Antaa sataa

Melkein koko heinäkuun kestänyt sade ei ole haitannut viime päivinä. Olen pysynyt suosiolla sisällä, kuunnellut vanhoja lempilevyjä ja sateenropinaa. Yrittänyt tarttua tekemättömiin asioihin, kyennyt keskittymään lähinnä kaikkeen hyödyttömään. Keräsin kolme päivää voimia siivoamiseen ja katsoin uroteoksi sen, että jaksoin lopulta imuroida ja ostaa torilta tuoreita kukkia. Yritin olemattomalla menestyksellä googlata lakanoiden vaihto tahdonvoiman avulla. On sittenkin olemassa asia, jota internet ei tiedä.

2015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-12015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-32015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-2

Olen lukenut Patti Smithin muistelmateosta toiseen kertaan, koska aion vihdoin mennä Kiasmaan katsomaan Robert Mapplethorpen näyttelyn. Ihan minä tahansa näistä päivistä. Ehkä jo huomenna. Mahdollisesti maanantaina. Välttelen tarkkojen suunnitelmien tekemistä, se vaatisi todellisuuden kohtaamista ja siihen tarttumista. Jos vielä vähän keinuisi kaiken keskellä, antaisi sateen jatkua. Olisi vaan vähän aikaa, tässä näin mitään miettimättä, eteenpäin ehtii myöhemminkin.

2015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-42015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-62015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-5

Minulla on tapana kuiskailla Juno-koiran korviin kaikenlaista. Kerron sille miten hieno koira se on ja miten paljon siitä tykkään. Se kuuntelee korvat koholla, silmät pyöreinä, kallistelee pientä päätään. En tiedä ymmärtääkö se sanaakaan, mutta selvästi se pitää kuulemastaan. Joskus se painaa tassunsa poskelleni ja katsoo silmiin ihan, ihan läheltä.

2015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-72015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-82015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-9

Sateenkohan syytä, että vähän väsyttää itse kutakin. Miksi näitä hampaita on niin helvetisti, kysyy kämppäkaveri suu täynnä hammastahnan vaahtoa. Miksi makuuhuoneeseen on niin pitkä matka, vastaan olohuoneen lattialta, jossa olen suunnitellut nukkumaanmenoa viimeiset kolme tuntia.

2015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-102015-07-16-stellaharasek-stayingin-goingout-11

On uudenlainen uupumus. Yöt eivät ole liian lyhyitä, päinvastoin liian pitkät. Nukun katkonnaisesti, näen unia joissa nousen lentokoneisiin. Havahdun hereille aivan liian varhain, koirat kuorsaavat taju kankaalla vailla aikomustakaan nousta vielä viihdyttämään minua. Kun makaa selällään sängyssä tarpeeksi kauan, katon rapistuneet rappaukset alkavat muistuttaa pilviä.

74 thoughts on “Antaa sataa

    • Piti laittaa sydän mutta lähti tyhjä ruutu.hmmm…ehkä se oli tahaton vertauskuva.tsemppiä tulevaan ja nauti pian lämmöstä,aurinkoenergiaa ei tänä kesänä liikaa ole ollut tarjolla.♡

  1. Koirat ovat kyllä parhaita. Vuosi sitten vuodatin omieni kauloille tuhansia kyyneleitä, ja he ottivat ne kaikki vastaan, antoivat halata ja pitää lähellä, kuin ymmärtäen kaiken sen tuskani, kun piti aloittaa alusta ja löytää itsensä.
    Ja ennen kaikkea antoivat voimia nousta sängystä, kun en olisi jaksanut.
    Nyt vuosi myöhemmin, en muista menneestä vuodesta puoliakaan, mutta olen ehjempi kuin koskaan ennen.
    Halaus ja voimia. Olet ihana.

    • Koiraterapia on terapiaa tehokkaimmillaan.

      Kiitos ihanasta kommentista ja halaus takaisin.

  2. Sä kirjoitat niin hyvin ettei meikätytöllä nyt riitä sanat kuvailemaan. Tunnut omaavan vaikeaan tilanteeseen sopeutumisen taidon, se on korvaamaton apu. Voimia sulle Stella, ja karvaisille pötkyläterapeuteille pusuja. ♡

  3. Voi kuinka kauniisti kirjoitat.. tuli surullinen olo sun puolesta… toivottavasti sateen jälkeen tulisi taas aurinko ja kuivaisi kaiken.. voimia <3

    ps. kiitos mahtavista musiikkivinkeistä, ihan uusi tuttavuus the black keys – osu ja uppos!

    • Kesä kuivaa minkä kastelee, niinhän se menee. Kiitos kommentista, kiva kuulla että uusia musatuttavuuksia löytyy!

  4. No voi hitsi elämäntilanteesta. Mutta onneksi mäykyt, onneksi symppis kämppis, ja ihana, turvallinen koti. Paljon voimia.

