White light white heat

Yllättävillä asioilla voi olla kiinteä korrelaatiosuhde. Samaan aikaan kun tukkani on tummentunut olen alkanut viihtyä valkoisessa enemmän ja enemmän. Valkoiset t-paidat ovat kuuluneet vaatekaappiini aina, mutta viimeisen vuoden aikana niiden seuraksi on ilmaantunut myös valkoisia kaftaaneja, tunika, helletoppi ja jopa huivi. Ei vaaleissa hiuksissa ja valkoisessa ole yhdistelmänä minusta mitään vikaa, mutta syystä tai toisesta se ei tuntunut ikinä omalta. Tummempi tukka, ruskettunut iho ja valkoinen väri sen sijaan toimii – tykkään ihan hulluna.

2015-05-31-stellaharasek-istanbul-streetstyle-12015-05-31-stellaharasek-istanbul-streetstyle-2

Kävin muutossa läpi vanhoja valokuvia ja tajusin, että yhdistelmän tuttuuteen olikin syy: olen tummatukkaisena teininä viettänyt kesäni valkoisissa housuissa ja valkoisessa t-paidassa. Tämä on yksi niistä asioista, joita en muistaisi ilman valokuvia, koska ysärilook näytti todellisuudessa paljon pahemmalta kuin miltä nyt ehkä kuulostaa. Ehkä vilautan sen teille joku päivä kun olen päässyt yli pahimmista naurupuuskista.

2015-05-31-stellaharasek-istanbul-streetstyle-32015-05-31-stellaharasek-istanbul-streetstyle-4

Ympyrä on sulkeutunut muissakin tämän kesän muotivalinnoissa. Kun olin pieni, äitini puki minut Birkenstockin sandaaleihin ja minä vannoin viisivuotiaan kuolemanvakavuudella, ettei IKINÄ ENÄÄ sitten kun saan itse päättää. Kuinkas sitten kävikään.

2015-05-31-stellaharasek-istanbul-streetstyle-52015-05-31-stellaharasek-istanbul-streetstyle-6

Istanbulin valon olisin pakannut mielelläni purkkiin ja tuonut matkalaukussa Suomeen. Se leijaili, keinui, väreili ja tulvi kapeilla kaduilla. Valkoinen näytti valkoisemmalta ja musta syvemmältä. Silkistä ja puuvillasta tehty pompom-huivi kieppui tuulenvireessä kuin taiottuna. Tuossa kaupungissa on kyllä jotain lumottua.

2015-05-31-stellaharasek-istanbul-streetstyle-7

VALKOINEN PAITA SECONDHANDINA HANKITTU FILIPPA K
VINTAGE BY FE -SILKKIHUIVI JA ULDAHLIN SILKKIHOUSUT SAATU DOTSISTA
NAHKALAUKKU SAMUJI
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
HOPEAKORUT PERNILLE CORYDON
SANDAALIT BIRKENSTOCK

 

VELVET UNDERGROUND – WHITE LIGHT WHITE HEAT

Raksapäiväkirja, osa 1

Kukaan minut tunteva tai tätä blogia lukeva ei ole varmastikaan voinut välttyä tosiasialta, että kuluneiden kuukausien teema on ollut remontti. En oikein muista kuuluuko minulle mitään muuta eivätkä tututkaan mistään muusta kysy, kun kadulla kohdataan. Olen yrittänyt palauttaa mieleeni maaliskuista hetkeä, kun saimme Mikon kanssa päähämme, että on aivan mahtava idea vuokrata valtavankokoinen vanha asunto, joka kaipaa kipeästi kunnostusta – ja toteuttaa koko urakka omin voimin. Veikkaan, että viinin aiheuttamalla voittamattomuudella oli osuutta asiaan.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-1

Työn suunnittelu oli urakan helppo ja hauska osuus. Luonnostelimme suuret linjat muutamassa suurpiirteisessä minuutissa emmekä kohdanneet erimielisyyksiä (ellei erimielisyydeksi lasketa sitä, että Mikon mielestä remontti valmistuu elokuun loppuun mennessä ja minun mielestäni olemme onnekkaita, jos jouluksi on valmis koti). Halusimme avaran kodin, jossa valo liikkuisi ja happi kulkisi. Ei tilaa turhien tavaroiden takia, vaan tilaa olla ja elää.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-2

