Heinäkuun viimeinen

On näköjään sama onko kesä kylmä vai kuuma – päivät vilahtavat ohi samalla vauhdilla. Yhtäkkiä on heinäkuun loppu, kun ihan toissapäivänä vielä ihmeteltiin puihin puhjenneita nuppuja. Loppukesä on alkamaisillaan ennen kuin on ehditty kunnolla edes kesätunnelmaan. Onneksi kirjoitan tätä (älkää kivittäkö) kreikkalaisella terassilla (parempi olla kertomatta enempää yksityiskohtia). Myönnän, muuten tässä kuunvaihteessa saattaisi olla aavistuksen kitkerä sivumaku.

2015-07-30-stellaharasek-summer-12015-07-30-stellaharasek-summer-2

Heinäkuu on mennyt menojaan tekemättä itsestään sen kummempaa numeroa. Jäin lomalle, mutta ei ole tuntunut yhtään lomalta. Olen herännyt kaatosateeseen melkein joka aamu eikä ulos ole tarjennut lähteä t-paidassa, puhumattakaan niistä hellevaatteista, joita heinäkuussa olin kuvitellut käyttäväni. Loma alkoi pari päivää sitten kun astuin lentokoneesta Kosin lentokentälle ja kolmenkymmenen asteen helle otti minut syliinsä kuin kauan odotetun ystävän. Tunne oli molemminpuolinen.

2015-07-30-stellaharasek-summer-32015-07-30-stellaharasek-summer-4

Olen Suomen lokakuisesta säästä huolimatta pyöräillyt koko kuun kaikkialle, kuljettanut pyöränkorissa kaiken mitä moderni nainen voi kesälomallaan tarvita – halpoja torineilikoita, tuoreita kirsikoita, roseviiniä ja sementtitasoitetta. Olen käynyt Punavuoren Raudassa useammin kuin lähikaupassa ja uskon, että visiittini käyvät myyjien hermoille yhtä paljon kuin minun.

2015-07-30-stellaharasek-summer-52015-07-30-stellaharasek-summer-6

Olen istunut lounaalla ja kahvilla ja viinilasillisella ystävien kanssa, saanut olla sellainen kuin olen sattunut olemaan, jotain hyväntuulisen ja hysteerisen väliltä, täynnä tahtoa ja tappuraa, seuraavaksi hetkessä kippuralla kivusta ja kauhusta. Kukaan ei ole jaksanut toistella kliseitä, tiedämme että tässä kaikessa käy hyvin. Välillä vaan on vaikeaa ja siitä selvitään juuri näin – ottamalla päivän kerrallaan, sellaisena kuin se sattuu tulemaan. Jotkut kirkkaina kuin ylivalottuneet kuvat, toiset himmeinä ja märkinä, matalina roikkuvat pilvet melkein hipoen kaupungin kattoja. Joka aamu on silti juotu pahvimukikahvit, joko parvekkeella tai puistossa koirien kanssa, pari kertaa sängyssä kun Mikko on noussut aiemmin ja ehtinyt kipaista hakemaan. Päivä ei voi mitenkään alkaa huonosti, jos herää siihen, että yöpöydälle lasketaan kuuma kuppi kahvia.

2015-07-30-stellaharasek-summer-72015-07-30-stellaharasek-summer-8

Kuvassa oleva kaameus on Armageddon-käärme II. Käärme poikkeaa kaltaisistaan monella merkittävällä tavalla mm. olemalla huomattavasti suurempi, rumempi ja äänekkäämpi kuin mikään muu Luna-koiran leluista. Luonnollisesti se on edellämainituista syistä Lunan rakkain lelu maailmanhistoriassa. Siinä on yhden sijaan sentään kahdeksan (8!) vinkuvaa osaa ja jokainen, joka on joskus tavannut mäyräkoiran, tietää mitä se tarkoittaa.

