Yhteistyössä Marimekko
Onko se vain minä vai tuleeko joulu joka vuosi muillekin vähän puskan takaa? Joulu on tuntunut kovin kaukaiselta, loppuvuoteen kuuluvalta tapahtumalta, jota ei tarvitse vielä aikoihin ajatella. Olen tässä reissusta palattuani ihmetellyt miksi kaikki jauhavat siitä, kunnes yhtäkkiä valkeni, että se loppuvuosi on nyt eikä jouluun ole enää kuin pari hassua viikkoa. Kas! Ei tule sinänsä yllätyksenä, että minä olen taas aivan pihalla tästä kummallisesta käsitteestä nimeltä aika ja sen kuluminen. Ystävä totesi kauan sitten, että maleksin ihan omassa ajassani ja se ei näköjään ole vuosien varrella muuttunut.
Onneksi joulusta tulee tänä vuonna rentoakin rennompi. En aio tehdä todo-listoja, suursiivousta, kuuden ruokalajin illallista enkä yhtään ainutta suunnitelmaa. Korkeintaan pinoan yöpöydälle pari kirjaa, jotka ovat odotelleet vuoroaan koko kiireisen syksyn.
Kainaloon pinoan nuo kaksi kärttyistä karvanaamaa, jotka potevat omasta mielestään kroonista rapsutusvajetta. En muuten tajua miksi aina pitää ängetä kuvaan olemaan kärttyinen? Ei niitä kukaan ole väkisin sänkyyn nostanut, vaan ihan itse saivat päähänsä, ettei näistäkään otoksista tule mitään ilman heidän kuninkaallista mökötystään ja manaamistaan.
Lempeä valaistus on olennainen osa lempeää lomaa. Tuo pieni retropallero voisikin olla passeli joululahja minulta minulle.
Marimekon trikookankaiset raitalakanat ovat pehmeintä mahdollista seuraa. Lempparini ovat tämän syksyn uutuudet, tummanharmaa-mustaraidalliset.
Kaikkein eniten kiinnostaa pitkät aamut, päivätorkut ja laiskat illat. Ajattelin toisinsanoen viettää puolet joululomasta sängyssä. Juurihan siitä olikin puhetta miten arkisin ei ole ikinä aikaa viettää sänkynsä kanssa riittävästi laatuaikaa. Petaan puhtaat, pehmeät lakanat ja kasaan sinne kaikki talouden – myös kämppäkaverin – tyynyt ja viltit. Sänky saa palvella joululoman pääkallopaikkana, jossa tapahtuu kaikki olennainen. Epäolennaisuuksille (jolla tarkoitan esimerkiksi kaikkia velvollisuuksilta kalskahtavaa) ei lomalla suoda minkäänlaista sijaa.
Sitten kiinnostelee vihreät kuulat. On vähän väärin, että niitä tulee ostettua vain jouluisin, mutta toisaalta, pitää sitä edes joku jouluperinne olla. Muutenkin ajattelin panostaa pääasiallissa syötävään, jota voi napostella vaakatasossa.
Olen myös sitä mieltä, että juhlapäivinä saa juoda kuohuviiniä sängyssä – jos ei silloin niin milloin sitten? Sukat makkaralla -sarjan skumppalasit ovat kauniit, käteensopivat ja naurattavat aina kun ne näkee. En tiedä voiko miltään lasilta vaatia enempää.
Joulukukkia haen, jos jaksan. Valkoiset harsokukat ja eukalyptus ovat talvisella tavalla raikas yhdistelmä, joka kestää kauan ja näyttää kauniilta vähän kuivahtaneenakin. Laiska lomailija kiittää.
Pieniä koiria kiinnostavat vähemmän yllättäen villahuovat.
Onhan minulla näköjään sittenkin suunnitelmia, onneksi aika vaivattomia sellaisia. Jospa alkaisi pikkuhiljaa laskeutua joulutunnelmaan, sellaiseen sopivasti kiireettömään, jossa siitä ajankulusta ei tarvitsekaan niin pysyä perässä. Ehkä hankin läheisille jokusen lahjankin. Onko moraalisesti oikein antaa kämppäkaverille lahjaksi sarjan skumppalaseja, jotta saa itse käyttää niitä?
Ei kai haittaa, jos muutan teille? :D Teillä näyttää niin kauniilta. Ja jos vastassa on happamat karvanaamat, lupaan helpottaa niiden kroonista rapsuvajetta!
Hyvältä kuulostaa sun joulusuunnitelma! Jouluna on parasta, kun on kiireetöntä (+ paljon ruokaa ja juomaa, joiden hankinnasta huolehtii toivottavasti joku muu kuin itse ;).
