I would fly to the moon and back

Parantumaton optimisti ilmoittautuu! Olin arvioinut lähtöä edeltävien päivieni aikataulun minuutilleen ja laskenut, että ehdin kaikessa rauhassa kaiken: pakata edellisenä iltana, kerrata matkan työtehtävät, keittää aamulla piparminttuteen. Lähtöpäivän toiseksi tärkeimmäksi tehtäväksi oli määritelty: laatia lennolle offline-soittolista. Tärkein tehtävä: muistaa mennä lentokentälle. Mieluiten ajoissa, koska elämä on liian lyhyt juoksuennätysten lyömiseen lentokentän iltapäiväruuhkassa, ja toisekseen, lentokentällä on juotava lähtösamppanjat ennen kuin astuu koneeseen. Tapana on aiemmin ollut lähtöolut, mutta upgreidasin perinteen välittömästi kun kuulin, että viisas matkaseuralaiseni aloittaa jokaisen matkansa kuplivalla. Siis miten en ole tullut ajatelleeksi tätä itse?!

2015-01-28-stellaharasek-ontheroad-12015-01-28-stellaharasek-ontheroad-2

Niin, todellisuus taas sotki päättäväisesti aivan päin seinää arvioidut aikatauluni ja kävi klassiset. Vapauduin viimeisestä työtapaamisesta viime tingassa ennen lentokentälle lähtöä. Ei puhettakaan piparminttuteestä tai tunnelmaltaan sopivan soittolistan laatimiseen liittyvistä luksusongelmista. Kipitin kotiin sullomaan matkalaukkuun kamerat, linssit ja epämääräisen kasan mustia hellemekkoja. Heittelin perään aurinkorasvan ja kosteussuihkeen. Kosmetiikan jätin suosiolla kotiin, ei sillä tee mitään tropiikissa. Kentällä olimme viimeisellä mahdollisella hetkellä, joten lähtösamppanja muuttui lentokonesamppanjaksi. Sama se, kupliva maistui kyllä kilometrien korkeuksissakin. Helpotuksen sivumaun ansiosta ehkä vielä vähän paremmalta.

2015-01-28-stellaharasek-ontheroad-3

Kymmenen tunnin lentoja kauhistellaan aina, mutta myönnän, puolisalaa pidän niistä. Vaikka lähtö olisi ollut kuinka kaoottinen, pitkän lennon aikana sielu ehtii perään. Voi ottaa torkut tai kahdet, lukea kirjan, katsoa elokuvan – kerrankin hyvällä omatunnolla, sillä mitään muuta ei voi tehdä, vaikka haluaisi. Parasta on, kun valot sammutetaan, ilmakehä humisee koneen ympärillä eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Kanssamatkustajat nukahtavat yksi kerrallaan, niin luottavaisina että melkein liikuttaa. Tälläkin lennolla oli vanha mies, joka oli kapaloinut itsensä vilttiin kuin kaalikääryleen: toisesta päästä pilkotti nenä, toisesta jalat. Hän näytti niin tyytyväiseltä nukkuessaan. Muisti ehkä unessaankin, että perillä odottaa aurinko.

SAVAGE GARDEN – TO THE MOON AND BACK

21 thoughts on “I would fly to the moon and back

  1. Pingback: Travel-Planning | Katja Kokko

  2. Pingback: Reissuun järjestäytyminen | Katja Kokko

  3. Ihanaa lomaa, parasta tammikuulla on päästä hetkeksi pois pakkasesta / loskasta / pyrystä. Reklamaatio: onhan olemassa myös kauniita talvipäiviä, missä ne viipyvät?

  4. Onnellisena nukkuva kaalikäärylesetä! <3

    Nyt alkoi kyllä naurattaa. Ja traveling without moving on kyllä aika mahtavaa.

  5. Pitkät lennot on parhaita, lyhyistä tulee vain vihaiseksi. Paitsi jos on matkalla jonnekkin ihanaan, jonkun ihanan luo :-)

    Ps. Sielun mukaan ehtiminen, onko Stellakin lukenut Gibsonia?

      • juu, on! sitä on tutkineet mm. venäläiset fyysikot toisen maailmansodan aikana kun tutkimuspöydällä oli myös se että miten ihmisen astraaliruumis eli aura kiinnittyy fyysiseen kehoomme ja mitkä on ne 9 kiinnityskohtaa.

  6. No voi ny hitto. Luettuani kirjoituksesi tajusin, että ihan kaikille lentomatka ei tarkoitakaan pala kurkussa istumista, pientä jatkuvaa kylmänhikeä, klaustrofobista fiilistä, jokaisen ilmakuopan luulemista siksi viimeiseksi töyssyksi, ja pyörryttävää helpotusta kun koneesta pääsee ulos. Okei. Tajuan nyt, että ehkä minun lentoreaktioni ei olekaan se normaali…. Sait lentofiiliksen kuulostamaan jopa hienolta! Kiitos! Ja ihanaa matkaa!

  7. Voi ei: kuvasit juuri niin ihanasti sen, miltä tuntuu, kun lähtee matkalle, että alkoi polttaa ihan HIRVEÄ matkakuume! Se tunne, kun ON matkalla. Kuplivan maku suussa ja koneen ikkunasta näkyvät pilvet. Huoh.

    Ihanaa ja rentouttavaa matkaa!

  8. Pitkään kestävät matkat on parhautta, kulutti niitä sitten autossa, junassa tai lentokoneessa. Tottakai jäsenet alkaa jossain vaiheessa puutumaan, mutta juurikin se pääkoppaan rantautuva rauha on sen kaiken puutumisen arvoista. <3

    Äh, pääsispä kans reissuun.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.