Two steps on the water

Viimeinen vuorokausi ennen kuin meri jäätyi. Kävelin aamutapaamisesta rannan kautta kotiin. Hain lisälämmikkeeksi toisen kaulahuivin ja paksumman pipon, herätin koirat peiton alta, patistin kämppäkaverin toppakenkiinsä ja pakotin koko kärttyisän konkkaronkan ulos. Horisonttiin asti höyryävä meri sai kummasti kiukun katoamaan. Rantakahvilasta haettu kahvi auttoi myös.

2014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-012014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-022014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-032014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-042014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-052014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-062014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-072014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-082014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-092014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-102014-01-stellaharasek-helsinki-merisatamanranta-11

There’s a winter wonderland just around the corner from our front door. And yes. My roommate is wearing a twig on his head. His dog might be to blame. Or then again, it could just be fashion.

KATE BUSH – HOUNDS OF LOVE

You’ve got love technique

Kapteeninkadulla on pakoiltu tammikuisia pakkasia keskittymällä kaikkeen, mitä voi tehdä neljän seinän sisällä. Mieluiten keittiössä, tulee niin lohdullisen lämmin kun laittaa kaasuhellan tai -uunin päälle. Keittiöstä löytyy vähintään kerran viikossa pyjamahousuinen poikaystävä, kämmenet jauhoissa, pyörittelemässä pastaa. Minä istun ja ihailen. Kastikkeita saan sentään tehdä, hakea kaupasta pecorinon, kattaa pöydän. Valmiista safkasta ei kukaan ehdi napata valokuvia, se katoaa lautasilta alta aikayksikön. Jos koirilla käy säkä, ne saavat nuolla kulhot.

2014-01-stellaharasek-makingpasta-042014-01-stellaharasek-makingpasta-012014-01-stellaharasek-kitchendetails-012014-01-stellaharasek-makingpasta-022014-01-stellaharasek-kitchendetails-032014-01-stellaharasek-makingpasta-03

If you’re lucky enough to find a man who owns a pasta machine and actually enjoys using it, don’t let go.

NEW ORDER – FINE TIME

Tick of the clock

Löysin kuukausi tai kaksi sitten vanhan kellon kirpputorilta, tarkemmin sanottuna lempipaikastani Korkeavuorenkadulta, Fasaanista. Rokotti lompakkoa kympillä, toimii tehokkaasti ja tekopirteästi kuin kofeiinilla käyvä kämppäkaveri. Herätystä en ole uskaltanut ottaa käyttöön, siihen pirinään heräisi koko kortteli.

2014-01-29-stellaharasek-athome-012014-01-29-stellaharasek-athome-022014-01-29-stellaharasek-athome-03

Picked up an old clock some time ago. Such a pretty little thing, but don’t let looks fool you – the alarm wakes every living soul within three blocks. With a heart attack.

THE CHROMATICS – TICK OF THE CLOCK

Whistle your way through the week

Ei voi tulla huono viikko, kun se alkaa Sameblodin sävelin. Ruotsalainen duo on minulle uusi tuttavuus, mutta näyttää lyhyen ystävyytemme perusteella tietävän miten saa villasukkiin piilotetut varpaat naputtamaan lattiaa, takaliston keinumaan työtuolissa ja hymyn nykimään suupielissä.

Always start a new week with music that makes you want to do a little dance and look stupid.
SAMEBLOD – UR ROAD

Girlfriend in a coma

Suorana Kapteeninkadulta: jotkut latkivat myöhäiseksi aamiaiseksi maitoon vispatun mannapuuron, toiset tekevät kuolemaa köhään ja kuumeeseen. Voi ollapa pieni mäyräkoira, jonka suurin murhe on se kuka heittää kumikanaa.

2014-01-25-stellaharasek-saturday-012014-01-25-stellaharasek-saturday-022014-01-25-stellaharasek-saturday-032014-01-25-stellaharasek-saturday-04

Toisaalta, olen saanut aamukahvin kannettuna sänkyyn, mannapuuroa riitti minullekin ja poikaystävä on luvannut tehdä illalla pastaa, jolla on parantavia vaikutuksia (suomeksi arvatenkin “saatanasti sipulia”). Eiköhän tämä tästä vielä elämäksi muutu, mutta jos ensin keittäisi vielä kolmannen pannullisen teetä.

“My girlfriend is so hot she has a fever”, my boyfriend said to someone on the phone last night. I would’ve laughed but my voice was gone, so I settled for sexy croaking.

