Päivän asuste: nahasta punottu päänauha, jonka gTIE teki minulle muutama vuosi sitten ja otti myös mallistoonsa nimellä Summer. Halusin vaaleisiin hiuksiin sopivan nauhan, joka olisi samanaikaisesti mustanpuhuva, kaunis ja kevyt. Sellainen siitä tuli.
Ajattelin pukea sen tänään illan Emma-gaalaan, johon minut ja Jenni Ahtiainen kutsuttiin jakamaan palkinto. Huh! Luotan siihen, että hyviä viboja huokuva hippipanta pitää loitolla suoran lähetyksen epäonnenkantamoiset, kuten korkoihinsa kompastumisen tai oman nimensä unohtamisen. Lisää kuvia luvassa.
Wearing a leather indian band by gTIE for tonight’s Emma Gaala award show – Finland’s equivalent for the Grammys. More pics coming up.
☊ NEIL YOUNG – HEY HEY, MY MY
Postaustahtisi on hiipunut melkoisesti :(
Voi, samaa mieltä, että postauksia on liian harvassa, tämä on kuitenkin eniten seuraamani blogi. Nyt uutisia Jaredista, Stella
Samaa mieltä valitettavasti. Eli postaustahti hiipunut, ja entistä useampi postaus on nippu kuvia tai biisilinkki ja muutama lause. Entisen kaltaista sisältöä kaipailisi ainakin tämä vakiolukija jo alkuajoista alkaen. Mutta tietenkin kaikki muuttuu, ja blogaaja itse määrittelee suunnan. Tosin tällä menolla vanhat lukijat varmaan vähenevät. Toivottavasti uusia tulee tilalle. Olisi muuten mielenkiintoista tietää miten kävijämäärä ja frekvenssi on muuttunut Olivian ajoista. Tosin se ei varmaan ole sellaista tietoa mitä halutaan jakaa :)
Terhi, joka tuolla alempana laittoi parikin viestiä, haluaa sen sijaan intoilla ihanasta blogista. Vaikka postaustahti olisi harvempikin, on jokainen postaus ns. hyvän tuulen postaus, joka saa hymyn ainakin minun huulilleni. Olen muutenkin ollut tosi iloinen nykyisistä teksteistä, jotka huokuvat onnellisuutta ja iloa. Kiitos niistä, ne oikeasti antavat itsellenikin energiaa.
Iloitsen myös kaikista mäykkyteksteistä, koiraihminen kun olen :)
Joten kirjoittele ihan omaan tahtiin. Hyvää kannattaa odottaa! :) Täytyy myös muistaa se tosiasia, että jokaisella bloggaajalla on muutakin elämää. Aina ei ole mahdollisuutta/halua viettää sitä koneen äärellä.
Moro vakiolukija,
kiitos kommentista! Kerro hei lisää siitä “entisen kaltaisesta sisällöstä” jota kaipailet takaisin? Kysymys on siis vilpitön, otan enemmän kuin mielelläni palautetta vastaan. Mulla on sisällön suhteen toki paljon omiakin suunnitelmia, mutta pitkään mukana olleiden (tietysti uusienkin) lukijoiden mielipiteet ilman muuta kiinnostavat.
PS. Lukijamäärät ovat nousseet siitä kun lähdin Oliviasta!
Kiva kuulla, siis noista lukijamääristä. Olisi ajatellut että naistenlehti-platform tuo extralukijoita, mutta ehkä sitten ne jotka olivat tullakseen tarttuivat sieltä myös mukaan. Sitten olisikin myös mielenkiintoista tietää miten Olivian muiden blogien lukijamäärät ovat reagoineet tämän suositun blogin lähtöön, koska itse en ainakaan käy niitä enää juurikaan lukemassa kun tämä ei ole siellä. Mutta siihen et varmaan pysty kommentoimaan :)
Mielipidettäni sisällön muutoksesta on vaikeampi määritellä. Yksi tapa olisi ehkä sanoa että kun sisältö oli ennen naistenlehtimäisempää, niin nyt se on taide/lifestyle-lehtimäisempää. Tulee mieleen adjektiivi fluffy. Tosin vaikuttaa siltä että suuri osa tykkää kevyistä ja lyhyistä onnellisuuspostauksista (ja toki minäkin), mutta itse kaipaan myös niitä pidempiä kirjoituksia aiheista ja niiden vierestä, ja analyyseja kauden muodista, yksisttäisistä asuista, tai jostain trendistä, ravintoloista, sisustuksesta, tms kuvien kera. Eli ehkä mielestäni oli ennen enemmän konkretiaa ja tekstiä, ja nyt enemmän ilmaa ja kuvia.
