If you like your coffee hot

Kulman takana Tehtaankadulla on monta kahvilaa, joiden terassipöytiin paistaa aurinko aivan aamusta pitkälle iltapäivään. Suurimpaan osaan kuppiloista ovat koirat tervetulleita sisälle saakka. Muiden edessä ne ovat tottuneet odottamaan tilauksen teon ajan (pienet nälkäiset naamat ikkunalasin takana herättävät poikkeuksetta muissa asiakkaissa epäilyksiä siitä ruokimmeko niitä ikinä).

Mutta niin kauan kun sää suosii kesän lasta eikä räntää pyrytä vaakasuorassa päin naamaa, herkut kyytipoikineen kannetaan ulos. Pienen pyöreän terassipöydän äärellä mikään maailmanvalloitussuunnitelma ei ole liian mahtipontinen eikä yksikään murhe tunnu niin isolta, etteikö saavinkokoinen maitokahvi ja täytetty Petit Blanc sitä ainakin vähän parantaisi.

2014-09-30-stellaharasek-coffeebreak-1

Jos omat koirat ovat jääneet kotiin nukkumaan, kahvihetken aikana pysähtyy kohdalle vähintään kolme tuttua koiraa, jotka jalosti tarjoutuvat sijaisrapsutettavaksi. “Salainen agenda? Mikä salainen agenda. Kunhan vaan kurkkasin kinkkuleipääsi.”

2014-09-30-stellaharasek-coffeebreak-2

Kiireetön kahvilla käyminen kuuluu asioihin, joita olen alkanut tietoisesti opetella. Äitini on osannut sen aina, taidon unohtua kahvilan nurkkapöytään lukemaan kirjoja kahvikupin ääreen. Ne hetket eivät ole hukkaan heitettyjä, päinvastoin. Kiireiden keskellä on sekä hyväksi että hyödyksi välillä pysähtyä ja tehdä jotain ihan vaan siksi, että se on kivaa. Minulle se on vaikeaa, on koko ajan olo että pitäisi olla jossain muualla, tekemässä jotain tuottavaa. En osaa rauhoittua, jos tekemättömien töiden listalla on jotain, jota joku jossain saattaa juuri nyt odottaa. Juuri se levottomuus johtaa lopulta siihen, että lopulta en saa ahdistukseltani enää mitään aikaan.

2014-09-30-stellaharasek-coffeebreak-3

Joten – piipahdan kahville. Istun alas enkä katso kelloa tai kännykkää, katselen ohikulkijoita. Olen mieltä muodista, säästä, mistä vain. Pohdin dijon-sinapin merkitystä leipäni makumaailmassa. Mietin minne lähtisin juuri nyt lomalle, ajatukset ajelehtien kuin kaikki maailmankolkat vain odottaisivat minua ja matkalaukkuani. Kun kahvi on juotu, sinappi pyyhitty suunpielestä ja päivä jatkaa kulkuaan, happi on kuin huomaamatta alkanut taas liikkua.

If you like your coffee hot, Alex Turner laulaa korvaani kun kävelen katua alas, let me be your coffee pot. Olennaisen äärellä ollaan.

ARCTIC MONKEYS – I WANNA BE YOURS

All I see are dark eyes

Terveisiä flunssaparantolasta. Täällä on ruuhkaa, sillä peittoni alla on kaksi koiraa ja yksi pinkki lohikäärme. Olenko muistanut kertoa teille pinkistä lohikäärmeestä? Se on Kapteeninkadun uusin asukas, joka hankittiin alunperin Juno-toipilaan iloksi. Juno on omistajansa lailla “hiukan hajamielinen” eikä ole todennäköisesti vieläkään tajunnut, että taloudessa on joku uusi tyyppi, mutta siskonsa Luna on ottanut pinkin lohikäärmeen Junonkin edestä omakseen.

Aina ei uskoisi, että lusikassa pinkin pehmolohikäärmeen kanssa nukkuva Luna-koira osaa näyttää toisinaan näinkin pikkupaholaiselta. Onkohan tuo koira riivattu? Saatan lukea kaikessa rauhassa kirjaa, kun havahdun siihen, että minua tuijotetaan ovensuusta. Tai istua kämppäkaverini sängyllä kun tajuan, että minua tarkkaillaan peilin kautta. Jos tätä voi kutsua “tarkkailuksi”.