THE SMITHS – GIRLFRIEND IN A COMA

Alone at the end of the rave

Kas! Löysin muutaman kuvan tasan neljän vuoden takaa. Tukka oli toispuoleisempi, tuhkaisempi ja monen monta astetta vaaleampi. Lunta oli silloinkin. Täydellisen tummanharmaan huivin unohdin tietysti vuosi sitten kalliolaiseen baariin. Odottaakohan se vielä löytötavaralaatikossa?

2014-01-stellaharasek-oldiegoldies-platinumblonde-012014-01-stellaharasek-oldiegoldies-platinumblonde-0

A few photos of me four years ago. Still love the color, but not missing the trouble of getting it dyed every three weeks.

PLACEBO – PROTECT ME FROM WHAT I WANT

Winter beats


I BREAK HORSES – WINTER BEATS

Some people say it’s just rock’n roll

Tammikuun lempiasioiden listalla: kelsiturkit, pitkä tukka ja päivänvalo. Yhdyn silti ystävään, joka tänään Facebookissa kysyi voisiko joku suhteellisuusteoreetikko ystävällisesti selittää, miksi tammikuu tuntuu aina noin kymmenen kertaa pidemmältä kuin heinäkuu, vaikka molemmissa on saman verran päiviä. Vasta 22. päivä? IHAN TOTTA?

2014-01-18-stellaharasek-helsinki-onthestreet-012014-01-18-stellaharasek-helsinki-onthestreet-032014-01-18-stellaharasek-helsinki-onthestreet-02

One happy aussie becoming inseparable with her winter coat.

NICK CAVE AND THE BAD SEEDS – PUSH THE SKY AWAY

Here comes love, it’s like honey

Asioita, jotka tekevät aamuista paremmat: kylpyhuoneen lattialämmitys. Aiemmin heräävät kämppäkaverit, jotka ovat ehtineet keittää kahvia silloin kun aamu-uninen allekirjoittanut konttaa kofeiinintuoksun perässä keittiöön. Maailman paras jugurtti.

2014-01-stellaharasek-goodmorning

Three things that will instantly improve your mornings: bathroom underfloor heating, awesome roommates who make enough coffee for everyone and the world’s best yogurt.

NEW ORDER – CRYSTAL

Wild blue skies, marble movie skies

Voisin sanoa sanasen siitä millaista on aloittaa viikko kirjanpitokaaoksen keskeltä, tehdä kaksitoistatuntista työpäivää huitoen uhkaavasti alkavaa flunssaa loitommalle ja seistä bussipysäkillä keskellä ei-mitään märissä sukissa miettimässä kumpi tapahtuu ensin, bussin saapuminen vai varpaiden kohmettuminen kuolioon. Mutta bussi tuli, varpaat pelastuivat ja olen yhä tolpillani, joten taidan sittenkin kirjoittaa sanasen tammikuun valosta. Se on nimittäin joka päivä erilainen mitä hämmentävimmillä tavoilla. Yhtenä päivänä sokaisevan kirkasta, toisena himmeää ja hohtavaa, kolmantena mattapintainen kuin nurkistaan nuhjaantunut postikortti.

2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-01
2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-02
2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-03

Istuin eilen raitiovaunussa matkalla kotiin kaupungin halki, kun iltapäivä alkoi taittua kohti iltaa. Ensin hattaranvärisiä pilviä, jotka hymisivät taivaalla hyväntuulisina kuin pilkaten helsinkiläisiä, jotka harppoivat jäätyneillä kaduilla sinisin huulin. Sitten huurteisin vesivärivedoin maalattu taivaanranta ja vaaleanpunainen valo. Yhtäkkiä alkoi sataa lunta, suuria lihavia lumihiutaleita, jotka putosivat pehmeinä Kauppatorin ylle. Ravintolalaivan sirkusvalot loistivat mattapintaisessa maisemassa. Ei ainuttakaan valokuvaa, kamera oli (tietysti) jäänyt kotiin ja täyteen ladatusta luurista (tietysti) loppunut akku kylmän keskellä. Sådant är livet, sanoisi äitini lakoniseen tapaansa.

2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-04
2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-05
2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-06
2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-07

Nämä kuvat ovat kodin lähikortteleista, Kapteeninpuistikosta, Kaivopuistosta ja Merisatamanrannasta. Koirat rakastavat niitä kaikkia. Jos puistoissa on hiljaista, sidomme siskosten hihnat hetkeksi yhteen ja annamme niiden juosta. Eivät ne koskaan halua yhtäaikaa samaan suuntaan, ei ainakaan niin monta sekuntia kerrallaan, että pääsisivät karkuun. Jännä juttu muuten, että dramaattisella tassujen nostelulla ja uikutuksella tehostettu kylmään kuoleminen loppuu sillä sekunnilla, kun (näennäinen) vapaus koittaa.