Päättelitte oikein, on ollut myös Armageddon-käärme I, joka kohtasi loppunsa rikkirakastettuna kaksi vuotta sitten kun Mikko menetti lopullisesti hermonsa ja kantoi sen taloyhtiön roskikseen. Kun seuraaja löysi muuton yhteydessä tiensä elämäämme, Lunan sydän hypähti onnesta ja Mikko halusi hypätä parvekkeelta. Taktisesti jätän kertomatta *KÖH* kuka oli vastuussa tästä Luna-koiran omasta tuparilahjasta.

2015-07-30-stellaharasek-summer-92015-07-30-stellaharasek-summer-10

Olen matkustellut veneellä juuri ja juuri sen verran, että voin sanoa olleeni vesillä. Olkoonkin, että matkat ovat kestäneet minuutista muutamaan ja motiivini ovat vaihdelleet Skifferin pizzasta Hernesaaren Rannan kylmään kaljaan ja Chalupan burritoon. Mitä voin sanoa? Naisen täytyy syödä. (Ja juoda olutta.)

2015-07-30-stellaharasek-summer-112015-07-30-stellaharasek-summer-12

Olen maannut makuuhuoneen lattialla, lukenut keskinkertaisia kirjoja puoliväliin ja ajatellut, että onnea on tunkea hedelmäpääkallo ja salmiakkipääkallo yhtäaikaa suuhun. Katsellut kun Luna laahaa Armageddon-käärmettä ympäriinsä masentuneena kun kukaan ei suostu painostavasta tuijotuksesta huolimatta heittämään sitä. SINULLA ON SISKO, muistutan, LEIKI SEN KANSSA. Luna luo halveksivan katseen igluun, josta kantautuu vieno kuorsaus, ja tuuppaa minua kuonolla kainaloon. (Tuo käsi, nosta se ja heitä. Kuinka iso homma voi olla? Häh?) Onneksi olemme saaneet viime viikkojen varrella kylään kärsivällisiä ystäviä, jotka jaksavat lennättää Armageddon-käärmettä. Ja lohikäärmettä. Ja lentoliskoa. Ja pihipossua.

2015-07-30-stellaharasek-summer-152015-07-30-stellaharasek-summer-142015-07-30-stellaharasek-summer-13

Olen myös kysellyt naapurin kissalta mitä se maailmanmenosta ajattelee, mutta eiväthän ne koskaan kerro. Katselevat vaan vihreillä silmillään kuin tietäisivät kaikki maailmankaikkeuden salaisuudet, mutta eivät vaivaudu paljastamaan niitä kuolevaisille. Kuumottavia eläimiä. Koirien tekemiset ovat vähän turhankin tarkkaan tiedossa, mutta kissoilla on kokonaan oma salainen elämänsä. Livahtavat ulos ikkunasta, palaavat illalla eikä kukaan saa ikinä tietää missä kissa kävi ja kenet tapasi.

60 thoughts on “Heinäkuun viimeinen

  1. Stella, tämä on yksi sun parhaista postauksista ikinä! Lueskelen ja fiilistelen näitä vanhoja tekstejä, osaat kyllä niin hyvin luoda tunnelmaa sanoillasi. Toivotan kaikkea hyvää ja luen jatkossakin innolla! =)

  2. Punavuoren Raudan Ilmo on mun suosikkityyppejä! Sen ilmekään ei värähdä, kun tekee jonkun tyhmääkin tyhmemmän kysymyksen, vaan aidosti pohtii, neuvoo ja auttaa. Perustan sille vielä jonkun oman faniryhmän. Että vie terkkuja ens kerralla kun menet käymään! :)

  3. ihan mielettömän kaunis kirjoitus, veti ihan sanattomaksi. Kiitos Stella että jaksat kirjoittaa, olet ihana <3

  4. Mennäänkö naimisiin?Olen rakastunut.Terv.nainen jolla on kissa ja aviomies.Hih ja kääk.Oot vaan niin huippu,että melkein hirvittää.Olet luonut jotain ihmeellistä niin monille.Sinun tekstisi ja sitten vielä nämä kaikki tyypit täällä kommentoimassa.Ehkä tämä pallo on kuitenkin hyvä paikka olla,koska täällä riittää selvästikin mahtavia tyyppejä.Aina kaikkea ja kaikkia ei tarvitse itse kokea/tavata.Voi tuntea toivon ja uskaltaa uskoa huomiseen.KIITOS!