2014-09-30-stellaharasek-lunathedog-thestare-1

Aina tuo sama totinen, tuima tuijotus. Joko se kutsuu pimeitä voimia puolelleen ja yrittää langettaa ylleni keskiaikaisia kirouksia – tai sitten se tahtoo lihapullan.

Huomatkaa naamaton nalle, joka makaa lattialla koiran vieressä. Naamaton nalle lukeutuu niihin niinsanotusti parhaat päivänsä nähneisiin leluihin, jotka saivat kaikessa hiljaisuudessa lähtöpassit tovi sitten kun koirat olivat leikkimässä naapurissa. Nallen nimi kertonee kaiken olennaisen.

Pitänee seuraavaksi esitellä pinkki lohikäärme. Sitä en aio heittää pois ikinä siinä pelossa, että herään yhtenä yönä siihen, että tuo minikokoinen manaaja tuijottaa minua pimeydestä.

IRON & WINE – DARK EYES

Zadig & Voltaire came to town

Yhteistyössä Gaudete (sisältää alennuskoodin)

Pidempään blogiani seuranneet mahdollisesti muistavat ranskalaisen vaatemerkin nimeltä Zadig & Voltaire, josta olen säännöllisesti vouhottanut vuosien varrella. Syksyn paras uutinen putiikkirintamalla on, että ranskalaismerkin vaatteet ovat vihdoin rantautuneet lempikauppaani Gaudeteen. Sain valita myymälään saapuneesta mallistosta suosikkini eikä se ollut vaikeaa – pyöreillä niiteillä varustettu neulemekko huusi nimeäni jo ovelta. Tarkempi tarkastelu vahvisti asian: venepääntie, kapeat hihat ja rennosti laskeutuva leikkaus. Ohut, pehmeä neulos on syönyt 95% villaa, 5% kasmiria. Olkapäitä korostavat niitit tekevät mekosta enemmän pariisilaisen kuin rokin – hyvä niin.

2014-09-29-stellaharasek-gaudete-zadigvoltaire-1

Mekko myös täytti vaatekaapissa ammottavan aukon: olen viimeisen vuoden aikana joutunut nimittäin nakkaamaan kaikki käytössä olleet neulemekot pois. Muutaman olin rakastanut puhki – vanhin oli kahdeksan vuoden ikäinen merinovillamekko, jonka kyynerpäät ja hihat olivat jatkuvassa käytössä rispaantuneet hiljalleen rikki. Muut tuhosi ikivanha mutta innovatiivinen pesukone, jonka ihastuttaviin uusiin ominaisuuksiin kuuluu pienten reikien puhkominen neulevaatteisiin. Arvaatte varmaan, että pesukone on menossa vaihtoon.

2014-09-29-stellaharasek-gaudete-zadigvoltaire-2

Zadig & Voltairen vaatteet noudattavat minulle rakasta värimaailmaa: ikiklassinen kolmikko musta, harmaa ja valkoinen saavat pehmeyttä hiekan ja luonnonvalkoisen sävyistä. Lisänä tummansininen, jota olen vihannut intohimoisesti koko elämäni, kunnes tänä vuonna en yhtäkkiä enää vihannutkaan (hmm, vaikuttaa siltä, että tänä vuonna on tapahtunut useampiakin oivalluksia tyylin saralla). Vaatteissa on kauniita, yksinkertaisia leikkauksia maustettuna yksityiskohdilla, jotka tekevät niistä perusvaatteiden sijaan, no, lempivaatteita.

2014-09-29-stellaharasek-gaudete-zadigvoltaire-3

Kiinnostuneille tiedoksi, että lukijoille tarkoitetulla koodilla ZV saa 10% alennuksen Zadig & Voltairen tuotteista keskiviikkoon 1. lokakuuta saakka. Koodi käy niin verkkokaupassa kuin kivijalkakaupassa. Putiikissa on myynnissä muutamia tuotteita, joita ei löydy vielä verkosta, joten piipahdus paikan päällä kannattaa, jos haluaa nähdä koko valikoiman (ja hypistellä niitä lähes laittoman pehmeitä materiaaleja).

2014-09-29-stellaharasek-gaudete-zadigvoltaire-4

Photos by Mikko Rasila