Kaivoin kamerasta ruutuja alkukesästä, kun sävyt olivat iltaisin syviä ja samettisia. Niitä osaa katsella sillä silmällä vasta nyt, kun elokuu on päättymäisillään ja pimeys putoaa päivän päätteeksi maahan kuin säkki päähän. Syreenien sijaan ilmassa tuoksuu tulitikun rikinkatku, kahvi ja märkä asfaltti.
Ulkona on ollut monta päivää sekopäinen sää – nytkin sataa kaatamalla ja pisaroiden läpi paistaa aurinko. Taivaalla on kaksi valtavaa sateenkaarta ja ukkosrintama, joka ei osaa päättää onko tulossa vai menossa. Tiedän tunteen. Jytisköön siellä, minä kuuntelen ikkunasta ja keitän itselleni lisää teetä. Olen vihlovan vatsan kannustamana aloittanut ihmiskokeen nimeltä Elämä ilman kofeiinia vain yhdellä kahvikupilla päivässä kuudennentoista kerran tänä vuonna – katsotaan kuinka käy. Vihreällä teellä ei valitettavasti ole aivan samaa vaikutusta lähestyttävyyteeni aamuisin.
Kuuden viikon kesäloma oli ihaninta aikoihin. Sanat eivät riitä. Kuvia kyllä riittää senkin edestä. En vaan ymmärrä miten voi nyt jo ihmistä väsyttää kuin takana olisi raskaskin urakka. Teen töitä ja treenaan, valokuvaan vähän. Näen ystäviä kotona tai kahvilassa, joka sijaitsee strategisesti kodin ja treenipaikan välissä. En käy ulkona. Koirallani on vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin minulla. Tämä ei ole vitsi. Juno on nytkin siskonsa mukana naapurissa leikkimässä neljäkymmentäkiloisen noutajakaverinsa kanssa. Palvelusväestä ei ole ketään paikalla, ei meitä siellä tarvita.
Selaan kirjoja malttamatta pysähtyä lukemaan, kuuntelen muutamaa vanhaa kappaletta uudestaan ja uudestaan. Välillä unohdan musiikin kokonaisiksi päiviksi kerrallaan. Kirjoitan kuittien kääntöpuolille lauseen sieltä, toisen täältä. Tekee mieli mennä nukkumaan jo kuudelta. Vajoan ajatuksiini kesken lauseen ja havahdun siihen, kun kämppäkaveri kiljuu VOISITKO OLLA VÄHÄN VIIHDYTTÄVÄMPI?
Ajatukset karkailevat koko ajan tulevaan. Siristelen silmiäni kalenterini sivuille kuin sillä tavoin näkisi millainen tulevasta syksystä tulee. Sivu toisensa jälkeen loistaa vielä valkoisuuttaan, olen kerrankin pitänyt ne puhtaina. Haluan luottaa siihen, että ne täyttyvät asioilla, joilla niiden kuuluukin. Useimpina hetkinä luotankin.
Yritän pysyä preesensissä. Tässä on hyvä. Varsinkin kohta, kun koirat tulevat kotiin. Viimeistään huomenna, kun poikaystävä palaa Pohjanmaalta.
Huokaus.
☊ NEIL YOUNG – HEY HEY, MY MY (INTO THE BLACK)
Kävin energiahoidossa ja sen “sivuvaikutuksena” pääsin kokonaan kahvista eroon! En ihan tiedä mitä tapahtui eikä se ollut syy mennä hoitoon, mutta hoidon jälkeen ei vaan ole tehnyt mieli kahvia… ajatuskin kahvista tökkii (ennen join 4-5 kupillista päivässä). En voi luvata että toimii, mutta tällainen kummallinen kokemus mulla.
Oho! Mikä energiahoito? Pitääkö tässä googlaushommiin ihan ryhtyä?
Se oli sellaista “intuitiivista energiahoitoa”, mutta sitä tehdään kai ihan energiahoidon nimelläkin. Puhdistetaan auraa, chakroja ym. Jotkut hoitajat voivat ottaa kontaktia enkeleihin tms. ja välittää neuvoja hoidettavalle. Olen saanut tätä energiaa kaksi kertaa. Ekalla kerralla vähän itketti, mutta olo oli aivan ihmeellisen onnellinen hoidon jälkeen. Toisella kerralla tunsin lämpöä, rentoutta ja kirkastumista.
