Raksapäiväkirja, osa 2

Loppusuora häämöttää, joten on hyvä hetki palata elämämme päivänpolttavaan teemaan, remonttiin. Saimme ennen muuttoamme tehtyä pintaremontin kaikkiin huoneisiin, joihin oli tarkoituskin: makuuhuoneet, työhuone ja olohuone olivat muuttohetkellä valmiit. Seinien, lattioiden ja katon maalaamisessa oli kohtalaisen kova homma, kun neliöpinta-alaa oli paljon, mutta se oli lopulta pieni urakka verrattuna siihen mitä suuruudenhulluina humanisteina lähdimme tekemään keittiöön.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-4

Keittiö oli aikoinaan jaettu kahdeksi huoneeksi: sen kainaloon oli rakennettu palvelijanhuone ja palvelijanhuoneen päälle oli kyhätty vielä parvi. Kulku keittiöön oli kummallinen, oli pujoteltava parven alta ja tehtävä jyrkkä käännös oikealle. Katto oli molemmista huoneista laskettu muuta asuntoa alemmas pahvia muistuttavilla paneeleilla. Vanhan lautalattian päällä oli vuosikymmenten varrella ladottua korkkilevyä, kellastunutta muovimattoa, lastulevyä ja halvannäköistä laminaattia, joka kilahteli ontosti askeleiden alla. Vähemmän yllättävästi nämä ratkaisut eivät tuoneet esiin arvokkaan vanhan asunnon parhaita puolia. Päätimme siis kahden minuutin huolellisen harkinnan päätteeksi laittaa koko keittiö uusiksi pitkän kaavan kautta. Keittiöremontti – ratkaisu vapaa-ajan ongelmiin! Tätä päätöstä olemme toki jälkeenpäin muistelleet, istuneet keskellä keittiötä tuhat kiloa purkujätettä ympärillämme ja miettineet, että kumman kuolematon idea se oikeastaan oli.

Kesän ratoksi – koska mitä muutakaan kukaan nyt kesällä haluaisi tehdä – olemme siis kaataneet huoneiden välisen seinän ja palvelijanhuoneen päälle rakennetun parven. Purimme myös kattopaneelit, ne olivat niin huonossa kunnossa ettei ollut vaihtoehtoa. Ruuvasimme vanhan keittiön pois, kaapit saivat uuden elämän jonkun mökillä. Lautalattian kaivaminen esiin oli omanlaisensa saaga. Muovimatto lähti repimällä, laminaatti naksuttamalla ja vanhat lastulevyt sorkkaraudalla – mutta vuosikymmeniä vanha korkki irtosi murusina. Kuutiosentin kokoisina palasina. Älkää vaan kysykö kauanko urakkaan meni – emme halua itsekään tietää. Vielä kerran kiitos jokaiselle ystävällemme, joka on ollut apunamme. Ilman teitä konttaisimme yhä lattialla kiroilemassa ja hakkaamassa sitä korkkia kappaleiksi.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-3

Kaivoimme myös seinänpurkuprojektissa paljastuneen tiiliseinän esiin. Kun parvi purettiin, seinästä irtosi samalla isoja lohkoja laastia, joiden alta pilkahti kauniisti kulunut tiilipinta. Piikkasimme sitten samalla vaivalla loputkin tiiliseinästä esiin ja opimme, että kun joku raksalla sanoo “samalla vaivalla”, se tarkoittaa juurikin päinvastaista.

Lopulta jäljellä oli kahden ahtaan huoneen sijaan yksi iso tyhjä tila riisuttuna kaikesta turhasta. Vanha lautalattia oli kulunut mutta kaunis, katto kaikessa karuudessaan muistutti maailmankarttaa, betonikerrostumineen, rappauksineen ja sinnetänne risteilevine hirsirakenteineen. Tarpeettomat seinät ja parvet eivät enää estäneet valon tulvimista kaikkiin nurkkiin. Vaikea kuvailla tunnetta, kun näkee vihdoin edessään sen tilan, jonka on koko ajan tiennyt sen kaiken alta löytyvän. Se oli vielä kauniimpi kuin olimme kuvitelleet, ja sillä oli täysin oma tunnelma, joka ei piitannut pätkääkään siitä millaisia suunnitelmia meillä sen varalle oli.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-5

Muuton jälkeisen elämän eli remontin toisen vaiheen avainsana on ollut etenemiseste. Keittiöremonttiin niitä on mahtunut monta. Yllättävän monta myös kylpyhuoneeseen, vaikka sinne vaihdoimme vain kalusteita. Jokainen pikkujuttu, jonka piti olla hetkessä hoidettu, muuttui monimutkaiseksi palapeliksi, jossa mikään ei loksahda runnomatta paikoilleen. Jokainen remontin tehnyt tietää mistä puhun: saadakseen asian x tehtyä on tehtävä ensin asiat z ja y, joita ei voi tehdä ennen asioita a ja b ja c, jotka pitää hyväksyttää huoltoyhtiöllä, jonka edustaja torkkuu paraikaa aurinkotuolissa Ranskan rannikolla vailla aikomustakaan vastata puhelimeen.

