkunan takana tuijottava lyhtypylväs ja suora näkymä kaupungin työnväen teatterin lavastamoon. Without You I’m Nothingin ja The Bitter Endin väliin mahtui ylioppilaskirjoitukset, päivätolkulla päiväunia itäeurooppalaisilla junakiskoilla, ensimmäinen syksy yliopiston luentosaleissa ja kaikenlaista hölmöilyä, jonka saa anteeksi kun on kuolematon kaksikymppinen.

Muutama vuosi myöhemmin olin töissä yhtyeen englantilaisen levy-yhtiön Helsingin konttorissa ja keksin töikseni keinoja saada skeptiset suomalaiset rakastumaan Medsiin. Kerran lensin Lontooseen asti kuuntelemaan Running Up That Hillin ja aiheutin edessäni huojuneissa miehissä hilpeyttä paheksumalla heidän epävireistä hoilotustaan lempikappaleeni päälle. Viime vuonna istuin baarissa ja pöytään kannetun kossun kumoamisen sijaan näytin uudelle kalifornialaiselle rumpalille kaikki puhelimestani löytyneet mäyräkoirakuvat. Hän on suuri mäyräkoirien ystävä. Illan keikka oli jäänyt soittamatta, seuraavalla visiitillä he toivottavasti pääsevät lavalle saakka.

Niin, se uusi albumi. En ole vieläkään toipunut edellisen aiheuttamista traumoista, joten odotukset eivät ole tähtitieteelliset. Ainakin A Million Little Pieces potkii tutusti, vaikkakin yllätyksettömästi. Mutta kovin vähän on lopulta muuttunut: kun Brian Molko laulaa kauniisti kömpelöitä sanojaan kuten all my dreaming torn in pieces, on niin vaikea vastustella. Ei onneksi tarvitsekaan. Silmät kiinni, sydän auki ja volat kaakkoon vaan.

Looks like I’m the last person on earth to find out Placebo has released a new album.

6 thoughts on “Please no grieving, my love

  1. Kyllä tuo uusikin levy toimii ainakin minulla.
    Tosin itse en varmaan vieläkään ole toipunut tuosta keikan peruuntumisesta…
    Ja nyt tuli ihan uutisena, että muut pohjoismaat on jo buukattu! Argh!

    • Kaksi ääntä jo uuden levyn puolesta. Lupaavaa. Ehkä uskallan nyt kuunnella sen loppuun.

  2. Vastoin yleistä mielipidettä (?) mun mielestä uus levy ei oo ollenkaan hassumpi. Kuten totesit – Molkon ääni tekee niin kovin paljon ja niin kovin hyvää. Erityisesti Bosco ja Begin The End iski heti ensimmäisillä kuuntelukerroilla.

    Mutta, mitäs oot mieltä siitä, että Placebon edellinen Suomen keikka jäi tosiaan vetämättä ja lupaukset siitä, että Suomi on etupäässä seuraavaa kiertuetta suunnitelessa, jäivät naurettavaksi sanahelinäksi?! Muut pohjoismaat sen sijaan on bookattu kyllä. Perrrrkele.

    • Mielipiteet uudesta levystä ovat ilmeisesti vähän ristiriitaiset, osa diggailee, osa ei. Pitää vielä kuunnella vähän lisää ennen tuomiota. Mutta NIIN! En olekaan hoksannut, että uusia pohjoismaiden päivämääriä on buukattu! Saatana!

Leave a Reply

Your email address will not be published.