Down down there into the sea

Toivottavasti ette ole saaneet vielä tarpeeksenne merenrannasta otetuista valokuvista, koska kävelen sinne melkein joka päivä – kävelylle, kahville, joskus juoksemaan. Enkä malta olla kuvaamatta, en ainakaan silloin kun meri höyryää hetkeä ennen kuin jäätyy tai sitä seuraavana päivänä, kun meri on jo jäätynyt umpeen. Jää oli ritisevän ohutta ja liikkui hiljalleen, liitoskohdat natisivat. Ylle oli satanut hento kerros puuterilunta. Koko horisontti oli samaa sinertävää harmaata. Taivaalla väreili asteen vaaleampaa valoa. Kameraan tallentuneet kuvatkin ovat enemmän mielenmaisemia, joissa ajelehtia.

2014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-012014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-022014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-042014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-052014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-062014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-072014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-08

The day the sea froze.

INTERPOL – STELLA WAS A DIVER AND SHE WAS ALWAYS DOWN

6 thoughts on “Down down there into the sea

  1. En voi ikinà “saada tarpeekseni” noista maisemista, olen niiden kanssa kasvanut ja nyt, joka kerta kun olen lomalla, kàyn siellà, niinkuin sinàkin, kàvelemàssà, juoksemassa ja kahvilla. Enkà koskaa pitkàsty, valo ei ole koskaan sama!
    Kiitos kuvista!

Leave a Reply

Your email address will not be published.