Purjehtien Estholmeniin

Kun olin pieni, isäni Jeepin katolla tönötti ympäri vuoden maastonvihreä kanootti. Se kulki mukana kaikkialla, sillä mikä tahansa telttaretki, kansallispuistopiknik tai sunnuntaiajelu saattoi vanhempieni mielestä tarjota mahdollisuuden melontahommiin. Minä istuin kanootissa puettuna pelastusliiviin, kiljahtelin riemusta ja yritin pyydystää tysrkyjä kämmeniini.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-12014-06-28-stellaharasek-sailsup-22014-06-28-stellaharasek-sailsup-32014-06-28-stellaharasek-sailsup-4

Olennaisilta osin mikään veneilyssäni ei ole muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Pelastusliivi on vaan vaihtunut suurempaan. Liian usein en pääse vesille, itsehän en osaa kuin soutaa. Olen katsellut sillä silmällä Kaivopuiston rannassa kelluvaa soutuvenettä nimeltä Kalapuikko – ehdoton suosikkini kaikista rantaan parkkeeratuista paateista! – ja miettinyt suostuisiko omistaja myymään sen.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-52014-06-28-stellaharasek-sailsup-62014-06-28-stellaharasek-sailsup-72014-06-28-stellaharasek-sailsup-82014-06-28-stellaharasek-sailsup-9

Kalapuikossa vietettyjä kesäpäiviä odotellessa voin onneksi todeta valinneeni yhtiökumppanini viisaasti, sillä he omistavat ystäväporukalla purjeveneen. Ei tarvinnut kahdesti kutsua, kun he ehdottivat purjehdusta Suvisaaristoon. Pakkasimme kamat, puimme purjehduksenkestävät kengät ja loikkasimme kannelle. Kapteeninkadun koirat jäivät Mikon seuraksi kotiin, perämiehiksi lähtivät kaksi muuta pätevännäköistä laivakoiraa.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-132014-06-28-stellaharasek-sailsup-112014-06-28-stellaharasek-sailsup-102014-06-28-stellaharasek-sailsup-142014-06-28-stellaharasek-sailsup-12

Olen oppinut viime päivinä purjehtimisesta kolme asiaa. Kannella liikkuessa on pidettävä kiinni köydestä tai vaijerista ettei putoa mereen (epäilen tosin, että tämä on lähinnä minua varten määritetty sääntö). Perillä avataan aina maihinnoususkumppa (tästä säännöstä pidän paljon). Poikaystäväni näyttää kuumalta avatessaan kannella purjeita (se ei tullut yllätyksenä, sillä mielestäni hän näyttää kuumalta aina).

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-152014-06-28-stellaharasek-sailsup-162014-06-28-stellaharasek-sailsup-172014-06-28-stellaharasek-sailsup-182014-06-28-stellaharasek-sailsup-19

Loman aloittaminen pienellä purjehduksella on ainakin yhden kerran kokemukseni perusteella kannatettava konsepti. Kalenteri ja kiireet jäävät maihin, kilometri kilometrilta kallonsisäinen kiristys häviää. Voisin viettää kokonaisia päiviä katsellen merta. Katse horisontissa, laivakoira kainalossa.

15 thoughts on “Purjehtien Estholmeniin

  1. Miten tarkkaavaisen näköisiä laivakoiria! Varmasti lisää turvallisuudentunnetta, kun tuollaiset vartijat ovat mukana.

  2. Sulla on aina niin ihanat kuvat ja jutut! Kiitos blogista! Toivoisin vaan lisää koirajuttuja, terv. koirakuumeinen.

  3. Ihanat laivakoirat. Minulla on samanlainen tassuttaja kotona, mutta toisin kuin noissa ihanissa rantakuvissa,minun koirani ei osaa sivistyneesti kulkea rannalla vaan hän on meressä niin kauan että tullaan sieltä ylös väkisin nostamaan. Selvästi edistyneempiä laivakoiria nämä kaksi hurmuria. :D

    • HAHAHAH! Voin kertoa, että nämäkin laivakoirat pulahtivat mereen useammin kuin kerran. Taitaa kuulua vakio-ominaisuuksiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.