Meillä on maailma ja tuulet sen

Tjaa. Eilen todistettiin tapahtuma nimeltä Nörtti näkee elämänsä vilisevän silmiensä edessä. Olin matkalla treeneistä kotiin, sellaisista maailmanlopun treeneistä, kun on ensin aivan varma että kuolee, sitten alkaa toivoa, että kuolee, sitten odottaa että tulisipa se kirottu kuolema jo. Ei se tullut, sen sijaan piti lähteä fillaroimaan kotia kohti ja siellähän se maailmanloppu sitten rysähti niskaan.

2015-06-30-stellaharasek-summerfog-12015-06-30-stellaharasek-summerfog-3

Musta myrskypilvi vyöryi talojen takaa rantaan, ukkonen jyrähti ja kaikennielevä kaatosade alkoi kuin joku olisi kääntänyt taivaan hanat päälle. Muistin pyöränkoriin kangaskassiin pakatun tietokoneen, järjestelmäkameran, linssit ja ulkoisen kovalevyn, jolla sijaitsee vaatimattomasti meikäläisen ihan koko elämä. Sekunnissa suoritettu tilannetsekki paljasti, että lähimpiin sadesuojiin oli yhtä pitkä matka kuin kotiin. Heitin pyöränkorin päälle nahkatakin ja poljin kohti kotia niin kovaa kuin pääsin. Vettä tuli puolivälissä matkaa niin paljon, etten nähnyt kunnolla eteeni. Pääsin kotirappuun läpimäräksi kastuneena, vesi valuen palmikosta pitkin selkää, mutta laitteet lähes kuivina ja mikä tärkeintä, toimivina. ARGH! Opetus: vedenkestäviä varusteita tarvitaan Suomen kesässä muulloinkin kuin veneretkillä.

2015-06-30-stellaharasek-summerfog-22015-06-30-stellaharasek-summerfog-4

Kuvat ovat toissaillalta, kun kaupungin valtasi sateen sijaan sumu. Istuimme parvekkeella, tyhjensimme jääkaappiin unohtuneen roseepullon pohjat ja katselimme, kun sumu liikkui kaduilla ja kattojen yllä eteenpäin kuin jokin elävä. Oli viileää, piti kaivaa esiin viltit ja villasukat, mutta sisälle ei suostuttu. Uudessa kodissa on ylellisyys nimeltä parveke, joten siellä istutaan suomalaisen sisun voimin koko kesä, vaikka sataisi sammakoita.

2015-06-30-stellaharasek-summerfog-52015-06-30-stellaharasek-summerfog-8

Pienellä parvekkeellamme on käynnissä toistaiseksi suhteellisen maltillinen spektaakkeli nimeltä urbaanin viidakon synty. Hain kukkakaupan kesäalennusmyynnistä agaven ja kaksi pientä oliivipuuta, Mikko asetteli ne paikoilleen. Hyvä, hän sanoi tyytyväisenä, enää ei tarvitse kuin asua täällä 3000 vuotta, niin saa istua oliivipuiden varjossa.

2015-06-30-stellaharasek-summerfog-72015-06-30-stellaharasek-summerfog-6

Rakastan tuota maisemaa ihan joka mahdollisella säällä. Sateella tuntuu, että taivas tulee lähelle, raskaat pilvet roikkuvat niin matalalla että osuvat melkein päähän. Sumussa on hiljaista, kaupungin äänet etääntyvät, katot ja tornit katoavat. Aurinkoisella säällä kadut heräävät eloon: ihmiset polkevat rantaan, kahviloiden ja kuppiloiden terassit täyttyvät, Andy McCoy löntystää kitaransa kanssa puistoon. Se on oikeastaan varmin hyvän sään merkki.

