Party time, excellent

Yhteistyössä G.H.Mumm

Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä hiljentyä ja miettiä mitä kuluneesta kahdestatoista kuukaudesta on jäänyt käteen. Vuosi on ollut hyvä, paljon parempi kuin edeltäjänsä, onnellinen. Olen nukkunut enemmän, murehtinut vähemmän. Tehnyt silti liikaa töitä. Mutta yhden olennaisen asian olen oppinut: ihmiset pitävät aivan liian vähän kotibileitä. Koska kotibileet nyt vaan ovat mahtavat! Musiikin saa valita itse, toisin kuin baaritiskille jääkaapille ei tarvitse jonottaa ja paikalla on vain parhaita tyyppejä.

2013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-12013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-22013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-5

Kuvat ovat Kapteeninkadun itsenäisyysvastaanotolta joulukuun alusta. Olimme siivonneet vain vähän, enempää ei kannata ennen bileitä (valojen vähentäminen ajaa saman asian). Ilta oli kevyt ja – kiitos G.H.Mummin – kupliva. Uskomme samppanjan ja suolan yksinkertaiseen yhdistelmään, joten kuivan kuohuvan lisäksi oli tarjolla sipsejä. Ei pidä ikinä aliarvioida sipsien voimaa. Kaikki rakastavat sipsejä. Sipsit ovat rapisevaan pussiin pakattua onnea, jota saa lähikaupasta muutamalla mitättömällä eurolla.

2013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-42013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-32013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-8

Kun ihmisille tuli nälkä, kotikokkini teki tomaattikeiton. Keitot ovat huippuhyvä tapa ruokkia iso joukko ystäviä: keittokattilallinen syntyy sukkelaan ja pysyy pitkään kuumana. Sen voi jättää keittiönpöydälle koko illaksi ja kattila on aivan varmasti lusikoitu, kaavittu ja nuoltu tyhjäksi siihen mennessä, kun viimeiset vieraat lähtevät. Jos ei, pikkukoirat viimeistelevät tehtävän. Helppoa kuin heinänteko, kuten pitääkin – kotibileissä ei kannata hikoilla koko iltaa keittiössä, koska sipsien syöminen, ystävien halailu ja hytkyminen tanssilattialla on paljon tärkeämpää.

2013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-72013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-6

Kotibileissä saa, mutta ei tarvitse pukeutua. Minä heiluin harmaissa collegehousuissa, villasukissa ja rillit nenällä. Poikaystävä vietti illan valkoisissa sairaalahousuissa, ne ovat hänen kaikkein mukavimmat kotihousunsa. Mikko verhoutui kuoropojan kaapuun ja huppuun ja näytti kaksimetriseltä kuolemalta. Vastapainoksi isäntäväelle Eeva liihotti paikalle pikkumustassa, smokkiin pukeutuneen poikaystävän kainalossa. Kaiken kaikkiaan peruspäivä ullanlinnalaisessa tornissa sijaitsevassa taloudessa. Koiravieraitakin saapui, nakkivaljakkomme kolmas sisko. Koirakolmikko paini kasassa kaiken keskellä, vaani toiveikkaana sipsikulhoa ja nukahteli syleihin selittämättömiä suolamurusia suupielissään.

2013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-102013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-112013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-122013-12-stellaharasek-partytimeexcellent-13

Illan kokokohta oli tietysti DJ-duo The Jane Austensin yllätyskeikka. Edellisestä, syntymäpäivilläni vedetystä setistä, olikin jo aivan liian monta kuukautta (ainakin kaksi). En tiedä onko maailmassa mitään mahtavampaa kuin Inken ja Eevan sulassa sovussa vanhaa ja uutta sekoittavat rap-soittolistat. Jos on, sen täytyy olla kaksimetrinen kuolema, joka kaavunhelmat heiluen räppää don’t touch my hair, hoe.

House parties rule.

Photos by the ever-so-awesome photographer collaboration of Kapteeninkatu, Mikko Rasila & Stella Harasek

LIEMINEN – TÄÄL ON LIEMINEN

You keep me under your spell

Hei kaunokaiset, toivottavasti teillä on ollut ihana joutilas joulu. Olen viettänyt vapaapäiviä asiaankuuluvalla tavalla, pyjamissa, päiväunilla, pussailemalla. Muistin blogini olemassaolon vasta, kun saaristoprinsessa Salutskij kiljui puhelimessani, että PÄIVITÄ JO PERKELE. Päivitän, ihan pian! Vähän vielä lomailen sitä ennen, mutta pyynnöstänne – jouluoksa! Se valaisee Kapteeninkadun keittiötä lyyrisyydellä, johon vain keijuvaloihin kiedottu karahka pystyy.

