Alone at the end of the rave

Kas! Löysin muutaman kuvan tasan neljän vuoden takaa. Tukka oli toispuoleisempi, tuhkaisempi ja monen monta astetta vaaleampi. Lunta oli silloinkin. Täydellisen tummanharmaan huivin unohdin tietysti vuosi sitten kalliolaiseen baariin. Odottaakohan se vielä löytötavaralaatikossa?

2014-01-stellaharasek-oldiegoldies-platinumblonde-012014-01-stellaharasek-oldiegoldies-platinumblonde-0

A few photos of me four years ago. Still love the color, but not missing the trouble of getting it dyed every three weeks.

PLACEBO – PROTECT ME FROM WHAT I WANT

14 thoughts on “Alone at the end of the rave

  1. Mä niiiin muistan tuon hiusmallin! Lueskelin jo silloin sun blogia, ja ihastelin valtavan paljon noita hiuksia… Mullakin oli yhtä tuhkanvaalea, mutta vielä paaljon lyhyempi mallli. Nätti sekin oli, muttajuuh takasin pitkäksi kasvattaneena totean myös että se kasvatusurakka sai jäädä viimeseks – ainaki hyvään hetkeen saakka! :D

  2. Sama tukkamalli oli mullakin neljä vuotta sitten :) Sitten taisi olla molemmat sivut lyhyinä jne. En varmaan ole koskaan saanut yhtä paljon ihastelevia kommentteja, mutta voi tuska sitä kampaajalla ravaamisen määrää, kun toisella puolen päätä oli 9-millinen sänki, joka välittömästi pidemmäksi kasvettuaan näytti aivan karsealta! Vähän pidempään malliin on siis vaihdettu täälläkin :) Ja harkinnassa ihan pitkienkin hiusten kasvatus..

  3. Minäkin sun innostamana leikkasin tuon mallin sillon neljä vuotta sitten! Itsellä jäi tuo lyhyempi puoli pidemmäksi vaan, kun parturi-kampaaja äitini leikkasi tukan erittäin vastahakoisesti. Hyvä kun ei itkenyt samalla kun leikkasi :D ihana tukka oli mutta tuskaa kasvattaa tasapitkäksi!

    • Haha, voin niin kuvitella äitisi ilmeen! Juu, samaa mieltä kasvatusurakasta. Ei ole ikävä.

    • Pidän! Enkä kyllä värjää enää niin vaaleaksikaan, vaikka kaunis väri onkin.

  4. Minä olen marssinut kerran tämän kuvan kanssa parturiin ja todennut “minä haluan tämän”. Sain mallin, mutten väriä. Nyt hiukseni ovat taas toispuoleiset mutta lyhyet kauttaaltaan.. en saa enää mallia, mutta sait minut juuri päättämään, että marssin taas uudelle parturille anomaan tätä väriä. :D Se on ehkä pitkä prosessi tumman ruskeasta tuohon mutta olkoot!

    • Haha! Onnea matkaan. Tuon värin haaste on sen pitäminen kirkkaana – kannattaa hankkia hopeashampoota.

  5. Minäkin tykkään kovasti toispuoleisista leikkauksista, ja itse asiassa mulla on tällä hetkellä tuollainen tukka lyhyenä versiona. Väri on lähes valkoinen, hopeaan vivahtava (ja ihan oma varmaan jonkin geenimutaation seurauksena…). Sinun kasvonpiirteisiisi sopii mikä tahansa malli. Ja luojan kiitos, minä asun Turussa ja sinä Helsingissä – muuten olisit saattanut jo joutua pimeällä kujalla hyökkäyksen kohteeksi vain huomataksesi, että sinulla ei ole enää kelsitakkia. En ole aggressiivinen enkä väkivaltainen, mutta tuo jumalainen takki herättää nukkuvan pedon;) Se on I-H-A-N-A!

    • HAHA! Yritäkin nyysiä mun kelsi. Se pitää mut hengissä tuolla paukkupakkasissa.

  6. Tiedätkö mitä? Toi tukka on ihana ja se sopii sulle ihan mielettömän hyvin, mutta nykyisellä kuontalolla näytät sittenkin enemmän itseltäsi. Liekö sitten, että sama look kuin “back in the days” miellyttää mun silmää, vai joku sun oma perus onnellisuus puskee läpi, mutta jotenkin näytät näissä uudemmissa kuvissa (vaikka just noi edellisen postauksen kelsiturkkikuvat) olevan ikään kuin omissa nahoissasi. Tai ainakin tää on vaikutelma nyt tälleen ruudun takaa.

    • Olen ihan samaa mieltä. Olen kyllä tykännyt kaikista leikkauksista ja väreistä mitä päässäni on viime vuosina ollut, mutta nykyinen – pitkä, laineikas ja luonnollinen – tuntuu kaikkein eniten omalta. Se antaa niin paljon vapauksia pukeutumisenkin suhteen: mikään pillifarkkulook ei näytä liian rentulta, kun hiuksissa on vähän 70-lukua.

Leave a Reply

Your email address will not be published.