Ikkunaprinssi

Muistatteko minipienen koiranpennun, jonka vaaleanpunainen maha hurmasi ainakin minut ja mahdollisesti muutaman teistä puolitoista vuotta sitten? Se on kasvanut isoksi ja uljaaksi vahtikoiraksi, joka vartioi Tehtaankatua omistajansa liikkeen ikkunassa.

2015-03-25-stellaharasek-ikkunaprinsessa-12015-03-25-stellaharasek-ikkunaprinsessa-2

Paitsi silloin, kun vahingossa nukahtaa.

Terveiset maailman laidalta

Tarkemmin sanottuna tyhjältä rannalta Khao Lakista. Yksi suosikkiasioistani Thaimaassa on valo, joka jää viivyttelemään hetkeksi auringonlaskun jälkeen kuin ei malttaisi kadota vielä kokonaan. Se on joka kerta erilainen, hohtaa joskus vaaleanpunaisen, joskus vaaleansinisen sävyissä. Saa auringon paahtaman ihon näyttämään entistäkin tummemmalta, valkoiset vaatteet entistäkin valkoisemmilta.

2015-03-24-stellaharasek-khaolak-12015-03-24-stellaharasek-khaolak-22015-03-24-stellaharasek-khaolak-32015-03-24-stellaharasek-khaolak-42015-03-24-stellaharasek-khaolak-5

Hunky Doryn hippipaita saatu Dotsista
Thierry Lasryn aurinkolasit Trend Opticista
Flodemin hopeariipus saatu Tikausta
Hopeinen rannrengas & farkkushortsit 2ndhand

Tien päällä taas

Maailmankaikkeudelta aina odotellaan merkkejä, mutta päätin viime syksynä, että se on kaksisuuntainen tie. Ostin unelmieni matkalaukut – ne kaikkein kauneimmat ja kestävimmät – merkiksi siitä, että halusin matkustaa enemmän. Lähelle ja kauas, yksin tai yhdessä, kunhan näkisin muutakin kuin Helsingin kadut. Niin rakkaat kuin niistä onkin kymmenessä vuodessa tullut, ajatus kokonaisesta talvesta Suomen leveysasteilla on muuttunut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Mitä vanhemmaksi tulen sen paremmin ymmärrän isääni, joka muutti toiselle puolelle maapalloa, koska Euroopassa oli liian kylmää.

2015-03-23-stellaharasek-plansfortravel-32015-03-23-stellaharasek-plansfortravel-2

Alumiiniset mattamustat Rimowat, pieni ja iso. Mutkattomaksi matkaseuraksi sekä yhdessä että erikseen.

Toivoin, että työni veisi minua maailmalle, joten tyhjensin matkalaukuille paikan kirjahyllyni päältä, mahdollisimman lähelle kaikkia niitä kirjoja, joita plärään päivittäin. Vakaasti uskoin, että universumi ei sallisi sijoitukseni mennä hukkaan, ei varsinkaan, kun menolippuni maailmalle odottivat paraatipaikalla makuuhuoneessani.

2015-03-23-stellaharasek-plansfortravel-12015-03-23-stellaharasek-plansfortravel-0

Kannatti uskoa. Viime vuosina työ on sitonut minut yhteen paikkaan tiukemmin kuin olisin toivonut, lomatkin jäivät kiireen keskellä pitämättä. Tänä vuonna taidan saada kaiken takaisin korkojen kera. Olin alkuvuodesta Thaimaassa ottamassa valokuvia ja kirjoittamassa liikkumiseen liittyvää tekstiä, nyt tie vie takaisin samoille seuduille kirjoittamaan ja kuvaamaan matkajuttua. Milloin elämästäni tuli näin ihana? Tai maailmankaikkeudesta näin antelias? En tiedä, mutta olen kiitollinen kaikesta.

Juttuun liittyvät parhaat palat säästän lehteen, mutta matkan toisesta puolikkaasta kirjoitan kyllä blogiin. Pysykää langoilla.

Kuvat ovat viimesyksyiseltä Santorinin matkalta. Kuvan minusta otti Mikko Rasila.

Muoti-inspiraation paluu

Myönnetään, olen potenut viime kuukausina muotirintamalla kroonista motivaatiopulaa. Se ei ole mikään uutuustuote, vaan jokatalvinen ilmiö. Jäätä vihmoo vaakasuorassa, viima luikertelee luihin ja ytimiin. Käyn aamuisin kauppaa maailmankaikkeuden kanssa siitä onko pakko nousta untuvapeiton alta vai ei. Pukeutumisvaihtoehdot vaihtelevat skaalalla villaa, enemmän villaa ja villaa villalla. Jossain vaiheessa alkaa tuntua aikalailla samantekevältä, vaikka värjöttelisi koko vuodenajan läpi samassa mustassa villapaidassa.

