Syntymäpäivä

Täytin torstaina vuosia. Lokakuun ensimmäinen tulee aina vähän varoittamatta, kaahaa kulman takaa juuri kun olen tullut sinuiksi syyskuun kanssa. Tänä vuonna se kehtasi saapua jopa etuajassa. Mikko nimittäin herätti minut tiistaiaamuna kolauttamalla kahvikupin sänkyni viereen ja kailottamalla HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ! Kiljuin takaisin peittoni alta, että VASTA YLIHUOMENNA SAATANA. Tyydyin kuitenkin kohtalooni, kun kahvinkupin perässä saapui synttärikortti ja samppanjapullo. Torstaina oli kuulemma turha odottaa toista samppanjapulloa. Jos edes toinen kahvikuppi, yritin. SAAT RISUN, kuului vastaus. Se on vakiovastaus moneen Tehtaankadulla esitettyyn vaatimukseen (ja Luna-koira ilahtuu aina, sillä Luna-koiran mielestä kepit ja risut ovat aivan mahtavia).

2015-10-05-stellaharasek-lokakuu-1

Lapsena (ja vähän myöhemminkin vielä) syntymäpäivä oli vuoden kiistaton kohokohta. Tykkäsin tietysti lahjoista – kuka ei tykkää lahjoista?! – mutta vielä enemmän tykkäsin siitä, että lahjan antajat olivat ajatelleet juuri minua. He eivät olleet tarttuneet ensimmäiseen vastaanosuneeseen esineeseen tai johonkin josta pitäisivät itse, vaan miettineet, mistä minä mahtaisin ilahtua. Tulla nähdyksi, voiko olla suurempaa lahjaa?

Kun täytin viisi, sain isältäni rapisevan pahvilaatikon, johon oli puhkottu ilmareikiä. Laatikosta löytyi hiukan häkeltynyt kana ja se oli ylivoimaisesti paras lahja minkä olin ikinä saanut. Kun täytin kaksikymmentäviisi, sain silloiselta poikaystävältä koiranpennun. Voi Jarvis. Sitä päivää, Porvoon matkaa ja varsinkaan mukaan poimittua pentua ei voi ajatella kuivin silmin. Ei oikeastaan sitäkään, että minulla on ollut elämässäni näin monta miestä, jotka ymmärtävät minua. Kana, koiranpentu. Kuumaa kahvia sänkyyn. Samppanjaa.

2015-10-05-stellaharasek-lokakuu-2

En muista missä vaiheessa syntymäpäivästä tuli vähän vastahakoinen kalenterimerkintä, joka alkoi kiusallisella tavalla muistuttaa ajan kulumisesta. Että mitä oletkaan tänä vuonna saanut aikaiseksi, se on alkanut tivata. Parempia valokuvia? Sen potrettisarjan, jota suunnittelit jo kaksitoista vuotta sitten? Kirjan käsikirjoituksen? HÄH? Lokakuun alussa muistan taas kerran keskeneräiset yliopisto-opintoni, jotka hylkäsin vuosia sitten toisen tutkinnon tieltä, alan miettiä pitäisikö sittenkin palata vielä kirjallisuustieteen pariin, olisiko se lyhyempi tie sinne minne tahdon. Diskurssianalyysi, Nabokovin epäluotettava kertoja, narratologian perusteet osat 1, 2 ja 345. Mutta jos haluaa tutkimisen sijaan kirjoittaa ja kuvata itse?

2015-10-05-stellaharasek-lokakuu-3

Joinakin vuosina olen järjestänyt juhlat peittääkseni painostavan kohinan tai ihan vaan pitääkseni hauskaa – syntymäpäivät ovat paras tekosyy koota ystävät yhteen. Tänä vuonna en jaksanut, ajattelin että menköön päivä menojaan. Muut muistavat silti, vaikka itse yrittäisi aktiivisesti unohtaa. Torstaiaamuna sain kun sainkin toisen synttärikahvin enkä voinut olla kärttynen. Illalla minut vietiin syntymäpäiväoluelle. Sain muutakin, monenmonta lahjaa, melkein hämmentävällä tarkkuudella asioita, joita olin itsekseni ajatellut, toivonut ja tarvinnut. Ohuet sukkahousut – juuri kun olin tuijottanut vihamielisesti vaatekaappini paksuja, peittäviä sukkiksia ja päättänyt, etten halua pukea niitä vielä. Mustaan pulloon pakatun seerumin, jonka hankintaa olin suunnitellut. Vaaleanpunaisia kukkia, samana päivänä kun olin katsellut niitä kukkakaupan edessä ja jättänyt kiireen takia ostamatta. Vielä vähän samppanjaa, jonka pakettiin oli kirjoitettu vaimolle. Ja juuri kun olin miettinyt miten saisin karkotettua kodistani ja korvieni välistä viipymään jääneitä ajatuksia, jotka eivät vie eteenpäin vaan pitävät paikoillaan, ystävä antoi minulle Marokkosta tuodun amuletin, joka pitää pahat henget poissa, ja sydänkiven, joka suojelee suruilta. Synttäreistään selviäminen kuivin silmin ei näköjään onnistunut tänäkään vuonna.

