Yhteistyössä ACO
Kun ACO haastoi minut pohtimaan suhdettani kauneuteen ja itsestäni huolehtimiseen, ei tarvinnut kauan miettiä mitä haluan sanoa. Olen aina liputtanut luonnollisen kauneuden puolesta. En tarkoita tiettyä tyyliä tai tapaa olla kaunis, vaan rohkeutta olla kaunis juuri sillä tavoin kuin sattuu olemaan. Sitä, ettei ihmisen omaa karismaa hukuteta kaikkeen keinotekoiseen, vaan annetaan tilaa sille mikä on todellista, oikeaa ja omaa.
Kasvoin ajatukseen kotona. Nuori äitini oli hippivuosien huoleton kasvatti, joka käytti kosmetiikkaa hyvin vähän ja harvoin. Ei hän kikkaillut kampauksillakaan, jätti hiuksensa joko auki tai sitoi ne taakse simppelille solmulle. Tyylikäs hän on ollut aina omalla vaivattomalla tavallaan. Hän panostaa laatuun ja kauan kestäviin lempivaatteisiin, suojautuu viimaa vastaan kietomalla valtavia huiveja harteilleen ja pukeutuu säästä riippumatta korkeisiin korkoihin, joiden kopinasta on tullut hänen tavaramerkkinsä. Hän on ollut aina ja anteeksipyytelemättä oma itsensä, yrittämättä olla mikään tai kukaan muu.
Siihen samaan olen minäkin oppinut, vaikka polku onkin ollut polveileva. Tyylini yksinkertaistuu vuosi vuodelta, habituksesta putoaa pois asioita, joita en enää tarvitse. Hiusvärejä, rooleja. Pukeudun vaatteisiin, jotka tuntuvat omalta enkä enää mieti mitä muut siitä ajattelevat. Olen kiinnostuneempi siitä miltä minusta tuntuu kuin miltä näytän – ja juuri se palkitsee myös peilikuvassa. Hyvinvoiva ihminen on kaunis eikä sillä ole mitään tekemistä kasvonpiirteiden, painon tai pukeutumisen kanssa.
Olen tullut viime vuosien varrella siihen lopputulokseen, että on parempi – ja ennen muuta helpompaa – panostaa hyvinvointiinsa kuin korjata kosmeettisesti sen puutetta. Kukapa olisi uskonut, että laiska luonne voisi olla hyväksi terveydelle? Esimerkiksi hiusten laittaminen ei ole ikinä ollut niin helppoa kuin nyt: se on hyvässä kunnossa kun en enää värjää sitä, takutonta tukkaa on nopea pestä eikä sitä tarvitse enää erikseen laittaa – riittää, että se on puhdas. En ole enää vuosiin taistellut sen luonnonlaineikkuutta vastaan, lainehtikoon. Surffitukasta on tullut minun juttuni, vaikka en sitä varsinaisesti valinnutkaan.
Sama pätee ihoon: hyväkuntoinen iho ei vaadi jatkuvaa vaivaa tai kaipaa paksua meikkikerrosta. Kun sitä ei ole aina ollut, tietää miten vapauttavalta tuntuu kun iho on kosteutettu, kestävä ja voi hyvin.
Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana alkanut vihdoin nukkua öisin, syödä säännöllisesti ja harrastaa muutakin liikuntaa kuin kymmenen metrin pikamatkoja juostessani ratikoita kiinni. Juuri liikkuminen on ollut ratkaisevassa roolissa (kiitos Helsinki Core Trainers, pelastitte elämäni). Kun hikoilee kolmesta viiteen kertaan viikossa, moni asia muuttuu kuin itsestään: keho tarvitsee enemmän lepoa, enemmän vettä ja enemmän ravintoa. Kroppaansa alkaa vaistomaisesti kuunnella ja kohdella aivan eri tavalla kuin ennen. Muistaa venytellä, huoltaa ja hoitaa, kosteuttaa ihoa niin sisältä kuin ulkoa, levätä silloin kun väsyttää. Toiset toki ymmärtävät tämän nopeammin kuin toiset… Köh köh. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Samaan aikaan olen huomannut meikkaavani vähemmän ja vähemmän. Parempi olo näkyy niin kehossa kuin kasvoissa eikä se yksinkertaisesti tunnu enää välttämättömältä. Toisinaan toki tykkään panostaa ja sehän on aivan eri asia, meikata siksi että huvittaa eikä siksi, että on epäkohteliasta mennä töihin säikyttelemään ihmisiä silmänalusillaan.
