Keittiöremontti toteutettu yhteistyössä Kitzenin kanssa
Vuorossa raksapäiväkirja osa kolme – eli kertomus siitä kuinka suuresta reiästä seinässä tuli lopulta keittiö. Aiemmat jutut voit lukea remontti-tunnisteen alta (ellet ole jo kuoliaaksi kyllästynyt koko raksa-aiheeseen).
Ränsistyneen asunnon mahdollisuudet oli helppo nähdä, kun kävimme siellä ensimmäisen kerran – puitteet olivat harvinaisen hienot. Samalla tuli selväksi, että keittiö oli asunnon heikoin lenkki. Se oli painajainen: punertava pyökkilaminaatti, repsottava tapetti, laskettu katto jonka pinkopahviset kasetit olivat kellastuneet. Väliseiniä ja kummallisia seinäkoteloita, palvelijanhuoneen parven alle piilotettuja jääkaappeja ja komeroita. Keittiökaapisto oli peräisin 90-luvulta ja siltä se lonksuvine ovineen ja kellastuneine kaakeleineen näyttikin. Huone oli ahdas ja tunkkainen, ei pelastettavissa millään määrällä pellavaisia keittiöpyyhkeitä tai tuoksukynttilöitä. Eikä palvelijanhuonekaan mikään varsinainen kaunotar ollut – kaiken kruunasi halkeileva muovimatto ja tupakanhajuisilla tapeteilla somistettu parvi, joka salaa olisi halunnut olla alppimaja. Onneksi asunnon omistaja suostui remonttisuunnitelmiimme, joita laadimme tekemällä oppii -henkisellä optimismilla.
Lähtötilanne kaikessa upeudessaan.
Keksimme kaataa keittiön ja palvelijanhuoneen välisen seinän, kun tajusimme, että yhdestä suuresta huoneesta on paljon enemmän iloa kuin kahdesta pienestä. Keittiö on aina kodin keskipiste, se johon ihmiset illanvietoissa ja kemuissa kokoontuvat riippumatta siitä onko tilaa vai ei. Edellisen kodin postimerkin kokoiseen keittiöön ahtautui useammin kuin kerran yli toistakymmentä ihmistä ilman mitään mainittavia ongelmia, mutta uuden muuton kynnyksellä alkoi kiinnostella konsepti nimeltä aikuiskeittiö. Aikuiskeittiö: tarunhohtoinen paikka, johon mahtuu kokkaamaan ja kestittämään ilman, että kenenkään on istuttava ikkunalaudalla! Tiedän, emme mekään olleet yli viidentoista vuoden ahtaan asumisen jälkeen varmoja onko sellaista olemassakaan.
Kappas, löysin kuvan suihkutiskaamisesta. Sitä ei olekaan ikävä.
Keittiöremontin ylivoimaisesti suurin urakka oli purkaminen ja tilan valmistelu, josta viimeksi kerroin. Ei mennä enää siihen. Paitsi jos haluatte tietää jotain. Esimerkiksi sen kuinka kauan meni saada alkuperäinen lautalattia esiin kaikkien viime vuosikymmeninä ladottujen kerrosten alta. Tai sen kuinka koetuksella hermoni olivat keskellä kafkamaista painajaista, jonka muodostivat Työt Joita Ei Saa Tehdä Itse. Kylään oli kutsuttava seuraavassa järjestyksessä: kaasuäijä, sähköäijä, putkiäijä, taas sähköäijä, kaasuäijä joka unohti ensimmäisellä visiitillään tehdä Jotain Tärkeää, lopuksi taas putkiäijä. Vihdoin kolmen kuukauden logistisen labyrintin (ja liian monen laskun) jälkeen keittiössä oli pyhä kolminaisuus: sähkö, vesi ja kaasu, joista yhtäkään en pidä enää koskaan itsestäänselvyytenä.
En ole vielä unohtanut syvimpiä epäuskon hetkiä, kun istuimme uupuneina keskellä raksaa, puolet puruista oli tehty ja loput vielä edessä. Vanha väliseinä ja parvi oli kaadettu palasiksi lattialle, vanhat keittiökaapistot kiskottu seinästä. Kaikkialta törrötti putkia ja puoliksi irroitettuja parruja. Katselimme kaaosta ympärillämme, haaveilimme viinistä ja mietimme, että aivan hyvän elämän olisi voinut elää siellä pyökkilaminaatilla päällystetyssä pikkukeittiössäkin. Sitten nakutimme eteläisimmästä seinästä vanhan tiilipinnan esiin ja tajusimme kuinka kaunis keittiöstä tulee. Alkoi taas tuntua, että se on aivan kaiken vaivansa väärti.