Toisaalta sisältö on laadukkaampaa ja kuvat pääsääntöisesti hienompia, mutta toisaalta ehkä välillä myös jo liian laadukasta minun makuuni jos sen voi niin sanoa :) Myönnän että olin yksi niitä ihmisiä joita ärsytti kun muotilehtien muotikuvat menivät aikanaan sellaisiksi että niistä ei enää saa minkäänlaista kuvaa vaatteista, vaikka ne nyt ovatkin esteettinen elämys :) Eli siis ehkä olen vaan tippunut kärryiltä, mutta tässä oma mielipiteeni kuitenkin kun sitä kysyit.
Moro, pikainen kiitos perusteellisesta kommentista! Paljon hyviä ajatuksia. Palaan tähän illemmalla ajan kanssa.
Hei Maria ja muut julkaisutahtia kommentoineet!
Pahoittelen – olen itsekin tietoinen siitä, ettei juttuja ole kuulunut tavalliseen tapaan kuluneen kuukauden aikana. Olen ollut kiinni alkukevään työkiireissä, eikä blogille ole jäänyt aikaa niin paljon kuin olisin toivonut. Motivaatio ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin, pää pullistelee juttuaiheista ja tietokoneen kansiot kuvista. Toivon siis, että pysytte langoilla, jos tykkäätte jutuista, sillä lisää on varmasti luvassa.
Julkaisutahti tulee varmasti jatkossakin vähän elämään sen mukaan kuinka paljon aikaa on käytettävissä. Minusta on parempi, että päivitän silloin kun ehdin keskittyä siihen, enkä julkaise häthätää kiireen keskellä kasattuja juttuja, joista paistaa kiire ja stressi – se ei ole kivaa minulle enkä usko, että niistä on iloa teillekään.
Olipas yllätys nähdä sinut jakamassa palkintoa emma gaalassa. Tunnustan että katsoin kyseisen gaalan vain koska ihana Jared Leto oli siellä. Mutta hauska yllätys kun sinä ilmestyit lavalle.
HAHA! Et ole varmasti yksin motiivisi kanssa. Kiitos, kiva kuulla että tykkäsit!
Iik! Tosi hienosti se meni, kuten etukäteen povasinkin. Olit superkaunis!
KIITOS KAUNIS!
Hyvin se menee♥
Kiitos Nalle kannustuksesta – ihan hyvin se menikin!
Pussaa Jaredia mun puolesta…Tsemppiä!
Lähetin lentosuukon!
Hienoa! Oon varma että kaikki menee hienosti! Asukuvia ootellessa…
Kuvia luvassa!
Hienoa!
Ei kai siellä omaa nimeä tarvitse muistaa vaan lukea paperista voittajan nimi…? :)
Good point. Kohta alkaa kenraali, kai ne siellä kertoo!
No mä kans mietin, et ei kai siellä omaa nimeä tarvitse kuuluttaa…? :D Mut oishan se tietty hyvä muistaa siltä varalta, että joku kysyy. Tai esittelee itsensä. Hieman noloa se toki olis, jos alkais takellella siinä kohtaa :D
Onnea Stella, hienosti se menee! Ihan varmasti!
Kerrohan sitten jälkikäteen KAIKKI.
Mullehan on käynyt pari kertaa niin, että joku kysyy nimeäni ja MÄ JOUDUN MIETTIMÄÄN MIKÄ HELVETTI SE OLIKAAN. Että. Kaikki on mahdollista.
No miettikääpä jos Jared ois kysynyt ja sit ei ois muistanutkaan omaa nimeään! :o
SE olisikin ollut hirveä katastrofi! Olenkin tavannut Jaredin työni kautta vuosia sitten, mutta vähän epäilen, ettei nimeni painunut silloin hänen sielunsa syövereihin ;)
Mahtava juttu! Hauskaa iltaa. :-)
Kiitos Riitta!