Hello Ko Lanta

2015-01-30-stellaharasek-kolanta-012015-01-30-stellaharasek-kolanta-022015-01-30-stellaharasek-kolanta-032015-01-30-stellaharasek-kolanta-042015-01-30-stellaharasek-kolanta-052015-01-30-stellaharasek-kolanta-062015-01-30-stellaharasek-kolanta-07

Virneet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kevein kantamuksin

Pakkaaminen päiväntasaajan aurinkoon kesken pohjoismaisen talven on terapeuttista touhua. Matkalaukku pysyy kirjoista huolimatta kevyenä: olen virheistä viisastuneena oppinut, että sinne ei kannata nakata kuin varvastossut, aurinkolasit, rantapyyhe ja muutamat bikinit. Niitä tarvitaan tropiikissa monet, koska yhdet ovat aina käytössä ja toiset kuivumassa. Varsinaiset vaatteet ovat täysin yliarvostettuja. Muutamat hellemekot, jotka eivät pelkää merivettä, hiekkaa tai aurinkorasvaa, ajavat asian silloin kun ei halua huidella bikineissä.

2015-01-30-stellaharasek-travels-012015-01-30-stellaharasek-travels-022015-01-30-stellaharasek-travels-03

Varvastossut Havaianas
Aurinkolasit Ray-Ban (2nd hand)
Luomupuuvillainen rantapyyhe Tikausta
Filippa K:n bikinit Gaudetesta

Unimaisemia Thaimaasta

Instagramiani seuraaville selvisi jo tovi sitten, että matkakohteenamme on Thaimaassa sijaitseva saari nimeltä Ko Lanta. Tarkistin säätiedotuksen ennen lähtöä ja sydän hypähti ilosta. Vuorokauden korkein lämpötila: 34°C. Vuorokauden matalin: 24°C. Ei hirveästi harmittanut jättää hyisen harmaa Helsinki hetkeksi taakse.

2015-01-29-stellaharasek-krabi-012015-01-29-stellaharasek-krabi-03

Thaimaassa on erityinen tuoksu, jonka haistaa vain hetken heti saavuttuaan maahan ennen kuin siihen tottuu eikä sitä enää erota. Tumma ja trooppinen, vähän tunkkainen kuin liian kauan kuumassa seissyt hedelmäbooli. Se tulvahti vastaan Krabin lentokentällä, jonne laskeuduimme laittoman varhain eilisaamuna.

2015-01-29-stellaharasek-krabi-02

Olin pukeutunut lennolle pellavaiseen t-paitaan, tennareihin ja repaleisiin farkkuihin, joiden lahkeet oli kääritty. Talvitakin olin tunkenut Helsinki-Vantaan lähtevien lentojen aulassa matkalaukun viimeisimpään nurkkaan. Krabin lentokentän parkkipaikalla oli jo kaivettava matkalaukusta varvastossut. Talvivankeudestaan vapautetut varpaat kipristelivät kuumalla asfaltilla eivätkä olleet uskoa onneaan.

2015-01-29-stellaharasek-krabi-042015-01-29-stellaharasek-krabi-05

Krabilta oli vielä muutaman tunnin bussi- ja lauttamatka Ko Lantalle. Lentokoneessa torkuttu yö kirveli yhä silmissä, mutta en malttanut nukkua. Aamu alkoi sarastaa sumun läpi ja koko maisema loisti violetin, sinisen ja laventelin sävyissä. Syytän väsymystä siitä, että tajusin vasta matkan puolivälissä, että kiitos väreistä kuului osittain bussin tummenetuille ikkunoille… Köh. Mutta samapa se, loppumatka meni nopeasti unenomaisten maisemien äärellä ja nappasin samalla ikkunan läpi jokusen kuvankin.

2015-01-29-stellaharasek-krabi-062015-01-29-stellaharasek-krabi-07

Thaimaalaiset metsät ovat epätodellisia. On korkeita ja kapeita palmuja, jotka huojuvat ylhäisessä yksinäisyydessään eivätkä ole tuntevinaan toisiaan. Seuraavan kulman takana voi olla niin tiheä palmumetsä, ettei auringonvalo läpäise oksien muodostamaa kattoa ja paksujen puunrunkojen välissä on lähes pilkkopimeää. Ne metsät havisevat salaisuuksista, joita pönäkät pienet palmut supisevat toisilleen. Sitten on laihoja, lähes valkoisia aavepuita, jotka nojaavat kaikki samaan suuntaan ja kasvavat niin lähellä toisiaan, ettei niiden väliin mahtuisi kävelemään. On monia muitakin, joiden nimiä en tiedä, joten keksin niille omiani.

