Loman loppu

Ketään meistä ei olisi huvittanut lähteä Kosilta kotiin. Loma oli asettunut lempeisiin uomiinsa. Olin luovuttanut saaren umpisurkean verkkoyhteyden suhteen ja unohtanut läppärin laukkuun. Lorvimme päivät oman altaan äärellä, pulahdimme viileään veteen kun tuli liian kuuma (syntyi myös väittelyitä siitä onko olemassa konsepti nimeltä liian kuuma). Luimme ensin omat, sitten toistemme kirjat. Kokoonnuimme joka ilta samaan aikaan saman pöydän ääreen syömään. Lähes rituaalinomainen rutiini, yllätin itseni pitämällä siitä. Söin joka ilta viininlehtikääryleitä, elämä on liian lyhyt niistä kieltäytymiseen.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-12015-08-12-stellaharasek-kos-greece-2

Kulutin aikaa kaikenlaisella tyhjänpäiväisellä. Etsin poutapilvistä eläimiä, laskin purjeveneitä, lokkeja, todennäköisyyttä sille etten perinyt äitini vihreitä tai isäni ruskeita silmiä. Keräilin kiviä rannalta vain katsellakseni niitä ja laskeakseni ne takaisin. Mietin olisiko hengittäminen helpompaa, jos sallisi itselleen useammin asioita, jotka eivät tuota mitään ja joiden ei ole tarkoitus johtaa mihinkään.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-3

Yritin lukea seurueen pienimmälle otteita National Geographicin Pluto-artikkelista. Nnnnngghhh, hän sanoi. Ymmärsin kyllä. Liian lämmin lomapäivä avaruusaiheille. Muistin Mikon, jota alkaa huimata, jos hän ajattelee avaruutta. Minulle käy samoin kun ajattelen aaltoja, sitä miten ne syntyvät, minne ne menevät ja milloin ne murtuvat. Olen käynyt lukuisia keskusteluita virtausmekaniikasta entisen poikaystävän kanssa. Yksi tapa selvittää aallon murtuminen on laskea sen korkeuden ja leveyden suhde: kun suhde on yli 1/7, aalto murtuu, hän selitti kolmannen kerran. Tuijotin häntä yhtä typertyneenä kuin kahdella edellisellä kerralla, kunnes alkoi taas pyörryttää. Lomalla on onneksi helppo sujuvasti vaihtaa puheenaihe siihen pitäisikö avata viinipullo.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-4

Tein vähän vahingossa jotain järkevääkin. Matkaseurueeseen kuului kilpauimareita ja uintivalmentajia, joten minä pääsin uimakouluun. Vapaauintitekniikkani oli ruostunut kadonnut vuosien varrella, nero opettajani kaivoi sen kateista ja palautti raiteilleen alle tunnissa. Yllätyin siitä, että vartaloni vielä muisti. Pitkiä vetoja, otsa halkoen vedenpintaa. Siitä on yli kaksikymmentä vuotta kun viimeksi uin valmentajan katseen alla (enkä ollut mikään virheettömyydellään säkenöivä virtuoosi silloinkaan).

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-52015-08-12-stellaharasek-kos-greece-6

Herrasmiesseurassa, kuten näette.

Lähtöpäivän aamu koitti yhtä kuumana kuin aiemmatkin. Yritin antaa anteeksi sen, että Kosin kesä jatkuu, vaikka meidän lomamme loppuu. Pakkasin vastahakoisesti, tuntui väärältä ahtaa aurinkovoiteen tuoksuiset tavarat laukkuun. Bikinit olivat vielä kosteat, sandaaleista varisi hiekkaa. Rimowat pullistelivat tavallista täydempinä, olin täyttänyt ne mausteilla, oliiviöljyillä, simpukoilla ja Korresin suihkusaippuoilla. Asioita, joita meidän kulmilla arvostetaan, varsinkin silloin kun ne on rakkaudella valittu ja kaukaa kannettu.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-7

Lento meni liian nopeasti. Imin itseeni kaiken. Ikkunoista siivilöityvän valon, kilometrien korkeudessa se on epätodellisen kirkas. Kulunut kynsilakka ruskettuneissa käsissä. Läheisyyden. Huonot vitsit, jotka pudottavat riman niin alas, että vain omat juttuni onnistuvat alittamaan sen. Pahvimukikahvin kaivatun kitkeryyden. Viisivuotiaan niskauntuvan, joka erottuu vaaleana paahtuneesta ihosta.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-82015-08-12-stellaharasek-kos-greece-9

