Uuden vuoden odotus

Yhteistyössä Nordalco

Kommenteissa kyseltiin jo joulukuvien perään – ettekö ole jo kyllästyneet jouluun?! No en väitä vastaan, saamanne pitää. Varsinaisista joulupäivistä on vain jokunen ruutu, mutta välipäivissä ja uuden vuoden odotuksessa on vielä aimo annos joulua jäljellä. Kuusi loistaa yhä nurkassa, ystävän tuoma misteli roikkuu olohuoneen oven yläpuolella. Kynttilät ja työhuoneen ovenpieleen ripustetut keijuvalot valaisevat hämärinä aamuina ja mustina iltoina. Emme ole vieläkään saaneet valoja kattoon, mutta juuri tähän aikaan vuodesta se ei oikeastaan haittaa. Ei sitä tarvitse aina ihan kaikkea nähdäkään, hämärässä on hyvä.

2015-12-30-stellaharasek-xmas-12015-12-30-stellaharasek-xmas-22015-12-30-stellaharasek-xmas-3

Keveys on ollut viime viikkojen kantava teema sekä ajatuksissa, askeleissa että viinivalinnoissa. Taloudessa tykätään kuohuvan lisäksi erityisesti moneen menoon taipuvista kuivista ja hapokkaista valkoviineistä, jotka toimivat sekä sellaisenaan että juustojen seurana (iso kiekollinen juustoa taitaa olla tyypillisin tarjottavamme, se tekee joka kerta kauppaansa). Les Fumées Blanches Sauvignon on ollut vuodenvaihteen suosikki, sillä – ja sen kuohuvammalla versiolla – mennään myös huomenna kun vuosi virallisesti vaihtuu.

2015-12-30-stellaharasek-xmas-42015-12-30-stellaharasek-xmas-62015-12-30-stellaharasek-xmas-72015-12-30-stellaharasek-xmas-8

Meillä kun on tämä ympärivuotinen roseeviinisesonki, niin emme kieltäytyneet, kun saimme viinistä maisteltavaksi myös tuplamagnum-kokoisen roseepullon. Juhlakokoisesta pullosta riittää jaettavaksi aivan kaikille, vaikka ystäviä olisi koossa vähän enemmänkin.

2015-12-30-stellaharasek-xmas-92015-12-30-stellaharasek-xmas-102015-12-30-stellaharasek-xmas-112015-12-30-stellaharasek-xmas-122015-12-30-stellaharasek-xmas-132015-12-30-stellaharasek-xmas-14

Luna-koiraa ei paljoa viinit ja uuden vuoden hulinat kiinnosta, se haluaa vaan että ikearotta lentää. Onneksi Saksasta saapunut uuden vuoden vieraamme jaksaa lennättää sitä meidän muidenkin edestä.

2015-12-30-stellaharasek-xmas-152015-12-30-stellaharasek-xmas-16

Juno tahtoo aina vain pussailla. Ymmärrän kyllä – vuodenvaihteessa on aina vähän taikaa. Ilmassa on uusia alkuja, liitoskohtien kohinaa. 

2015-12-30-stellaharasek-xmas-172015-12-30-stellaharasek-xmas-17b2015-12-30-stellaharasek-xmas-182015-12-30-stellaharasek-xmas-19

Valviran ohjeistuksen mukaan kaupallista alkoholisisältöä ei valitettavasti voi kommentoida, joten kommentointi on tämän kirjoituksen osalta suljettu.

Kuvat Stella Harasek & Mikko Rasila

Pyhäpäiviä

Anteeksi, en ehtinyt edes toivottaa teille hyvää joulua, kun unohduin jo joululomalle. Toivottavasti ette ole omalta lomailultanne ehtineet edes huomata.

2015-12-26-stellaharasek-xmas

Taitaa olla aikamme kaupunkilaisilmiöitä, että ovikello soi harvoin varoittamatta. Siksikin jäi mieleen, että joulun kynnyksellä se soi samana päivänä kahdesti.

Toisella kerralla rapussa seisoi vuokraemäntämme: hän ilmoitti olevansa huono korttien kanssa, tuovansa sen sijaan jouluhalauksen. Otin vastaan kaksi, yksi minulle ja toinen Mikolle, hän ei ollut kotona. Koirat pyörivät toiveikkaina jaloissa, ne tahtovat aina (ja yleensä myös saavat) osansa jaossa olevasta huomiosta ja hellyydestä.