2015-10-05-stellaharasek-lokakuu-4

Minäkin tulin vahingossa hankkineeksi itselleni lahjan. Synttärikukka sekin, tavallaan. Olin etsinyt kauan vanhaa, korkeaa kaktusta. Syyskuun viimeisenä päivänä piipahdin kukkakauppaan, ainoaan, jossa en ollut vielä käynyt kyselemässä. Kaktuksia ei ollut sielläkään, ei suuria eikä edes pieniä, mutta kauppias lupasi soittaa, jos sopiva osuisi jonain päivänä vastaan. Soitto tulikin heti seuraavana aamuna, syntymäpäivänäni. Aloin muistella, että tukussa olisi tämmönen melkein kaksimetrinen pylväskaktus unohdettuna nurkkaan, hän sanoi, ja täällähän se on, odottanut vissiin sinua. Vuorokauden sisällä kaktus saapui kotiin, otti paikkansa olohuoneen nurkasta kuin olisi koko ajan vaan odottanut milloin saa tulla. Syntymäpäivätaikaa ehkä sekin, että kaktus kotiinkuljetuksineen maksoi niin vähän, että se tuntui ihan lahjalta.

2015-10-05-stellaharasek-lokakuu-5

Lokakuun lapsi kiittää ja kuittaa. Syntymäpäivät pitää selvästi palauttaa ansaitsemaansa asemaan. Lopettaa turha kriiseily, laittaa samppanja kylmään. Vuoden verran taas viisaampi – malja sille.

57 thoughts on “Syntymäpäivä

  1. Hyvää syntymäpäivää Stella, ja iso kiitos siitä, että olet ja kirjoitat tätä blogia! Et arvaa miten monta äidinkieli-ikäväistä päivää nämä kirjoituksesi on pelastaneet täällä kymmenen aikavyöhykkeen takana :)

  2. Myöhästyneet synttärionnittelut lempparikirjoittajalle! Itse juhlin tulevana perjantaina ja ajattelin olla taas vuoden ihanampi! Jo kolmannet synttärit jossain lämpimässä, vanheneminen ei tunnu ihan niin todelliselta…

    • Oooh, uskon! Ehkä pitää kokeilla tuota itsekin ensi vuonna. Ja kiitos kaunis, etukäteisonnittelut sinne kans!

    • Voi kuule… Tästä en olekaan blogin puolella kirjoittanut, kun en ole osannut. Jarvis on vihdoin vapaa ja jahtaa pupuja vihreämmillä metsästysmailla.

      • Voi ei, sairastuiko se? Ei kai Jarvis nimittäin vielä koiraksi ihan älyttömän vanha ollut? Jos joku päivä tulee inspiraatio, toiveena olisi muistopostaus yhteisistä hetkistänne. Jarvis-faneja on täällä varmasti muitakin, kuin minä ja ensimmäinen kommentoija.

        Myöhästyneet synttärionnittelut. Hieno päivä ja ihania lahjoja. Olen sinua kymmenisen vuotta vanhempi ja vuosi vuodelta huomaan, että kas, elämähän se vain jatkuu synttäreistä huolimatta. Monelta osin jopa mukavammin kuin nuorempana. Kunnostaan kyllä kannattaa pitää huolta entistä enemmän. Mutta hiiteen turhat ikäkriisit. Jokainen kymmen tuo omia hyviä juttuja tullessaan, eikä sitä kyllä silloin nuorempana arvannut…

        • Kiitos Hansu! Oikeassahan olet.

          Joo, Jarvikselle tuli paha mäyräkoirahalvaus ja se jouduttiin lopettamaan samantien. Kyllä mä varmasti kirjoitan koiraherrasta joku päivä, kun pystyn tekemään sen pillittämättä niin paljon, etten nää kirjaimia.

          • Oi, otan osaa! :( Raastavan surullista, mutta onneksi Jarviksella on nyt hyvä olla.

  3. Häpi böörthdei tai siis myöhästyneet synttärionnittelut! Ihanaa, olet lempivuodenaikani eli syksyn lapsi! Tämä aika kun lehdet ovat jo saaneet väriä, maa tuoksuu syksylle ja iltaisin on ihana kävellä katuvalojen loisteessa kun muuten on pimeää on aivan ihanaa! Itse olen kevään eli maaliskuun lapsi ja se on toinen lempivuodenajoistani. Tosin maaliskuussa on vielä usein lunta ja loskaa, mutta odotuksen tunne on ihanan kutkuttava ja jokaista aurinkoista hetkeä odottaa innolla! Mutta nyt ei kevät tunnu miltään eikä pidäkään koska on ihana syksy. Ja ihanaa jun sulla on ollut mahtavat synttärit. Ja ihania ihmisiä ympärillä. Lentohaleja sinne suuntaan!

