Yann Tiersen, vihdoin

Yhteistyössä Fullsteam Records, sisältää arvonnan

Maaliskuusta näyttää tulevan hyvä kuukausi. Lempiranskalaiseni Yann Tiersen saapuu 4. maaliskuuta kaupunkiin esiintymään ihan vain minulle. No, voi olla että Kulttuuritalolla on paikalla muitakin kuin minä, mutta ei nyt keskitytä epäolennaisuuksiin.

Tekin, jotka ette ole kuulleet Yannista aiemmin, olette todennäköisesti kuulleet hänen musiikkiaan Amélie-elokuvan soundtrackilla. Yann sekoittaa sikinsokin ranskalaista folkia, hypnoottista taidesurinaa, keinuvia chansoneita ja postrockia tavalla, josta on sen kerran kuultuaan vaikea erehtyä. Yksi suosikeistani on tosin yksinkertainen pianokappale, Comptine d un autre été.

44-vuotias muusikko ja säveltäjä on ehtinyt tehdä toki paljon muutakin kuin hittielokuvan musiikin – ainakin yhdeksän studioalbumia, useita livelevyjä ja epäilemättä monia hurmoksellisia kiertueita, joista en ole surukseni (aiemmin!) päässyt osalliseksi. Instrumentaalikappaleiden joukossa on kuultu niin Yannin kuin useiden vierailijoiden laulua – levyillä on esiintynyt mm. Jane Birkin, Cocteau Twinsin Elizabeth Fraser ja Tindersticksista tuttu Stuart A. Staples. Yannin oma karhea ääni on silti suosikkini.

Huolimatta siitä, että kämppäkaverini, poikaystäväni ja monet ystävistäni osaa Pariisissa tilata viinilasillisensa ranskaksi, itse en osaa ranskaa sanaakaan eikä minulla ole aavistustakaan siitä mitä Yannin kappaleissa lauletaan. Olen siis ottanut erivapauden kuvitella niihin mitä haluan. Tulkintani riippuu päivästä ja parisuhdepoliittisesta tilanteesta – joskus romanttisia, joskus raakoja ja rumia sanoja siitä millaista on löytää rakkaus, menettää rakkaus tai hukata itsensä rakkauteen. (Sillä ei kai hän muusta voi laulaa kuin rakkaudesta?! Jos laulaa, en halua tietää siitä mitään.) Viime aikoina tulkintani ovat olleet melko ruusuisia. Ihan kuin Yann tietäisi ja laulaisi silloin sanansa pehmeämmin.

Minulla on ilo julistaa arvonta, jossa onnekas voittaja saa liput itselleen ja avecilleen ensi viikon keikalle 4.3 Kulttuuritalolla. Olet mukana arvonnassa kertomalla miksi juuri sinun pitäisi voittaa. Voittaja julkistetaan sunnuntaina – arpaonnea!

Yann Tiersen + support Tiny Feet @ Helsinki 4.3.2015
Kulttuuritalo, Sturenkatu 4, Helsinki
Liput ennakkoon 37,50€ Tiketistä

Terassilounaskausi korkattu

Kevään ensimmäinen terassilounas helmikuussa, ei hullummin. Café Caruselin terassille paistoi yksi päivä aurinko, eikä lounaan aikana ehtinyt tulla kylmä. Pienille koirille ehti kyllä tulla nälkä, mutta se on sitten toinen tarina.

2015-02-26-stellaharasek-helsinki-12015-02-26-stellaharasek-helsinki-22015-02-26-stellaharasek-helsinki-32015-02-26-stellaharasek-helsinki-4

Se vähä jää, joka merelle ehti tulla, on sulannut aaltoihin. Hiekkaa näkyy jo! Tuntuu hullulta, että tuohon samaan hiekkaan upotin varpaani vain muutama kuukausi sitten – ja muutaman kuukauden päästä upotan uudestaan.

Ruusuntuoksuista rakkautta

Olen kehittänyt keskivaikean addiktion kaikenlaisiin öljyihin, joita voi läträtä tukkaansa tai ihoonsa. Olin haljeta onnesta, kun tajusin, että joitakin voi läträtä molempiin! Uusin löytöni on kokeiluun saamani ruususeerumi: silkkitippoinakin tunnettu tuote, joka on tarkoitettu tukalle, mutta siloittaa tuulentuivertamien latvojen lisäksi pakkasen kuivattamat posket. Olen pehmittänyt öljyseerumilla käsien ihon ja paikkaillut jopa auringonpolttamia lapaluita. Toimii, ja pari tippaa riittää pitkälle.