Toisella kerralla oven takana oli valtava kuusi ja jossain tiheiden neulasten peittämien oksien takana sen kantaja. Olin edellisenä päivänä ajatellut ääneen, että kuusi olisi ihana, pohtinut pitäisköhän. Päätöstä ei tarvittu, se saapui ovelle yllätyksenä: kaksimetrinen puu, josta oli kuulemma kiristetty kuusikauppiaalta rumuusalennus, sillä oksat harottivat rungon toiselta puolelta hiukan harvemmin. Enpä tiedä rumuudesta. Se on ainoa eli ehdottomasti kaunein yllätyskuusi, jonka olen saanut.

Metallinen kuusenjalka löytyi – hämmentävää kyllä – juuri sieltä mihin aavistelin sen unohtuneen, Kapteeninkadulta vanhan keittiömme yläkomeron perältä. Onneksi asunnossa majailee ystäviä, joiden oveen kehtaa koputtaa kesken joulun valmistelun. Jossain läikähti, kun monen vuoden paksuisen pölykerroksen peittämä kuusenjalka nostettiin alas. Se oli siihen asti kuulunut johonkin toiseen aikaan, kauan sitten päättyneeseen hetkeen kun joulu oli viimeksi tuntunut tärkeältä.

Teimme aatonaattona kaikki jouluostokset: puita takkaa varten, koirille pino luita, sillä oli niilläkin joulu. Tärkeimmät safkat – muikunmädin ja saaristolaisleivän – haimme kauppahallista. Oli glögimukit, Esplanadin valoihin kiedotut paljaat puut, ei yhtään lunta, ei myöskään yhtään kylmä. 

Jouluaattona heräsin seitsemältä. Olin hetken varma, että herätyskello on seonnut ja oikeasti on keskiyö. Ei ollut, pimeys oli vain niin tiheä ettei olisi uskonut aamuksi. Olimme puoli kahdeksaan mennessä ulkona, menossa porukalla voitelemaan voileipiä heille, joilla on vähemmän kuin meillä.

Sen jälkeen painelimme Harjutorin puusaunan löylyihin. Joulusaunassa oli ruuhkasta huolimatta rento tunnelma. Joimme saunaoluet, söimme eväsleipiä, kävimme ulkona vilvoittelemassa. Miesten saunassa istui kuulemma joku huovasta tehdyt poronsarvet päässä. Pakko ihailla.

Aattoilta ja joulupäivä: talo täynnä ystäviä ja safkasta notkuva pöytä. Jokainen teki tai toi jotain, yksi paistoi kinkun, toinen oli taikonut kakun, kolmas sienisalaatin. Katsoimme keskinkertaisia elokuvia, torkuimme. Välillä kävin parvekkeella kurkkimassa josko lämpötilat olisivat laskeneet pakkasen puolelle, sillä salaa odotin yhä valkoisia katuja.

Tapaninpäivänä, juuri kun olin luopunut ajatuksesta, se tapahtui – alkoi sataa lunta. Olin menossa ulos ensimmäistä kertaa koko päivänä, seisoin kadulla paljain polvin, sillä en ollut jaksanut pukea takin alle muuta kuin yllä olleen yöpaidan. Lampaankarvasaappaat painoivat hentoon lumikerrokseen mustat aukot. Hitaat hiutaleet tipahtelivat taivaalta ja takertuivat hiuksiin.

Sitä taitaa olla virallisesti lomalla, kun ajattelee vain puolikkaita ajatuksia, tarttumatta niistä yhteenkään. Antaa ystävällisen hämärän vetää syliinsä, torkahtaa sinne taas.

Valoa vuoden viimeisin päiviin!

I don’t ask much

Hellsongs on akustinen ruotsalaistrio, joka tekee ihon alle hiipiviä folkahtavia indieversioita vanhoista hevi- ja rokkikappaleista. Olikohan se Vihreän talon Annika, joka alkujaan esitteli minulle konseptin? No, se oli jokatapauksessa helposti ja nopeasti myyty. Yksi joulun suosikeista tulee tässä.


HELLSONGS – I JUST WANT YOU