Jos olen yhden asian elämässäni oppinut, se on tämä: älä koskaan talsi televisiokameroiden eteen ilman ammattilaisen apua. Vielä kun oppisi varaamaan sen enemmän kuin tarpeellisen pelastusajan ajoissa. Tälläkin kertaa soittelin Dandyyn vajaan viikon varoitusajalla, sydän sykkyrällä kauhukuvasta, että kalenteri olisi täynnä, kuten se tapaa olla, jos yrittää armottoman myöhässä mahtua sekaan. Kaikeksi onneksi Marko ja Sumi saivat raivattua aikaa takkutukkaisen toimistorotan taikomiseksi säihkyväksi sumusilmäksi ennen kuin kaahasimme Jennin kanssa kohti Emma-gaalaa. Huh, hengenpelastajani. Note to self: seuraavalla kerralla soita heille ennen kuin edes harkitset julkista näyttäytymistä.
Puin yksinkertaisen mustan mekon kaveriksi gTIEn nahkaisen pääpannan. Marko teki sen seuralaiseksi keijukaiskampauksen ja kasasi kiharat sykkyrälle niskaan. Kuvissa se on vielä vähän pörröinen, sitä siloiteltiin vielä ennen illan juhlia. Oma värini on puskenut juuresta jo sen verran pitkälle, että yleisilme näyttää hetkittäin tummalta. Oikeastaan pidän siitä aika paljon.
Näin käy, kun antaa kameran poikaystävälle ja pyytää ottamaan muutaman ruudun. Kuka on kuvassa pääosassa? Virnuileva turkulainen, niin.
Sumin visio meikistä oli yksinkertainen ja toimiva: tummat sumusilmät, kuultava iho ja huulille vain kevyesti kiiltoa. Hän tuntee metsänsä puut, viihdyn siinä setissä kaikkein parhaiten. Vielä kun osaisi itsekin tehdä silmistä niin täydellisen tummat ja samettiset. Sitä odotellessa on onneksi apu lähellä.
Lopputulos on sitä mitä pitikin, laineet suloisesti sekaisin, vastapainoksi mustaa nahkaa ja kohtalokas katse. Siis niin kohtalokas kuin voi olla, jos sattuu olemaan nainen, joka kolhii vastalakatut kyntensä alta kymmenestä minuutissa, ehtii illan aikana rikkoa sukkahousujensa lisäksi varasukkiksensakin ja astuu kotimatkalla uusissa koroissaan lätäkköön ei kerran vaan kolmesti. Mutta mitä siitä, tukka hyvin kaikki hyvin! Seuraavaksi: kuvia kemuista.
The lovely folks at Dandy save my life every time I’m forced to confront live broadcasting. Long live Marko Mäkinen and Sumi Moreno – I’d be doomed to an ugly and unhappy life without them.
Paras kuvasarja ever :D Ja tuo mies on niiiiiiiin kuuma :D
HAHA! Hiljaa nyt siellä naiset. Miehelle niin nousee päähän nämä kommentit.
Tuo silmämeikki näyttää niin helpolta, muttei ole. Yksinkertainen, mutta hirveen kaunis. Ja nahkapanta natsaa sulle kuin nokka naamaan. Televisiossa näytit jumalattarelta.
Ooh! No kiitos. Kiva kuulla. Ja samaa mieltä tuosta meikistä. Eipä se näytä sinnepäinkään samalta kun yritän tehdä saman perässä.
Ooooohh, sä oot upee!!
Ja tuo kampaus… = <3 <3 <3 !!
Kiitos kaunis!
En tiedä, kiitinkö koskaan lipuista Flor festarin avajaiskonserttiin viime kesänä. Voitin ne blogisi arvonnasta. Ajattelin kyllä, mutta unohdin varmaan. Joten tässä tulee myöhäinen kiitos: kiitos.
Muistin nuo liput nyt, kun istun sohvalla kotona ja olen hyvin onnellinen.
Tähän on ollut pitkä matka. Muistan tuon flow-arvonnan, olin juuri silloin ymmärtänyt missä sydämeni oli. Se paikka ei ollut asuinkaupunkini Helsinki, ja sydän sanoi riks raks poks ja kaikki oli väärinpäin. Kirjoitin tuolloin arvonta perusteluun, etten tiennyt edes miltä minusta tuntui. Mutta halusin löytää laulun, joka kertoisi sen.