Painavat sanat

2015-01-29-stellaharasek-allthebooks

Matkustaessa tulee mieleen pitäisikö siirtyä sähköisen lukemisen pariin, vaikka olenkin painetun kirjan vannoutunut ystävä. Olen perinyt opettajaäitini lukunopeuden ja viikonkin reissuun tarvitaan kasa kirjoja. Löytyykö kokemuksia tai suosituksia?

I would fly to the moon and back

Parantumaton optimisti ilmoittautuu! Olin arvioinut lähtöä edeltävien päivieni aikataulun minuutilleen ja laskenut, että ehdin kaikessa rauhassa kaiken: pakata edellisenä iltana, kerrata matkan työtehtävät, keittää aamulla piparminttuteen. Lähtöpäivän toiseksi tärkeimmäksi tehtäväksi oli määritelty: laatia lennolle offline-soittolista. Tärkein tehtävä: muistaa mennä lentokentälle. Mieluiten ajoissa, koska elämä on liian lyhyt juoksuennätysten lyömiseen lentokentän iltapäiväruuhkassa, ja toisekseen, lentokentällä on juotava lähtösamppanjat ennen kuin astuu koneeseen. Tapana on aiemmin ollut lähtöolut, mutta upgreidasin perinteen välittömästi kun kuulin, että viisas matkaseuralaiseni aloittaa jokaisen matkansa kuplivalla. Siis miten en ole tullut ajatelleeksi tätä itse?!

2015-01-28-stellaharasek-ontheroad-12015-01-28-stellaharasek-ontheroad-2

Niin, todellisuus taas sotki päättäväisesti aivan päin seinää arvioidut aikatauluni ja kävi klassiset. Vapauduin viimeisestä työtapaamisesta viime tingassa ennen lentokentälle lähtöä. Ei puhettakaan piparminttuteestä tai tunnelmaltaan sopivan soittolistan laatimiseen liittyvistä luksusongelmista. Kipitin kotiin sullomaan matkalaukkuun kamerat, linssit ja epämääräisen kasan mustia hellemekkoja. Heittelin perään aurinkorasvan ja kosteussuihkeen. Kosmetiikan jätin suosiolla kotiin, ei sillä tee mitään tropiikissa. Kentällä olimme viimeisellä mahdollisella hetkellä, joten lähtösamppanja muuttui lentokonesamppanjaksi. Sama se, kupliva maistui kyllä kilometrien korkeuksissakin. Helpotuksen sivumaun ansiosta ehkä vielä vähän paremmalta.

2015-01-28-stellaharasek-ontheroad-3

Kymmenen tunnin lentoja kauhistellaan aina, mutta myönnän, puolisalaa pidän niistä. Vaikka lähtö olisi ollut kuinka kaoottinen, pitkän lennon aikana sielu ehtii perään. Voi ottaa torkut tai kahdet, lukea kirjan, katsoa elokuvan – kerrankin hyvällä omatunnolla, sillä mitään muuta ei voi tehdä, vaikka haluaisi. Parasta on, kun valot sammutetaan, ilmakehä humisee koneen ympärillä eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Kanssamatkustajat nukahtavat yksi kerrallaan, niin luottavaisina että melkein liikuttaa. Tälläkin lennolla oli vanha mies, joka oli kapaloinut itsensä vilttiin kuin kaalikääryleen: toisesta päästä pilkotti nenä, toisesta jalat. Hän näytti niin tyytyväiseltä nukkuessaan. Muisti ehkä unessaankin, että perillä odottaa aurinko.

SAVAGE GARDEN – TO THE MOON AND BACK

Terveiset lentokentältä

2015-01-27-stellaharasek-ontheroad

Ok, myös töitä – mutta niitäkin voi tehdä mojito kädessä.

Kuulkaas kaunokaiset, se on nyt semmonen homma, että minä loikkaan lentokoneeseen! Luvassa on sopivassa suhteessa loikoilua, treeniä ja töitä. MacBook, kaksi kameraa, pino muistikortteja ja akkuja sekä järjetön määrä johtoja (langaton tulevaisuus, missä viivyt?) on pakattu laukkuun, joten palataanpa asiaan kun pääsen perille.

Kuvassa minä, kiitos poikaystävälle piirroksesta.