Sekaan vaan, sinne mahtuu! Hmm, voi olla että safkat ja juomat on kannettava kotiin itse, mutta siihen ehkä juuri ja juuri riittää energia ;)
minäkin voisin, näyttää niin levolliselta ja kauniilta
Täytyy pitää PYJAMABILEET!
Pyjamabileet on ihania!! Pidettiin kerran kavereitten kanssa ihan aikuisiällä, mukaanpääsyvaatimuksena oli epämuodikas lököasu + villasukat. Syötiin herkkuja, juotiin skumppaa ja katsottiin leffa. Parhautta!
OI! Hyväksyn! Jouluna sitten xxx
Joulu tulee aina ihan puskista, ja vuosi vuodelta vain kovemmalla vauhdilla. Tämä sentään on onneksi niitä juttuja, joista olen oppinut olemaan stressaamatta; se tulee, vaikka en olisikaan pessyt lattioita, raahannut kotia täyteen koristeita tai viettänyt hellan ääressä seitsemäätoista tuntia. En muutenkaan perusta joulukrääsästä, jouluoksa (kyllä, täälläkin) ja muutama kynttilä riittävät mainiosti. Ja ne puhtaat lakanat, ostin juuri harmaat pellavasellaiset, niissä aion pötkötellä joulunpyhinä oman manaajani kanssa vihreitä kuulia mussuttaen (nämä muuten tuovat aina mieleen lapsuuden joulut). :)
JOULUOKSA! Tuli ikävä jouluoksaa! En kestä että konsepti elää muissakin kodeissa. Hei ihanalta kuulostaa sun harmaissa pellavalakanoissa vietetyt joulupyhät. Ja joulu todellakin tulee ilmankin sitä todo-listaa.
Täysin sallittua ostaa kämppikselle skumppalasit lahjaksi! Saahan itsellekin ostaa joululahjoja. Kun on ajoissa liikkeellä, ehtii jouluksi unohtaa, mitä paketeissa on….
Totta! Ja hyvä.
Ihania tavaroita kuvat täynnä:) Mistä tuo taulu on? Tosi kiva tauluksi, ei oo helppoo löytää tauluja, jotka ei oo liian “tauluja”.
Taulu on lainassa Mikolta, sen on maalannut Roy Hopiavuori!
Sun joulu kuulostaa joulupatjalta! <3
"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty vaa myyjäisist ostettu tai jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onki sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine, parilline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ku siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."
-Heli Laaksonen
IHANA! Tykkään!
Voi apua noita kärttyisiä! Oispa mullakin! Mutta asiasta viidenteen, onpa freesi tuo petaus. Aivan kertakaikkisen ihana. Millaista nuissa trikoolakanoissa on nukkua?
Ne on ihan superpehmeät! Kivaa vaihtelua pellavaan ja perkaalipuuvillaan, fiilis on erilainen. Kannattaa kokeilla.
Hei nyt on tosi kivat kuvat! Saako näitä pinnata?
Heippa, kivaa kun tykkäät, tottakai saa!
hetkinen, koska oletkaan tehnyt “todo-listoja, suursiivousta, kuuden ruokalajin illallista” jouluksi? olen seurannut blogia jonkin aikaa, eikä tämä vuosi taida erota monista aiemmista. vai olenko ihan väärässä? :)
ja taas noi koiruudet on tuolla sängyssä..! omg..! :)
Onhan Stella joka vuosi ollut sukuloimassa tai majoittanut perhettään, vai muistanko väärin?
Et, oikeaan osui!
Haha! On sitä kaikenlaista joulusäätöä aiempina vuosina ollut, sukulointiaikatauluja, siivoushärdelliä saapuvia vieraita varten, sen sellaista, sitä safkanlaittoakin. Ei blogissa aina kaikkea kerrota. Tänä vuonna ei ole luvassa joulunviettoa oman himan ulkopuolella tai muiden majoittamista omiin nurkkiin, ei sillä että kummassakaan olisi mitään vikaa, mutta kaikkien aikojen iisein joulu tulee nyt tällä kertaa ja siitä olen iloinen.
Pimeän aamun pelastus, kyllä koiraihmisellä pääsi ääneen nauru kun kerroit nuista sun mököttäjistä, saati linkattu juttu manaajaan!!! Tiedän tuon katseen, joskaan ihan näin maaninen se ei omalla koiralla ole – onneksi? Ihanat kaverit sulla, niistä on ilo kuulla joka kerta uudestaan!
Vähän tuntuu, että Luna vie manaamisen aivan omalle tasolleen. Mökötyksen taitaa kyllä kumpikin. En vaan ymmärrä, että miksi pitää tulla sinne kameran eteen mököttämään?! Rapsutuksia sinne omalle manaajallesi! xx
Vau ihanalta näyttää nuo raitalakanat!
Mäkin tykkään!