Keittiön alkuperäinen lautalattia kaivettuna esiin korkin, muovin ja laminaatin alta. Kolhuilla ja kulunut, mutta yhä kaunis ja käyttökelpoinen.
Keittiöremontin ehdottomasti kivoin osuus oli uuden keittiön suunnittelu. Lähdimme yhteistyöhön ystävämme suositteleman Kitzenin kanssa, mikä osoittautui loistoratkaisuksi useammastakin syystä. Ensinnäkin se oli remontin ensimmäinen ja ainoa vaihe, kun meidän ei tarvinnut tehdä kaikkea – tai oikeastaan mitään – itse. IHANAA. Toisekseen tyypit todella tietävät mitä tekevät. Kotimaisen Kitzenin keittiöt tehdään mittatilauksesta Salossa, alusta loppuun asiakkaan toiveiden mukaisesti hankalia erikoismittoja ja väritoiveita myöten. Meitä varten ei tarvinnut alkaa sekoitella maaliämpäreitä, sillä halusimme mattamustan keittiön, joka löytyy Kitzenin perusvalikoimasta. Erikoismitoitusta kuitenkin tarvittiin, sillä vanhassa asunnossa ei ole yhtään suoraa seinää, lattiaa, listaa tai kulmaa. Olin niin onnellinen, kun Kitzenin väki tuli mittanauhojensa ja vatupassiensa kanssa tutkimaan tilukset, homma vaan hoitui eikä kukaan (kaasuäijän, sähköäijän ja putkiäijän tavoin) kysynyt hankalia kysymyksiä, joiden vastauksia voin vain arvailla. (Seitsemän? Neljäkymmentäviisi astetta? Poistoventtiili? Kittitasoite?)
Laminaatin alta löytyi myös keittiön alkuperäinen hellan paikka. Samaan kohtaan päätettiin sijoittaa myös uusi.
Keittiöstä puhuttiin toisenlaisia asioita, sellaisia joihin meillä oli mielipide. Millaista elämää keittiössämme eletään? Kuinka usein kokkaamme? Paljonko meillä on tavaroita, tilan tarvetta?
Visio oli kirkas. Halusimme yksinkertaisen, kauniin keittiön. Tilan, jossa happi liikkuisi ja valo kiertäisi. Toivoimme, että keittiön kokonaisilme pysyisi kevyenä: emme halunneet yläkaappeja tai edes avohyllyjä. Niitä ei tarvittu, koska ruokatarvikkeet mahtuivat keittiön vanhaan kylmäkaappiin ja astiat valtavaan antiikkivitriiniin, joka oli hankittu jo edelliseen asuntoon. Keittiö tulisi kokonaan yhdelle seinustalle, yhdeksi pitkäksi mattamustaksi tasoksi, jossa olisi hanan ja altaan lisäksi riittävästi työskentelytilaa. Tuleva kaasuliesi saisi seistä omilla jaloillaan toisella seinustalla – safkaa voisi laittaa samaan aikaan siis useampi törmäilemättä ja pujottelematta toistensa ohi.
Vanha keittiökaapisto on pultattu irti, uusi on saapumaisillaan Salosta. Putket olivat paljastuneet puretun seinäkotelon alta.
Musta väri oli lukittu jo ennen tarkempia suunnitelmia. Kitzenin mattamustan keittiön ovet on tehty Fenix-mattalaminaatista, jonka pehmeästä pinnasta pidimme kovasti. Mattamustille kaapeille valitsimme kaveriksi mustan kivitason, jossa oli himmeästi hohtava, elävä pinta. Hanaksi valikoitui Tapwellin mattapintainen kuparihana. Olimme ensin ajatelleet, että hanakin voisi olla musta. Sitten näimme Kitzenin showroomilla kuparisen Evo-hanan, jonka jälkeen mikään muu ei tuntunut enää miltään. Rakkautta ensi silmäyksellä. Sitäpaitsi se sopii superhyvin vaaleaan tiiliseinään, joka kohoaa kaapiston takaa.
Yllätyin siitä kuinka nopeasti kaikki eteni sen jälkeen kun päätökset ja mittaukset oli tehty: kaapit valmistuivat Salon tehtaalla kahdessa viikossa. Seuraavaksi leikattiin kolmen sentin paksuinen kivitaso. Vähän kävi sääliksi miehiä, jotka sen kantoivat viidenteen kerrokseen. Ei kuulemma tarvitse käydä kuntosalilla työpäivän jälkeen.
