Gonna let it burn

Yhteistyössä Helsinki Core Trainers

Olette varmasti henkeänne pidätellen odotelleet meitsin kuntoilukuulumisia! Puolet 10Campista on tätä kirjoittaessani takana, vielä puolet edessä. On punnerrettu, vedetty leukoja, nostettu rautaa, heilutettu kahvakuulaa ja treenattu juoksutekniikkaa. Kaikista hikisimmät tunnit on vietetty keskivartalon hallintaan liittyvien harjoitusten parissa: hidasta, tuskallista ja – odottamatonta kyllä – ihanaa. Tähän mennessä olen tehnyt seuraavanlaisia havaintoja.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-01

(1) Lattia on ystävä.

Tiedättekö mikä on burpee? En minäkään tiennyt ennen kuin aloitin 10Campin. Se on saatanallinen liike, joka tuntuu yhtäaikaa kaikissa kuviteltavissa olevissa lihaksissa. Ihaninta burpeessa on se kohta, kun saa heittäytyä rinta edellä lattiaan sekunnin murto-osaksi. Kerrankin on helppo nauttia hetkestä. Olla yhtä vallitsevan hetken tai pikemminkin viileän lattian kanssa. Autuas vaakataso. Pehmeä matto posken alla. Ei mennä nyt siihen seuraavaan vaiheeseen, kun pitää ponnahtaa pystyyn ja toistaa sama kaksikymmentäyhdeksän kertaa.

Ensimmäiset treeniviikot ovat pitäneet naisen nöyränä, kovin konkreettisesti on saanut kohdata kuntonsa rajallisuuden. Joka tunnin jälkeen on ollut tunne, että yhtään enempää en olisi jaksanut. Olen huojunut huterin polvin kilometrin matkan kotiin ja miettinyt puolitosissani kehtaisinko tilata taksin.

Sitten havahtuu tosiasiaan, että jokainen tunti on ollut edeltäjäänsä haastavampi ja jokaisesta on selvitty. Lihakset ovat olleet viikko viikolta vähemmän kipeitä, kroppa alkaa päästä kärryille. Kehitystä tapahtuu kuin tapahtuukin.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-032014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-06

(2) Valmentaja on välttämätön.

Ainakin minulle. Ainakin nyt. En ikimaailmassa puskisi itseäni niin paljon mukavuusalueeni ulkopuolelle ilman, että Ville, Thomas, Eveliina tai Joonas seisoo vieressä ja huutaa kannustaa.

Kaikilla heillä on oma tapansa valmentaa ja myös omat vahvuutensa. Ville keskittyy keskivartalon hallintaan ja Redcordiin, josta olen tykännyt paljon: vaijereiden avulla saa tumpelokin treenattua syviä tukilihaksiaan (olkoonkin, että oikeampi verbi olisi ehkä “metsästää”, sillä kesti noin kolme viikkoa tajuta miten selkälihakset aktivoidaan). Thomas vetää harvinaisen hikisiä CrossTraining-treenejä, Eveliina taas oman kehon painolla tehtäviä bodyweight-harjoituksia. Joonas on (vain vähän pelottava) juoksuvalmentajamme, jonka vinkkien avulla juoksemisesta tuli kertalaakista kolme kertaa kevyempää kuin aiemmin. Saatan olla maailmanhistorian ensimmäinen henkilö, joka on onnistunut juostessaan tekemään tähän asti suunnilleen kaiken väärin.

Ryhmäpaine auttaa muuten sekin: ei kehtaa lopettaa kesken, kun vieressä hikoilee yhdeksän muuta naista. Sitäpaitsi ryhmässä kaikki on sittenkin jotenkin kivempaa. Tämä lausunto tulee ihmiseltä, joka kuvitteli vihaavansa ryhmäliikuntaa.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-052014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-04

(3) On pakko pitää huolta.