Tähän on tultu – minusta on tullut äitini. Hän on aina tiennyt mitkä kauneusvinkit ovat tehokkaimmat. Ei ripsiväri vaan hyvä kosteusvoide. Mieluummin kahdeksan tunnin yöunet kuin uusi mekko. Poskiin saa punaa kun kipaisee kävelylle. Ja kun oikaisee ryhdin ja katsoo silmiin, näyttää paremmalta farkuissa ja t-paidassa kuin yksikään seinäkukkanen maailman kimaltavimmassa koltussa.
Tykkään näistä kuvista kovasti, toivottavasti tekin. Niihin on minusta onnistuttu taltioimaan jotain olennaista, jotain omaa.
Kuvat & tyylit – Mikko Rasila & Minttu Vesala
Meikki & hiukset – Sumi Moreno / Hiushuone Dandy
Taas välikiitos kaikille kommenteista ja keskusteluista. Pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin, mutta tässä hiukan kestää, koska muutto, remppa, elämä ja todella monta kommenttia <3
Aina, jokaisen kohdalla, se luonnollisuus ei ole kauneinta. Itselleni tällaiset postaukset ovat suolaa haavoihin. Hormonaalinen akne ja raskausten tuhoama vatsa (ei vyötörölaukkua vaan tuplavyötärölaukku) eivät paljon anna tilaa luonnolliselle kauneudelle vaikka kuinka sitä toivoisin. Onneksi ei tarvitse olla luonnollinen :) onneksi on hyvät meikkivoiteet ja hiusmuotoilutuotteet jolla saa pään loihdittua kauniiksi aamuisin. Ja onneksi on kauneuskirurgia jonka avulla tulevaisuudessa tuosta vatsanseudun myllätystä nahkaisesta ruttupussista voi taikoa siloisen. Onneksi ei tarvitse olla luonnollinen vaan on mahdollisuus olla kaunis :)
ymmärtääkseni Stellakin on ollut kauneusleikkauksessa, joten ihan naturekauneutta ei tässäkään postauksessa esitetä. Valoimpulssihoidolla on poistettu karvoja ja hampaitakin on jotenkin restauroitu. Mun mielestä kuvissa on meikkiäkin. Miksei kerrota, mitä kaikkea on tehty. Tatskaakin on korjattu sitten nuoruusvuosien…
Heippa Anja,
kiitos kommentistasi. Kirjoituksessani ei suinkaan väitetty, että vain meikittömyys olisi luonnollista kauneutta. Toki minulla on kuvissa kevyt meikki – kuvien alla lukee kuka meikin ja kampauksen on tehnyt, joten asiaa ei olla yritetty mitenkään salata. Käytän meikkiä muutenkin aina kun siltä tuntuu, vain vähemmän ja harvemmin kuin ennen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on alkanut tuntua sekä tehokkaimmalta että helpoimmalta tavalta myös näyttää hyvältä.
Heh, hampaiden oikaisuhoito tai karvanpoistomenetelmä ovat tuskin kenenkään mielestä kauneusleikkauksia.
Tatuointia korjattu – hmm? Ei sitä ole mitenkään korjattu, vaan kasvatettu eli hakattu selkään lisää mustetta vanhan kuvan ympärille.
no rintojen pienennysleikkaus kai kuitenkin on kauneusleikkaus, senhän ihan julkisesti esittelit joku vuosi sitten. En suinkaan väitä, etteikö sitä olisi tehty terveydellisistä syistä, mutta osa siitä varmasti oli ihan visuaalista…
Kommenttisi on aika ajattelematon. Terveydellisistä syistä julkisella sektorilla tehty pienennysleikkaus ei todellakaan ole kauneusleikkaus. Päätökseni ja lääkärin lähetteen takana oli vuosikausia jatkuneet kroonistuneet selkä- ja niskakivut, paheneva skolioosi ja piinaava tietoisuus siitä, että rintarauhasen liikakasvu senkun jatkuu (eli pahenee) vuosi vuodelta.
Se, että olen tyytyväinen sopusuhtaiseen siluettiini, on silkka bonus. Arpien kanssa elän kuitenkin loppuikäni, joten kosmeettisesta korjauksesta kiinnostuneen kannattaa hakeutua ihan toisenlaisiin leikkauksiin.
Kiitos kommentistasi. En toki tarkoittanut, että meikkaaminen, hiusmuotoilutuotteet tai korjaavat leikkaukset sulkevat luonnollisen kauneuden pois. Jos korjausleikkaus saa sinut tuntemaan itsesi itseksesi, tee se! Minä oikaisutin hampaani aikuisiällä, koska hampaiden vinous harmitti ja häiritsi. En koe sen tehneen minusta keinotekoisen, vaan enemmän itseni näköisen. Minun hampaani ne ovat yhä.