Oli selvää, että vuosikymmenien varrella nuhjaantuneet pinnat oli käsiteltävä, tasoittava ja maalattava. Siis kaikki. Löytyi pahasti kulunutta parkettia, kerrostuneita ja kellastuneita tapetteja, hilseileviä ikkunankarmeja ja kattoja, oranssiksi maalattuja seiniä ja seiniin piirrettyjä lasten kasvukäyriä. Tietoisesta valinnasta jätimme lattian, katon ja seinien kokonaispinta-alan laskematta – huoneita oli monta ja tieto todellakin lisää tuskaa. Ystävältä saimme onneksi lainaan maaliruiskun, joka säästi sekä maalia, maalareiden hermoja että työhön tuhraantuvaa aikaa.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-3

Kylpyhuoneen puhkiruostuneet kalusteet oli vaihdettava, kaakelit vähintään jynssättävä ja saumat siistittävä. Yli satavuotiaan asunnon arveluttavimmat sähköviritykset oli purettava. Kaikken suurin savotta odotti kuitenkin keittiössä ja palvelijanhuoneessa: vanhan lautalattian päälle oli vedetty pyökinväristä laminaattia ja kirjavankeltaista muovimattoa, alkuperäinen katto oli peitetty rumalla ja repsottavalla kasettikatolla ja kaiken komeuden keskellä pönötti lakatusta koivusta kyhätty parvi, joka näytti alppimajalta. Keittiöön oli kulku parven alta kummallista käytävää pitkin, sen seinustalle oli sijoitettu jääkaappi. Keittiökaapisto oli ahdettu kapean huoneen päätyyn kuin makkara nakinkuoreen.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-4

Ei kuulosta kieltämättä lottovoitolta, herää kenties jopa kysymys miksi muutimme. Syy on selvä – kaiken kuluneen, kulahtaneen ja kellastuneen alla oli jotain harvinaisen hienoa. Talon arkkitehdin omalle perheelleen piirtämä pohja. Valtavankokoisilla ikkunoilla varustetut, lähes viisi metriä korkeat huoneet. Toimiva takka. Parveke, josta näkee Tehtaankadun päähän. Ennen muuta: täysin omanlainen tunnelma ja huoneesta toiseen tulviva valo. Myös: tarpeeksi tilaa kahdelle aikuiselle, jotka muodostavat ehkä perheen, mutta eivät parisuhdetta. Saimme muuton myötä kunnollisen kokoisen olohuoneen ja jotain mistä olemme tähän asti vain haaveilleet: työtilan, jonne voi sulkea todo-listat ja tietokoneet. Työhuoneesta löytyy asunnon toinen parvi, purkutuomion saanutta sisartaan tilavampi ja toimivampi, joka tulee toimittamaan vierashuoneen virkaa. (Oli tälläkin parvella omat erikoisuutensa: kirkkaansiniseksi maalatut kaiteet ja valkoinen sifonkiverhoilu, joka peitti niin katon kuin seinät. Ristimme parven hellenistiseksi seksiunelmaksi. Nimi jäi, vaikka verhot ja väri saivat remontissa häädön.)

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-5

Muuttopäätökseen johtanut hetki on vajonnut armeliaasti unohdukseen, mutta sen hetken muistan, kun esittelin poikaystävälle keittiön ja sen viereisen parvella varustetun palvelijanhuoneen, josta olimme alunperin ajatelleet tehdä vaatehuoneen. Hän kuljeskeli tyhjissä huoneissa koputellen ja kuulostellen seinärakenteita. “Jos kaataisitte tämän seinän, saisitte kaksi kertaa suuremman keittiön,” hän sanoi hajamielisenä. Silmäni laajenivat. Sormeni hamuilivat kämppäkaverin numeroa puhelimesta. Kaksi minuuttia myöhemmin remonttisuunnitelma oli kokenut yhden monista mullistuksistaan, seuraavaan aamuun mennessä muutokselle oli saatu lupa ja poikaystävä sai katua päähänpistoaan, kun joutui sorkkaraudan varteen seinänpurkuhommiin.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-6