Siis itsestään! Ajatella! Se on aivan uusi ja mullistava ajatus krooniselle työnarkomaanille, jonka huoltotoimenpiteet ovat sisältäneet tähän saakka lähinnä välttävän määrän yöunta ja alkoholipitoisilla aineilla suoritetun nesteytyksen. 10Campin alussa valmentajat painottivat, että leirin tärkein tavoite on antaa kymmenessä viikossa mahdollisimman hyvä alkusysäys pysyvään elämänmuutokseen, mutta lopputulos on kiinni meistä. Jo ensimmäisen viikon aikana alkoi valjeta mitä he tarkoittivat. Ihan ite pitää kaikki tehdä, eikä vaan treeneissä!

Mitä enemmän liikkuu, sen paremmin on huolehdittava itsestään. Nukuttava ja syötävä tarpeeksi, jotta jaksaa. Juotava vettä, venyteltävä. Ei sitä tarvitse erikseen muistaa, keho kyllä kertoo – esimerkiksi melkein simahtamalla palaveripöytään väsymyksestä. Olin ensimmäiset viikot niin uupunut, että ryömin iltaisin sänkyyn yhdeksän jälkeen.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-02

(4) Hikoilusta tulee rutiini hikoilemalla.

Kun treenaa neljä kertaa viikossa ja käy siinä välissä vielä lenkillä tai kahdella, se tarkoittaa sitä, että koko ajan on treenit just loppu tai kohta alkamassa. Välissä ehtii venytellä ja sitten mennään taas. Vastoin kaikkia kuvitelmiani siitä, että säännöllisellä hikoilulla ei voi olla pysyvää sijaa rutiineja kaihtavassa elämässäni, liikkumisesta on kuin onkin alkanut salakavalasti tulla erottamaton osa arkeani – ihan vaan liikkumalla.

Vappuna sairastuin ja jouduin jättämään viikon treenit väliin. Harmitti niin, että päätä pakotti. Mutta siitä tiesi, että jotain on muuttunut.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-072014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-08

(5) Oli minulla sittenkin aikaa.

Minulle on alkanut valjeta jotain olennaista ajanhallinnasta, joka ei ole koskaan ollut varsinainen vahvuuteni. Aika on sittenkin suhteellista. Aina sitä nimittäin löytyy siihen, minkä sijoittaa tärkeysjärjestyksessä ensimmäisille sijoille. 10Campin treeniajat on ruksattu kalenteriin mustalla tussilla enkä ole jääräpäisesti suostunut perumaan niitä minkään työpalaverin tai leffanäytöksen tieltä. Työt ovat usein vielä kesken kun lähden treenikassi olalla kohti Hernesaarta, ne suostuvat yllättävän suopeasti odottamaan sen tunnin, joka hikoillessa vierähtää. Mistään muusta tärkeästä ei ole silti tarvinnut tinkiä: treenaamiseen menee lopulta vain neljä tai viisi tuntia viikosta. Saman ajan tärvää helposti katsellen netistä videoita robotti-imurilla ajelevista koiranpennuista (krhm).

Palataanpa pian taas asiaan. Pyydän anteeksi omakuvia, ei voi kuin todeta että kyllä nainen on uljas kun se urheilee.

About the science of staying alive.

ELLIE GOULDING – BURN

Fall into you is all I seem to do

Horisontissa on hellepäivänä purjeita, taivaalla kauneimmillaan kokonainen laivasto. Komeimmillaan toki silloin, kun on unohtanut kameransa kotiin – onneksi on puolirikkinäinen puhelin. Voisin katsella pilviä kokonaisia päiviä. Kenties kohta katselenkin, ensimmäiseen kunnollisen kesälomaani on aikaa tasan 22 päivää! Pitäkää hatuistanne kiinni, pilvikuvia luvassa.

2014-05-26-stellaharasek-helsinki-beach

Cloud porn addiction.

PLACEBO – BECAUSE I WANT YOU

Shower me with lullabies

Kas, meille muutti hevonen! Ei aivan sellainen kuin olin toivonut, mutta en valita. Jaan turkulaiseni kanssa selittämättömän rakkauden sarviin ja kalloihin, niitä on kertynyt nurkkiin keskikokoisen lauman verran. Pidän niiden pysähtyneisyydestä, kaarien kulmikkuudesta.