Luonnollinen kauneus ei tarkoita minusta samaa kuin luonnontila, johon kukaan ei ole koskenut. Se tarkoittaa minulle vain sitä, että ihmisen oma karisma saa suuremman roolin kuin kaikenlaiset koristeet, joilla olemuksensa voi kuorruttaa. Se ei ole mikään ainut oikea mielipide, vaan minun näkemykseni. Tiedän monia, jotka ovat siitä täysin eri mieltä eikä se ole yhtään sen enempää oikein tai väärin. Vain eri.
Haluaisin olla puleeraamatta kaunis. Tuli pahat maksaläiskät mm. viiksien kohtaan ja näytän naamastani likaiselta (mieheltä) ilman paksua meikkikerrosta. Suolaa haavoihin indeed.
Moikka, onpas susta tullut hienon näköinen ihminen!! Olen pitänyt huomaamattani taukoa sun blogin selailusta ja nyt kun tänne muistin tulla – OOOooooooo!!!!!
Itsekin olen useamman vuoden pyrkinyt käyttämään luonnollisia kosmetikka- yms tuotteita. Dokumentoitua omaehtoista kunto-ohjelmaa on menossa nyt vk 36 (edellinen kuntoilukausi n. kuusi vuotta sitten). Ja todellakin miettii aina mitä syö, että jaksaa painaa :)
Ooooooo mikä kommentti – kiitos kaunis. Kiva kun tulit takaisin ja vieläpä jätit kommentin. Tsemppiä kunto-ohjelmaan, sehän on jo kovassa vedossa!
Tää teksti on semmonen että toivois jokaisen kasvukipuja ja omaa ulkonäköään kriiseilevän teinin lukevan.. Oisit hyvä esikuva!
Kiitos kaunis! Esikuvasta en tiedä, mutta toivotaan, että mahdollisimman moni aiheen parissa painiva lukee tämän tekstin.
Kyllä vähemmän on enemmän. Inhoan meikkiä, se tuntuu (vaikka kuinka ohut olisikin) aina “joltain” iholla. Ja sitten näin tämän:
http://www.youtube.com/watch?v=o9BqrSAHbTc
Äh kai sitä pitää ekaks rasvata ja sit meikata kesällä kun aurinko alkaa paistaa, meikki on tavallaan aurinkosuoja.
Hei jos et pidä meikistä, hanki aurinkosuojan sisältävä kosteusvoide, niitäkin on!
Ihanat kuvat ja mikä kaunotar oletkaan…!
Odotan malttamattomana että oma tukan kasvatusprojekti alkaisi lähennellä tuota mittaa. Ihan mielettömän ihanat hiukset sinulla on.
Kiitos ihana! Onhan noita tovi kasvateltukin, tsemppiä omaan projektiin!
less is more. meikeissä ja hiuksissa.
kaunis meikki ja stailaus; ilmeisesti kuteet sinun, kun ei erikseen mainita?
hassua, että ns tavikset esiintyvät nykyään tällaisissa kamppiksissa. ihan kummallista. mutta kivaa, ettei kauneusihanne ole vain 180 cm ja 40 kg (en edes tiedä onko em lukemat fyysisesti mahdollisia, mutta ya knaw)
Juu mustakin kiva nähdä normaaleissa mitoissa olevia naisia tällaisissa kamppiksissa!!
Heippa, vaatteista suurin osa on minun, kyllä! Nahkatakki on Mintun ja pari kuvassa vilahtavaa paitaa oli lainattu Stokkalta.
Minusta on ihanaa, että lehtien kansissa, mainoskampanjoissa ja tälläisissä kuvissa on yhä enemmän erilaisia, erikokoisia ja ihan tavallisia ihmisiä!
Suurkiitos tästä <3 Kauniita – sekä teksti että sinä!
Kiitos kaunis itsellesi kommentista!
♥ ♥ ♥
♥ ♥ ♥
Kaunis olet ja kyllä mielelläni valitsisin tuollaisen surffitukan itselleni!
Itselläni samanlaisia ajatuksia myös, oma hiusväri vain kevyesti raidoitettuna ja kevyt (eli nopea) meikki riittää.
Kiitos Hanna! Samoilla linjoilla siis mennään.
Hei,
kiitos kaikille kommenteista, olen lukenut niitä liikuttuneena ja punastellen. Ihana kuulla, että tykkäätte. Palaan pian ajan kanssa vastailemaan tarkemmin.
