Paras aika vuodesta

Yhteistyössä Stockmann

On ollut ehkä tavallista vaikeampaa heittää kesälle hyvästejä, enkä yritä edes väittää, että olisin onnistunut siinä vielä. Olen silti ottanut ilomielin syksyn ensimmäiset päivät vastaan, sillä se on kesän jälkeen ehdottomasti paras aika vuodesta. Joillekin vuodenvaihde on uuden alku, mahdollisuus nollata menneet ja luoda itsensä uudestaan. Minulle syyskuu ajaa saman asian. Syksyisin kaikki alkaa alusta, saa piirtää itselleen tyhjälle paperille ihan uudet ääriviivat, vähän terävämmät.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-1

Myös pukeutuminen alkaa syksyisin taas kiinnostaa. Kuljeskelen kaupungilla, unohdun hypistelemään neuleita, silitän villakangastakkien liepeitä. Mietin onko tämä se syksy, kun minusta tulee nainen, joka käyttää arkisin korkokenkiä tai huulipunaa. Sitten puen villakangastakin ja lenkkarit ja päätän, että tämä on se syksy, kun minä olen minä. Sukellan sateeseen ilman ripsiväriä tai varjoa, lenkkareissa on helppo juosta sateen läpi suojaan ja jos vähän kastuukin, ei siihen kuole.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-22015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-3

Tietyt asiat kiinnostavat joka syksy. No, ne raidat – ne eivät suinkaan ole varattu vain keväälle. Villakerrokset, ensin ohuet, sitten paksut. Viltinkokoiset huivit, joihin voi kietoa itsensä ja luvatta saapuneesta kylmästä närkästyneet koiransa. Hatut – niinä päivinä kun ei tuule. Ryhdikkäät nahkalaukut rennosti repsottavien kesäkassien jälkeen, sellaiset jotka pysyvät pystyssä kun ne laskee lattialle ja näyttävät siltä, että niillä on tärkeitä tehtäviä toimitettavanaan. Samujin musta Tori-kassi vastaa tänäkin syksynä siitä virasta, nyt kesällä ostin Filippa K:n pikkulaukun joka palvelee niinä päivinä, kun ei tarvitse kantaa mukanaan luuria, lompakkoa ja avaimia kummempaa. Olisipa sellaisia päiviä tänä syksynä paljon.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-4

Syksyn lehdet ja muotikuvat vievät järjen. Tekee mieli tuulettaa kodin kaikki huoneet, pedata sänkyyn puhtaat lakanat, sytyttää kynttilöitä, keittää teevettä ja olla oman elämänsä kiireetön skandinaavikaunotar, jolla on kaikki maailman aika hengailla puhtaalta pellavalta tuoksuvan sänkynsä laidalla ja odottaa, että tee hautuu, omenapiirakka paistuu uunissa ja sänkileukainen aviomies tulee kotiin punaviinipullo kainalossa… Hitto. Sänkileukaiset aviomieskandidaatit voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle (punaviinipullo pakollinen).

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-52015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-5b

Tykkään eniten alkusyksystä, se on niin ohikiitävän lyhyt että siitä on otettava kaikki irti niin kauan kun sitä kestää. Villapaitojen käärityt hihat ja paljaat ranteet. Tennareita ilman sukkia. Pitkien takkien ja villaneuleiden alle puetut kevyet kesämekot, yhdistettynä paljaisiin sääriin ja nilkkureihin. Kun viima alkaa nipistää varpaita, kaivan kaapista alpakkavillaiset sukat – ne ovat sirot ja ohuet, silti lohduttavan lämpimät.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-62015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-7

Yleensä kuljen syksyisin nahkarotsissa, kunnes pakkaset pakottavat siirtymään paksumpiin takkeihin, mutta tänä syksynä olen huomannut luovani merkitseviä katseita pitkiin takkeihin. Kevyihin, joissa voi kulkea juuri nyt kun on vielä leutoja, lämpimiä päiviä, mutta pitkät helmat suojaavat paljaita jalkoja tuulelta ja iltojen vilulta. Bongasin Stockalta yhden täydellisen, kerron heti minkä, kun saan haettua oman kappaleeni kotiin. Toinen suosikkini on Marimekon musta trenssi, joka vilahtaa näissä kuvissa. Iskin siihen silmäni merkin syysmalliston lookbookissa jo kuukausia sitten ja ihastus syveni, kun näin sen viime viikolla Stockan syysmuotinäytöksessä. Ehdottomasti niitä vaatteita, jotka näyttävät rekissä kivalta, mutta heräävät ihan eri tavalla eloon kun ne pukee päälle.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-11

