A perfect day to throw back your head, pt II

Yhteistyössä Xylitol Jenkki

Vielä kerran tunteella! Seuraa viimeinen osa jännitysnäytelmässä nimeltä Stella opettelee hoitamaan hampaitaan. Hammaslääkärin vastaanotolla selvisi syy huonolle meiningille, jonka takia yhteistyö tuntui omalla kohdalla äärimmäisen ajankohtaiselta: neljä ärhäkkää reikää, hammaskiviesiintymä ja niiden iloisesta yhteisvaikutuksesta syntynyt ientulehdus. Eipä ihme, ettei mikään määrä hanakkaa harjaamista, lankaamista ja xylitolia auttanut – ensin olisi pitänyt korjata se varsinainen ongelma.

2014-06-30-stellaharasek-happyinthearchipelago-01

Hammaslääkärin tuoli on tullut toisisanoen viime viikkoina turhankin tutuksi, kun olen ravannut paikkailemassa purukalustoani. Viimeiseen reikään mennessä olin kyllästynyt kulkemaan loppupäivän puolet päästä puutuneena ja kysyin tuoliin rojahdettuani olisiko paikkaus tehtävissä ilman puudutusta. Toki, lääkäri vastasi hämmentyneenä, mutta yleensä kukaan ei halua. Päätin selvittää miksei. Suosittelen valintaa lähinnä kaltaisilleni, joiden kärsimättömyys on korkeampi kuin kipukynnys. Tekisin sen kyllä koska tahansa uudestaan – homma oli hoidettu alta aikayksikön! Ajattelin tosin pitää huolen siitä, että toiste ei tarvitse samoilla asioilla tulla. Säästyneet pennoset sijoitan ensi kerralla vaikkapa äkkilähtöön aurinkoon.

2014-06-30-stellaharasek-happyinthearchipelago-02

Yhteistyöhön kuulunut visiitti suuhygienistillä oli onnellinen ja opettavainen kokemus. Taidan olla ainoa, jolle tuli yllätyksenä, että maailma on muuttunut siitä kun minä olin kolme ja seisoin ensimmäisen kerran hammasharja kädessäni miettimässä mistä päästä sitä piti syödä. Olen harjannut hampaani vanhentuneilla ohjeilla vähän sinnepäin, langatessa ollut tarkkana kuin porkkana ettei lanka mene ienten alle siinä (vihje: sinne sen langan olisi nimenomaan pitänyt sujahtaa) ja toiveikkaasti elänyt uskossa, että xylitol estää happohyökkäyksiä olkalaukun sivutaskussa. Ai ei? Ei kuulemma.

2014-07-01-stellaharasek-archipelago-suvisaaristo-6

Nyt on puhtaat palikat suussa, uudet opit päässä ja helpottunut mieli. Kerrasta viisastuneena olen omaksunut uuden iltarutiinin: sen jälkeen, kun kadonnut kampa on paikallistettu ja ennen kuin alkaa kadonneen yöpaidan metsästys, on hampaille omistettu hetki, jossa ei hötkyillä. Ei liene sattumaa, että musta hammasharjani on kesäkuun viimeisinä päivinä ollut hajamielisen haahuilijan ainut asia, joka ei ole kroonisesti kadoksissa.

THE CURE – DOING THE UNSTUCK

The lazy sunbathers

Alan hitaasti muistaa mitä kaikkea lomalla kuuluu tehdä. Enimmäkseen ei mitään. Silloin tällöin voi laatia itselleen listoja ja jättää puolet kohdista tekemättä. Puolivahingossa sain kuitenkin istutettua talouden mehikasvitarhan uusiin multiin. Pidän tätä luonnollisesti mitalin arvoisena saavutuksena, jonka varjolla saa torkkua koko seuraavan päivän koirien keskellä tekemättä mitään tuottavaa.

2014-06-30-stellaharasek-potsandsucculents-12014-06-30-stellaharasek-potsandsucculents-22014-06-30-stellaharasek-potsandsucculents-32014-06-30-stellaharasek-potsandsucculents-5

Ruukut ovat sieltä sun täältä. Osan sain Granitista, loput on ostettu pienistä kukkakaupoista ja aloittelevan wannabe-puutarhurin taivaasta nimeltä Plantagen, jossa voi ei kannata käydä sekoittamassa päätään. Kaikki ovat sopivasti kolhoja ja kolhiintuneita – ajattelin, että keskivertoa karuimmissa ruukuissa kirkkaanvihreät mehikasvit pääsevät oikeuksiinsa.

Just a few photos from the diary of an aspiring gardener.