2014-05-22-stellaharasek-horseplay-12014-05-22-stellaharasek-horseplay-22014-05-22-stellaharasek-horseplay-42014-05-22-stellaharasek-horseplay-5

Kallo on peräisin samasta paikasta kuin muutamat muutkin Kapteeninkadun eriskummalliset esineet, kulman takana sijaitsevasta Götan maailmasta.

My little p(e)ony.

PLACEBO – THE BITTER END

Say hi to Trend Optic

Yhteistyössä Trend Optic

Kun muuttaa kaupungista, maasta ja kääntöpiiristä toiseen riittävän monta kertaa, oppii sopeutumaan sukkelaan. Löytämään itselleen uudet kantapaikat, tutut kadunkulmat ja kahvilat. Olen asunut Helsingin eteläisessä kärjessä vuoden ja löytänyt sen aikana omat lempireittini. On lempirantakalliot. On paikka, josta nappaan kahvin mukaan silloin kun suuntaan kohti keskustaa. On toinen paikka, josta haen kahvin lisäksi eväsleivän silloin kun talouden kauhukaksikko taluttaa minut koirapuistoon. Kolmannessa käyn ruokaostoksilla, neljännestä haen hehkulamput. On tuttu kehystämö, antiikkikauppa, teekauppa, postipiste. Kulman takana sijaitsevassa Alkossa tiedetään, että käyn kerran viikossa kirsikkaolutostoksilla.

2014-05-stellaharasek-trendoptic-03

Tuttu optikkoliike on tähän asti puuttunut. Silmälaseja en taida enää tarvita, mutta aurinkolaseja käytän ympäri vuoden, sillä valonarat silmäni vuotavat kuin seula pilviselläkin säällä. Olen aavistellut, että Bulevardin kauneimmassa kohdassa sijaitseva Trend Optic olisi aurinkolasihankintoihin oikea osoite meikäläiselle. Kuten parhaat asiat usein, tämäkin tieto tuli minua viisaammilta ystäviltä. Eräskin teille mahdollisesti tuttu valokuvaaja, arvon asuinkumppanini, nimittäin kuvaa heille – ja kantaa kesät talvet päässään niin hienoja pokia, että vähemmän valveutunutta allekirjoittanutta huimaa.

Tulin puolivahingossa tutustuneeksi kaupungin kuumimpaan optikkoliikkeen omistajiin ja valikoimaan jo ennen kuin ennätin paikan päälle: Trend Opticin uusimmat kuvat nimittäin otettiin Kapteeninkadulla. Löysin itseni yhtenä aamuna lusikoimasta aamupuuroa meikkipisteeksi muuttuneessa keittiössämme, ympärilläni niin hyväntuulisia henkilöitä, että heistä oli mahdotonta olla pitämättä. Hyvät tyypit vaan tekevät kaikesta vähän paremman. Kanta-asiakassuhde oli kuitenkin solmittu viimeistään siinä vaiheessa, kun kävin kuvaajan kanssa salaa läpi salkkuihin pakatut sangalliset aarteet, joita ei vielä oltu ehditty pukea mallien silmille. Kuten kuvista näkyy, kameran eteen päätyi lopulta ihmismallien lisäksi pari muutakin tyyppiä. Heille mallipalkkio maksettiin lihapullina, olkoonkin, että nukahtivat kesken kuvauksen.

2014-05-stellaharasek-trendoptic-02

Mutta asiaan! Päädyimme pieneen yhteistyöhön ja sen myötä kerron, että Trend Optic toivottaa tulevana lauantaina kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi tutustumaan niin putiikkiin kuin kesän aurinkolasi- ja silmälasivalikoimaan. Paikalla on kuohuvan ja naposteltavan lisäksi se edellämainittu muotivalokuvaaja, Mikko Rasila, joka ottaa halukkaista polaroid-henkisiä mustavalkokuvia lempikehyksiensä kera. Jokainen kameran eteen astunut osallistuu aurinkolasilahjakortin arvontaan. Tapahtuma löytyy buukistakin.