Elimme kuukauden kahden kodin välissä: uusi koti oli vielä rakennustyömaa, muuttolaatikoiden valtaamasta vanhasta himasta oli tullut varasto. Raksaa ja varastoa yhdisti se, että kummastakaan osoitteesta oli mahdotonta löytää mitään mitä tarvitsi (ellei se sattunut olemaan iskuporakone, maaliämpäri, saha tai satakiloinen kasa vanhoja kattolevyjä). Raksalla ryskyi, varasto vajosi yhä kaameampaan kaaokseen. Mikko näki unta, että meille tuli riita remontista, riidan syy oli se, että Mikko oli unohtanut tehdä remontin. Nauratti kun kävelimme viikon kolmannen kerran rautakauppaan ja palasimme raksalle hakemaan Betolux-höyryistä vähän vauhtia muuttohysteriaan.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-7

Luna-koira oli tietysti tuominnut koko muuton ennen kuin se oli edes alkanut. Se oli katsellut eteiseen pinottuja tyhjiä pahvilaatikoita paheksuvasti ja kantanut varmuuden vuoksi lohikäärme- ja lentoliskokokoelmansa turvaan omaan petiinsä. Yhtenä päivänä löysin Junon torkuilta – se oli tehnyt pesän raksapaperiroskikseen. Silloin oli aika turvautua ystävän apuun ja lähettää koirat korttelin päähän pienelle kaupunkilomalle. Siskokset söivät Marian kanssa palapaistia ja ottivat onnellisina päivän kolmansia kainalotorkkuja samaan aikaan kun me konttasimme polvet mustelmilla ja sormet ruvella teippaamassa asunnon listoja.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-8

Heittäydyimme remonttihaasteeseen samalla asenteella kuin kaikkeen muuhunkin: vauhti korjaa virheet vs kuinka vaikeaa se voi muka olla. Rennosta otteesta on ollut hyötyä, sillä kaikenlaista odottamatonta on tullut toki matkan varrella vastaan. Puuseppä, jonka palkkasimme avaamaan umpeenmuuratun oviaukon ja rakentamaan uudet ovilistat, oli aivan raivona siitä, että ikivanhassa asunnossa ei ole yhtään suoraa seinää tai lattiaa. Minua ja Mikkoa otti huomattavasti enemmän päähän se, että joku edellisistä asukkaista oli suuressa viisaudessaan ajatellut, että kahden huoneen väliset kauniit pariovet oli parasta sulkea ikuisiksi ajoiksi seinän sisään ja kiikuttaa varmuuden vuoksi vanhat koristelistat kaatopaikalle. Helvetissä on erityinen paikka ihmisille, joka heittävät moista menemään. Se helvetti on vuorattu lasivillalla.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-9

Olen ajautunut totaaliselle huningolle raksakaaoksen keskellä. Olen nukkunut remonttivaatteissa, käynyt työtapaamisissa tasoitteentahrimissa t-paidoissa, hymyillyt lähikaupan kassalle täyshimmeää seinämaalia tukassa. Olen elänyt takeaway-kahvilla, karkilla ja kämppikseltä nyysityllä tupakalla, syönyt proteiinipitoisten salaattien sijaan pizzaa ja juossut treenien sijaan rautakauppaan, koska yksi puuttuva proppu tai keskenloppunut kitti uhkaa vähäväliä kaataa koko remonttiaikataulun. Voi vaan toivoa, että remontin valmistuttua muistan vielä miten kunnon ihmisen kuuluu pukeutua, elää ja olla.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-10