Laiskan lempitavaroita

Makuuhuoneen hyllyihin on levittäytynyt suloinen sekamelska koruja, kosmetiikkaa, kenkiä ja kirjoja. Jalo ajatus on ollut, että ne löytävät paikkansa ennen pitkää – kengät menevät johonkin kengille osoitettuun paikkaan, kosmetiikka kylpyhuoneeseen ja niin edelleen – ja hyllyyn jäävät vain kirjat. Olenkin alkanut puolivahingossa tykätä tuosta sotkusta – koostuuhan se kaikista lempiesineistäni – ja tottua siihen, että kaikki tarpeelliset tavarat löytyvät käden ulottuvilta. Kaaoksessa piilee kauneutta? Tai sitten olen vaan laiska.

2015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-12015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-22015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-32015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-42015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-52015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-62015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-82015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-7

You wanna go for a ride?

Kirjoitin, että kesän lempimekon kisaa käydään jo. Tässä ensimmäinen ehdokas, ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. On keveys, huolettomuus ja pitkät, huojuvat palmut. Tykkään väreistä, myös siitä että ne ovat maalaukselliset, vähän kuin mustavalkoinen valokuva, joka olisi väritetty vesiväreillä laveeraten. Toinen lempiyksityiskohta: lapaluiden kohdalla risteävät ohuet olkaimet. Kolmas ja tärkein asia: mekko saa Twilight Singersin soimaan koko ajan päässä, koska palmuprintti muistuttaa minua Blackberry Bellen kannesta. She said – You wanna go for a ride? I got thirteen hours to burn, and i’m gonna stay up all night.

2015-06-27-stellaharasek-mosmosh-12015-06-27-stellaharasek-mosmosh-22015-06-27-stellaharasek-mosmosh-3


MOS MOSHIN MEKKO SAATU DOTSISTA
ATP ATELIERIN SANDAALIT URBAN A:STA
HOPEINEN RANNEKORU VINTAGE
VILLAHUIVI SAATU TIKAUSTA

 

TWILIGHT SINGERS – TEENAGE WRISTBAND

Looking for you

2015-06-26-stellaharasek-pattismith-joukolehtola

Yksi niistä asioista, jotka eivät ole vielä löytäneet paikkaansa uudessa kodissa: Patti Smith mustavalkoisessa valokuvassa, jonka valokuvaaja Jouko Lehtola on aikoinaan ottanut ja vedostanut. En ole vielä päättänyt kehystäisikö vai laittaisiko vaan koruttomalla klipsilla kiinni seinään.

PATTI SMITH – LOOKING FOR YOU (I WAS)

Treenimuijana tässä

En tiedä pitäisikö huolestua siitä, että pukeutumiseni on pelottavan usein sekopäinen yhdistelmä treenivaatteita ja Kaikkea Mitä Nyt Sattui Osumaan Käsiin. Perimmäinen syy on tietysti sama kuin kovin monen muun pukeutumiseeni liittyvän ilmiön takana, laiskuus. Kun on koko ajan joko menossa treeneihin tai tulossa treeneistä, päällä on mitä on kun piipahdan matkan varrella syömään, kylään, kauppaan, toimittamaan tehtäviä tai mitä nyt milloinkin.

2015-06-25-stellaharasek-postworkoutchic-2

Etelä-Helsingin kaduilla kiertävillä turistibusseilla on varmaan ollut naurussa pitelemistä, kun olen painellut vastaan kumisaappaissa ja treenitrikoissa. Joku otti kerran bussin ikkunan läpi kuvan. Naurattaa ajatus, että jollakulla japanilaisella on nyt ikuisesti kotialbumissaan kuva meitsin sekoasusta (ja kärttyisestä ilmeestä, koska satoi). Sitten on näitä yhdistelmiä – juoksushortsit ja nahkarotsi, mitä vikaa muka?

2015-06-25-stellaharasek-postworkoutchic-1

Treeninjälkeinen eleganssini on muutenkin aivan omaa luokkaansa, varsinkin silloin, kun kumoan irvistäen proteiini- eli tuttavallisemmin yrjöpirtelöni viimeisiä rippeitä. Kiitos vaan Kanervalle, joka ikuisti tapahtuman. Valtakunta palauttavasta proteiinista, joka ei maistuisi pahalta – kuumia vinkkejä kellään? Onko se urbaani legenda?