Jopa silloin, kun on vihdoin varma, että nyt on kaikki kunnossa, putkimies paikalla eikä mikään voi enää estää pesukoneen asennusta paitsi asteroidin törmääminen maapalloon, se tärähtää taas jostain eteen: ETENEMISESTE. Puuttuu palikka, josta emme ole ikinä kuulleet, joka ei tullut pesukoneen mukana eikä kuulunut asunnon varustukseen, jota putkimies ei puhelimessa maininnut eikä sitä saa korttelin päässä sijaitsevasta rautakaupasta, vaan se on haettava varastolta, joka sijaitsee Vantaan kaikkein kauimmaisessa nurkassa – ja meni muuten vartti sitten kiinni.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-2

Väsymyksen keskellä on välillä iskenyt toivottomuus vähän pienimpienkin haasteiden edessä. Puramme sähköjohtoja, niitä on vanhassa asunnossa kilometritolkulla, monet täysin tarpeettomia. Yksi sähköjohto on viritetty muita korkeammalle. EIH. Eihän tuonne ylety kukaan. Tähän tämä kaatuu. Pakko muuttaa.

Remonttirytäkässä oppii, että mikään ei ole itsestäänselvää. Enpä ennen esimerkiksi tiennyt paljonko voi iloita siitä, että kylpyhuoneessa on valo! Peseydimme nimittäin kahden viikon ajan pilkkopimeässä, koska sähkömiehellä kesti ja koko asunnosta piti suihkun ajaksi kääntää sähköt pois. Nykyisin kylpyhuoneestamme löytyy lukuisia luksusominaisuuksia, kuten suihkutanko, suihkuverho, peilikaappi ja valo, joka ei aiheuta välitöntä kuolemanvaaraa.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-1

Myös kolme kuukautta ilman keittiötä on opettanut monenlaista, niin hyvässä kuin huonossa. Mikko metsästi talouteen keittolevyn ja perustimme retkikeittiön. Ruoanvalmistusmahdollisuudet olivat silti vähissä, puhumattakaan motivaatiosta alkaa raksapäivän jälkeen kokkauspuuhiin. Tehtaankadun kahvilat ja lähikaupan tuoretiski ovat pitäneet meidät elossa kuluneen kesän. Jossain vaiheessa tosin luovutimme oikeiden astioiden suhteen. Emme enää jaksaneet tiskata kylpyhuoneen lattialla ja käydä suihkussa likomaan jätettyjen kattiloiden keskellä. Siirryimme kertakäyttöastioihin, joita löytyi pölyinen kasa muuttolaatikon pohjalta. Arvelimme, että ympäristön kannalta ei ollut mitään väliä heitämmekö ne pois käyttämättöminä vai käytettyinä. Viini pahvimukista – silti viiniä.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-6

Keittiömme on ollut koko kesän muusta kodista eristetty työmaa, jonne ei ole kannattanut mennä ilman kypärää. Pitkään tuntui kaukaiselta konseptilta, että huoneessa olisi jonain päivänä pölyisen kraaterin sijaan toimiva keittiö. Konkreettiseksi kuva muuttui vasta, kun aloimme suunnitella uutta keittiötä, mittailla tilaa ja miettiä millaisen kaapiston halusimme. Otimme yhteyttä Kitzeniin, pieneen kotimaiseen keittiövalmistajaan, jonka kalusteet tehdään Salon seudulla. Laadun ja kotimaisuuden ohella syy valintaan oli esteettinen: Kitzenin mallistosta löytyi juuri se mattamusta keittiö, josta olimme haaveilleet. Suunnittelun edetessä selvisi, että alan ammattilaisilla oli muutakin annettavaa kuin täydellinen tummanharmaa kivitaso ja kauniit kaapit. Päädyimme yhteistyöhön – ehdottomasti paras päätöksemme koko remontin aikana. Seuraavaksi luvassa lisää keittiöstä ja siitä millainen siitä tulee. Voin koko sydämestäni sanoa, etten malta odottaa.

34 thoughts on “Raksapäiväkirja, osa 2

  1. Parhaat tyypit, paikat ja kodit on just tollasia: kultaisia aarteita kun enemmän ja enemmän rapsuttaa. :D

    Katoin muuten tota teidän “retkikeittiötä” suu auki. Ei oo todellista, että se näyttää noin hyvältä!

    • HAHA! Kiitos. Musta tuntuu, että kuva antaa siitä nyt todellista kauniimman kuvan.