Meikän syysvärit ovat aina samat: harmaan sävyt ja musta, musta, musta. Pehmeä vaaleanharmaa kutkuttaa, samoin harmaan syvimmät sävyt – graffitinharmaa, hiilenmusta, ei haalistunut vaan terävä ja tumma ja tiheä. Valoa saavat tuoda taitetun valkoisen lisäksi sokeriset suosikkisävyni, puuteri ja viileäkin viileämpi vaaleanpunainen. Kesään ne olisivat viileydessäänkin liiankin imeliä, mutta syksyn tummassa väripaletissa ne ovat täydelliset.

Tänä syksynä myös viininpunainen on alkanut tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta: minulla oli lainassa Marimekon viininpunainen nahkalaukku, joka näytti hämmentävän hyvältä mustaharmaan vaatekaappini kaverina.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-102015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-8

Stockan syksy tosiaan avattiin viime viikolla syyskuun kestävän Brooklyn-teeman ja syysmuotinäytöksen merkeissä – ehkä muistatte, se jossa meikä teki unohtumattoman catwalk-debyyttinsä. (Älkää ymmärtäkö väärin, unohtumattoman siitä teki se että muistin mitä lavalla piti tehdä enkä esimerkiksi kompastunut ja tippunut lavalta. Kun on tumpelona  luonnonlahjakkuus, aivan kaikki on mahdollista.) On tullut projektin myötä tutustuttua syksyn muotitarjontaan, muutamat suosikkini vilahtavatkin näissä kuvissa. Ainakin pörröinen pipo on pakko hankkia sen jälkeen kun näin miten hyvältä se näytti syksyn skarppien villakangastakkien seurassa.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-12

Suurin osa lehtikuvista ovat peräisin Stockan Premiere-lehden syyskuun numerosta, saatavilla tavaratalosta ja kurkattavissa verkossakin.

Onko syyssuosikkeja, uusia tai vanhoja?  

61 thoughts on “Paras aika vuodesta

  1. Todellakin, syksy on munkin lempparivuodenaika mitä pukeutumiseen tulee. Saa yhdistää villapaidan ja (sukkahousuilla ryyditetyt) shortsit, kaivaa ruutuhameet ja leikkiä koulutyttöä, kääriytyä niin moneen kerrokseen villaa, että päällystakki ei mahdu päälle – eikä sitä siinä vaiheessa edes tarvita. Kynttilät, syyskuinen aurinko, teekupposet. Ja se VIININPUNAINEN.

  2. Ihana aviomieshakuilmoitus :D. Mun aviomies ilmestyy toisinaan kotiin kainalossaan kuuden pullon laatikollinen punkkua, mikä kompensoi kivasti sitä, että yleensä onnistun sössimään simppeleimmänkin omenapiiraan.

    Kovasti toivon, että mm. tällaisten blogiyhteistyökampanjoiden vauhdittamana perinteikäs Stokka pääsisi takaisin jaloilleen. Itse olen utelias näkemään, millaisia poimintoja Stokka on tehnyt suosikiltani Reissiltä, joka on nyt ekaa kautta Stokkan valikoimissa.

    • Kauhee sanoa näin mutta yllättävänkin konservatiivisia. Itseasiassa tuntuu toistuvan lähes jokaisen merkin kohdalla. Toivoisin mäkin että Stokka pääsis jaloilleen, oli tosi fiksu veto että yhdistivät plussa pisteet finnairin kanssa. Mutta kun oon nyt hyödyntänyt näitä -20% etua yli sadan euron ostoksista, (ihan kiva kun satsaa esim filippa k:ta ;)) niin olen huomannut että myyjät karttavat kun asiakas kysyy vaikka kumpi sävyinen pusero sopii hänelle paremmin, rehellistä mielipidettä ei uskalleta antaa. Sanoisinkin että muodin osastoille voisi ottaa tai kouluttaa myyjiä stailaushenkisiksi niin kuin briteissä, jossa voit marssia liikkeeseen sisään ja sanoa että sulle työhaastattelu ja tarvitset siihen vaatteet. Ja hei kuvitelkaa miten villiä olisikaan jos Stockmannille tulisi sellainen ruokakassi palvelu kuten alepalle ja prismalla! Klikkaisiin niin Bakery tuotteita ja macaroneja! :D :D

      • Oooh, Stockalle ruokakassipalvelu! KANNATAN! Joo, samaa mieltä siitä että stailaushenkinen ote toimisi hyvin muotiosastoilla. Uskon, että palaute pääsee perille tämän kommenttilaatikon kautta, joten jatkakaa vaan keskustelua, jos tulee muita ideoita ja ajatuksia mieleen.