Lentokentän aulassa halaukset, heit ja hyvän loppukesän toivotukset. Kuka tietää milloin nähdään seuraavan kerran. Istuin taksissa leuka jäykkänä, kuski oli hiljaa eikä veistellyt vitsejä. Pärjäätkö nyt, hän kysyi nostettuaan oliiviöljystä hölskyvät matkalaukkuni oven eteen. Pärjään varmasti, vastasin olematta varma mistään.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-10

Koirien kohtaaminen pitkän poissaolon jälkeen on aina tunteikas tapahtuma. Avasin oven ja Juno pillahti iloitkuun. Joskus onni on niin iso, että se ei mahdu pieneen koiraan, vaan tulvii yli. Käperryin eteisen lattialle, otin sen syliin ja itkin vähän itsekin. Lunallakin oli ollut ikävä. Se haki märäksi mytyksi kuolatun lohikäärmeen ja pudotti sen naamalleni.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-11

Purin matkalaukut heti kun pääsin makuuhuoneeseen asti. Työnsin pyykit pesukoneeseen, käynnistin pesuohjelman ja lähettelin lähipiirille polleita tekstiviestejä uroteoistani. Ei olisi ehkä kannattanut, sillä loput tavarat ovat yhä sängylläni odottamassa, että jaksaisin laittaa ne paikoilleen. Olen puolisalaa itseltäni laskenut, että arki ei voi alkaa, jos matkatavarat ovat yhtä levällään. Ei voi törmätä todellisuuteen, jos elää jalka puoleksi loman puolella.

Ravistelin äsken viimeiset hiekat laukusta lattialle. Narskukoon varpaissa, illalla imuroidaan.

82 thoughts on “Loman loppu

    • Apua, en muista… Alaosa taitaa olla vuosia vanha Filippa K. Yläosan ostin Kosilta, kun aiempi ikivanha yläosa lahosi päälle.

  1. Silläkin uhalla, että toistan aiempia kommentteja: enpä ole aiemmin alkanut itkeä blogia lukiessani. Kiitos täältä pohjoisesta, monen, monen vuoden aikaiselta lukijalta.

    Sulla on elokuu sielussa.

  2. Ihana, kaunis ja koskettava kirjoitus!
    Olen jo muutaman vuoden blogiasi lukenut, mutta vaati näköjään kyyneleet silmiin tekstiäsi lukiessa, ennen kuin sain aikaiseksi kommentoida. Sun blogi on aivan ihana!

  3. Mieletön kirjoitus, kuvissakin vahva lataus. Ihanaa, että on olemassa blogi jonka taso vaan nousee.

  4. Mulla on ollut muutaman päivän (muka) niin kiirus, etten ole ehtinyt tänne lueskelemaan. Nyt vihdoin ehdin ennen iltavuoroa, jälleen aamukahvi kourassa, todetakseni että osui taas parhaaseen mahdolliseen väliin blogisi lukeminen. Tuli niin hyvä mieli, joskin samalla haikea, kuten useat muutkin kommentoijat ovat kokeneet.

    Kiitos siis jälleen <3

    • Maarit! Kiitos sulle, kun luet. Mahtavaa, että saan olla osa aamukahvihetkiäsi!
      xxx

  5. Voi miten kaunis kirjoitus ja kuinka haikeaksi se vetikään. Ihanaa loppukesää Sinulle Stella!

  6. Ihan mieletön tunnelma sun tekstissä! Nautinnollista lukea, vaikkakin nautinnollinen on ehkä tekstin tunnelmaan huonosti sopiva sana. Kaikkea hyvää ja tsemppejä syksyyn!

  7. Tulipa näitä matkabloggauksiasi lukiessa että miten suhtaudut lentoliikenteen aiheuttamiin CO2-päästöihin? Aasian-lento kaksinkertaistaa keskimääräisen länsimaalaisen ihmisen vuotuisen hiilijalanjäljen…

    • Moro Ville, vastuullisesta matkailusta on itseasiassa tulossa ihan lähipäivinä oma kirjoitus – palaan pian siis aiheeseen.