2015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-12015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-2

Ja niinhän siinä aina vähän käy. Turvaudun päivästä toiseen luottounivormuihini, väljä villapaita ja pillifarkut tai nahkahame ja neule. Eikä niissä ole mitään varsinaista vikaa. Kunnes tulee kevät, takit kevenevät, kadulla kävellessä tulee yhtäkkiä hiki ja yksi odottamaton päivä aurinko saa silmät siristelemään. Kun näkee lähikaupan ikkunassa vilauksen heijastuksestaan, koko villakerroksiin kääritty olemus näyttää luovuttaneelta. Silloin tekee mieli tunkea ne koko pitkän pimeän talven palvelleet lämpimät ja luotettavat lempivaatteet piharoskikseen ja tuikata koko loota tuleen. Että nyt, nyt jotain muuta.

2015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-3 2015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-4

Tänä keväänä oivallus iski Stockmannin neljännessä kerroksessa kesken Minttu Vesalan stailaaman muotinäytöksen. Ehkä muistattekin, kun kirjoitin siitä. Olin juonut lasillisen samppanjaa ja olin toisinsanoen erinomaisella tuulella. En muista mihin olin sinä aamuna kotoa lähtiessäni pukeutunut, mutta jos veikkaan väljää villapaitaa ja pillifarkkuja, ei varmasti mene paljoa pieleen. Jazz alkoi soida Otto Talvion levysoittimelta ja mallit aloittivat marssinsa.

2015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-52015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-6

Ja minua alkoi huimata, kun yhtäkkiä muistin mitä kaikkia värejä maailmassa onkaan, kaikki ne kauniit kankaat ja tekstuurit. Miten vaivattomasti vaatteet voivat istua ja liikkua. Että on kepeitä leikkauksia ja keinuvia helmoja ja natisevia nahkatakkeja ja pehmeää pitsiä. Kapeilla nahkaremmeillä varustettuja korkoja, jotka saavat askeleen näyttämään supersirolta – minullakin on sellaiset kaapissa! En ollut niitäkään ajatellut koko talvena ja ilahduin ihan hirveästi siitä, että se kaikki on olemassa ja odottaa meitä vielä.

2015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-82015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-92015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-10

Minttua on toki kiittäminen, Stokkan kevätvalikoimista koottu näytös oli nimittäin inspiroiva. Kaunis mutta käytännöllinen, täynnä asukokonaisuuksia joissa voi oikeasti lähteä töihin tai kaupungille tai kemuihin. Niukkoja takkeja ja kauniita mekkoja, rennosti roikkuvia nahkahousuja. Teräväkärkisiä korkoja, jotka näyttivät hyvältä aivan kaiken kanssa. Pehmeitä puuterisia sävyjä yhdistettynä graafiseen mustaan. Yksi suosikeistani oli ikikauniin Niina Kurkisen yllä bongattu raitamekko, joka ei ollut tyköistuva eikä väljä vaan huoleton. Yhtäkkiä toivoin, että kaikki vaatteet olisivat juuri sellaisia, heitettävissä päälle ja unohdettavissa. Parhaita vaatteita ei tarvitse ajatella sen jälkeen kun ne on kerran pukenut.

2015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-112015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-122015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-13

Meidän oli Eevan kanssa tarkoitus painella näytöksen jälkeen suoraan ulos odottamaan kellon yllä alkavaa spektaakkelia, mutta olikin pakko akuutin inspiroitumisen vallassa piipahtaa naistenosaston kautta. Vähän hypistellä ja sovitella, ihmetellä sitä kaikkea keveyttä joka kevätmallistojen vaatteista talvisten villakerrosten jälkeen huokuu. Muutamia minuutteja myöhemmin ne samat vaatteet ja värit kieppuivat 4D-kaleidoskooppina tavaratalon seinässä – melkoinen show, tanssijoineen kaikkineen. Minä taisin keskittyä kaikkein eniten kermanväriseen bikertakkiin, joka vilkkui niin videolla kuin tanssijan yllä.

2015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-142015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-152015-03-22-stellaharasek-stockmann-fashionshow-16

Voi kevät ja kintereilläsi seuraava kesä – kuinka olenkaan teitä kaivannut! Villapaidat jääkööt kohta kaappiin lepäämään, on muiden vaatteiden aika.

Sunnuntaifilosofiaa

2015-03-22-stellaharasek-nellathedog-22015-03-22-stellaharasek-nellathedog-1

Asioita, joita voi oppia koiralta nimeltä Nella:

1. Murehtiminen ei maksa vaivaa – maailma menee kuitenkin menojaan.
2. Älä ikinä sano ei kainalopaikalle.
3. Aina on hyvä hetki ottaa torkut.