Jätimme vappuna varaston taakse ja muutimme raksalle. Meillä oli universumin lyhyin muuttomatka, olimme palkanneet tehtävään palomiehiä ja muuttokuorma oli – kiitos Marie Kondon – puolet pienempi kuin silloin, kun muutimme kaksi vuotta aiemmin sisään. Kaikesta huolimatta muutossa oli – KUTEN AINA – aivan hirveä homma. Miten sen aina unohtaa? Kärsivällisyys on kulutettu loppuun kun kalusteet ja kirjat on kannettu sisään, sitten iskee epätoivo kun tajuaa, että vielä on vaikka kuinka monta kierrosta kaikenlaista epäkiinnostavaa. Imuri. Siivousämpäreitä. Vieraspeitot. Laatikollinen varahehkuvalaisimia. Vaihtopölypussit. Paras ajankohta karsia tavaraa ei muuten ole ennen muuttoa vaan muuton aikana sen viimeisillä metreillä – silloin ei voisi vähempää kiinnostaa se vanha kehys joka pitäisi kunnostaa, varastosta löytyneet valaisimet tai makuupussi, jota on käytetty viimeksi Provinssirockissa. Vuonna 1998.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-11

Eeva oli apunamme muutossa, tärkeänä tehtävänään tassuttaa jokainen ovesta sisään kannettu kaluste, jotta vastamaalatut lattiat eivät naarmuuntuisi. Hän hoiti tehtävän sen vaatimalla vakavuudella ja auktoriteetilla. Jos Eeva haluaa joskus ryhtyä kokopäivätoimiseksi tassuttajaksi, kirjoitan suosituskirjeen. Samoin muille ystävillemme, jotka ovat tulleet talkootöihin – kiitos jokaiselle, ilman teitä ei olisi tullut mistään mitään.

2015-05-30-stellaharasek-raksapaivakirja-12

 Vanhat synnit on pesty pois valkoisella maalilla.

En tiedä olisinko uskonut sitä todeksi itsekään, mutta ehdimme kuin ehdimmekin saattaa muuttoon mennessä valmiiksi kaiken mitä pitikin: koko kodin paitsi keittiön, kylpyhuoneen ja vessan. Tuoreelta maalilta vielä tuoksuvat huoneet hohtivat toukokuista valoa, ne olivat tuntuneet kodilta jo ennen muuttoa. Harvat tavaramme näyttivät ihanilta lainalaatikkokaaoksen keskelläkin. Oikeastaan kaikki näytti ihanalta kunhan ei kääntänyt katsettaan työmaan vielä toistaiseksi keskeneräisiin kohteisiin. Niin – remontti on tosiaan vielä ns kesken, joten palataanpa pian asiaan.

Nälkäisen kosto

Kun törmää karjuvan nälän keskellä kuukaudentakaisiin brunssikuviin, on pakko laittaa kostoksi vahinko kiertämään. Tehtaankadun Sandron notkuvat pöydät eivät ikinä petä – paitsi silloin, kun tajuaa tekevänsä nälkäkuolemaa niin myöhässä, että keittiö on jo kiinni. Vaadin yökioskin Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmaan.

2015-05-30-stellaharasek-sandro-eira-1 2015-05-30-stellaharasek-sandro-eira-2 2015-05-30-stellaharasek-sandro-eira-3 2015-05-30-stellaharasek-sandro-eira-4 2015-05-30-stellaharasek-sandro-eira-5 2015-05-30-stellaharasek-sandro-eira-6 2015-05-30-stellaharasek-sandro-eira-7

Ei ollut seurassakaan valittamista tuona lauantaina, koolla oli vanhoja ja uusia tuttuja. Tankkasimme joukolla kevään säkenöivintä niittispektaakkelia varten ja paikka ei olisi voinut olla tarkoitukseen parempi.

Mustaa valkoisella

Tykkäsin tästä matkanjälkeisestä vahinkoasetelmasta niin, etten olisi millään malttanut siirtää tavaroita paikoilleen. Istanbulista tuodut pellavapyyhkeet odottavat pitkiä päiviä Pihlajasaaressa ja lämpenevää merta. Matkalaukku seisoo suoraryhtisenä kuin sotilas, kuin anoisi lähtölupaa seuraavaan reissuun. Sitä se saa nyt vielä odotella.

2015-05-29-stellaharasek-favouritethings-1

Vitivalkoisista nahkatennareista on tullut vähän salavaivihkaa suosikit. Luulin, että sain viime vuosikymmenellä tarpeekseni Superstareista koko loppuelämäkseni, mutta niinpä nuo näyttävät kymmenen vuoden tauon jälkeen taas hämmentävän hyvältä. Eivät ne kauaa pysy valkoisena, muttei tarvitsekaan. Tervetuloa hiekka, pöly ja ruohonvihreät viirut – ne ovat kesän merkkejä ne.

