Olen aina ajatellut, että kodin sisustaminen on jokin mikä tapahtuu ajan kuluessa, ei jokin mikä pitää vartavasten tehdä. Se on luultavasti syy siihen miksi kesti *köh* kolme kuukautta, että meille muutti sohva, tai siihen miksei seinilläni ole vieläkään kuin tasan ne taulut, jotka minua kärsimättömämpi kämppikseni sinne hakkasi. Silloin tällöin saan kuitenkin tukea teorioilleni – esimerkiksi nyt, kun huomasin, että raksajakkarana toiminut kirppistuoli on huomattavasti hienompi kuorrutettuna seinämaalilla kuin oli ennen remonttiuraansa. Tuunaus, jota ei todellakaan tarvinnut vartavasten tehdä! Todiste!
Lempipaidat ja -laukut toimivat vallan pätevinä sisustuselementteinä kun niitä unohtelee sopivasti sinne sun tänne. Filippa K:n pikkulaukku ja vanha bändipaita olivat mukana Puerto Ricossa ja väitän, että niissä on yhä vieno rommin häivähdys. Sen syytä selvästi, että tulin juuri kaivanneeksi kirjahyllystä Hunter S. Thompsonin Rommipäiväkirjan odottamaan joululoman alkua.
Kollektiivinen kärttyisyys jatkuu, ihan kuin noilla lellityillä elukoilla olisi joku syy mököttää. Muistutin kaksikkoa tänäänkin elämän kylmistä tosiasioista – kaikki koirat maailmassa eivät saa nukkua sängyssä tai omassa lampaantaljalla vuoratussa iglussa eivätkä kaikki suinkaan syö omistajiensa heille tekemää mäyräkoirapataa. Ne piristyivät, kun mäykkypata mainittiin.
Boomerangilta saatu nahkalaukku näyttää pätevältä täysin toimettomanakin. Konjakinruskea sävy ja kauniisti kuluva nahka ovat yhdistelmä, johon on mahdoton kyllästyä. Jos nyt alkaisi ihan sisustamalla sisustaa niin joku samanvärinen rahi voisi oikeastaan olla aika kiva. Sen päälle voisi koota erilaisia kasainstallaatioita vaatteista joita käytin, vaatteista joita melkein käytin kunnes muutin mieleni ja vaatteista, jotka ovat matkalla takaisin vaatehuoneeseen, mutta eivät aivan vielä ole ehtineet sinne.
Kun on kauniit lakanat, ei tarvitse koskaan pedata sänkyä. Ihan itse keksin, mutta voiko joku väittää, että se ei ole totta!? Sitäpaitsi on ihan turhaa edes suunnitella sängyn petaamista, kun kärttyinen mäyräkoira aikoo myllätä sen ei-kovin-salaiseksi piilopaikakseen heti kun kääntää selkänsä.
Sisustamisen riemua sinnekin! xxx
Heippa,
en oikeastaan koskaan kommentoi blogeihin mitään, nykyään aika harvakseltaan luenkin. Halusin nyt kuitenkin kiittää erityisesti Sinua, sillä aina kun tarvitsen tyyli-inspiraatiota (tai musiikkia mitä kuunnella Spotifystä) tulen lukemaan blogiasi. Kirjoitat tosi kivasti ja mielenkiintoisesti. Ja nyt oon (taas) selannut monta postausta putkeen sängyssä makoillen.
Iso kiitos siis blogistasi!
P.S. Koirasi ovat aiheuttaneet mulle myös vakavan koirakuumeen, kissaihmiselle. Say whaat.
