Got a ticket for a world where we belong

Kun olin pieni, meillä oli karttapallo, jonka maat ja mantereet tuntuivat kohoumina kun niitä kosketti. Kuljetin sormiani vuorenhuipuilta merenpohjiin. Pallo tuntui niin pieneltä, ajattelin että sen ympäri seilaisi päivässä. Harhaluulo tuli oikaistua myöhemmin kun matkustin ensimmäisen kerran Australiasta äitini kotimaahan, pohjoiseen paikkaan nimeltä Suomi. Lentomatka kesti kolmekymmentä tuntia ja lentokoneesta ehti matkan varrella nähdä monta asiaa, jotka muistin karttapallosta: Havaijin, Japanin, pohjoisnavan. Olen yhä varma, että näin jääkarhun.

Pallo jäi Australiaan kun lähdimme seuraavan (ja viimeisen) kerran. Ei mennyt kuin kaksikymmentä vuotta löytää uusi, joka tuntui samalla tavalla omalta. Toisin kuin edeltäjänsä sen pinta on tasainen, lukuunottamatta kolhuja, joita se on saanut melkein satavuotiaan taipaleensa varrella. Peltinen pallo on aivan pieni, saa kuvittelemaan, että maailman ympäri seilaa päivässä.

2014-02-23-stellaharasek-littleglobe-roomage

Ostin 20-lukulaisen karttapallon muutama viikko sitten Roomagesta. Vanhan tavaran kaupasta irtoaa vielä tänään puoleen yöhön saakka 15% alennus verkkokaupan koko valikoimasta taikasanalla STELLA<3ROOMAGE. Kannattaa kurkata.

SAVAGE GARDEN – TO THE MOON AND BACK

18 thoughts on “Got a ticket for a world where we belong

  1. Minulla on hyvin samannäköinen pallo.. Mutta siitä löytyy vielä kaksi saksaa, Jugoslavia, Neuvostoliitto Ym.. Lisäksi se on hieman värikkäämpi ja kolhuisempi, mutta sitäkin rakkaampi! Papan perintöä<3

  2. Moi! Ihan aiheesta poiketen,kysyisin vähän mäyräkoirista. Nämä veitikat kun ovat tunnetusti hieman haukkuherkkiä niin miten teillä,haukkuvatko teidän koirat ollenkaan? Esimerkiksi kun joku on tulossa sisälle tms tilanne? Tai yrittivätkö pentuja sitä tapaa aloitella ja kuinka sait opetettua olemaan haukkumatta? Meille on tulossa mäyräkoira ja kerrostalossa asutaan,niin jännittää vähän kuinka sen haukkumisen sitten estäisi. Ainakin sen turhanpäiväisen… Ihan pentuna on tulossa,joten jospa se oppisi nopeasti talon tavoille :) Aurinkoisia päiviä Sinulle!

    • Anteeksi vastauksen viive!

      Mäykyt ovat tosiaan reviiritietoisia ja haukkuherkkiä enkä usko, että niistä saa täysin hiljaisia millään määrällä koulutusta. Mutta ei se haukkuminen ole meillä kyllä muodostunut ongelmaksi. Haukkuvat aina kun summeri soi ja toisinaan hetken kun naapurit kolistelevat rappukäytävässä tullessaan kotiin, mutta eivät juuri muuten.

      Toki koulutus kannattaa aloittaa heti pentuna, siihen löytyy paljon vinkkejä oppikirjoista ja pentukursseilta. Käyttökelpoisin vinkki jonka olen saanut on se, että koira kannattaa totuttaa heti alusta asti siihen, että rapusta kuuluu ääniä eikä siinä ole mitään reagoinnin arvoista.

  3. Hah, luulin että laulu on Savage Garden – To the moon and back. Sama laini :D

      • Mitä hittoa, mä katsoin sitten kuumehoureissani jotain ihan omiani. 40-asteisille verkkokalvoille näköjään palanu kiinni edellisen tekstin laulutiedot :D

        Ei oo helppoo!

  4. Paitsi että Havaijilla olit konkreettisesti pari päivää, et vain katsellut sitä ilmasta. Unohtaminen annettakoon anteeksi, olit vain n 1 v.

  5. karttapallot on niin ihania, minä löysin omani kirpparilta pari viikkoa sitten : ) Ei ole ihan uusinta uutta, Neuvostoliittokin on vielä paikoillaan : D

  6. Karttapallot on mahtavia. Erittäin tyylikäs tuo sinun yksilösi! Ostin vastikään omani berliiniläiseltä korttelikirppikseltä. Se on vanha ja saksankielinen (yllätys, yllätys) ja siihen saa valonkin. <3 Veikkaan, että 60- tai 70-luvulta.

    I'll take you to the moon and back… Kiitti korvamadosta. :)

    • Hei mullakin on sellainen mihin saa valon! Omani on kyllä suomenkielinen ja sen mukana tuli ohjekirjanenkin jossa 20 sivua selitetään maan kääntöpiireistä, sitten puoli sivua lampun vaihtamisesta vailla kuvia. :D Omassanikin on neuvostoliitto.

  7. Oi mikä kaunotar! Mulla on useampi karttavanhus – sekä pallona että kankaisena – ja vanhin heistä on 40-luvulta. Upean yksilön olet pelastanut.

  8. Oi karttapallot on ihania! Rakastan pyöritellä ja tuijotella niitä ja ihmetellä, että miltähän tuollakin näyttää, jossain Afganistanin autiomaassa tai Bora Boralla, joka näyttää siltä, että yksi hyökyaalto voi pyyhkäistä saaren mukanaan. Viikko sitten lensin Intiasta Suomeen ja kone lensi ilmeisesti säästä johtuen ihmeellisen matalalla. Sain nähdä tuhansia (?) kilometrejä jäisiä ja lumisia vuorenhuippuja jossain Afganistanin, Iranin ja Kazakstanin tienoilla. En voinut olla kuvittelematta, että mitä jos putoaisimme tuon kaiken keskelle, mitä siellä olisi. Ihmeellinen on maailma. Ihana tuo karttapallo!

Leave a Reply

Your email address will not be published.