✖ SAN JUAN, PUERTO RICO

Puertoricolaiset viettivät Ocean Park Beachissa sunnuntai-iltaansa, kun saavuimme reput olalla paikalle. Olimme varanneet huoneen yhdestä rannan harvoista majapaikoista eikä meillä ollut vaihteeksi aavistustakaan mitä oli luvassa. Se on näköjään aika hyvä lähestymistapa matkustamiseen: jos ei odota mitään, ei oikeastaan voi kuin yllättyä positiivisesti. Kun ei liikaa suunnittele tai selvittele, vaan kulkee sen sokean luottamuksen varassa, että kaikessa käy kuitenkin hyvin, mikä voi muka mennä pieleen? No oikeastaan aivan kaikki, mutta ilmeisesti kintereillämme seuraa pienen kaaoksen lisäksi satumaisen hyvä onni (ja juuri nyt tosi monta koiraa).

Palmurivin takaa paljastui pitkä hiekkaranta täynnä paikallisia koiriensa kanssa. Jotkut surffasivat, toiset hengasivat hiekalla. Musiikki soi, koirat kirmasivat onnellisina keppien perässä. Ne olivat seurallisia tyyppejä ja tapasimme niistä suurimman osan, kun kävelimme rantaa pitkin. Suuret koirakaverukset ovat sisko ja veli, rakastavat kuulemma aaltoja eivätkä haluaisi lähteä kotiin lainkaan. Pystyn hyvin samaistumaan. Bongasin mäyräkoiriakin! Ne eivät telmineet rantavedessä tai kipittäneet keppien perässä, vaan torkkuivat yllättäen (tai sanotaanpa nyt suoraan, ei ollenkaan yllättäen) omistajiensa aurinkotuolien alla.

Majapaikkamme sijaitsee rannan Isla Verden puoleisessa päässä. Meno on hiljaista, on muutama matala rakennus palmujen keskellä, pari majataloa, ravintola tai kaksi. Rannan toisessa päässä, Condadon suunnalla, kohoaa pääosin paikallisten asuttamia kerrostaloja. Siellä leijuu meren yllä ohut usva, olen ihmetellyt aikani mistä se johtuu ja paras ei-lainkaan-tieteellinen arvaukseni tähän mennessä on, että suurten aaltojen nostattamat tyrskyt saavat udun aikaan. Sekoan kaikesta tästä kauneudesta.

Paikalliset säätiedotukset ovat povanneet sadetta ja vaihtelevaa pilvisyyttä. Kuulimme lentokoneessa, että Puerto Ricon säätiedotukset ovat suurin huijaus koko maassa. Sikäläinen kanssamatkustajamme arveli, että meteorologit ovat näyttelijöitä, jotka keksivät tiedotukset päästään. Siltä alkaa vaikuttaa – sateita ei ole näkynyt, pilvetkin ovat hiipineet taivaanrantaan vasta illansuussa. Hmm… Onkohan koko hurrikaanikausikin turistien hämäykseksi keksitty huijaus.

On vain tuuli, tauoton trooppinen tuuli, joka humisee rannalla päivin öin. Tuulee niin kovaa, että viiden metrin päässä kävelevän ihmisen puhetta ei tahdo kuulla. Tämän havainnon valossa on oikeastaan helppo uskoa, että tyyli voi täällä yltyä hirmumyrskyn mittakaavaan.

Ja sitten on aallot. Karibialainen meri näyttää niin lempeältä, kunnes astelee lähemmäs – ja tajuaa mistä tuulenkin yli kantautuva kohina tulee. Olisi otollinen hetki opetella surffaamaan. Katselin menoa hetken ja kelasin, että taitaa jäädä väliin. Aallot ovat valtavat, ne kohoavat metrien korkeuteen ja murtuvat voimalla, jota ei huvita käydä uhmaamaan.

Matkan saldo tähän mennessä:

Hurrikaaneja: 0
Komeita ratsupoliiseja rannalla: 2
Kuvia komeista ratsupoliiseista rannalla: 0 (sorry)
Koiria: 84