  5. Pelastit jälleen mun illan Stella. On ollut vähän kökkö päivä (tukka kipeä eilisestä aamu neljään venyneestä illanvietosta vaikka hauska ilta/aamuyö olikin), mutta fiilikset parani heti 137 % kun luin kirjoituksesi. Vein koiranpötkylän ulos ja nuuhkin kesäöistä ilmaa miettien, kuinka erilaiselta se tuoksuukaan touko- ja elokuisina öinä, ja kuinka erilaiselta kaupungissa ja maalla. Ja samaistun täysin noihin “itkusta nauruun kymmenessä sekunnissa”-fiiliksiin. Ihanaa elokuuta sulle ja nakkiterapeuteille! ♡

  6. Kiitti Stella taas tästä ihanasta tekstistä :-) näit on aina nii upee lukee. Ja tääl on myös ihanaa löytää sielunsiskoja ja -veljiä toisista kommentoijista :-)

  7. Yhteisesti vielä kiitos kaikille kommentoineille. Tuntuu, että toistelen itseäni kun kiitän kauniista sanoistanne ja siitä, että luette. Mutta ette tiedä miten iloiseksi tulen kun näen miten paljon täällä on vanhoja lukijoita, jotka eivät ole vieläkään kyllästyneet juttuihini, ja uusia lukijoita, jotka ovat vasta löytäneet tiensä tänne ja tulleet uudestaan. Ihanaa, kun olette siellä!

    xxx

  8. Rautakauppakommenttisi sai hymyn nousemaan huulilleni. Tunsin niin sympatiaa sua kohtaan. Olen vuosien varrella joutunut hakemaan miehelleni rautakaupoista vaikka mitä hilavitkuttimia. Ja mihin ne myyjät aina katoaa kun pitäisi pyytää apua? Olenkin oppinut lähettämään miehelle kuvia, että tätäkö tarkoitit. Mutta on mieskin oppinut antamaan tarkat ohjeet naisväelle. Kuuntelin alkukesästä mökillä kun hän selosti tyttärelle puhelimessa, että niitä ruuveja on kahdenlaisia, tattipäisiä ja kantarellipäisiä. Osta niitä tattipäisiä.

    • Kanttarellipäiset ja tattipäiset ruuvit. KUOLEN!!! Tämä otetaan välittömästi käyttöön.

  9. Olet todellinen lahjakkuus! Ihanaa, että jaat kanssamme näitä koskettavia kirjoituksia ja taidokkaita kuvia!
    Mäyräkoirafaktat pitävät täysin paikkansa. Tämäkin teksti kuulostaa siltä kuin kirjoittaisit juuri minun mäyräkoirastani :-)
    Kiitos elämyksellisestä blogistasi!

    • Haha! Musta tuntuu, että mäyräkoirat kaikkialla ovat melko samanhenkisiä tyyppejä. Kiitos kauniista sanoistasi, ja siitä että luet.

  10. Ikinä en ole kommentteja jättänyt, mutta nyt tuli tunne, että on pakko. Olen lukenut blogiasi vuodesta 2008 ja edelleen jaksan hämmästyä tekstiesi erityislaatuisuutta ja hienoutta sekä kuvien tunnelmia. KIITOS!

  11. Huomasin, että olet Kreikassa ja Kosilla lomalla. En tiedä oletko käynyt sillä suunnalla aikaisemmin, mutta kannattaa ehdottomasti käydä Kalymnoksen ja Leroksen saarilla ja miksei myös Telendoksella. Olen asunut kesiä Kreikassa ja juuri mm. Kalymnoksella siellä on aivan oma tunnelmansa ja tykkään ainakin itse pienemmistä saarista Kreikassa. Ihanaa lomaa! Itse suunnittelin saarihyppelyä täksi kesäksi, mutta se taitaa jäädä harmi vaan ensi kesään.

