Palaamme matkalta viikonloppuna. En ole ihan varma olenko vielä valmis lähtemään. Syksy alkaa saapua Santoriniinkin, mutta silti on sandaalisää. En ole käyttänyt umpinaisia kenkiä yli viikkoon ja varpaani ovat villiintyneet takaisin sukattomaan luonnontilaansa. Kahlasin tänään meressä, jonka aallot olivat kovat, mutta lempeät ja lämpimät.

Kuulin sitäpaitsi villin huhun Helsinkiin sataneesta ensilumesta – ihanko totta? Kai se oli jo korkea aika. Pitkä, lämmin syksy on huijannut kuvittelemaan, että ehkä tänä vuonna talvi ei tule lainkaan. Senkun liukuisimme syyssateista kevään kautta takaisin kesään. Ei haittaisi. Paitsi se, että sijoitin viime talvena kaupungin kauneimpaan talvitakkiin, jota olisi rikos pantata kaapissa.

Koitan kaksi viikkoa sitten otettujen kuvien myötä palauttaa mieleen hyviä asioita kotikulmilta. Tehtaankadulle avattu Sandro, jonka lounas pelastaa loppuvuoden. Syksyn värjäämät puistot. Pipokauden alku. Se kelsitakki, joka odottaa pakkasia minunkin puolestani.

Ja koirat! Miten ikävä voi omaa nääppäänsä tulla vähän reilussa viikossa? Muistaakohan se minut vielä? Suostuuko se palaamaan siskonsa luota takaisin Kapteeninkadulle? Pian se nähdään. Varustaudun varmuuden vuoksi nakilla.

Photos of me by Mikko Rasila

☊ THE AFHGAN WHIGS – CRAZY