Kohtuus toki kaikessa, mutta kyllä joutilaisuus tekee ihmiselle ihmeitä. Kun ainakin yhtenä päivänä viikossa saa herätä ilman herätyskelloa, lorvia aamiaispöydässä pitkälle lounasajan ohi, ajelehtia kaupungilla ilman teekupillista kummempia suunnitelmia ja kävellä lähikaupan glögihyllyn kautta kotiin kun tulee väsy ja vilu, kaikessa on taas jotain järkeä.
Kiireettöminä päivinä ehtii kaikenlaista: esimerkiksi olla se rasittava henkilö, joka pysäyttää kaduilla ventovieraiden koiranpentuja, tai miettiä tärkeitä asioita kuten käyttääkö Robert Smith kotonaan verkkareita ja villasukkia kuten me muut kuolevaiset. Haluan uskoa, että The Curen nokkamiehelläkin on ihana tavallinen elämä, keittiön tiskialtaaseen työnnettyjä tiskejä, avaimet hukassa, eteisessä vuosi sitten palanut hehkulamppu, jonka on kolmetoista kertaa luvannut vaihtaa.
Olen salaisissa tutkimuksissani tullut tulokseen, että parhaat asiat piilevät arjessa ja sen armollisessa epätäydellisyydessä. Päänsisäinen puristus helpottaa kun päästää irti kontrollista ja käsityksistä siitä miten maapallon pitäisi pyöriä radallaan. Maailma ei tule tänään valmiiksi, parempi antaa olla ja keskittyä asioihin, jotka ovat totta nyt. Tykkään syyssateen kastelemista kaduista jotka höyryävät kylmässä ja siitä, kuinka tärkeän näköisinä raitiovaunut kolisevat kulman takana. Iloitsen seuralaisesta, joka muistaa sateenvarjon jonka minä aina unohdan, ja lähikauppiaasta, joka jakaa mielipiteeni siitä mikä on ainoa oikea glögi. Huomenna laadin tuleville päiville toimintasuunnitelmia ja todo-listoja, kerään hujan hajan heitetyt vaatekappaleet ja maksan laskut. Mutta juuri nyt on mäyräkoira, sen lämmin maha johon puhaltaa ja pakosuunnitelma sitä varten, kun mahan omistaja saa raivarit.
Viikon uutiset siis ovat, että pipot on kaivettu kaapista, kalentereihin on ruksittu lisää päiviä, joina ei tarvitse tehdä mitään, ja koko alkavan talven kestävä glögikausi on virallisesti korkattu. Ennen kuin ehditte kysyä kerron, että ainoa oikea glögi löytyy Marlin lasipullosta: juodaan vahvana, ilman mausteita, poikkeuksena punaviini, jos kaapissa on. Mitä muuta sitä ihminen tähän marraskuuhun tarvitsee? Korkeintaan paksumman talvitakin, ehkä tänä vuonna olisi vihdoin sen aika.
Things are looking up after a few long weeks filled with work and worries. All I need for winter is a cashmere hat, some time to spend doing nothing and a few bottles of mulled wine.
Sulla on niin ihastuttava tyyli kirjoittaa! Se saa hyvälle tuulelle. :)
Kiitos kaunis, ihana kuulla että tykkäät!
Komppisaksofoni Kaliforniasta täällä moi! Paitsi että tätä lukiessa tuli yhtäkkiä riipivä ikävä pimeään, syystalviseen Helsinkiin, nimittäin on tuo glögiosasto täällä hieman huonoissa kantimissa. Vastarannan IKEAsta saisi kaiketi jotain hehkuviinintapaista, pitänee joku lauantai pyhittää glöginhakureissulle…
Mutta tosiasioiden äärellä ollaan nyt tässä; joutilaisuus ja tyhjät päivät ovat elämän välttämättömyys yhdessä veden ja hapen kanssa! (tosin viimeisin joutilas päiväni meni vähän kiville, kun lähdin koesoittamaan torvia toiselle puolelle kaupunkia… mutta korvatakseni mokoman “työnteon” lonninkin sitten kotiin ihan kaikkia mahdollisia kiertoteitä pitkin! Taisi siinä joku extempore viinibaarikin osua matkalle, ehkä…)
Mun mielestä ainoa oikea glögi taas on Valion vaalea glögi. Ja jos sitä terästetään, se tehdään jaloviinalla; tähtien määrällä ei väliä.