      • Herkussa muuten on tilauspalvelu. Pari kaveria tuota käyttää säännöllisesti, pitäisi itsekin joskus kokeilla :)

      • Voi harmi. Vähän samaa olen havainnut Filippan kohdalla — sisäänostajien valinnat ovat olleet liikaakin varman päälle ja/tai konservatiivista toimistovaatetta.

        Stokkalla kai ei ole eri merkkeihin erikoistuneita myyjiä, siksikin voi olla vaikeaa tehdä suosituksia. Itsekin oon UK:ssa törmännyt siihen, että myyjät ovat stailaushenkisempiä, onpa jossain keskihintaisessa ketjuliikkeessä paikalle kaivettu liikkeen ‘virallinen’ päivystävä stylisti antamaan mielipidettä.

      • Sekä punkkua että aviomiehiä voi nykyisin klikkailla itselleen netistä :D. Punkun toimitusvarmuus parempi.

  3. Onpa ihanat kuvat! Mistä tuo vohvelipyyhe? Vai onko se peitto? Merkki kiinnostaa jokatapauksessa :)

    • Moikka Aapeli, kiitos, kiva kuulla että tykkäät kuvista! Pyyhe se on, ja ostettu Stockalta, tavaratalon omaa CASA-mallistoa. Pellava-puuvillasekoite, supermuhkea mutta kuivuu nopsaan. Suosittelen.

  4. En ole vielä Samujin Toriin uskaltanut satsata. Ehkä joku päivä. Filipan mini löytyy multa burgundyna, vaaleakin on ihana ja miksei mustakin! Kuule kävin tänään ruohonjuuressa (kampissa) ostamassa Bachin kukkatippoja jotka toimii apuna kun yrittää saada itseään ravisteltua kohti muutosta. Suosittelen kokeilemaan vaikka rescue remedyä kun on liikaa stressiä elämässä ja tuntuu ettei kykene toimimaan.

    • Oi! Mitä ne tekee? Pitää ehkä ottaa testiin. Ja hei kyllä se Tori on sijoituksensa väärti – mä en muuta enää käytäkään (tai kaipaa).

  5. Hei!

    Käväisin täällä ekaa kertaa. Olin onneton, kun Olivia-lehti loppuu, mitä tilalle. Siskoni suositteli blogiasi ja hänen Boomerangin sivujen kautta löysin nyt tieni tänne. Ihanat kuvat ja fiilis! Minustakin syksy on uuden aloittamisen aikaa, uusi vuosi alkaa samasta päivästä kuin koulut! :-)

    • Moro, se on pyyhe! Stockalta ostettu, tavaratalon omaa CASA-mallistoa, pehmeää pellava-puuvillasekoitetta.

  6. Paras tuo sänkileuan haku:) Itse en ymmärtänyt vielä ees etsiä omaani, kun hän vastikään ilmestyi elämääni, eikä sen kauempaa kuin vanhasta kaveripiiristäni. Hän onkin suurin syy siihen, ettei tuleva kylmä ja pimeä pelota niin paljoa kuin yleensä. Alkusyksystä tykkään minäkin valtavasti, mutta se pimeä marraskuusta lähtien..hui. Nautitaan siis syyskuusta. Ja kiitos kun kirjoitat! Täällä käyn kurkkimassa uusia postauksia joka päivä

    • Ooh, ihanaa! Nauti! Joo, nyt kaikki irti alkusyksystä, kohta se marraskuu on taas täällä. Ja hei kiitos kun luet xxx

  7. Samaistun täysillä: mullekin aina syksy on nimenomaan sitä uuden alkua. Jotenkin aina ja edelleen kutkuttaa, kun näkee kaupungilla uudet yliopisto-opiskelijat tutustumisrasteillaan. Ollapa vielä mukana itsekin. Mutta vaikka ei enää aloita alusta noin, alkaa joka syksy kuitenkin jotain uutta, väistämättä. Sitä kohti!