  8. Mikä ihana valkoinen hapsuviitta sulla on tuossa yhdessä kuvassa? Kiitos tästäkin kirjoituksesta, pysäytti.

  9. Jälleen niin ihana teksti+kuvat -kokonaisuus, että jokainen yritykseni kommentoida (ja kiittää) tuntuu lattealta. Kiitos <3

  10. Ensimmäisen kerran koskaan blogia lukiessa aloin itkeä. Ja töissä. Oma suru ja vastaava kokemus taustalla. Tunteet niin kauniisti ilmaistu ja samaistuminen helppoa.

  11. Maailman kaunein kirjoitus <3

    Muutamia vuosia taaksepäin ihan just mun sydämestä. Ota koirilta paljon suukkoja, haleja, hymyjä ja naurua – ne parantaa sunkin sydämen.

  12. Ihana teksti. Ja Kos on tätä nykyä mun suosikkisaari. Kaksi kertaa siellä käynyt. Jo ensimmäisellä kerralla huruuttelimme siellä paikkoihin, joissa tavallisesti turistit eivät käy, ja Wau niitä maisemia ja sitä tunnetta, kun olet yksin maailman kauneimmalla rannalla vuorten kohotessa taustalla.

    • Oi, kuulostaa ihan täydelliseltä! Me ei paljoa tällä reissulla kierrelty, ensi kerralla sitten.

  13. Ihanuutta. Itkinkin vähän. Puit sanoiksi asioita joita itsekin tunnen. Itsekin tuli kotiin äsken ihanasta paikasta ja sieluni ei ole vielä ehtinyt perille. Ymmärrän niin.

  14. Yhdyn muihin kehujiin ja sanon, että liidät kyllä viimeistään nyt ihan omissa blogosfääreissäsi ainakin Suomen kirjoittajakartalla. Tekstien tasaisesta kehittymisestä huomaa, että olet viime aikoina keskittynyt kirjoittamiseen. Eivätpä nämä tosin huonoja ole koskaan olleet. Ensimmäistä blogiasi en vielä lukenut, mutta muuten olen ollut mukana jo vuosia. Kuvasi luovat aina hienosti tunnelmaa nekin, ollen monesti lyyrisiä jo itsessään.

    Kiitos kaikista näistä tunnelmista ja siitä että kirjoitat suomeksi. Odotan kovasti kirjaasi. Lempeää syksyä ja lämpimiä tuulia muutenkin.

    • Hei Hansu, kiitos kommentistasi! Olen tosiaan järjestänyt työni niin, että ehdin kirjoittaa blogia aiempaa enemmän, siitä on tosi hyvä fiilis. Ihana kuulla, että olet tykännyt.
      xxx

  15. Kylmät väreet, säärissä asti! En muista, että olisin lukenut mitään muuta blogia samalla tavalla: jokaista sanaa makustellen, jokaiseen kuvaan sukeltaen; himmaillen jotta sen lukeminen kestäisi pidempään. Kiitos, että kirjoitat, olet aivan ihastuttava!

  16. Kiitos, että kirjoitat suomeksi. Kohtelet kauniisti ilmaisurikasta kieltämme. Kyynikollakin taisi mennä roska silmänurkkaan.

  17. Ihana kirjoitus, jälleen kerran. Aion ehdottaa yhteistyökumppanille yhteydenottoa. Voi olla että seuraava, erilainen mutta omalla tavallaan ihana matka jo häämöttää :)

  18. Jokainen sana osui kyllä suoraan sydämeen ja nosti kyyneleen silmäkulmaan. Ihanasti kirjoitettu.

  19. pystyin olemaan itkemättä siihen Junon iloitkuun asti, sitten repesi hanat täälläkin. nyyh.

  20. Nyyhkis mikä tunnelma. Ehkä myös on vähän surua siitä, ettei samalla lailla enää kuulu noin ihanaan perheeseen? Vaikka kyllähän ne ihmiset sun elämässä pysyvät, edelleen.

    Mutta ymmärrän täysin myös lomaltapaluuhaikeuden. NIISK.

    • Niin, sitäpä juuri. Erotessa menettää muutakin kuin parisuhteen ja sen toisen osapuolen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.