Uusi kukko kaupungissa

Siltä varalta ettette ole vielä kuulleet, Kasarmintorin laitaan on noussut uusi ravintola! The Cockista kohistiin jo kauan ennen avajaisiaan, sillä sen takana on mm. Sandron ja alkuperäisen Shanghai Cowboy’n perustanut Richard McCormick yhdessä kaupungin entisen ruokastrategi Ville Relanderin kanssa. Entisen Kellarikrouvin tiloihin remontoidusta ravintolasta on tehty rento korttelikapakkahenkinen rafla, josta saa niin aamupalaa, lounasta, pitkän kaavan illallisia kuin kylmän tuopillisen tai viinilasillisen. Kuulostaa enemmän kuin hyvältä – Kasarmintorille onkin kaivattu uutta säpinää.

2015-03-22-stellaharasek-thecock-12015-03-22-stellaharasek-thecock-2

Kävimme kokeilemassa pari päivää ennen virallisia avajaisia. Halusimme alakertaan ja saimme ilokseni aivan perimmäisen nurkan viimeisen pöydän. Primitiivivaistoni elävät ja voivat hyvin: viihdyn parhaiten pöydässä, josta näen kaiken muun eikä kukaan pääse yllättämään takaa. Ensimmäinen havainto: tila on aivan valtava! Toinen havainto: täällähän on kemut käynnissä, vaikka kello on vasta yhdeksän. Kolmas: ihanat keijuvalot katossa. Pakko rakastaa tunnelmaa, jonka Richard onnistuu lataamaan kaikkiin ravintoloihinsa.

2015-03-22-stellaharasek-thecock-32015-03-22-stellaharasek-thecock-42015-03-22-stellaharasek-thecock-5

Yläkerrassa on baarilista, josta löytyy yksittäisiä, rentoja ruoka-annoksia. Alakerran ruokalista on selvästi rakennettu enemmän jaettavaksi kaverin tai kokonaisen seurueen kesken. Valitsimme menun, johon on yhdistelty sulassa sovussa niin ostereita, salaatteja kuin kukonsiipiä. Toinen menu oli koottu kasviksista, mutta valitsimme nälkäisinä sen ruokaisamman. Kun ruoka-annoksia alkoi virrata pöytään, niitä vaan tuli ja tuli. Eipä tarvinnut jännittää pitääkö mennä nakkikioskin kautta kotiin.

2015-03-22-stellaharasek-thecock-62015-03-22-stellaharasek-thecock-7

Ravintolassa on myös rotisserie, siis varrasuuni, jossa The Cockin herkuista suurin osa paistetaan. Kuten ne kukonsiivet, joista ravintola on saanut nimensä. Maistuivat ja kaikki meni – ei valittamista.

2015-03-22-stellaharasek-thecock-82015-03-22-stellaharasek-thecock-9

Jälkiruokapöytä ilahduttaa makean ystäviä: jälkiruokaa ei valita listalta, vaan noudetaan itse pingispöydälle katetusta buffetista. Juustokakkuja, sitruunapiirakoita, suklaamousse tuoreilla marjoilla… Olisin ottanut kuvan, ellei keskittymiskyky olisi kadonnut sen valikoiman edessä.

2015-03-22-stellaharasek-thecock-102015-03-22-stellaharasek-thecock-11

Kun lähdimme yhdentoista aikaan, yläkerta oli täyttynyt musiikista ja juhlijoista. Mitä, onko kaupungissa vihdoin ravintola, johon voi safkan jälkeen jäädä drinkille ja – uskallanko edes sanoa – ehkä tanssia? Mahtavaa. Harmi, että olimme sillä hetkellä aivan liian vanhoja ja väsyneitä (Mikko kiljuisi tässä kohtaa SENKIN KESKI-IKÄISET SAATANA).

2015-03-22-stellaharasek-thecock-122015-03-22-stellaharasek-thecock-13

Puoli kahdeksalta aamuisin alkava aamiainen on vielä kokeilematta, mutta eiköhän se tule testattua kevään aikana. Paljon lisäpisteitä vielä siitä, että koirat ovat The Cockiin kuulemma kovin tervetulleita. Taidan jonain aamuna herättää nääpät ennen aikojaan ja painella niiden kanssa Kasarmintorille aamukahville.

2015-03-22-stellaharasek-thecock-142015-03-22-stellaharasek-thecock-15

The Cock
Fabianinkatu 17, Helsinki
Ma-ke 07:30 – 24:00
To-pe 07:30 – 2:00
La 10:00 – 2:00