Taas oli juttu niin kuin meiltä; en KOSKAAN petaa sänkyä koska se olisi turhaa pötkyläkoiran sammumattoman petaamistarpeen takia (hänen mielestään ihmisen tekemä petaus on aina täysin päin hanuria tehty, ja Hänen Korkeutensa joutuu sen korjaamaan omia metodejaan seuraten). Sisustuksesta löytyy myös metallijalkainen vanerijakkara, muistatko niitä joita kaikilla oli 80-luvulla? Revin jakkarasta irti muovipäällisen ja vuosien saatossa sen alla hapertuneen vaahtomuovipehmusteen, ja tälläsin sohvan viereen; pieni sohvapöytähän se siinä! Jaloissaan jakkaralla on valkoisia maaliroiskeita, liekö sekin ollut joskus mukana jossakin rempassa. Ja vielä; myös täällä on selitetty sängyssä selällään rellottavalle pötkyläkoiralle, että maailman kaikki koirat eivät suinkaan elele samalla tavalla. Vastaukseksi saa yleensä laiskan vilkaisun ja maiskuttelua. :D
Hahaa! Ihana Mikko ♡
Joo,o… tuo sisustamisen jalo taito..? ;) En pystyisi vain “tekemään” kotia. Sen pitää muotoutua ja muuttua samaan tahtiin kuin ihminenkin.. olla tyhjä, jotta voi olla täysi ☆☆
Mulla itelläni on sellaista 100 vuotiasta ns laivalautaa.. jos joskus haluisit sellaisen ns tasoksi, ni sovitaan :)
Mutta, nuo kuonot ja silmät! En vaan kestä.. :)
Ja, jos ikinä tarviit ulkoiluttajaa, niin täällä yks supervapaaehtoinen ;D
Joo sen pitää nimenomaan muotoutua itsekseen! Laivalauta kiinnostelee, kerro lisää? Iso keittiönpöytä olisi hakusessa, joko valmiina joku vanha tai sitten teetetään. Hmm, uskon että mäyrämuijat lähtisivät ihan mielellään sun kanssa ulkoilemaan, kunhan sää on kiva ja kuiva ;)
Heh, siis “mäyräneidit” ;) arvonsa kuuluvalla tavalla ☆kiitos!
Joo, tuota, mä taisinkin viime viikolla laittaa sulle meiliä, erääseen toiseen, ja todella “tärkeään” asiaan liittyen ;D joten, voin laittaa postia tulemaan.
Hei anteeksi, onkohan mulla mennyt ohi – laitatko uudestaan vielä? xx
Hmm.. voi olla :)) tää mun kone ei nimittäin aina ees hemmetti toimita niitä perille asti :/
Ok. Laitan ;))
Mäykkypadan ohella on pakko mainostaa Yrjölän puuroa, siihen tulee hirssiä, tattaria, ohrasuurimoita, porkkanaa ja jauhelihaa ja vettä nesteeksi. Oma mököttäjä syö tuota niin hyvällä ruokahalulla, että joka kerta kun se on uunissa, mies tulee kotiin ja ehtii ilahtua, oi ku tuoksuu hyvältä, mitä meillä on ruokana ;)
Haha! Kiitos muistutuksesta, oon miettinyt, että tuota pitääkin testata joku kerta. Veikkaan, että maistuisi meilläkin (sekä koirille että Mikolle).
Hei. Tääläkin joudutaan välillä muistuttamaan mäyrä neitiä siitä etteivät kaikki koirat saa nukkua sängyllä. Jotkut jopa joutuvat viettää yönsä pihakopeissa talvellakin. Vastaukseksi tuohon mäyräneiti kiskoo viimeisetkin peitot ihmisparan päältä ja alkaa tuhista tyytyväisenä.
RAAH! TUTTU ILMIÖ!
Hei vitsi ihana tuo jakkara just noin maalintahrimana! Kivoja kuvia muutenkin, jaan vähän ton saman filosofian :D
Joo tykkään siitä paljon enemmän noin!
Maailman paras oivallus tuo, ettei kauniita lakanoita tarvitse pedata piiloon, kannatetaan! Ihanat mäykkymanaajat, enää sellaiset puuttuu meikäläisen sängystä.
Niinpä! Ja voimme kyllä ilomielin lainata näitä meidän mäykkymanaajia.
Voi nääpät! Mitä mäykkypataan tulee? Kyselee pyllerön nakin emäntä…
Mäykkypataan tulee useimmiten riisiä, porkkanaa, kananmunaa ja jotain lihaa, joka sattui olemaan lähikaupan tai kauppahallin alelaarissa – joskus sikanautaa, joskus sisäelimiä, mitä milloinkin. Halpaa ja terveellistä, mäykkyjen mielestä myös ihan tosi herkullista. Mikkokin on kerran syönyt sitä ihan tyytyväisenä.