A perfect day to throw back your head pt II

Yhteistyössä Xylitol Jenkki

Vielä kerran tunteella! Seuraa viimeinen osa jännitysnäytelmässä nimeltä Stella opettelee hoitamaan hampaitaan. Hammaslääkärin vastaanotolla selvisi syy huonolle meiningille, jonka takia yhteistyö tuntui omalla kohdalla äärimmäisen ajankohtaiselta: neljä ärhäkkää reikää, hammaskiviesiintymä ja niiden iloisesta yhteisvaikutuksesta syntynyt ientulehdus. Eipä ihme, ettei mikään määrä hanakkaa harjaamista, lankaamista ja xylitolia auttanut – ensin olisi pitänyt korjata se varsinainen ongelma.

2014-06-30-stellaharasek-happyinthearchipelago-01

Hammaslääkärin tuoli on tullut toisisanoen viime viikkoina turhankin tutuksi, kun olen ravannut paikkailemassa purukalustoani. Viimeiseen reikään mennessä olin kyllästynyt kulkemaan loppupäivän puolet päästä puutuneena ja kysyin tuoliin rojahdettuani olisiko paikkaus tehtävissä ilman puudutusta. Toki, lääkäri vastasi hämmentyneenä, mutta yleensä kukaan ei halua. Päätin selvittää miksei. Suosittelen valintaa lähinnä kaltaisilleni, joiden kärsimättömyys on korkeampi kuin kipukynnys. Tekisin sen kyllä koska tahansa uudestaan – homma oli hoidettu alta aikayksikön! Ajattelin tosin pitää huolen siitä, että toiste ei tarvitse samoilla asioilla tulla. Säästyneet pennoset sijoitan ensi kerralla vaikkapa äkkilähtöön aurinkoon.

2014-06-30-stellaharasek-happyinthearchipelago-02

Yhteistyöhön kuulunut visiitti suuhygienistillä oli onnellinen ja opettavainen kokemus. Taidan olla ainoa, jolle tuli yllätyksenä, että maailma on muuttunut siitä kun minä olin kolme ja seisoin ensimmäisen kerran hammasharja kädessäni miettimässä mistä päästä sitä piti syödä. Olen harjannut hampaani vanhentuneilla ohjeilla vähän sinnepäin, langatessa ollut tarkkana kuin porkkana ettei lanka mene ienten alle siinä (vihje: sinne sen langan olisi nimenomaan pitänyt sujahtaa) ja toiveikkaasti elänyt uskossa, että xylitol estää happohyökkäyksiä olkalaukun sivutaskussa. Ai ei? Ei kuulemma.

2014-07-01-stellaharasek-archipelago-suvisaaristo-6

Nyt on puhtaat palikat suussa, uudet opit päässä ja helpottunut mieli. Kerrasta viisastuneena olen omaksunut uuden iltarutiinin: sen jälkeen, kun kadonnut kampa on paikallistettu ja ennen kuin alkaa kadonneen yöpaidan metsästys, on hampaille omistettu hetki, jossa ei hötkyillä. Ei liene sattumaa, että musta hammasharjani on kesäkuun viimeisinä päivinä ollut hajamielisen haahuilijan ainut asia, joka ei ole kroonisesti kadoksissa.

THE CURE – DOING THE UNSTUCK

6 thoughts on “A perfect day to throw back your head pt II

  1. En ikinä ota puudutusta, ainoastaan viisaudenhampaan poistossa ja siitäkin on vaan huonot kokemukset. Itselläni on aina hirveästi hammaskiveä ja hiljattain kun kävin hammaslääkärillä valaisi lääkäri minua. Hänen mukaansa ihmisillä joilla on runsaasti hammaskiveä, on hyvin mineraalipitoinen sylki ja tänä jollain tapaa ehkäisee runsasta reikiintymistä. Omalla kohdallani pitää paikkaansa. Reikiä ollut viimeksi n. 4 vuotta sitten. Toki olen todella säntillinen hampaiden pesijä ja sähköhammasharja surraa säännöllisesti aamua ja iltaa. Ja ruokavaliooni ei juuri kuulu sokeri, viljat, mehut eikä virvoitusjuomat. Lankaa ja xylitolia käytän satunnaisesti. Ja taas mieheni on menossa jos jonkinlaiseen remonttiin hammaslääkärille, vaikka hoidamme hampaita lähes samalla tavalla. Eli teikiintyminen ja hammaslaatu on täysin henkilökohtaiset ominaisuudet loppupeleissä.

  2. Mä en myöskään ota puudutusta reikien paikkaukseen (ja niitä on paikattu useempia), inhoon paljon enemmän sitä kamalaa puutunutta naamaa kun sitä hetkellistä kipua. Mun hammaslääkäristä se oli kans aika käsittämätön idea että kestän paljon mielummin kivun ku puudutuksen, samoin lähes kaikista ihmisistä ketä tunnen… musta taas on käsittämätöntä miten kukaan jaksaa sitä puutuneisuutta. (Viisaudenhampaan poistossa sensijaan puudutus olis saanut kestää vaikka koko päivän, auts).

  3. No ei tod. tarvi puuduttaa paikatessa! Okei, viisaudenhampaan poistoissa olen moisen toimenpiteen ottanut, mutta ei se peruspaikkaus nyt niin kamalaa ole. Mulla riesana lapsuuden iiiisot amalgaamipaikat, jotka nyt muutaman vuosikymmenen ;) jälkeen urakalla roksahtelevat rikki.
    Vanha paikka siis porataan veks ja muovipaikkaa tilalle.

    PS. tunnen oloni usein hiukan oudoksi, kun totean usein, ettei mulle hammaslääkärille meno ole mikään jännityksen paikka. Ihan mieluusti menen ja mielenkiintoista olis aina itsekin nähdä mitä siellä oikein touhutaan.

  4. Hui, nyt tuli mullekin äkillinen tarve käydä tsekkaamassa omien hampaiden kunto :D

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.