… tähän aikaan oli kirkasta ja kuulasta, kertoivat blogin arkistot. Hämmentävää, kun voi selata elämäänsä taaksepäin kuukausi kuukaudelta, palata klikkauksella vaikkapa kahden vuoden taakse. Blogiin päätyy vain murto-osa kuvista ja jutuista, joita retkien varrella kertyy, mutta ne herättävät eloon kaiken sen lopunkin. Tuon taivaallisen puuron sain eteeni sinä aamuna kun saavuin ystävän luo nälkäisenä, väsyneenä ja vähän kiukkuisena. Noissa kengissä kävelin tapaamisiin, jotka muuttivat kaiken mitä olin kuvitellut tietäväni työstä ja sen tekemisestä. Noita lasiin heijastuvia valoja katselin Kapteeninkadun keittiössä, kun en tiennyt mitä tekisin seuraavaksi, joten päätin olla tekemättä mitään – eli katsella lasiin heijastuvia valoja.

Kuvat viime syksyltä. Kuvat minusta Mikko Rasila.