    • No niinpä! Yliopisto-opiskelijat herättävät minussa ihan samat fiilikset, vaikka niistä ajoista on jo pitkä aika.

  8. Mulla on jo ihana sänkileukainen ja piiitkä aviomies ja vanhat suosikit vuosien takaa (Samujin konjakkinen Tori ja Filipan pikkulaukku). Uutena suosikkina korkkaamaton Balmuirin harmaa ohut Milano-huivi, joka alkaa juurikin olla tarpeen ihan hetikohta. Puutelistalla skarppi pitkä syystakki (en omista kuin mustan nahkarotsin ja ohuen parkatakin syyskeleihin), jota olen hajamielisesti odotellut ilmaantuvan näköpiiriini (vielä tuloksetta), joten sun takkivalinta kiinnostaa. Lisäksi voisin syksyksi hankkia vaaleanharmaan löysän suurikaula-aukkoisen kashmir-neuleen ja hiekan väriset mokkanilkkurit. Muuten mennään hyväksihavaituilla vanhoilla kamoilla. Syksy on kyllä siistiä aikaa, harmi etten tykkää punkusta. ;)

    • Ooh, sulla on syysvarustus kunnossa! Hei kuuma vinkki tuohon neulepuutokseen: Samujilla on vaaleanharmaa villapaita, jossa on syvä ja rento v-kaulus. Malli on muutenkin tosi kiva, aika lyhyt ja väljä, muttei kuitenkaan mikään säkki. Just sovittelin sitä Stockalla pari päivää sitten, mutta jäi nyt hankkimatta, koska harmaita paitoja on.. köh.. pari.

      • Ainiin, onneksi syksyllä voi juoda muutakin, esimerkiksi GT on ollut meillä nyt kova sana, eikä roseestakaan olla vielä täysin luovuttu.

        • Superia, kiitos Samuji-vinkistä! Viivana siis testaamaan —->
          Ja kyllä, meilläkin on viime aikoina väsätty perus GT:n lisäksi niinkin syksyistä (eh?) drinksua kuin strawberrytonic. Giniä, hippasen mansikkalikööriä (esim. Pople), tonicia ja pakastemansikoita (ja jäitä). En suostu ihan vielä viltin alle.

  9. Kiitos tästä tekstistä! Syksy alkoi jotenkin ahdistaa paljon vähemmän. Ehkä joku lämmin villapaitakin auttais asiaa ;)

    • Hei ihanaa, jos onnistuin helpottamaan syysahdistusta! Villapaidoista on aina apua xxx

  10. Rakastan alkusyksyä. Sen ainoa miinuspuoli on juuri se, että se on niin kovin lyhyt. Odotan joka vuosi paniikilla sen loppumista ennen kuin se on ehtinyt alkaakaan. Luonnon upeat värit, kirpsakat aamut, myrskyt (ja tuuli noin muutenkin), suurella vimmalla talvivarastojaan täyttävät oravat, lisääntynyt tarve kerätä kaikki läheiset ihmiset ja eläimet yhteen ja pitää tiukasti kiinni. Tätä kaikkea (ja paljon muuta) on syksy minulle. Ah, sanon minä! ♥

    • Niinpä – alkusyksy saisi kestää ainakin tuplasti kauemmin! Räntäsateesta ehdimme nauttia jokatapauksessa koko loppuvuoden. Voi oravat, ne on mun lempielukoita. Pitääkin ehkä lähtee tänään puistoon katselemaan oravien touhuja.

      • Mene ihmeessä! Kyllä nuo pikkuelukat saavat niin hyvälle tuulelle, vaikka elämä kuinka muuten potkisi päähän :) Nyt, kun itse asun vielä omakotitalossa, saan ilokseni seurata oravien touhuja lähietäisyydeltä. On mahtavaa katsoa vierestä, kun pikkuiset mennä touhottavat ja näyttävät aina yhtä kiireisiltä. Olen nyt muutamana päivänä käynyt viemässä pihakiven päälle kourallisen pähkinöitä, jotta edes vähän helpottaisin tuota oman tonttimme oravien jatkuvaa (ruoan etsimisestä johtuvaa) kiirettä. Oravat ovat kiitollisina (näin ainakin kuvittelen, heh) käyneet poimimassa niistä jokaisen, kerran olivat jopa tuoneet pikkuisen sienen maksuvälineeksi :D