Ei tuo yksi flow-päivä minua ihmisenä kasvattanut, mutta antoi iloisia muistoja viikoilta, jotka muuten oli aika raskaita.
Ja syksyn ja talven taistelun jälkeen istun nyt täällä, missä sydämeni oli jo viime kesänä: kotona(mme) Ruotsissa. Eivätkä onnelliset laulut saa minua murjottamaan tai kaatamaan punaviiniä suoraan muroboxiin, nyt niille on tilaa soittolistoillani.
HANNA! Anteeksi etten vastannut aiemmin. Kiitos itsellesi superkivasta kommentista. Ihana kuulla, että paikka maailmassa löytyi, niin sinulle kuin onnellisille lauluille.
On varmaan totta, että olet onnentyttö, mutta kyllä tuolla turkulaisellakin on aikamoinen flaksi käynyt :)
Win-win siis!
Onhan se nyt selvä kuka on näiden kuvien tähti :D Eikä suotta, onhan tuo nyt… krhmm – melko komee.
Juu, ei jää pääosan esittäjä epäselväksi!
On sulla vaan komee mies! Onhan se täällä blogissa vilahdellut jo vuosia sitten mutta selvästi vaan komistuu vanhetessaan.
Niin samaa mieltä.
Onpas meillä liikuttava yksimielisyys asiasta!
Siltä vaikuttaa, myönnetään.
…mutta tuo viimeinen kuva on upea!
Kiitos! Kuvan otti Jenni Ahtiainen.
Turkulaista postmodernia itseironiaa parhaimmillaan :D Sulla on taas kerran oikein onnistunut tyyli: rock-henkistä, ei-överiä, kevyttä ja ronskia rinnakkain. Noissa gaaloissa yms. näkee liian usein naisia, joiden käsitys tyylikkyydestä on se, että kasataan ylle kaikki mahdollinen ja mahdoton tylli, silkki ja sametti. Komeus kuorrutetaan bling blingillä hiuksissa, korvissa, kaulassa, ranteessa, nenässä…ja kaiken kruunaa vielä liikkumattomaksi tärkätty, korkea lakkakampaus. Uh! Onneksi on teitä (ja meitä;) oikeasti tyylikkäitäkin tasapainottamassa universumin laajenemista väärään suuntaan.
Turkulainen postmoderni itseironia on pätevä määritelmä, kyllä. Ja kiitos! Kiva kuulla, että diggailet. Aika lailla samaa mieltä tuosta perinteisestä gaala”tyylistä”.
Ihanan kujeileva kampaus, joka onnistuu olemaan samalla sekä rento että tyylikäs. Kaiken tämän kauneuden kruunaa gTIEn lumoava nahkapanta, ah!
Pakko minunkin todeta, että neljännessä kuvassa nähtävä kulmienkohotteluilme on kerrassaan nerokkaan onnistunut otos (muut touhuaa ja yksi loistaa salakavalasti pääroolissa). Kuvan charmikkaan ovela katse veisi keneltä tahalta jalat alta. Olet aika onnekas! :)
Kujeileva, hyvä sana! Kiitos, kivaa kun tykkäät.
Ja totta – onnentyttö olen.
No nyt on komee turkulainen! Kiva tukkakin, mut, hei, pääasia :D
HAHA! Pitää priorisoida, niinhän se on.
Ja Cheek se sopi kylkees :)
Kai nyt kuka tahansa sopii mun ja Ahtiaisen väliin, nii!
Vau, kivoja kuvia! Ja upea meikki kyllä kans.
Kiitos kaunis!
No mutta, ollaanpa sitä kauniina!
Päätin just, että joskus vielä tilaan kampauksen ja meikin ihan vain voidakseni nauttia siitä illan. Mikä ei tarkoita, että vetävä olemuksesi rakentuisi kampaukselle ja meikille, tietenkään, vaan että joskus vaan sellainen tekisi hyvää.
Parasta ehkä silti tuo itseään tyytyväisenä kuvaava yksilö.
Ooh, ei huono idea. Do it! Ja niin, samaa mieltä. Tyytyväinen turkulainen esiintyy yli 75%ssa Dandyssa tuona aamuna otetuista kuvista.