2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-08
2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-09
2014-01-stellaharasek-kaivopuisto-helsinki-10

Tunnustettakoon tässä vaiheessa, etten ole varma johtuuko kuvissa hehkuva taivaanranta tammikuun valosta vai kämppäkaverini paljettihousuista, mutta sama se, kyllä kelpaa ulkoilla kun kaikkialla kimaltaa ja hohtaa. Loppuviikon ajattelin silti viettää varustautuneena varasukilla.

Helsinki dressed in a selection of pretty pales.

BAT FOR LASHES – DANIEL

Maybe you’re gonna be the one that saves me

Sänky on paras paikka tehdä sunnuntaitöitä. Ehdottomasti myös lämpimin. Mitä alemmas pakkasasteet putoavat, sen koleampaa on nimittäin kotonakin. Sängyssä viihtyvät opintojensa parissa paahtavan poikaystävän lisäksi perheen pienimmät, jotka hakkevat vällyjen alta turvapaikkaa vilulta. Mäyräkoirat todistettavasti sopeutuvat ääriolosuhteisiin, kunhan saavat tarkkailla niitä untuvapeiton uumenista.

2014-01-stellaharasek-sunday-012014-01-stellaharasek-sunday-022014-01-stellaharasek-sunday-03

Rakastan asunnon natisevia lattialautoja, mutta rakastan ehkä vielä enemmän vaatekaappini villavaatteita, joihin kääriydyn kuin muumio heti kun nousen aamulla. Kaikeksi onneksi ne ovat niin väljiä, että niitä voi kerrostaa. Poikaystävä haahuilee keittiöön etsimään kahvia useimmiten pukeutuneena peittoon. Toimiva ratkaisu sekin. Kämppäkaverilla on pyskosairaalatossunsa ja päällepuetun villiksen lisäksi huiviksi kaulaan kiedottu villapaita.

2014-01-stellaharasek-sunday-042014-01-stellaharasek-sunday-052014-01-stellaharasek-sunday-06

Mutta mikäs tässä kylmää karistaessa, kun peittoja piisaa, kodin jokainen tuoli on varustettu viltillä, kaapissa on tarpeeksi teetä ensi toukokuuhun saakka ja aina löytyy joku, jonka saa kainaloon tai jonka kainaloon pääsee. Viimeistään lieden äärellä tulee lämmin: viikonlopun aikana on tehty pippurilla höystettyä nauhapastaa, pestoa, pannukakkuja, uunissa kuivattuja tomaatteja, lämpimpiä leipiä, sitruunaista jugurttijäädykettä.

2014-01-stellaharasek-sunday-072014-01-stellaharasek-sunday-082014-01-stellaharasek-sunday-09

Pieniä asioita, joista olla kiitollinen: kaasuliesi, poikaystävä joka omistaa pastakoneen, valtavankokoinen kylmäkaappi jonka voi varustaa niin täyteen, ettei kaupassa tarvitse käydä kuukauteen. Mutta jos saa sunnuntai-iltana kymmeneltä päähänsä, ettei elämä jatku ilman aperolilla höystettyä appelsiinimehua, voi olla kiitollinen siitäkin, että kauppa on auki yhteentoista ja sijaitsee kadun toisella puolella, kun suikkaisee sisäpihan kautta.

Not so surprisingly, my bed is in use every moment of the day. It’s the warmest place in the apartment.

OASIS – WONDERWALL

Takes me completely, touches so sweetly

Kylläpä nyt naurattaa, kun on kääntöpiirin paksuin kelsiturkki, johon kääriytyä. Olen aina ollut sitä mieltä, että untuvapeitossa kulkemisesta voisi lanseerata trendin, mutta tämän lähemmäs sitä ei kaupunkikelpoisella tavalla taida päästä. Olen jokatapauksessa päättänyt muuttaa takkifilosofiani muodosta “vähemmän on enemmän” muotoon “muhkeampi on parempi”.

2014-01-stellaharasek-helsinki-fredantori-012014-01-stellaharasek-helsinki-fredantori-02

So easy to be happy in the warmest coat ever made.

Kuvat Mikko Rasila

DEPECHDE MODE – SWEETEST PERFECTION