          • No hei niinpä! :D Ihania ovat! En tosin tiedä, oliko sieni ihmisravinnoksi kelpaava (en kokeillut), mutta ajatushan se on tärkein :)

  11. Kiitos tekstistä…olen löytänyt sinut kesän alussa ja aamut alkaa kahvin kanssa aina sinun blogilla. Erityisesti pitkään elämänkumppania etsineenä minua huvitti ja kosketti tämä teksti. Ihanaa elämän makuista päivää sinne :)

    • Hei ihana kuulla, että olet löytänyt tiesi tänne! Kiitos kaunis, samaa sinne xxx

  12. Juuri näin. Mun syyshaaveisiini kuuluvat harmaat pellavalakanat, valtavat teekupilliset ja se syyskuun jäljittelemätön valo. Minä olen tietysti kääriytynyt pehmeään villapaitaan eikä kiirettä ole. Ja nyt tämän tekstin myötä haavekuvaan astui vielä se sänkileukainen mies!

    Kiitos kun kirjoitat. Mulla on tapana nähdä tekstit kuvina ja nämä sun kirjoitukset luo aina tosi kauniita kuvia. Niinkuin nyt se mies ja punkkupullo… Ehkä kesästä voikin jo luopua.

    • Ihanat haaveet, ja onneksi täysin toteuttavissa! Sänkileukaista miestä odotellessamme voimme kaataa lasin punaviiniä ja nojata taaksepäin. Kiitos Piia kun luet xxx

    • Kiva kuulla, kiitos! Kupit ovat Arabian 24h-sarjaa. Ostettu aikoinaan Tampereen Stockalta :D

  13. Joo, aika samoilla linjoilla, mulla myös kutkuttelee tummanvihree ja tummansininen ja kaikki mikä vähän kimaltaa. Onpa kiva kyllä tuo sun pikkulaukku! Mulla vois olla käyttöö samanlaiselle. Mahtuuko siihen kuinka paljon kamaa?

    • Ooh, kaikki mikä kimaltaa alkaa kyllä täälläkin kiinnostaa heti kun syksy tummuu, nimim. harakka. Pikkulaukku on yllättävän tilava ollakseen pikkuinen – se vetää lompakon, puhelimen, puhelimen laturin, parit meikit, varasukat (älä kysy) ja huulirasvat. Sitten alkaa jo vähän pullottaa.

  14. Mulla oikeastaan tuo sama väripaletti ku sullakin, mustaa ja väripilkkuna harmaa, puuteria sitten ihan kun villiksi heittäydytään. Jäi kyllä kiinnostamaan tuo sun takki, kerro ihmeessä lisää!

  15. Noniin ja vielä olis semmonen kysymys että mistä nuita bageleita oikein saa? Terkuin toista kertaa täällä jo kuolaamassa.

    • Haha! Tervetuloa vaan kuolaamaan vaikka kolmannen kerran. Brooklyn Cafésta hain nuo bagelit, toisessa on kalkkunaa ja toisessa lohta. Brooklyn Cafélla oli nyt viikonloppuna Stockalla popup-bagelpuoti, mutta nyt niitä saa taas vain Viiskulmasta.

  16. Tuo sun Filippan pikkulaukku on ihana. Aleksin myymälässä ei vaan ole noita ollut enää aikoihin, nyyh! Oisko Stokkalla siis?

    • Filippan omassa myymälässä mäkään en ole niitä hetkeen nähnyt, mutta Helsingin keskustan Stockalla niitä on ainakin mustana ja hiekanvärisenä! Jälkimmäinen osuu väriltään johonkin harmaan ja beigen väliin.

  17. Oi tarkoitatko sitä Marimekon trenssiä jossa on ne vahvasti leikatut etulärpäkkeet? En osaa termejä, sorry :D

  18. No ny! Hitto mikä inspiraatio tästä iski. Mullekin ne pörröpipot ja sänkileukaiset miehet… Tai siis mies. Yks ehkä riittää.

      • Moni vaikeakin asia tuntuu helpommalta kun on punkkua. Kaapissa pitäisi lakisääteisesti olla (eritoten syksyisin) aina vähintään yksi pullo punkkua. Tuokaa nyt joku mulle sitä saatanan PUNKKUA!!! :D

      • Punkkua saa aina (tosin itse olen valkkari-ihminen), mutta mistä ihmeestä sen miehen löytäisin??!

        Ja mäkin tykkään syksystä, se tuntuu aina uudelta alulta jostain kumman syystä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.