Vanha tiiliseinä, joka löytyi kipsipinnan alta. Kaksi kerrosta kirkasta lakkaa pitää huolen siitä, etteivät vanhat tiilet varise.
Keittiön asentaminen on oma taiteenlajinsa, josta en tiennyt enkä – jumalille kiitos – tiedä mitään vieläkään. Yhtenä päivänä tulin kotiin ja siinä se vaan oli, viattomana ja kuvankauniina kuin olisi aina ollut juuri siinä. Oli hämmentävää kohdata tyhjästä materialisoitunut versio omasta visiostaan. Koskin epäuskoisena kivitasoon, se tuntui käden alla viileältä mutta hyvin, hyvin todelliselta. Kuparinen hana hohti uljaana mustan kivialtaan yllä. Joka väittää, että materia ei tee onnelliseksi, ei ole koskaan seissyt neljän kuukauden keittiöremontin jälkeen uuden keittiönsä äärellä ja tarttunut laatikkoon, joka liukuu ulos äänettömästi ja pehmeästi kuin päiväuni.
Seuraavaksi luvassa: ne jälkeen-kuvat.
Näyttää todella upealta! Aika malttamattomana täälläkin odotellaan kuvia valmiista keittiöstä :)
No nyt just tulee! Sorry vastauksen viive xx
Voi veljet miten upea keittiö, en malta odottaa lisää kuvia! Kiitos että pidät niin kaunista blogia!
xx
Hei kiitos sulle kun luet!
xxx
Ihana keittiö! Tuollaisia vuokranantajia ei todellakaan kasva joka oksalla. Yleensä ovat haluttomia mihinkään remontteihin, varsinkaan jos pitäisi tulla vuokrassa vastaan tms. Olisinkin kiinnostunut tietämään kuinka ihmeessä löysitte tällaisen helmen vuokraisännäksi (ei varmaankaan lehti-ilmoituksella?) ja kuinka olette sopineet asioista? Ihan mielenkiinnosta kyselen kun ollaan itsekin tuollaista etsitty. Ja vaikka kuinka alan ihmisiä ollaan, kaikki haluaa vaan maksimivuokran kämpästä jossa ei parhaalla tahdollaankaan voi kuvitella asuvansa…
Moikka Satu ja anteeksi kun vastaus kesti. Meillä taisi vaan olla tuuria matkassamme – löysimme asunnon ihan yleisiltä vuokramarkkinoilta ja teimme omistajalle ehdotuksen, johon hän tarttui. Asiaan varmasti vaikutti asunnon huono kunto, voi olla että siihen ei ollut siinä kunnossa varsinaista tunkua.
J u m a l a i s e n upee keittiö! No todella. Ja, ikäni puusepän pojantyttärenä muutaman? remontin keskellä eläneenä tiiän ehkä jtn tuosta tuskasta :)
Mä luulin, että tuo upee lautalattia oli jäänyt tummaks? Se oli makee!
Ps. Täällä juodaan roseeta kesät talvet.. En oo tiennytkään että se kuuluu johkin tiettyyn vuodenaikaan..? Ööh.. ;D
Valitettavasti vain osa lattiasta oli tuota tummaa lankkua, joten ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin maalata koko lattia. Asunnossa oli muutenkin valkoinen puulattia, joten valinta oli senkin vuoksi luonteva.
Ja siis – todellakin voi roseeta juoda mihin aikaan vaan! Valikoimat vaan ovat kesäisin suurimmillaan.
Moikka!
En malta odottaa noita valmiin keittiön kuvia! Saan kylmiä väreitä noista kuvista, joissa kaikki on paljaimmillaan – niissä on jotain todella kaunista. Aivan kuin asunnon rakenteen huokailisivat, että kiitos kun päästitte meidät pois.
Muutin syksyllä ensimmäisen omaan kotiini; vuokrakämppään parin muun tyypin kanssa, opintojen ajaksi kahdeksi vuodeksi. Mihinkään ei saa koskea, onko ideoita, miten keittiöstä tekisi kuitenkin omansa?
“Saan kylmiä väreitä noista kuvista, joissa kaikki on paljaimmillaan – niissä on jotain todella kaunista. Aivan kuin asunnon rakenteen huokailisivat, että kiitos kun päästitte meidät pois.”
Niin totta! Allekirjoitan joka sanan.
Hmm, paras tapa tehdä tilasta kiva muuttamatta rakenteita on mun mielestä valaistus – keksi siihen jotain kivaa ja omalta tuntuvaa? KEIJUVALOT? Ratkaisuni kaikkeen.