Stella
Harmi kyllä suomalainen hiuslaatu on tyypillisesti sellainen, ettei se “lainehdi” ilman tuotteita vaan liiskaantuu päätä pitkin. Samoin harvan iho on kaupunkikelpoinen pelkällä kosteusvoiteella. Tosi kauniita kuvia, mutta tämä luonnonkauneuden ja meikittömyyden nimiin vannominen ärsyttää, koska onhan näissäkin kuvissa ihan todella taitavasti tehty nudemeikki.
Kirjoittaja ei minusta esitä että vain lainehtiva tukka olisi kaunis. Oletan että hän tarkoitti kuten itsekin ajattelen: puhdas tukka, päätä pitkin liiskautuvakin, on kauniimpi kuin kovin laitettu, värjätty, tällätty. En lue tässä myöskään meikittömyyden kannatusta. Kirjoittaja sanoo meikkaavansa vähemmän ja vähemmän ja panostavansa joskus vähän isommalla kädellä jos siltä tuntuu.
Olen samoilla linjoilla. Olen pannut merkille että kun kadulla huomaan jonkun erityisen vaikuttavan naisen niin hänellä on luultavimmin kaikkea vähemmän. Itsensä kanssa viihtyvän tunnistaa jo kaukaa.
Kiitos Kati, olit tulkinnut ihan oikein.
Hei Nipsu, kiitos kommentistasi ja pahoittelen, että palaan siihen vasta nyt. Kuten Kati alla ehti jo kommentoida, kirjoituksessani ei suinkaan väitetty, että vain lainehtiva tukka olisi kaunis (koko maininnan pointti oli oikeastaan päinvastainen, sillä olen itse taistellut lainehtivan tukkani kanssa vuosikausia ennen kuin ymmärsin vaihtaa näkökulmaa ja keskittyä hiuslaatuni hankalien puolien sijaan niihin hyviin). En myöskään vannonnut meikittömyyden nimiin, kerroinhan päinvastoin itsekin käyttäväni kosmetiikkaa. Totesin vaan, että minulle vähemmän on enemmän.
Se millainen iho kenenkin mielestä on “kaupunkikelpoinen” on täysin tulkinnanvarainen ja yksilöllinen asia. Varmasti minunkin ihoni kaipaisi monen mielestä meikkivoidetta silloin kun huitelen kaduilla meikittä, mutta oma on onneksi asiani.
Kuvat ovat aivan upeat, samoin teksti! Sitä huomaa itsekin päivä päivältä arvostavansa enemmän hyvinvointia kuin ulkoisia asioita ja haluavansa tuoda esiin nimenomaan omia piirteitä, eikä muuttaa niitä. Nyökyttelin koko ajan lukiessani, aivan ihana teksti!
Kiitos Reetta kun luit, ihana kuulla että tykkäsit!
WAU. Kaikki. Sanat ja kuvat. Olet hurjan kaunis.
Susanna! Kiitos ihana.
Kiitos, sekä puhuttelevasta tekstistä että kauniista kuvista!
Oma olotila todellakin vaikuttaa peilikuvaan enemmän kuin mikään meikki tai mekko. Minä sain käytännössä kokea tämän viimeisimmässä suhteessani, jossa minä, joka ennen olin kokenut olevani vähintään kelvollisen näköinen, aloin huomauttelun seurauksena pikkuhiljaa tuntea itseni helevetin rumaksi, liian vanhaksi ja kaikin tavoin vääränlaiseksi. Meikkiä oli aina liian vähän, vaatteet vääränlaisia ja hiuksetkin olisi pitänyt olla erilaiset. Ihastuspäissäni yritin epätoivoisesti kelvata, vaan aina meni pieleen. Kuukausien kuluessa tunsin itseni yhä rumemmaksi ja vääränlaisemmaksi ja suhteen päättyessä olin menettänyt kosketuksen itseeni kokonaan.
Nyt vahinkojen korjaamisvaiheessa mietin, kuka ja mikä minä olenkaan. En vieläkään oikein tiedä, millaisista vaatteista pidän tai miten haluan pitää hiuksiani. Halu olla ihana on kuitenkin palannut, kun arvostelija on poistunut arjesta. Onkin terapeuttista lukea tällainen postaus, missä joku muu on löytänyt oman tapansa olla ihana (vaikka postausta sponssaisi ihorasva).
Siispä jee, Stella, oot kaunis! Juoksu on varmaan hyväksi juu, mutta luulen, että vielä tärkeämpää on, että sulla on ympärilläsi ihmisiä jotka rakastaa ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Se näkyy.
