All the roads we have to walk

Muutama sumuinen sunnuntaikuva. Kävelimme brunssilta kotiin usvan läpi. Poikaystävä näytti raitiovaunukiskojen risteyskohdan keskelle hakatun hymynaaman keskellä Mannerheimintietä. Kaupungissa ei ole nähnyt moneen päivään edes korttelin päähän, mutta kostea ilma tuoksuu keväältä – uskoisiko?

2014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-012014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-022014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-032014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-042014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-05

Walking home in a winter fog.

OASIS – WONDERWALL

Now do you believe in rock’n’roll?

Tuntuu, etten ole tehnyt koko alkuvuonna mitään muuta kuin laatinut todo-listoja ja aikatauluja, naputtanut näppäimistö savuten sähköposteja ja poistunut työpöydän ääreltä vain palavereiden ajaksi. Kuvatodistusaineisto väittää kuitenkin muuta: olen käynyt rantaan suuntautuneiden ristiretkien lisäksi hikoilemassa Helsinki Core Trainersilla (laiskotteluun taipuvaisena humanistina pidän tätä suurena uratekona), ainakin kahdesti brunssilla, muutaman kerran työhön liittymättömillä lounailla ja vähintään yksi viikonloppuaamu on aloitettu samppanjalla. Epäilemättä meillä oli siihen jokin tekosyy, ottaen huomioon, että samppanjan juomiseen kelpaa Kapteeninkadulla tekosyyksi suunnilleen se, että sitä on. Sänky todettiin ullanlinnalaiselle aamiaiselle kaikkein soveliaimmaksi paikaksi, siihen mahtuivat sopivasti kaikki.

2014-02-stellaharasek-morningbubbles-012014-02-stellaharasek-morningbubbles-022014-02-stellaharasek-morningbubbles-032014-02-stellaharasek-morningbubbles-042014-02-stellaharasek-morningbubbles-052014-02-stellaharasek-morningbubbles-06

Osa talouden asukkaista oli huomattavasti kiinnostuneempi vinkupossun lentämisestä huoneiden halki kuin aamun tarjoilusta. Se heille sallittakoon, enemmän kuplivaa meille.

We decided to have some champagne to celebrate the fact that we have champagne.

Down down there into the sea

Toivottavasti ette ole saaneet vielä tarpeeksenne merenrannasta otetuista valokuvista, koska kävelen sinne melkein joka päivä – kävelylle, kahville, joskus juoksemaan. Enkä malta olla kuvaamatta, en ainakaan silloin kun meri höyryää hetkeä ennen kuin jäätyy tai sitä seuraavana päivänä, kun meri on jo jäätynyt umpeen. Jää oli ritisevän ohutta ja liikkui hiljalleen, liitoskohdat natisivat. Ylle oli satanut hento kerros puuterilunta. Koko horisontti oli samaa sinertävää harmaata. Taivaalla väreili asteen vaaleampaa valoa. Kameraan tallentuneet kuvatkin ovat enemmän mielenmaisemia, joissa ajelehtia.

2014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-012014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-022014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-042014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-052014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-062014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-072014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-08

The day the sea froze.

INTERPOL – STELLA WAS A DIVER AND SHE WAS ALWAYS DOWN