Aamuhämärässä

Tiedän, että päivät pitenevät jo, mutta silmät saa silti tiirikoida aamuisin auki tammikuisessa hämärässä. Joka kerta kun herätyskello alkaa hytkyä ja piristä, olen saada raivarit siitä, että se soi keskellä yötä – kunnes katson kelloon. Vielä on vähän aikaa valoisiin aamuihin, mutta onneksi lauantaisin ei tarvitse sentään herätä pirinään. Toiset meistä eivät ole vielä edes nousseet sängystä.

2015-01-24-stellaharasek-dachshunds-32015-01-24-stellaharasek-dachshunds-22015-01-24-stellaharasek-dachshunds-1

Go away.

Mikäs siinä ollessa muina mäyräkoirina. Ei tarvitse tehdä töitä tai maksaa laskuja, käydä kaupassa, pestä pyykkiä. Senkun käpertyy untuvapeittojen alle siskon kyljenmutkaan ja  näkee unta juoksemisesta. Se on yksi lempiasioistani koko maailmassa: koira pysyy kyljellään, mutta tassut sutivat menemään.

5 thoughts on “Aamuhämärässä

  1. Tuo samainen asia on minunkin lempiasioitani maailmassa. Tässä muuan päivä takaperin pieni sylikoirani (18-kiloinen pohjanpystykorvan ja spanielin risteytys) tuli tavoistaan poiketen syliini nukkumaan, kun katsoin telkkaria. Ja oli aika veikeä tunne, kun koirapoika alkoi uneksia, tassut kipristeli minua vasten.

  2. Heh, samaa paikallaanjuoksemista harrastaa meidän toinen russeli. Usein tulee vielä vikinää/haukahtelua/murinaa/hännän heilutusta samaan uneen. Vaihtaa usein yöllä paikkaa ja on milloin kainalossa, milloin tyynyjen välissä ja millon polvitaipeessa lämmittämässä. On ihanan hienotunteinen eli jos vaihdamme asentoa niin mukautuu siihen ja menee joko kerälle tai venyttää itsensä pitkäksi ja jää selälleen nukkumaan. Ja mikä parasta; antaa sekä mieheleni että minulle yhtä paljon hupmiota ja vierellä oloa ;). Toinen russeli onkin sitten erilainen, se lässähtää paikalleen eikä juurikaan liiku paria kyljenkääntöä lukuunottamatta. On oikea perunasäkki kun päättää juurtua peiton päälle ja ihan kiusallaan tulee uudelleen säkiksi jos vetää peiton pois. En tiedä on syynä se, että liikkuvampi ruseli on tyttö ja perunasäkki on poika, mutta perunasäkkipoikamme nukkuu onneksi tyytyväisenä myös sänkymme vieressä omalla makuupaikallaan jolloin tyttömme (joka on myös pomokoira pojalle) saa jakaa koko sängyn kanssamme. Nyt taidan lähteä lapsekaisten kanssa pitkälle kävelylle. Meillä saa tuiskuttaa vettä, räntää, lunta ja mitä lie eli keli ei koiria haittaa. Tosin aamuisin tehdään vain tarpeet ja käännytään sitten kotitielle, jotta pääsee jatkamaan unia.

    • Voi mikä ihana haavekuva tuo hienotunteinen koira! Meillä mäyräkoirat valloittavat koko sängyn kuin se olisi itseasiassa HEIDÄN ja me muut vain saisimme heidän armostaan nukkua siellä (jos siis mahdumme).

      • Ihan sama juttu täällä! Miten niinkin pieni koira kuin mäyräkoira voikaan viedä niin paljon tilaa isossa sängyssä… Ja miten salakavalasti ne osaavatkaan levittäytyä ja yhtäkkiä huomaa, että nukuu itse reunalla ja koira vie sängystä puolet.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.