    • Kiitos vinkeistä! Itseasiassa käväisin Kalymnoksella juuri eilen, visiitti oli valitettavasti pikainen mutta saari vaikutti idylliseltä. Saa nähdä jos vielä tulee toinen tilaisuus vierailla ja tutustua paremmin.

  12. Voi Stella! Vuosia mä olen tätä blogia jo lukenut, ensin ihastuin Jarvikseen, sitten sun teksteihin. Oon kaivannut Jarvista ja ihastunut teidän tuoreempaan nakkikaksikkoon. Ja ne tekstit, nehän vaan piru vie paranee koko ajan. Tää blogi ja sinä, ja ne nakit! Olette ihania.

    • Ooh! Kiitos sanoistasi, ihan huippua kuulla että olet tykännyt ja pysynyt mukana niin monta vuotta. Nakitkin kiittävät.
      xxx

  13. Hah.. ;)) kissatpa juuri. En tiiä, ehikkö lukaseen, mutta sen mun viimekertasen hesan reissun jälkeen mä sain junasta lemmikkiosastolta paikan, ja kaverinikin sanoi hyvästellessä mut, että mä kohtaan jonkun ;)! No, niinpäs kohtasin. Tein postauksen siittä. Se onkin sitten melkoinen tarina :D
    Oi, nauti auringosta! Teen juuri muuttoa sateen ja ukkosen keskellä :D

    Ja, niin upee kirjoitus taas kerran!!

    • Kiitos Mia ja tsemii muuttoon! En ole täältä reissun päältä juuri ehtinyt lueskella blogeja, on sen verran pätkivät yhteydet, mutta pitääpä lukaista kun pääsen takaisin Helsinkiin.

  14. RAKASTAN RAKASTAN RAKASTAN BLOGIASI.

    Vaikkei ole edes valtakunnallinen CAPS LOCK -päivä. (Kyllä, juhlin sitä joka vuosi.)

  15. Kissat on mahtavia otuksia, meillä on kaksi joista toinen kertoisi kaikki maailman salaisuudet yhdestä herkkunappulasta, ja toinen joka kyllä syö sen nappulan mutta katsoo semmoisella “elä nyt viitti”-katseella kun salaisuuksia aletaan kysellä. Yhden yön oon ollut rakkaista mussukoista nyt erossa, enkä malta odottaa että pääsen niiden luo taas illalla.

    Totta on sekin, että elämä kantaa! Pari vuotta olen sitä opetellut, ja viime viikolla pääsin viimein lopettamaan masennuslääkkeet, enää ei tee mieli hypätä katolta, vaan paremminkin katsella sieltä vähän maisemia.

    • “Kissat on mahtavia otuksia, meillä on kaksi joista toinen kertoisi kaikki maailman salaisuudet yhdestä herkkunappulasta, ja toinen joka kyllä syö sen nappulan mutta katsoo semmoisella “elä nyt viitti”-katseella kun salaisuuksia aletaan kysellä.”

      HAHAHAHA! Mahtavaa. Tulee mieleen eräätkin koirasiskokset, joissa on vähän samanlaisia luonne-eroja. Maisemien katselu kuulostaa just hyvältä. Nauti kesästä, kaunokainen xxx

  16. Uskomattoman kaunis ajatus siitä, että aina selviää, mutta päivä kerrallaan. Toiset on kauniita, toiset ihan älyttömän rumia. Sit sitä lopulta kuitenkin tippuu jaloilleen niin kuin no, kissa.

  17. Voi Stella. Piti sanoa tämä Ruisrockissa, kun sinut jossain päin crew-aluetta vilaukselta näin, mutta se hetki meni yhtä nopeasti kuin hetket yleensä tapaavat mennä! Mutta kiitos, kun olet ja kirjoitat. Et arvaakaan mikä merkitys blogillasi on tämänkin ihmisolennnon elämään ollut. :) Olet kovin kaunis, kaikkea parasta kesääsi ja tulevaan!