Tuota yhdistelmää en olekaan muuten kokeillut! Hmm. Harkitaan.
Suosittelen kokeilemaan, nimenomaan tällä yhdistelmällä! Kun kerran testaat, haluat tätä glögimukiisi yhä uudestaan…
Komppaan tätä. Vaalea glögi on ihanaa.
Epäilyttävää, mutta mahdollisesti siis kokeilemisen arvoista.
Elämän pieniä riemuja on hetket kun tunnistaa postauksen otsikon ja biisi alkaa soida päässä. Paitsi tietysti jos on joku tosi kökkö biisi josta otsikko on lainattu. Täällä ei onneksi vielä ole tullut vastaan. Ja nyt tekee mieli glögiä.
Haa. Olen onnistunut salakavalassa suunnitelmassani kun tämä tapahtuu edes yhden lukijan kohdalla. SUCCESS! Ja niin, kauppaan mars, vielä ehtii glögihyllylle.
“Mahan omistaja saa raivarit” :D Silloin on varmaan syytä paetakin! Huvittaa myös tuo koiranpentujen pysäyttely. Kuulun samaan pysäyttelyporukkaan. Se on kyllä jännä ilmiö, kun harvoin tulee pysäyteltyä ihmisiä esim. vastasyntyneen vauvan takia, heheh…
Ihana kirjoitus, kokonaisuudessaan. Ja NIIN totta!
Juu, silloin tulee märkä pusuhyökkäys, jolta ei säästy kukaan! Totta muuten, lastenvaunut eivät herätä reaktioita, mutta koiranpennun haistan kilometrin päästä ja hyökkään paikalle kysymään OIIIIIIISAAKOSILITTÄÄ?
Pelästyin jo, että nimeäisit jonkun muun glögin, mutta oikeilla linjoilla menet! Tärkeää on myös, mistä glögin juo. Omasta kaapista tarttuu käteen Iittalan taika-kupit, mutta kelpuuttaisin kyllä mielelläni New normin Paint Decor kupitkin, jos olisivat hiukan isompia (enemmän glögiä = parempi)
Hyvä huomio! Meillä glögiä juodaan Oiva Toikan tuopeista, vuodenvaihteen jälkeen ehkä vanhoista Tsaikka-laseista.
Glögi on parasta! Ja nytpä kiinnostaa tietää, että mistä kuvissasi oleva pipo ja huivi ovat peräisin? :)
Molemmat kasmiria COSilta, pipo oranssinpunainen, huivi harmaa!
Yhdyn täysin mielipiteeseesi tuossa glögiasiassa!
Hyvä Piksu. Olet oikeamielinen ja hyvä henkilö.
Joo, lasipullossa sen olla pitää. Viime talvena tein glögiä itse, kun satuin löytämään sopivan glögimaustepussin. Hyvin toimi. Viinimarja- tai rypälemehua, hunajaa ja mausteet, vähän keittelyä ja valmista tuli. Nam nam nam.
OOOOH! Pitää ehkä testata!
Millä kameralla kuvaat?
Nikonin D3100-rungolla.
Huikeita kuvia taas kerran.
Kiitos!
Ihan totta! Välillä pitää ihmisen pyöriä omissa liemissään ja tehdä mitä huvittaa. Tai olla tekemättä jos ei huvita. Sitten jaksaa taas aloittaa alusta.
Voi kyllä.