  2. Kaikesta pölystä, hilseilevästä laastista ja pimeästä suihkusta huolimatta EI HÄRREGYYD että mä olen kateellinen. Teidän koti on, ei ehkä vaan varmasti, nätein jonka olen nähnyt. Keittiön valmistuttua parempi kuin lottovoitto, ai että. Siitä tulee varmasti upea, en epäile sekuntiakaan. Tsemppiä loppurutistukseen!

    • Anteeksi, vastaan kommenttiisi nyt viiveellä, mutta kiitos kaunis, tsemppiä tarvittiin!

  3. Miten uskalsitte tehdä vuokra-asuntoon noin mittavan rempan? Itse en kyllä uskaltaisi tehdä tuollaista mihinkään asumismuotoon, ei sillä :D. Pitkät postaukset ja paljon valokuvia rempasta toivotaan täälläkin :)

    • Ai miksei uskaltaisi? Jos jotain sattuisi vai? Onneksi on ollut hyvä tuuri matkassa koko ajan, ei ole tullut mitään ikäviä ylläreitä. Paljon juttuja ja kuvia luvassa varmasti, kiva että niitä odotetaan!

  4. Mielenkiinnolla seuraan projektianne, kiehtoo nähdä millaista tulee kun saatte ilman rajoituksia suunnitella kaiken alusta saakka.

    • Hauska kuulla! Toki meilläkin rajoituksemme on, budjetti on hyvinkin rajallinen ja asunnon rakenteet asettavat omat haasteensa, mutta toki saamme suht vapaasti nyt valita millaisia pintoja, värejä ja tunnelmia haluamme. Se on kyllä mahtavaa se.

  5. Ei vitsi, tulee varmasti ihan sikahieno tosta teidän keittiöstä! Paljon kuvii sit pliis?

  6. Ihastelen aina sisustuslehdistä toisten sisustuksia ja remppoja, mutta juurikin humanistina olen jättäny noi remppa ja rakennushommat muille. Mun veli on raksainssi ja se rakensi talon puolisonsa kanssa ilman suurempia kommelluksia. Toisaalta se sano, että tieto lisää tuskaa. Ku tietää asioista niin tajuaa myös mikä voi mennä vikaan. Ehkä siinä humanisteilla on jonkinlainen tietämättömyyden suojaus. Ainakin siihen asti kun tekee. Todella rohkea ja hieno veto teiltä. Odotan myös millainen keittiöstä tulee. : )

    • Tietämättömyyden suojaus todellakin! Raksainssejä meilläkin onneksi tässä lähipiirissä, heiltä on saatu paljon apua ja neuvoja, ei olisi esimerkiksi seinä kaatunut (ainakaan oikeaoppisesti) ilman heitä.

  7. Keittiökuulumiset kiinnostavat minuakin. Meille tulee ensi vuonna putkiremppa ja sen yhteydessä on tarkoitus laittaa koko homma uusiksi.. Jännittää jo valmiiksi. Kerro siis kaikki!

  8. Ah, rakastan tätä että blogissa on ihan oikeita aitoja ja rosoisiakin kuvia elämästä, ei vaan kaikkee kaunisteltua ja lavastettua! Pisteet! Blogisi on muutenkin ihan omassa sarjassaan, ainoa mitä tulee seurattua lähes päivittäin. Keittiökuvia innolla odotellessa!

  9. Erityisilahdus tuosta yhdestä kuvasta, jossa näkyy pieni takamus ja heiluva häntä..

  10. Elävää remonttikuvausta, nauratti! Kiinnostaa kyllä se teidän uusi keittiö. Meilläkin remppa edessä ensi keväänä ja kova pohdinta käynnissä että millainen tehdään.

    • Noniin! Kiva kuulla, että remppajutut kiinnostaa. Palaan keittiöön tarkemmin pian.

  11. Kaikki sympatiani teille. Itse olen elänyt kolme kuukautta ilman kylppäriä, koska remontti onkin edennyt vähän hitaammin kuin piti. Remontin oli siis tarkoitus valmistua neljässä viikossa.. :D Varsinaisia etenemisesteitä ei ole niinkään ollut, homma on vaan vähän hidasta kun työmiehinä käytetään läheisiä, joilla on jostain kumman syystä muitakin töitä ja elämää. Onneksi ollaan jo pikkuhiljaa voiton puolella. :)

    • Oh dear, ilman kylppäriä eläminen olisi ehkä vielä hirveämpää. Sympatiaa sinne samaten. Tsemppiraivoa loppurutistukseen!

  12. Tunnistin suuruudenhulluista humanisteista itseni… Lähdettiin miehen kanssa samanhenkiseen urakkaan ilman sen kummempaa kokemusta, onni oli mukana ja kaikki meni hyvin, mutta olihan se! Tsemppii loppurutistuksiin!

  13. Haha :D Pakko nostaa hattua, musta ei olisi ollut tuohon urakkaan. Kovaa hommaa. Onneksi se nyt palkitaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published.