Jos et asu kulmilla tai Bulevardi on muuten vaan liian kaukana tänä lauantaina, arvontaan voi onneksi osallistua myös Instagramissa. Julkaise kuva lempipokistasi hashtagilla #trendoptickisa sunnuntaihin 25.5. mennessä. Lahjakortti arvotaan maanantaina kaikkien osallistuneiden kesken.

2014-05-stellaharasek-trendoptic-01

Pakko vinkata myös tästä: putiikissa on lauantaina paikalla ranskalaisen Thierry Lasryn edustaja ja koko mallisto, joka sisältää käsintehtyjä, superlaadukkaita aurinkolaseja. Lauantain aikana ostetuista Thierry Lasryn aurinkolaseista saa 20% alennuksen.

Kannattaa käydä! Minäkin piipahdan. Ehkä noiden mallimirkkujen kanssa.

Trend Optic invites everyone over next Saturday for some bubbly, good company and maybe a new pair of sunnies. Get your polaroid photo taken and win a gift card – or post your favourite pair on Instagram with the has tag #trendoptickisa to take part of the competition.

La 24.5. klo 11-15
Trend Optic
Bulevardi 13, Helsinki

Photos by Mikko Rasila

What if this storm ends?

Kesän ensimmäiset helteet toivat mukanaan kesän ensimmäiset sateet ja ukkoset – lyhyetkin lasketaan! Sunnuntaina sain niskaani saavillisen rakeita kun kävelin kotiin treeneistä, matkan puolivälissä sade lakkasi ja aurinko singahti taas esiin mustan myrskypilven takaa. Eilen alkoi sataa auringonlaskun aikaan: kaatosade takoi Ullanlinnan kattoja ja laskeva aurinko värjäsi koko taivaankannen (ja Kapteeninkadun keittiön) keltaiseksi. Harmi, kun avoimesta ikkunasta tulviva sateen tuoksu ei välity valokuvista.

2014-05-21-stellaharasek-kapteeninkatu-calmafterstorm-12014-05-21-stellaharasek-kapteeninkatu-calmafterstorm-22014-05-21-stellaharasek-kapteeninkatu-calmafterstorm-32014-05-21-stellaharasek-kapteeninkatu-calmafterstorm-42014-05-21-stellaharasek-kapteeninkatu-calmafterstorm-52014-05-21-stellaharasek-kapteeninkatu-calmafterstorm-62014-05-21-stellaharasek-kapteeninkatu-calmafterstorm-7

Harkitsen taas uudelle urapolulle heittäytymistä. Myrskytutkija-Harasek. Kuulostaa hyvältä.

Calm after the storm.

SNOW PATROL – THE LIGHTNING STRIKE

Ride on time

Jopo on kannettu kellarista! Uljas ratsuni, kuinka olen sinua kaivannut. Maailmassa ei ole juuri nyt mitään hienompaa kuin rantaan polkeminen tukka hulmuten. Paitsi ehkä rantaan polkeminen tukka hulmuten roseviinipullo pyöräkorissa.

2014-05-20-stellaharasek-helsinki-ullanlinna-jopo

Armeijanvihreästä kulkupelistäni kysytään joka kerta kun se vilahtaa jossain. Sain sen vuosia sitten Finnish Design Shopista, ei ollut vaikea valita suosikkia verkkoputiikin pyörävalikoimasta.

Se on saanut vuosien varrella kolhuja ja kuhmuja, kuljettanut tarakallaan lähes kaikkia kavereitani ja yritetty varastaa vähintään kerran. Rosvo oli napannut lukitun pyörän lukitulta sisäpihalta, kantanut sen puiston mäelle ja luovuttanut puolivälissä. Ehkä se oli liian rasavilli nilkin makuun.

My summer ride.

Photo by Mikko Rasila

BLACK BOX – RIDE ON TIME