Olisipa kiva nähdä kuva äidistäsi:)
Äiti-tytär-juttu olisi kiva!
Lisä-ääni tälle, jos äiti suostuu. Äitienpäiväjutussa vilahti joskus nuoruudenkuva hänestä.
Upea olet, niin kuvissa, kuin tekstissä. Niin näytti olevan äitisikin, siinä mainitussa kuvassa.
HAHA! Laitetaan tämä korvan taakse. Pitää tiedustella äidin mielipidettä.
Hei, nuoruudenkuva löytyy tästä kirjoituksesta: http://www.stellaharasek.com/2014/05/good-day-sunshine/
Ihana teksti, ihanat kuvat, ihana sinä! Kaunista kevättä sinulle <3
Voi kiitos ja samaa sinulle!
Upeita kuvia, etenkin viimeinen kuva pysäytti. Oi! Kaunis nainen ja kauniita ajatuksia. Kiitos hienosta tekstistä.
Kiitos kaunis, kiva kuulla että pidit.
Ihanat kuvat ja niin viisaita sanoja! Arvaa vaan, kuinka paljon harmittaa näin jälkikäteen, etten tajunnut arvostaa tervettä ja kaunista ihoa, silloin kun se sellainen vielä oli. Niin monia asioita sitä ottaa itsestäänselvyytenä ja toisaalta kiinnittää huomionsa kaikkiin epäolennaisuuksiin. Puhumattakaan siitä, kuinka armottomasti me usein itseämme katsomme ja arvostelemme. Toivottavasti moni lukee tämän postauksen ajatuksella ja seuraavalla kerralla hymyilee peilikuvalleen!
Oi miten kauniita kuvia ja viisaita sanoja. Kauneus tulee itsensä hyväksymisestä, jopa niiden kaikkien virheidenkin ja siinä riittää töitä varmasti monelle. Itse meikkaan ja laitan itseäni silkasta mielihyvästä, jota ihoni hoidosta saan. Varsinkin kun käytän ihanaa luonnonkosmetiikkaa niin ihonhoidossa kuin meikeissäkin (kiitos ihanan Katjan) niin oikukas ihoni voi olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Tosin kevyt meikkaus ja pienten virheiden peittäminen kuuluu päivittäisiin rutiineihin, koska mulle ei ole luotu siloista persikkaihoa, johon riittäisi vain kosteusvoide. Mutta siis paksu pakkelointi ja tekoripset ynnä muut ei ole mun juttu ja liputan luonnollisuuden ja luonnonkauneuden puolesta. Mulla se pitää sisällään itsensä luonnollisen ehostamisen ja niiden pienten näppyjen peittämisen.
Huh, tulikuumaa!
Ja sä oot mun girl crush. Mikä teksti! Ja kuvat. Kiitos :)
Kehon kuuntelu mainittu Stella Harasekin blogissa! Huomaatko nainen, se tapahtuu vahingossa ja sivutuotteena, kun alkaa panostaa hyvinvointiinsa. Jee, ihanaa, muisk!
HAHAHA! Äläpä! Muisk itsellesi kaunokainen <3
Voi Stella. Tiesin olleeni tyhmä, kun en ole vuoteen tai pariin lukenut blogiasi. Ihana teksti!!
Minussa on kai jotain hippimäistä sitten, kun en koskaan ole jaksanut puunata töihin valtavaa meikkikerrosta vaan tänäänkin pelkän kosteusvoiteen voimin.. Tukkaa en ole ikinä jaksanut laittaa, lainehtii täälläkin. Kunhan pesee välillä..
Tästä postauksesta tuli hyvä mieli, kiitos <3
Mari! Ihanaa kun tulit takaisin ja kiitos kaunis kommentista. Puhdas tukka on just hyvä, ei sille tartte sen enempää tehdä. Mieti miten paljon aikaa siitä vapautuu kaikkeen muuhun, kuten lukemiseen tai koirien rapsutteluun!
Olispa koira, jota rapsuttaa! Mies joutuu nyt kärsiä kaikki rapsutukset :P :)
Apua tää kommentoi anona! Se olin mää! T. Mari
Kiitos <3
Kiitos kun luit!
Mykistävän kauniita kuvia ja hyvä teksti. Kyllä se iho tosiaan voi paremmin parempien elämäntapojen myötä. Vielä kun tulisi se kesä ja saisi luonnollista väriäkin ihoon.
Kiitos Iina, ilo kuulla että tykkäsit! Sanos muuta, onneksi kesä on jo ihan kulman takana.