Näitä päiviä

Viime aikoina: varhaisia aamuja ja heräämisvaikeuksia, työtapaamisia ja palavereita, toimiston sohvalla kuorsaavia koiria, illat ihan täynnä tapahtumia ja maailman kauneimman syksyn keskelle saapuneita sateita. Kirsikkana kakun päällä Tehtaankadun oma Woodstock, pitkän viikon nollaamiseen omistettu viikonloppu, joka vietettiin isolla joukolla torkkumalla vilttien ja tyynyjen keskellä, tyhjentämällä kaapit viinistä ja suklaasta ja kuuntelemalla kaikki musiikki mitä 80-luvulla on tehty (sitä on muuten paljon). Nälkä yllätti, mutta kukaan ei halunnut rikkoa Woodstock-taikaa ja lähteä tarpomaan sateen läpi lähikauppaan, joten kaivelimme puolityhjästä jääkaapista kaiken syötäväksi kelpaavan ja taioimme pöydän täyteen ruokaa. Jollain selittämättömällä sattumankaupalla se aina onnistuu – tai sitten se johtuu vaan siitä, että ystäväni rakastavat ruokaa ja ovat joko tosi hyviä laittamaan tai tosi hyviä syömään sitä. Ihanaa oli, mutta onneksi tästä viikonlopusta ei ole yhtään valokuvaa.

2015-11-11-stellaharasek-athome2015-11-11-stellaharasek-athome-2

Juuri nyt kiinnostaa: tuulettaminen, valokuvat joissa on liikettä ja tiheyttä, hengityksen tasaaminen, 70-luvun musiikki, sateenvarjon suojassa eksyminen, kirjoittaminen ja  tunne siitä, etten tiedä mitä tapahtuu eikä se oikeastaan haittaa.

Alempi kuva Mikko Rasila

12 thoughts on “Näitä päiviä

  1. Meillä oli rapujuhlien kakkospäivän kekkuleissa sama teema, 80-luvun biisit. T’Pau (China in your hands oli mun ihan lemppari aikoinaan), Kim Wilde, Martika, Fine Young Cannibals, Rick Astley…. ja monia muita muisteltiin ja kuunneltiin, huh :D

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.