2015-02-24-stellaharasek-roseserum

Seerumia voi sekoittaa myös hoitoaineeseen tehostamaan sen vaikutusta tai käyttää kuivaan ja kutisevaan hiuspohjaan yön yli jätettävänä naamiona. Sitä kokeilen seuraavalla kerralla kun onnistun polttamaan hiusjakaukseni auringossa. Kyllä, se on mahdollista kun on tarpeeksi tunari.

Seerumin valmistaa luomulaatuisiin hiustuotteisiin erikoistunut Less Is More ja sitä saa Suomesta ainakin Nudgesta ja  Greenlipsin verkkokaupasta. Kokeilussa on myös muita saman merkin tuotteita, palaan asiaan jos löydän joukosta helmiä!

Tanssiaskelin

Yhteistyössä Iittala, sisältää arvonnan

Ainahan ne ovat mielessä – astiat. Myönnän, voisin haalia keittiöön kauniita kippoja ja kuppeja paljon enemmän kuin ehtisin käyttää. Onneksi rajallinen hyllytila pitää rakkauteni kurissa.

2015-02-23-stellaharasek-iittala-tanssi-012015-02-23-stellaharasek-iittala-tanssi-02

Oma makuni on melko simppeli: kaappiin on kertynyt lähinnä valkoista keramiikkaa, jonka seuraksi sopii mikä tahansa. Varsinaisia kattauksia en tunnusta tekeväni, lähinnä kannan pöytään tarpeellisia tavaroita ja luotan siihen, että ne sopivat yhteen. Ei se ole niin vakavaa, vaikka eivät sopisikaan, ruoka on pöydässä kuitenkin pääosassa.

2015-02-23-stellaharasek-iittala-tanssi-032015-02-23-stellaharasek-iittala-tanssi-04

Tällä kertaa pääsin laina-astioiden avulla haastamaan itseni, kun lupasin stailata Iittalan Tanssi-astiaston Kapteeninkadun keittiöön. Uuden astiaston on kuvittanut Klaus Haapaniemi, jonka kädenjälki lienee monille tuttu myös Taikametsä-sarjasta. Metsän eläimet ovat aina olleet suosikkejani, joten Klausin ketut tanssivat tiensä suoraan sydämeeni.

2015-02-23-stellaharasek-iittala-tanssi-052015-02-23-stellaharasek-iittala-tanssi-06

Kokosin astioiden ympärille kuluneita pellavaliinoja, tuimasti tuijottelevan pöllön (sen, joka vahtii, että taloudessa eletään kunniallista elämää) ja vanhoja sarvia. Puiset leikkuulaudat toimittavat taloudessa usein tarjottimen tehtävää, istuivat kauniisti nekin slaavilaiseen sävymaailmaan. Ohuenohuet Kartio-lasit ovat omiani, käytössä niin arjessa kuin juhlassa.

2015-02-23-stellaharasek-iittala-tanssi-072015-02-23-stellaharasek-iittala-tanssi-08

En ole ainoa, joka pääsee leikkimään astioiden kanssa. Yksi onnekas saa nimittäin valita itselleen 250€ edestä uuden malliston tuotteita. Olet mukana arvonnassa, kun valitset suosikkisi Iittalan Tanssi-astiastosta ja jaat sen tämän kirjoituksen kommenteissa. Arvontaan voi osallistua 2. maaliskuuta asti.

*** Kiitos kaikille osallistuneille! Arvonta on suoritettu ja voittaja on nimimerkki Lisa, johon on oltu henkilökohtaisesti yhteydessä. ***

Advertisement

Tervetuloa takaisin, aurinkolasit

Jos viime viikoista pitäisi valita yksi lempiasia ylitse muiden, valitsisin aurinkolasit. Tosiasia, että niitä tarvitaan taas pitkän talven jälkeen, ilahduttaa joka kerta kun pistän ne päähän. Auringonvalosta ja plussan puolelle pompahtaneista astelukemista huolimatta viima on ollut hyytävä, joten pipoja ja villakangastakkeja ei tarvitse ihan hetkeen vielä pakata ullakolle. Vielä kun muistaisi sen eikä tekisi kuten minulla on joka vuosi tähän aikaan kevätpäissäni tapana tehdä – lähden huitelemaan nahkatakissa varmana siitä, että kevätaurinko on optimisteille lempeä ja palaan kotiin horkassa hytisten, kuolemantauti kainalossa. Ehkä olisi parasta, että joku takavarikoisi nahkarotsini ja palauttaisi sen vappuna, kun sää saattaa jo olla suosiollinen kevyemmille kerroksille.