    • Oh, olisit tullut tervehtimään! Ensi kerralla sitten. Kiitos kauniista sanoistasi – ja kiitos itsellesi, kun luet ja kommentoit.

  18. Hienosti olet saanut vangittua tekstiisi tunnelmia elämästäsi! Nuo kuvailusi päivien kulusta kuulostaa hyvin tutulta omalla kohdalla tällä hetkellä. Isäni kuoli äkillisesti vajaa kolme viikkoa sitten ja olen ollut elämäni vuoristoradassa siitä hetkestä saakka, kun poliisiauto kurvasi pihaan tuoden suruviestin. Tuo lause “Välillä vaan on vaikeaa ja siitä selvitään juuri näin – ottamalla päivän kerrallaan, sellaisena kuin se sattuu tulemaan. ” sai vedet silmiini ja on niin totta! Onneksi itselläni on liuta ihania ystäviä ympärillä ja maailman kultaisin mies, jotka ovat saaneet nähdä kuinka nopeasti voi olotilani vaihtua naurusta täyteen hysteriaan ja parkumiseen. Ja taas hetken päästä kaikki on ohi kuin mitään olisi koskaan ollutkaan.
    Voimia Sinulle Stella! Tämä kesä ei jää pelkästään mieleeni elämäni kamalimpana kesänä (myös säiden puolesta) vaan myös kesänä, jona kontrollifriikki tajusi, kuinka kaunista elämä onkaan juuri tällaisena hallitsemattomana ja hyvin hauraana.

    • Osanottoni! En sano että tiedän miltä sinusta tuntuu – ikinä ei tiedä miltä muista tuntuu – mutta olen käynyt saman läpi. Päivä kerrallaan xxx

  19. Ai että, ihana teksti ja ihanat kuvat! Kiitos kun jaksat jakaa elämääsi lukijoiden kanssa. Olet ihastuttava!

  20. Ihana ihana kirjoitus! Ja nuo kuvat <3 Miten ne onnistuu olemaan yhtäaikaa niin aitoja, arkisia ja tunnelmallisia?


  21. Rakastan sun blogia. Just näiden tekstien, sun kiehtovan kirjoitustaidon, vuoksi tää blogi koukutti alle parikymppisen ‘maalaisen’ ja saa edelleen viikottain tän 25+ helsinkiläisen palaamaan tänne.

  22. Mä niin tykkään lukea sun blogia ja erityisesti rakastan kuvia ja kertomuksia sun aivan ihastuttavista koirista! *satasydäntä* Kivaa ja rentouttavaa lomaa :)

  23. Tuo kissakuva on niin kaunis! Olet oikeassa kissoista, he ovat omaehtoisia ja introvertteja otuksia, mikä on usein helppo tulkita välinpitämättömyydeksi. Mutta sille, joka antaa kissan olla oma itsensä, tämä voi hyvinkin olla valmis jakamaan salaisuuksiaan. Ei toki kaikkia! :)

    Parhautta lomaasi täältä länsirannikon kuuman kuivuuden keskeltä!

    • Ei ikinä kaikkia! Mulla on ollut yhteensä neljä kissaa eikä KUKAAN niistä ole kertonut kaikkia. Kiitos kaunis, samaa sinne takaisin!

  24. Että voikin ihminen päästellä paljon erilaisia myötäelämisen ääniä kun hän lukee. Siis silloin kun hän lukee sinun kirjoituksiasi. Tässä on tullut jo muutama vuosi (öhöm, muistaakseni noin 9 kuukautta sen jälkeen kun eka blogisi alkoi, tämä säälittävä stalkkeri jopa muka muistaa osan niistä ekoista blogijutuista, esim. ne kollaasit mitä teit silloin) seurattua elämääsi ja kirjoituksiasi: moni on tämän jo sanonut, mutta kiitos että kirjoitat.

    • HAHAHA! Ihanaa. Kiitos kun luet – ja siitä, että olet ollut niin pitkään mukana, ja että muistat niin pelottavan hyvin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.