2013-12-stellaharasek-xmas-01

Operaatio jouluoksa oli samanlainen spektaakkeli kuin suunnilleen kaikki Kapteeninkadulla. Suunnitelmiin sopiva oksa löytyi lähipuistosta, kun olimme ulkoiluttamassa koirakaksikkoa. “Piilotetaan se pusikkoon ja otetaan se mukaan paluumatkalla”, kämppäkaveri suunnitteli. Näin teimme, koska aivan selvästi vähintään puolet naapureista kiersivät paraikaa pitkin Ullanlinnan puistoja väijymässä kaatosateen pieksemiä karahkoita.

Alunperin ajatus oli, että jouluoksa sidotaan vaakatasossa niin korkealle, ettei se joudu vahingossakaan residenssissä asuvien pituusrajoitteisten eläinten saaliiksi. Se olisi kuitenkin vaatinut vaikeita ja epäkäytännöllisiä asioita kuten nauloja ja vasaran, joihin motivaatio ei riittänyt kello kahdelta aamuyöllä, kun koitti sopiva hetki jouluoksan koristelemiseen. Minä olin siivonnut koko illan samaan aikaan kun armas asuinkumppanini oli auttanut urakassa tyhjentämällä jääkaapin viinistä. Pienessä prosecconhuuruisessa hysteriassa tulimme tulokseen, että jouluoksa pääsee aivan ehdottomasti parhaiten oikeuksiinsa pystyasennossa, nojaillen keittiön astiakaappiin.

Harmi, että poikaystävä on jyrkästi kieltänyt meitä kehittämästä jatkokonsepteja nimeltä “pääsiäisoksa”, “vappuoksa” ja “juhannusoksa”. Ei selvästikään ymmärrä mitään sisustuksesta.

At Kapteeninkatu we have this thing called “jouluoksa”.

DESIRE – UNDER YOUR SPELL

Do your best and don’t worry

Kas, joulu! Se tulee aina varoittamatta, mutta ehdinpä sittenkin kaiken olennaisen. Hakea Kaivopuiston Kalasta kirjolohenmätiä ja smetanaa, varustaa kaappiin kuohuvaa, leipoa pellillisen pipareita vain syödäkseni puolet taikinasta ja kasata makuuhuoneen ikkunalaudalle keon kirjoja. Paketoin poikaystävän kanssa lahjapaketteja, hän kovat ja minä pehmeät – hyvä jako teekkarille ja humanistille.

2013-12-stellaharasek-onthestreet-012013-12-stellaharasek-onthestreet-02

Tänä vuonna ei hankita joulukuusta. Nimiä mainitsematta, meillä asuu mäyräkoira, jolla on tapana kaataa näkemänsä kuusipuut. Mitä enemmän koristeita, sen kauniimmin kilisee tullessaan alas. Olemme siis lanseeranneet Kapteeninkadulla korvaavan konseptin nimeltä jouluoksa – niin pimeä keksintö, että pökerryn ylpeydestä. Raportoin pari päivää sitten ystäville, ettemme ole löytäneet vielä tarkoitukseen sopivaa karahkaa, mutta minulla on vakaa luottamus siihen, että maailmankaikkeus pudottaa sen polullemme jouluun mennessä. Samana iltana se sitten löytyi, kolmenkymmenen metrin päässä kotiovesta, pudonneena Kapteeninpuistikon puusta. Kiitos, syysmyrskyt. Kuvia luvassa, halusitte tai ette. Äiti on taas ylpeä.

2013-12-stellaharasek-onthestreet-032013-12-stellaharasek-onthestreet-04

Joulusta on tulossa lempeä ja leppoisa. Aaton vietämme poikaystävän perheen parissa. Muina joulupäivinä syömme suklaata äitini kanssa, lorvimme ystävien sohvalla tai pysymme sängyssä ja kinastelemme siitä kumman kirja on parempi. Ajattelin keittää riisipuuron (joka päivä). Pohjoisesta saapuva äiti on luvannut tuoda poropaistin, jos saa poron kiinni. Glögiä on kaapissa ainakin uuteen vuoteen saakka. Jos sataa lunta, haastan poikaystävän lumisotaan ja häviän kuin nainen. Kunniallisesti. Punoen kauhistuttavaa kostoa.

2013-12-stellaharasek-onthestreet-052013-12-stellaharasek-onthestreet-06

I have a new no-bullshit policy for Xmas: concentrate on what really matters and ignore the rest. Books. There has to be books. Food. Chocolate. And a little bubbly never hurt anyone.

Photos by Dorit Salutskij

MORRISSEY – DO YOUR BEST AND DON’T WORRY