2015-05-29-stellaharasek-favouritethings-2

MATKALAUKKU RIMOWA
SUPERSTARIT SAATU ADIDAKSELTA
PYYHKEET MATKATULIAISIA

 

PERJANTAIPIONIT

… ja onnettaren suosikit! Kiitos kaikille ACO-arvontaan osallistuneille. Arpaonni osui tällä kertaa nimimerkeille Maarit, Varpu ja Elsa K – onnea kaunokaiset, pitäkää sähköpostejanne silmällä.

2015-05-29-stellaharasek-aco

Hennon vaaleanpunaiset pionit on bongattu lähikaupasta. Nelikoiden ja ruusujen rinnalle oli yhtäkkiä ilmestynyt pioneja, ujostelevia uneliaita nuppuja, joista ei tiennyt heräävätkö ne lainkaan. Niin ne vaan olivat seuraavaan aamuun mennssä avanneet terälehtensä ja ojentautuneet kohti aurinkoa.

Istanbulin auringon alla

Ystävät suuntasivat Istanbuliin työtehtävissä, minä lähdin pussailulomalle poikaystävän kanssa. Vuokrasimme kimpassa vanhasta kaupungista asunnon, jonka valinnassa ainut ratkaiseva tekijä oli terassi, johon paistaisi aurinko. Sen saimme! Kokonaisen kattoterassin, jolla joimme aamun alkajaisiksi kahvit, päivän päätteeksi viinit. Terassilta näki kaupungin kattojen yli kauas merelle. Rahtilaivojen valot vilkkuivat valomerenä öisin.

2015-05-27-stellaharasek-istanbul-1 2015-05-27-stellaharasek-istanbul-2 2015-05-27-stellaharasek-istanbul-3 2015-05-27-stellaharasek-istanbul-4

Sain kerrankin kulkea ilman kalenteria enkä muista viikonpäivistä mitään. Lempipäiväni oli kuitenkin se, kun vietimme koko aamupäivän katolla eikä kenellekään ollut kiire. Luin kirjoja, katselin laivoja. Kahvi unohtui kuppiin, keitin lisää. Lokit kaartelivat pilvettömällä taivaalla vailla agendaa. Naapuritalon parvekkeella oli kukkaruukkuun nukahtanut kissa.

2015-05-27-stellaharasek-istanbul-52015-05-27-stellaharasek-istanbul-62015-05-27-stellaharasek-istanbul-72015-05-27-stellaharasek-istanbul-8

Kissoja alkoi muutenkin nähdä aivan kaikkialla kun vaan antoi katseen vaeltaa kattojen yllä. Pääskystä vaaniva salametsästäjä tuijotti savupiipun takaa. Yksi oli kerällä sadekourussa. Kolmas kuljeskeli katolta toiselle niin viattomana, että sillä täytyi olla maailmanvalloitussuunnitelma. (Mutta eikö kissoilla aina ole?)

2015-05-27-stellaharasek-istanbul-9 2015-05-27-stellaharasek-istanbul-102015-05-27-stellaharasek-istanbul-112015-05-27-stellaharasek-istanbul-12

Eeva haki vastapäisestä kaupasta hedelmiä, turkkilaista jogurttia, kananmunia ja kirsikkamehua, hetken päästä pöydässä oli munakasta myöten valmis aamupala. Siitä naisesta saa joku onnekas vielä ihanan vaimon – kunhan minäkin mahdun hänen pöytäänsä silloin tällöin. Minun versioni aamupalasta olisi ollut pullo kylmää kuohuvaa ja lähimmästä ravintolasta kiikutettu kebab. Hmm… Ei sekään olisi oikeastaan ollut hullumpaa.


NAHKALAUKKU SAMUJI
AURINKOSUIHKE SAATU ACOLTA
TOPPI & SHORTSIT KIRPPISLÖYTÖJÄ
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA