Paluu työpöydän ääreen

Odotin, että kenttähommissa kuluneen loppuviikon jälkeen tuntuisi tavalla tai toisella orvolta palata perusarjen pariin, mutta olenkin ollut siitä pelkästään onnellinen. Festareilla juoksentelu oli ihanaa, mutta on myös kivaa keskittyä töihinsä kaikessa hiljaisuudessa, hengata pölyisten saappaiden sijaan paljain varpain ja esimerkiksi ihan vaan istua. En muistanut miten kivaa istuminen on! Kotona työskennellessä voi välillä olla myös kyljellään ja sehän on fakta, että kyljellään oleminen on yksi maailman mahtavimmista asioista. Sen tietää jokainen tässä taloudessa asuva kaksi- ja neljäjalkainen.

2015-07-03-stellaharasek-study-12015-07-03-stellaharasek-study-22015-07-03-stellaharasek-study-32015-07-03-stellaharasek-study-42015-07-03-stellaharasek-study-52015-07-03-stellaharasek-study-62015-07-03-stellaharasek-study-72015-07-03-stellaharasek-study-82015-07-03-stellaharasek-study-92015-07-03-stellaharasek-study-10

Uuden kodin työhuone on täydellinen erakkoluola. Se sijaitsee omassa rauhassaan asunnon päädyssä, kaikkein kauimpana ulko-ovesta. Jos sulkee erakkoluolan oven, ei edes kuule ovikellon soittoa. On vain kirjakasat, kroonisesti tyhjät kahvikupit, torkkuvat koirat ja minä tietokoneeni kanssa. Avoimena repsottavista ikkunoista kantautuu kadun ääniä, vaimeaa raitiovaunun kolinaa. Kaupunkiambienssi muistuttaa, että maailma ympärillä jatkuu, vaikka viettäisi koko päivän yksin vajonneena ajatuksiinsa ja teksteihinsä.

PS. Ei tullutkaan eilen lupailemiani festarikuvia – anteeksi, jos joku ehti jo odotella. Väliin tuli elämä, väsymys ja unohdus. Huomenna uusi yritys!

27 thoughts on “Paluu työpöydän ääreen

  1. Olipa kiva, että löysin tänne… sinulla on aivan mahtavia kuvia ja niin ihana tyyli. Ilmankos olen jo hetken aikaa seuraillut sinua instassa :)

    • Anteeksi vastauksen viive! Koreja saa Tikausta Korkeavuorenkadulta, niitä löytyy useammassa eri koossa. Kannattaa käydä kurkkaamassa.

  2. Koiruliinit yleensä osaavat ottaa tehokkaasti kaiken irti työhuoneiden palveluista. Meillä edesmennyt koiraherra Wellington nukkui aina työpöydän alla, niska nilkkaani vasten – en voinut liikahtaakaan. Vielä nyt seitsemän vuotta myöhemminkin Wellu käy silloin tällöin kummittelemassa työhuoneessa…nyyh.

  3. Hei!
    On kyllä kertakaikkisen kaunis työhuone!
    Mistäköhän se hurmaava konjakinvärinen nahkapussukka on peräisin, tuollaisen kelpuuttaisin itsellenikin?

    • Moro Katja, pussukka on Samujilta, sieltä kurkkimaan! Löytyy muistaakseni useissa eri väreissä.

  4. Hei haluan kysyä kun olet asunut sekä kalliossa että ullanlinnassa, että kummasta pidät enemmän? Otaksun että eteläisemmästä kaupunginosasta kun asut siellä edelleen? Minua kiinnostaa että mikä on se JUTTU ullanlinnassa? Ystäväpiiri? Kauniit talot? Rauha? Itse olen taas pitkästä aikaa päässyt muuttamaan takaisin kallioon ja jotenkin oli ahdistus kämppää etsiessä että jos ‘joudunkin’ (minusta riippumattomista tekijöistä) takaisin keskustaan tai esim ullanlinnaan (jossa en ole kyllä koskaan asunut asunut). Minulle varsinkin kaivarin lähialueet ja skatta jotenkin symboloi jonkun laista tylsyyttä, liiallista keski- tai hyväluokkaista kuplassa elämistä, kliiniyttä ehkä.. En oikein osaa selittää, ei siis mitään pahaa, ei vain mitään minua kiehtovaa, mutta tiedän kuulostan varmasti useampien mielestä hullulta. Mutta aidosti kiinnostaisi mikä on se ‘juttu’ siellä päin helsinkiä, miksi ihmiset rakastavat siellä asua? :)

    • Niin ja siis mielelläni kuulisin kenentahansa teistä eteläisessä kantakaupungissa asuvien mielipiteitä, että MIKSI?

    • Moikka Kukka,

      anteeksi kun vastaus kesti. Voisin jaaritella tästä aiheesta vaikka kuinka kauan, mutta jos nyt koitan tiivistää, niin seuraavat seikat tekevät alueesta lempiasuinpaikkani:

      – Kauneus. On vaan niin kaunista, että pökerryn. Vanha arkkitehtuuri, puistot, uneliaat kadut, ranta, lähisaaret.
      – Tunnelma. Ei täällä ole pysähtynyttä, täällä käy päinvastoin etenkin kesäisin hillitön vilske, kun on purjehtijat, asukkaat, turistit ja muualta tulleet kaupunkilaiset. Lähdepä joku lauantai kävelylle Merisatamanrantaan.
      – Rentous. On paljon pieniä kahviloita ja putiikkeja, joissa asiakkaat muistetaan – myös lähiruokakaupat. Maito-ostoksille voi lähteä aamutossuissa, kukaan ei katso pitkään.
      – Meren läheisyys. Saan kävellä joka päivä rannalla. Ilahduttaa ihmistä, joka rakastaa merta. Toki kaupan päälle tulee tuuli, sumu ja muut mereltä työntyvät sääilmiöt.
      – Nämä asunnot. Vanhoja asuntoja löytyy toki muistakin kaupunginosista, mutta Ullanlinnan asunnoissa on monissa ihan omanlaisensa tunnelma, meillä ainakin.

      Voi tietysti olla, että täällä pitää hengata hetki ennen kuin pääsee kaikkeen sisälle. Minuakin ahdisti vähän muuttaa tänne Kurvista, olin varma että täällä on tappavan tylsää kalliolaisen vilskeen jälkeen. Päivää myöhemmin en olisi enää suostunut palaamaan takaisin. Niin se mieli muuttuu.

      Toki nämä ovat myös makukysymyksiä – eivät kaikki täällä varmasti viihdy yhtä hyvin kuin minä! Pitää löytää ne asiat, jotka itselle ovat tärkeitä.

    • Iglu on Tikausta Korkeavuorenkadulta! Ihan loistava, koirat tykkäävät hulluna.

  5. Hienonnäköistä totisesti. Kelpaa tehdä duunia :) Ja tuo viimeinen kuva, ihana kurkistus!

  6. goddamit, luin ehkä viidesti, että ‘festareilla oksentelu oli ihanaa’ :D.
    no, ihana työhuone ainakin.. voinko muuttaa teille ;)?

    • Arvaa onko noiden katseiden alla vaikea keskittyä töihinsä masurapsutusten sijaan.

  7. Piti oikein erikseen tuijottaa useampi hetki tuota viimeistä kuvaa. On nuo koirat vaan niin mainioita tapauksia!

Leave a Reply

Your email address will not be published.