Äääää, nyt äkkiä niitä kuvia!!!!! :D
Hahaah! Pian tulee!
Kaiken tämän jälkeen se ei voi olla muuta kuin Maailman Ihanin Keittiö. Ja Koti.
No äläpä! Kyllä se onkin!
Sisustusarkkitehti-opiskelija täällä nyökyttelee oikein tyytyväisenä, oikeastaan kehrää. Ootte kyllä tehneet ihan huipputyötä koko asunnon kanssa, respect. Ja ah, Kitzenin musta keittiö – one day…
Hei ihanaa, kiva kuulla! Kehräilyä ilmoilla täälläkin.
PS. Kiitos upeasta blogista. Luen joka päivä, harvoin muistan kommentoida. Tämä keittiöaihe näköjään ylitti reagointikynnyksen :D
Kiitos sulle kun luet!
xxx
Vau! Siis nyt tulee hienoo jälkee. Kai katto jää tuollaiseksi kuin noissa remppakuvissa? Sehän on mielettömän hieno. Mitäs materiaalia se kivitaso muuten tarkalleen on, jos saa kysyy yksityiskohtia?
Joo kyllä katto jää näillä näkymin juuri sellaiseksi! Kivitasosta on lisää infoa nyt uusimmassa postauksessa, tässä linkki: http://www.stellaharasek.com/2015/12/raksapaivakirja-osa-4/
“Musta kivitaso on kvartsikomposiittia (jos joku haluaa tietää tarkan sävyn, sen nimi on Gobi Black). Rosoisen pinnan nimi on Slate, joka tuntuu kämmenen alla pehmeältä ja elävältä.”
Mun on pakko kysyä miten teillä riittää energiaa ja tarmoa ryhtyä fiksaa vuokrakämppää? :) Itsestäni tuntuu aina kovin työläältä pelkästään sudittaa ikkunapokia uuteen uskoon. :D
Haha! Ollaan kieltämättä pohdittu tätä itsekin, eikä varmasti oltaiskaan mitä tahansa vuokra-asuntoa alettu remontoida. Tässä oli vaan niin uniikki tilaisuus, ettei sen ohitse voinut kävellä. Tämä on varmasti kaunein asunto missä kumpikaan meistä on koskaan asunut, eikä kummallakaan olisi varaa ostaa tälläistä kotia itselleen, joten vuokralla asuminen on ainoa vaihtoehto. Toivotaan, että saamme asua tässä nyt mahdollisimman pitkään.
Tämä juttusarja on ollut todella mielenkiintoista seurattavaa, kiitos. Upeaa nähdä miten hienoa työtä olette tehneet, ja pisteet siitä, että valitsitte yhteistyökumppaniksi pienen kotimaisen toimijan Ikean sijaan. Noin kaunis asunto todellakin ansaitsee persoonallisen ja käsintehdyn designkeittiön. Kiinnostaisi nähdä tarkemmin niitä pintoja ja kuulla kokemuksia tuosta kivitasosta: onko se tosi epäkäytännöllinen vai toimiiko arjessa? Onko helppo vai vaikea pitää puhtaana? Jääkö siihen herkästi jälkiä kuten marmoriin?
Moikka Leena, tarkempia kuvia pinnoista tulee seuraavassa kirjoituksessa, mutta voin kertoa samantien lisää niistä. Kivitaso on ollut tosi helppohoitoinen: ei siihen tartu tai imeydy mikään, riittää kun pyyhkäisee puhtaaksi. Halusimme nimenomaan tosi iisin tason, jota ei tarvitse olla koko ajan huoltamassa, joten puupinnat ja marmori suljettiin samantien pois.
Meillä on valkoinen kvartsikomposiittitaso keittiössä ja annan ison peukun hoidettavuudelle: kahdessa vuodessa siihen ei ole tarttunut minkäänlaista ajan patinaa. Pyyhintä riittää, lika irtoaa helposti ja siisti taso kiiltää kauniisti eli likatahrat haluaakin pitää poissa. Ja Stella – näyttää aivan mielettömältä tuo teidän keittiö!
Jotenkin olin ajatellut, että noin isoa remppaa teitte omaan asuntoonne. Nyt sormet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei tullut liian hieno lopputulos, jonka seurauksena vuokraisäntä ottaakin asunnon omaan käyttöönsä!!
Hienoa, hienoa työtä (todellakin kulttuuriteko, kuten joku kauniisti ilmaisi!) ja kiitos, kuvatulvaa valmiista kehiin :)
Niinpä – toivottavasti omistaja osaa arvostaa tuota tekemäänne valtavaa (ja hienoa) työtä!