MORRISSEY – THE LAZY SUNBATHERS

Takes an ocean not to break

Kun olin pieni, isäni Jeepin katolla tönötti ympäri vuoden maastonvihreä kanootti. Se kulki mukana kaikkialla, sillä mikä tahansa telttaretki, kansallispuistopiknik tai sunnuntaiajelu saattoi vanhempieni mielestä tarjota mahdollisuuden melontahommiin. Minä istuin kanootissa puettuna pelastusliiviin, kiljahtelin riemusta ja yritin pyydystää tysrkyjä kämmeniini.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-12014-06-28-stellaharasek-sailsup-22014-06-28-stellaharasek-sailsup-32014-06-28-stellaharasek-sailsup-4

Olennaisilta osin mikään veneilyssäni ei ole muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Pelastusliivi on vaan vaihtunut suurempaan. Liian usein en pääse vesille, itsehän en osaa kuin soutaa. Olen katsellut sillä silmällä Kaivopuiston rannassa kelluvaa soutuvenettä nimeltä Kalapuikko – ehdoton suosikkini kaikista rantaan parkkeeratuista paateista! – ja miettinyt suostuisiko omistaja myymään sen.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-52014-06-28-stellaharasek-sailsup-62014-06-28-stellaharasek-sailsup-72014-06-28-stellaharasek-sailsup-82014-06-28-stellaharasek-sailsup-9

Kalapuikossa vietettyjä kesäpäiviä odotellessa voin onneksi todeta valinneeni yhtiökumppanini viisaasti, sillä he omistavat ystäväporukalla purjeveneen. Ei tarvinnut kahdesti kutsua, kun he ehdottivat purjehdusta Suvisaaristoon. Pakkasimme kamat, puimme purjehduksenkestävät kengät ja loikkasimme kannelle. Kapteeninkadun koirat jäivät Mikon seuraksi kotiin, perämiehiksi lähtivät kaksi muuta pätevännäköistä laivakoiraa.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-132014-06-28-stellaharasek-sailsup-112014-06-28-stellaharasek-sailsup-102014-06-28-stellaharasek-sailsup-142014-06-28-stellaharasek-sailsup-12

Olen oppinut viime päivinä purjehtimisesta kolme asiaa. Kannella liikkuessa on pidettävä kiinni köydestä tai vaijerista ettei putoa mereen (epäilen tosin, että tämä on lähinnä minua varten määritetty sääntö). Perillä avataan aina maihinnoususkumppa (tästä säännöstä pidän paljon). Poikaystäväni näyttää kuumalta avatessaan kannella purjeita (se ei tullut yllätyksenä, sillä mielestäni hän näyttää kuumalta aina).

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-152014-06-28-stellaharasek-sailsup-162014-06-28-stellaharasek-sailsup-172014-06-28-stellaharasek-sailsup-182014-06-28-stellaharasek-sailsup-19

Loman aloittaminen pienellä purjehduksella on ainakin yhden kerran kokemukseni perusteella kannatettava konsepti. Kalenteri ja kiireet jäävät maihin, kilometri kilometrilta kallonsisäinen kiristys häviää. Voisin viettää kokonaisia päiviä katsellen merta. Katse horisontissa, laivakoira kainalossa.

THE NATIONAL – TERRIBLE LOVE

Just like heaven

Yksi sana, kaunokaiset: LOMA! Satakoon vaikka satakiloisia rakeita tai tulkoon räntämyrsky, aivan sama. Minä hyppään nyt veneeseen ja painelen saareen. Heitin kassiin viltin, kirjoja, kuohuviiniä ja villasukat. Sen jälkeen en keksinyt muuta pakattavaa. Selvä merkki hyvästä reissusta.

2014-06-26-stellaharasek-onanisland

Kuvan saari ei liity asiaan, vaikka määränpäämme ei mainittavasti isompi olekaan. Ainiin, pakkasin kamerankin – kuvia luvassa.

Gone fishing.

THE CURE – JUST LIKE HEAVEN

Clap along if you feel like happiness is the truth

Seesteinen sadepäivä Kapteeninkadulla: yksi kastelee kukkia, toinen kuljeskelee huoneesta toiseen kameransa kanssa. Kolmas ilmestyy kutsumatta kaikkiin kuviin. Koirat kuorsaavat pikkurinkeleinä peiton alla, tietävät että parempi pysyä piilossa, ellei halua joutua kävelylle. Korvaton ikearotta on unohtunut keskelle lattiaa.

2014-06-22-stellaharasek-mirror-1
2014-06-22-stellaharasek-mirror-2

Staying in on a rainy day.

PHARRELL WILLIAMS – HAPPY

Love is all I’ve got

Sateisen sunnuntain soundtrack on sitäkin aurinkoisempi. Olen kuunnellut tätä koko päivän, saa nähdä koska turkulainen saa tarpeekseen ja takavarikoi soittolistani.


FEED ME & CRYSTAL FIGHTERS – LOVE IS ALL I GOT