  5. Halusin tulla kertomaan, että tuot minulle valtavasti iloa ja inspiraatiota. Olemme täysin eri maailmoista. Minä olen tällainen maalaisemäntä ja fyysikko. Nautin suuresti teksteistäsi. Olet todella suloinen. Haleja täältä keskisuomen pikkupitäjästä!

    • Oi! Kiitos tuhannesti kun kerroit. Halaus takaisin. Ehkä emme ole sentään aivan täysin eri maailmoista – pikkupitäjästä minäkin, pohjoisen suunnasta.

  6. Hei, muistan jostain aikaisemmasta postauksesta lukeneeni, että olisit lähdössä Kreikan saaristoon lomalle. Täällä ollaan siis niin ajattelin kysyä, että oletko hoodeilla ;)

    • Moro Pirjo, en vielä, mutta viikon päästä olen! Ootko silloin vielä maisemissa?

  7. Allekirjoitan. Olen seurannut tekstejäsi useamman vuoden, silloin tällöin, sattumalta. Nyt. Piti sanoa sinun tekstistäsi jotain, mutta en osaa sanoa enää. Laita viestiä jos haluaisit joskus tavata nuoren kirjailijan alun joka samaistuu sinuun joskus, jollain tasolla.

  8. Kiitos jälleen kauniista kuvista ja upeasta tekstistä, innolla odotan kirjaasi – ja hyväähän kannattaa odottaa ;)

    Ruisrock-tekstisi sai myös festareilla käymättömän meikäläisen vähän ymmärtämään niiden viehätystä, sekä kaipaamaan oikeaa kesää ja varsinkin monia menneitä kesiä. Haikea, elämänmakuinen teksti, kuten tämäkin!

    Kiitos ja jaksamisia!

  9. Mä oon nyt näemmä ihan kesäkuutamolla, kun en ole hoksannut sinun eronneen (jos siitä täällä on kirjoitettu). Tsemppiä. Treenien, luppakorvien ja maailman parhaan mikkorasilan keitosten vauhdittamana eteenpäin, kunhan suru on surtu.

    • Voi kiitos kaunis. Et ole sokea, en ole siitä ihan suoraan kirjoittanut, täällä on vaan näitä tarkkasilmäisiä jotka hoksasivat sen rivien väleistä. Maailman paras mikkorasila, luppakorvat ja treenit auttavat kyllä kaikkeen.

  10. Olet ihan loistava kirjoittaja, ei yhtään tullut mieleen ihmissuhteen loppu kun tätä luki. Enemmän ehkä sellainen festarien jälkeinen sadepäivä, viikko, kuukausi… Mutta olen todella pahoillani, jos näin on.

    Voisin laittaa vaikka mitä biisejä, mutta tiedät varmaan itsekin. Yhden kuitenkin haluaisin laittaa, josta ajattelen, että saattaisit tykätä. Video ei ole tippaakaan kesäinen, lupaan.

    https://www.youtube.com/watch?v=JTTwlAT_AwU

    Luin muuten tuon Ihan kakaroita joskus vuosi pari sitten ja tykkäsin kovasti ja pillahdin kyllä itkuun lopussa. Kaunis tarina, enkä muuten tuostakaan osannut arvata mitään… luopumista. Sitä elämä joskus on. Voimia kovasti ja jos sateista kesää niin suloista ja lempeää sellaista, mikäli mahdollista. <3

    • Hei kiitos kommentista, kehuista ja kappaleesta – se onkin tuttu, suosikki vuosien takaa. Näin yhtyeen livenäkin, lämmittelivät muistaakseni Placeboa joskus Lontoossa.

      • Mä näin kans yhtyeen livenä Circuksessa. Miksauksessa tai jossain oli jotain pahasti pielessä ja rummut kuulu ihan liian lujaa. Kun tämä on elektrobändi kuitenkin. Mutta levyllä kuulostaa hyvältä. Livenä ei ehkä just toi keikka vakuuttanu.

  11. Oi, minä en ekalla lukasulla tajunnut mittään surua rivien alta. Ei ollut tarkoitus olla tunteeton ja höpöttää poikaystävästä.
    Tsemppiä!

  12. Ihan sama fiilis just nyt noista tarkoista suunnitelmista. Kun loma alkaa ensin on vaikea rentoutua ja päästää irti. Sitten unohtuu, mikä viikonpäivä on ja aika vetää sut yhä syvemmälle utuiseen pehmeään aikatauluttomuuteen. Se on Ihanaa! Pienikin sitoumus tu ntuu olevan liikaa. Olkoon näin niin kauan kuin se on mahdollista :). Sovin yksi päivä poikaystävän kanssa, että lähdetään seuraavana päivänä joskus puolen päivän aikaan kirppikselle. Illalla se alko stressaamaan, tuntu kamalalta, että TÄYTYY olla herännyt siihen mennessä ja valmis lähtemään. :). Laitoin yöllä viestin: mennäänkin joskus iltapäivällä, ehkä, soittelen…

    Mulla on leveä sänky ja omistan yhden ainoan siihen sopivan ison lakanan, valkoisen, jota olen käyttänyt ja pessyt monta vuotta. Nyt siihen ilmestyi kuluma, josta tuli pieni reikä, sitten vähän isompi…Joka yö se repee vähän lisää kun mun varvas osuu siihen. Mut en oo jaksanu tehä asialle mitään. Sit joskus.