Hän on tulossa itseasiassa tänään katsomaan lopputulosta, joten toivotaan niin! xx
Haha! Asunnon omistajalla on onneksi aivan samanlainen koti meidän alakerrassa, joten toivotaan että hän viihtyy siellä ;) Kuvatulvaa luvassa!
Iiiiiiiiiih, myös täällä ollaan kuin tulisilla hiilillä jälkeen-kuvia odotellen!
Haha, jee! xx
Äkkiä niitä kuvia tänne, en malta enää odottaa! Ainakin vilautusten perusteella näyttää aivan mielettömän hienolta, kyllä lopputulos palkitsee :)
Ihana tuo teidän malttamattomuus! :D Kuvia tulee pian, lupaan!
En ole edes kuullut Kitzenistä ennen tätä, miksi ihmeessä en?! Kuulostaa niin hyvältä, en malta odottaa niitä kuvia.
No mutta nyt tiedät! Kiva kuulla että kuvia odotetaan, tässähän tulee ihan paineita niiden ottamiseen… Onneksi keittiö on niin kaunis, ettei siitä saa kuin ihania kuvia.
KUVIA. HETI.NYT. Ja onnea uuteen upeaan kitzeniin! ;)
HAHA! Tulee pian! Vielä pitää viimeistellä pari asiaa.
Vau, upealta näyttää jo nyt, varsinkin verrattuna entiseen. Herranen aika minkä palveluksen olette tuolle asunnolle (ja sen omistajalle) tehneet! Toivottavasti saatte asua tuolla pitkään <3
Niin mekin toivotaan!
Täälläkin odotetaan lisää kuvia, ihan intona. Näyttää niin hienolta mattamusta ja tuo tiiliseinä. Kannatti suihkutiskata vaan uhreasti :).
No äläpä! Vaikka silloin kyllä kolmannen kuukauden kohdalla jo vähän kismitti.
Asuntohan huutaa pelastusta osakseen! Ja sitten tulitte te. Nuo kuvat keittiöstä kertoivat jo paljon – huikea muutos. Kunpa meillä kaikilla olisi rohkeutta ja jaksamista pelastaa tällaisia asuntoja. Se on jo itsellään kulttuuriteko.
Olen kyllä vähän samaa mieltä. Näistä kauniista vanhoista asunnoista tulisi pitää huolta ja kunnostaa tarpeen tullen, ei antaa rapistua tai rakennella uusia virityksiä vanhojen viritysten päälle.
Tätä postausta, ja seuraavaa jälkeen-kuvien kera, on odotettu! Sneak peek kuvien perusteella teillä nimittäin on ihan mielettömän hieno keittiö! Käytännön asioista kiinnostaisi miten hyvin mattamustassa keittiössä näkyy lika? Se arveluttaa laiskaa ihmistä.
Hei nyt ensimmäisten käyttökokemusten perusteella voin sanoa, että tuo mattamusta pinta pysyy kyllä todella hyvin siistinä. Siihen ei tartu hirveästi lika, ja sen mikä tarttuu, saa pyyhittyä iisisti pois. Toinen laiska kiittää.
Suihkutiskit :D En kyllä malta odottaa kuvia lopputuloksesta!
No ne! Hei kiva kuulla, että kuvat kiinnostavat – coming up soon.
PS. Nauratti tuo kuvaus kaasuäijästä, sähköäijästä ja putkiäijästä. Sama ralli meilläkin kuusi vuotta sitten kun edellistä kotia remontoitiin…
Noniin, eli tuttu juttu.
Kiitos! Tämä oli tosi mielenkiintoinen kirjoitus, sillä myös meillä suunnitellaan keittiöremppaa, joka toteutuu ensi vuoden aikana. Ihan noin pitkän kaavan kautta ei onneksi tarvitse tehdä, mutta kaapistot ja koneet menevät kyllä uusiksi. Olisi kiva nähdä tarkempia kuvia tuosta uudesta keittiöstä, varsinkin tasosta, altaasta ja hanasta? Tyylikkäitä vaihtoehtoja on ollut aika haastavaa löytää. Onnea uuteen kotiin ja ihanaan uuteen keittiöön!
Hei joo, kuvia on kyllä tulossa tuohon seuraavaan kirjoitukseen! Kiitos kaunis, ihanaa että alkaa olla valmista.
lisää kuvia odotellaan täälläkin, näyttää (ja kuulostaa) hyvältä
Hei kiva kuulla!