Meksikolaista maniaa

Perjantai, täällä taas! Sitä on nyt odotettu tavallistakin enemmän, koska illalla suunnataan treenin jälkeen Eerikinkadulle yhteen lempipaikoistani, Puebloon. On miljoona syytä rakastaa Puebloa ja suurin osa niistä liittyy tacoihin, drinkkeihin ja tacoihin. Mainitsinko jo tacot? Ihan hirveä tacohimo on riivannut koko viikon, ei varmaan huomaa.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-12015-06-26-stellaharasek-pueblo-22015-06-26-stellaharasek-pueblo-3

En voi olla vilauttamatta paria kuvaa viikon tai kahden takaa, kun kävimme Lucan riemuksi taas syömässä keittiön tyhjäksi ja haimme samalla haltijakoiran hoitoon. Nella-koira pitää aika usein vastaanottoa Pueblossa – siinä taas yksi syy lisää viihtyä siellä. Ja kun sanoin “pari kuvaa” tarkoitin parikymmentä, koska kuvia vahdatessa tuli taas nälkä enkä kyennyt päänsisäiseltä surinaltani karsimaan yhtään ruutua.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-62015-06-26-stellaharasek-pueblo-42015-06-26-stellaharasek-pueblo-5

Tilaamme useimmiten saman setin. Alkuun nachokulho, koska kastikkeet. Niitä on monia ja kaikki ovat yhtä koukuttavia. Pueblossa ymmärretään myös creme fraichen päälle. Sitä ei nimittäin kaikista paikoista saa, mikä on vähintään keskikokoinen skandaali. Myös quesadilloja on tilattava alkupalaksi joka kerta, koska juusto. Niitä saa kyllä vaikka kuinka monella eri täytteellä, mutta valitsen aina sen simppelimmän, pelkän juuston, koska on säästettävä tilaa meksikolaisen fiestan päätähdelle. TACOILLE!

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-132015-06-26-stellaharasek-pueblo-82015-06-26-stellaharasek-pueblo-9

Tacoja on listalla monenlaisia, kannattaa tilata pöytään useita, vaihdella kaverin kanssa ja valaa niiden päälle kaikkia niitä kastikkeita, joita nachojen kanssa tuli pöytään. Älkää siis ikinä antako tarjoilijan viedä niitä mukanaan! Luca ymmärsi kerrasta, kun Mikko uhkaili haarukalla. Ei silti hätää, vaikka kastikekulhot olisi nuoltu tyhjiksi jo nachojen kanssa. Tacojen kanssa kannetaan pöytään ainakin pari erilaista itsetehtyä salsaa. Joskus muutakin. Epäilen, että Luca lellii meitä aika paljon.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-112015-06-26-stellaharasek-pueblo-102015-06-26-stellaharasek-pueblo-12

Lempidrinkkini täällä on margarita, mutta oikeasti tilaan aika usein “mitä tahansa hyvää”. Kaikki mitä tiskin tuolla puolella tehdään, on kekseliästä, kaunista ja huippuhyvää, ja jos tilaisin aina saman, en saisi ikinä tietää. Enkä esimerkiksi saisi appelsiininkuoresta kerittyjä sydämiä.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-152015-06-26-stellaharasek-pueblo-142015-06-26-stellaharasek-pueblo-7

Tykkään myös meksikolaisista oluista, joita paikasta saa, mutta olen viime aikoina yrittänyt vähän vierottaa itseni oluesta. Niin paljon kuin olutta rakastankin, kipuileva vatsa ei oikein mahdu samaan lauseeseen huolettoman illanvieton kanssa. Pysyttelen siis drinkkilinjalla, sitäpaitsi kaunis lasi kädessä on jotenkin kevyempi fiilis heilua musiikin tahtiin.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-162015-06-26-stellaharasek-pueblo-17

Ehkä parasta Pueblossa on silti Nella ja se, että saamme Nellan silloin tällöin mukaamme leikkitreffeille mäyräkoiramuijien kanssa. Ja se, että sinne saa aina mennä uudestaan! TACOTAIVAS TÄÄLTÄ TULLAAN!

Pueblo Bar y Taqueria
Eerikinkatu 27, Helsinki