    Sä oot hyvä kirjoittaja :).

    • HAHA! Tunnistan aivan kaiken mistä kirjoitat. Kyllä sitä ehtii. Kaikki ajallaan.

  13. Kuvat tunnelmaa täynnä! Ja kiva postaus muutenkin. Joko noista farkuista kysyttiin että mistä?

  14. Mapplethorne oli huikea, joidenkin kuvien kohdalla oli pakko vähän nieleskellä kyyneleitä, niin kaunista. Ja eroaminen on hirveää, mun elämänpituiseksi aiottu rakkaus lakastui vuosi sitten, enkä taida olla siitä kokonaan yli vieläkään.

  15. Joskus sateisena päivänä selailen vanhoja postauksiasi ja ihastelen kuvia vielä kertaalleen. Ovat niin kauniita, että mieli on tyyni ja sees. Toivon samaa sinulle.

  16. Mapplethorpen näyttely on kyllä hieno. Kerro sitten, mitä tykkäsit, mutta älä mene maanantaina, museo on silloin kiinni :).

    • Kiitos, en mene! Enkä tiistaina, koska museo menee silloin muistaakseni kiinni jo viideltä. Kerron!

  17. Upeat kuvat taas kerran… Stailaatko paljonkin kuviasi? Mietin että nämä näyttävät aika spontaanilta, mutta ei sitä ikinä tiedä paljonko vaivannäköä kaiken taustalla on :D

    Mistä muuten valkoinen t-paita?

    • Moro Lila, kiitos, kiva kuulla että tykkäät! Nämä kuvat on napattu eilen sen kummemmin miettimättä. Joitakin kuvia varten näen kyllä vaivaa ja järjestelen, jos tilanne sitä vaatii. Esimerkiksi jotkut yhteistyöt.

      Valkoinen pellavapaita on Acnen tai Filippa K:n… En muista.

  18. Unohdin lisätä edelliseen, että ihailen tapaa jolla osaat kirjoittaa erosurustakin eleettömästi ja alleviivaamatta, edes mainitsematta eroa. Se on taitolaji.

  19. Tuli jotenkin hyvä mieli tästä vaikka kirjoituksen pohjavire onkin surullinen. Että sateesta ja alakulostakin voi nauttia omalla tavallaan, antaa sen huuhtoa yli.

    Kuvatkin kauniita. Ymmärrän kyllä miksi sun blogi on vuodesta toiseen yksi Suomen suosituimmista. Keep up the good work!

  20. Heh, en suosittele Kiasmaan menoa maanantaisin, sillä se on ainoa päivä viikosta kun se on kiinni. ;)

  21. Luin itse vasta viime viikolla Just kidsin. 300 sivua täyttä lukunautintoa mutta sitten ne viimeiset 10 sivua. Huh huh. Olin lentokoneessa ja rä’äyin (?) oikein kunnolla. Kun tarina vihdoin loppui, huokaisin helpostuksesta: nyt saisi haukkoa happea rauhassa. Mutta sitten siellä olikin vielä loppusanat ja muistorunot jne! Olla pakko pitää vartin tauko ja metsästää lentoemännältä lisää serviettejä. Seuraavalla lukukierroksella käytävälle viereeni oli muodostunut pitkä vessajono. Saivat oikein kunnon shown. Vain lapset uskalsivat tuijottaa. Tuijotin takasin tyyliin “katsokaas nyt, tässä aikuinen nainen itkee kirjan takia.” Parhaita ovat kirjat, jotka tuntuvat riepotelleen ja halanneen samaan aikaan.

    Tsemppiä. Hengitellen pikkuhiljaa.

    • “Parhaita ovat kirjat, jotka tuntuvat riepotelleen ja halanneen samaan aikaan.”

      Allekirjoitan ja samaistun! Ja kiitos.

  22. Minulla on varmaan jokin havaintovirhe, kun tuntuu, että tässähän on ollut oikein mukavia päiviä tälläkin viikolla, sateesta ajatustakaan. Näkökuklmakysymys.

    • Varmasti sitäkin, ja ehkä paikkakohtaista vaihteluakin? Sadetta on silti minusta ollut huomattavasti enemmän kuin aurinkoa koko kuluvan kuukauden.

Leave a Reply

Your email address will not be published.