    • Lentohalauksia, ihana konsepti! Kiitos kaunis, lähettelen sinne takaisin samaa xxx

  4. Onnea. Tuhansia pieniä toiveita tähtien lailla toivon niistä jokaisen toteutuvan sun yllä. ☆

    Kaktushan on todella puhdistava ja suojeleva! Se on kasveista ainoita oikeita siihen tehtävään! :)

    Sun ympärillä on sellainen fengsui joka mahdollistaa melkeinpä mahdottomankin toteutumisen. Olet valon ihminen ♡

    • OOOOH! No sittenhän selittyi sekin miksi kaktus löytyi juuri nyt. Kiitos kaunis, ihanasti sanottu xxx

  5. Miks mun alko tehdä mieli tequilaa kun näin ton kaktuksen? Ja kenen ylipäänsä tekee ikinä mieli tequilaa?

      • Nyt se tykkäysnappi näihin kommentteihin ja äkkiä!!! Olin tukehtua nauruun luettuani nämä pari kommenttia; siis nimenomaan, ei siitä mitään hyvää yleensä seuraa, mutta silti sitä tekee mieli! :D Kaktus on sikahieno, ja nyt kun luin pinjainarin kommentin niin vakuutuin siitä, että on ihan ok jos tekee mieli tequilaa. Itse ehkä tosin suosin edelleen mieluummin sitä punkkua, sillä ei voi mennä vikaan. Ikinä. Missään tilanteessa. Tosin ei varmaankaan voi mennä tequilallakaan. Ehkä….. :D

        • Punkulla voi mennä vikaan ihan kaikki mahdollinen! Mutta kohtuudella nautittuna se on kyllä turvallisempi valinta kuin tequila… Myönnetään.

          • Siis toki voi jos määrä on lasillisen sijaan lähinnä tynnyrillinen. Tequilasta on allekirjoittaneella sen verran raisuja muistoja nuoruusvuosilta, etten ole siihen kyllä rehellisesti sanottuna edes koskenut moneen vuoteen. :/

      • Ai niin ja ONNEKSI OLKOON Kaunokainen! Mulla on tämä iän mukanaan tuoma tarkkaavaisuushäiriö, ei aina kykene muistamaan kaikkia asioita yhdessä kommentissa. En minä vanha ole, mutta se joka on vanhempi niin se se vasta vanha on!

  6. Syntymäpäivää vietin perjantaina, lahjaksi tuli paljon suklaata, aikuisten värityskirja (?!?) ja paras kaikista: Kunnon foodandfun-kattaus Pinellassa. Eteeni tuotiin mm. tryffeliä, kyyhkyä, paahdettua luuydintä (!) ja seljankukkaa…hyvä ruoka, parempi mieli. Aterian jälkeen ja etenkin siihen kuuluvan viinipaketin jälkeen ei niin harmittanut, että mittarissa on jo jonkun verran vuosia…onnea vielä kerran, vaakaihmiselle..

  7. Mikä mustassa pullossa oleva seerumi?!? Ylipäätään kiinnostaisi kuulla kauneudenhoitotuotteistasi ja luottomeikeistäsi? Näytät aina niin säkenöivältä! Niin ja hyvää syntymäpäivää!

  8. Ihana kirjoitus! Sitä tärkeää seikkaa jäin miettimään että mistäs tuo kaunis viltti on peräisin?

    • No sehän on tärkeä seikka! Silkistä kudottu peitto on Tikausta Korkeavuodenkadulta. Ihanan painava. Hintaa muistaakseni 89€, ei yhtään paha käsintehdystä viltistä.

  9. Paljon onnea jälkikäteen! Upea kaktus btw, ja sohvankin olette saaneet. Hyvähyvä! Itse juhlin synttäreitä tällä viikolla, ei jaksa edes muistaa paljonko vuosirenkaita tulee mittariin. 34, 35? Ei kai sen väliä. Enää tällä iällä.

  10. Hyvää syntymäpäivää!
    Täytin äskettäin vuoden enemmän kuin sinä, ja kelailin myös hyvin paljon sitä, mitä olen saanut aikaan ja mitä en. Asiaa ei auta se, kun alkaa miettiä mitä vanhat luokkakaverit tekevät ja itse elän venytettyä nuoruutta enkä ota vieläkään asioita kovin vakavasti. Ikäkriisiä oli ollut ilmassa koko kevään, mutta kun päätin pitää juhlat, kutsuin VAIN kivoja ihania ihmisiä kylään ja menimme vielä alakerran kivaan baariin jatkoille (johon vanha ja viisas teki pöytävarauksen), se oli ihanaa! Ja kummitäti lähetti toivomani kirjan postissa. Ja sain kukkia. Aamuteen sänkyyn.
    Kyllä syntymäpäivät ovat vaan maailman ihanin asia ja niitä numeroita ei kannata pelätä.

    • Niin se juuri on! Ihana kuulla, että sulla oli ihanat synttärit – myöhästyneet onnittelut sinnekin xxx

Leave a Reply

Your email address will not be published.