Fyysisiä vaikutuksia tuli, että olen nukkunut kuin pieni onnellinen lapsi sen jälkeen (yleensä olen reagoinut kaikkeen stressiin univaikeuksilla) ja sitten tämä kahvin pois jääminen (ei vaan kertakaikkiaan tee yhtään mieli). Ihan ihme juttuja, joita en itsekään meinaa uskoa, joten ei kai tämä itsesuggestiotakaan voi olla? Eikä nuo uni- ja kahviasiat olleet millään tavalla ajatuksena mennä hoitoon, vaan ne tulivat ihan bonuksena.
Tiedän, että nämä enkeli-energia-ym. jutut ovat monelle ihan huuhaata, ja olen itsekin ajatellut niin, mutta omalla kohdalla täytyy nyt kyllä uskoa, että jotain niissä on!
Kirjoitat niin osuvin sanoin ja kauniisti :) kuvat on todella kauniita. Saako udella millä kameralla kuvailet?
Niina
Hei Niina,
saa toki! Kuvaan Nikonin varusteilla. Nykyisin runkona on D600 (http://www.nikon.fi/fi_FI/product/digital-cameras/slr/consumer/d600) ja linssinä useimmiten kiinteä 50-millinen.
Ihan kun omia ajatuksiani olisit kirjoittanut. Tuleva syksy aina ensilumeen saakka on jotenkin kokoajan mielessä vaikka äsken sitä vielä otti aurinkoa Pihlajasaaressa ja tuskaili levottoman kuumia öitä. Välillä yllätän itseni fiilistelemästä talvitakista…Hullua. Mutta kaikesta huolimatta suomen ihanan kummalliset säävaihtelut <3 Ja hitsi noita sateenkaaria!
Ne sateenkaaret olivat uskomattomat! Kiitos Rosa kommentista. Ja kyllä talvitakista saa jo fiilistellä. Minä ainakin fiilistelen, kun tulin viime talvena hankkineeksi uuden.
Hienot kuvat. Voi kun Helsinki on kaunis.
Niin on!
Voi että, kun Dorit on niin kaunis! Tyttöihastus ja vähän myös kadehditus… miksi mä en voi näyttää tuolta?!
TOTAALI TYTTÖIHASTUS! Lääh!
Ystävä hyvä, kipaisepa Thehuoneelle ja pyydä matea niille aamuille, jolloin vihreä tee ei vain riitä. Aloe veralla maustettu mate pelastaa.
Todella hyvä maustettu mate löytyy aivan tavallisista ruokakaupoista. Eli Forsmanin “Kuuma tanssi”. Itsekin (myös silloin kun join kahvia säännöllisesti) mateteen/-haudukkeen kofeiinipitoisuuden kyllä huomasin! Kokeile ihmeessä jotain “versiota”! Vatsa on vaikuttanut siihen, ettei erilaisia kahvilaatuja ole tullut tutkittua viime vuosina. Melkein vieraita varten vain kahvia kaapissa. Mutta teekaupat( mm.Thehuone loistava), luontaistuotekaupat – aina lisää vaihtoehtoja. Onneksi täältä “syrjästäkin” löytyy jotain ;o)
Jättäkää jo se Mate:
https://www.caring4cancer.com/go/cancer/nutrition/questions
Ooh, kiitos vinkistä, saatanpa ottaa testiin.
Elokuun alussa vannoin ja vakuutin ottavani alkavasta kuukaudesta kaiken irti; nauttivani hitaasti pimenevistä illoista ja kesän viime rippeistä. Nyt on sit just toi säkkipimeys ja sekopäiset ilmat ja suunnat (ukkospilvillä ja elämässä vähän muutenkin), joista ei tiedä, menevätkö ne pois vai tulevatko kohti. Kuu on lopussa ja mietin vaan, että mitä hittoa just tapahtui? :) Kauniita kuvia taasen!
No niinpä! Samoissa tunnelmissa täällä. Kiitos, kiva kuulla että tykkäsit.
Olipa jotenkin kiva postaus, rehellinen ja hauska.
Kiitos kaunis.
Voi tuo koirusta! Mikä suloisuus siinä istuukaan.
No hänpä juuri!
Hienoja kuvia. Hei millä kalustolla kuvaat? Miten käsittelet kuviasi?
Hei Vee, kuvaan Nikonin varusteilla, nykyisin runkona D600 (http://www.nikon.fi/fi_FI/product/digital-cameras/slr/consumer/d600) ja useimmiten kiinteä 50-millinen linssi. Käsittelen kontrastit ja sävyt Lightroomissa.