2015-02-23-stellaharasek-style-032015-02-23-stellaharasek-style-02

Ihan vielä en ole ehtinyt mennä sekaisin valosta ja kaivella sitä nahkarotsia esiin. Sain tovi sitten Styleinilta täydellisen tummanharmaan villakangastakin – kauniisti leikatun ja lyhyen, jollaisesta olen juuri haaveillut. Voi mikä maansuru koitti, kun se osoittautui vähän liian väljäksi eikä pienempiä kokoja enää löytynyt. Ulkoilutin takkia kerran enkä malta olla vilauttamatta kuvia. Onhan se nyt kaunis kuin karkki. Korkeat kaulukset kolahtavat erityisen kovaa, niiden kanssa ei tarvitse edes käyttää huivia.

2015-02-23-stellaharasek-style-012015-02-23-stellaharasek-style-04

Villakangastakki saatu Styleinilta
Saint Laurentin aurinkolasit Trend Opticista
Nahkalaukku Samuji
Acnen nilkkurit Beamista
Pillifarkut Zara
Kasmirpipo COS

Kuvista kiitos Mikko Rasila

I know it’s gonna be

Lauantai! Mikä onni havahtua herätessään tosiasiaan, että kalenteri on tyhjä eikä ole mikään pakko nousta. Kääntää kylkeä, kahmia unisia ja kuumia koiria kainaloon, löytää puhelimesta tekstiviesti varhain tenttiin heränneeltä poikaystävältä. Keittiöstä kantautuu kaasuliedelle kärventyneen kahvin tuoksu ja kiroilua.

2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-1 2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-2

Viikkoon on mahtunut kaikenlaista. Olen maakuntamatkaillut ja maalannut ja ollut onnellinen molemmista. Tehnyt töitä liikkuvassa toimistossani niin auton takapenkillä, vanhan rintamamiestalon ullakossa kuin kahvilassa. Olen kadottanut kalenterini, löytänyt sen ja kadottanut sen uudestaan (vannon, se karkailee). Olen tarkkaillut ikkunasta ulkona vallitsevaa sumun ja sateen helmikuista symbioosia ja keksinyt mahdollisimman paljon syitä pysyä kotona.

2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-3 2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-4 2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-5

Kodista puheenollen: kotona on käynnissä täydellinen sekasorto seurauksena minuun ja Mikkoon iskeneestä uudistusvimmasta. Tavaroita on myyty, siirrelty huoneesta toiseen, sijoitettu uusiin sommitelmiin ja välillä unohdettu keskelle lattiaa. Kaikki on vielä vähän kesken ja rempallaan, mutta tykkään nyt jo uudennäköisistä nurkistani enemmän kuin olisin arvannut. Puhelinpistokkeettomassa taloudessamme on myös vihdoin kahden vuoden jälkeen toimiva verkko, kiitos vasta-alkaneen yhteistyön Elisan kanssa! Vaikka Luna olisikin halunnut, että asentaja olisi mobiilireitittimen asentamisen sijaan heittänyt lohikäärmettä, lentoliskoa tai edes pihipossua.

2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-6 2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-7

Yhtenä iltana halusin lelliä elämäni miehiä ja paistoin heille pihvit. Meille ostetaan lihaa niin harvoin, että se tekee tavallisimmastakin torstaista juhlapäivän. Kuullotin kaveriksi sipulia ja siiitakesieniä, työnsin uuniin valkosipulilla ja rosmariinilla kuorrutettuja kypsiä tomaatteja. Kaapista kaivettiin pöytään unohtunut punaviinipullo – elämme ilmeisen erikoisia aikoja, kun kaapista löytyy viinipulloja, joiden olemassaoloa kukaan ei muistanut. Kulhot ja lautaset kaavittiin tyhjäksi, kokki oli tyytyväinen. Rakkaidensa ruokkiminen tuottaa iloa tavalla, jolla mikään muu ei voi. Kuvia ei ole, oli nälkä.

2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-92015-02-21-stellaharasek-everydaylife-8 2015-02-21-stellaharasek-everydaylife-10

Sateen tuoksussa on jo aavistus kevättä: märkää asfalttia ja merta. Annan koirien nuuhkia lumen alta paljastunutta multaa. Mitä tahansa voi tapahtua, Ellie Goulding kuiskaa korvaani. Uskon, enkä malta odottaa.

ELLIE GOULDING – ANYTHING COULD HAPPEN