Treenit tien päällä

ONKO VALMENTAJANI KANERVA KUULOLLA? Kävin nimittäin treenaamassa taannoisella Thaimaan matkalla, kun hotellissa* sattui olemaan loistava sali. Aion nyt erikseen keulia aiheesta, koska tämä on toinen kerta maailmanhistoriassa, kun pakkaan treenikamat matkalaukkuun ja myös käytän niitä.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-1

Historiallinen ensimmäinen kerta sattui vuosi sitten, kun reissasin – sattumalta melkein samaan maailmankolkkaan – äskenmainitun Kanervan kanssa. Tajusin aivan liian myöhään mitä tarkoittaa, kun lähtee matkaan seuralaisenaan ystävä, johon on tutustunut siksi, että hän sattuu olemaan myös Helsinki Core Trainersin valmentaja. Viisaampi olisi varmasti pohtinut tätä asiaa ennen kuin varasi päähänpistosta yhteisen matkan.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-2

Minut herätettiin pumpulinpehmeistä hotellilakanoistani joka(!) aamu seitsemältä(!!) valheellisen lempeillä silityksillä: herää kulta, nyt mennään vähän hikoilemaan. Lempeys loppui luonnollisesti sillä sekunnilla kun olin kiskonut itseni pystyyn ja lenkkarit jalkaan. Juoksimme portaita kolmenkymmenen asteen aamuhelteessä, kunnes oli pakko vetäytyä ilmastoidun kuntosalin varjoon. Punnersimme. Teimme askelkyykkyjä. Nostimme tankoja. Kanerva komensi, minä hikoilin, liian unenpöpperöisenä väittämään vastaan. Kuumuudessa ei pystynyt vetämään kuin puolen tunnin setin, mutta sanotaanko, että sen jälkeen nautittu aamiainen maistui ansaitulta.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-3

Ihan kuin tässä uroteossa ei olisi tarpeeksi, punnersin kolmekymmentä(!) kertaa jokaisesta(!!) oluesta, jonka join matkan aikana. Lopputuloksena a) join hyvin vähän alkoholia matkan aikana ja b) matkan aikana opin punnertamaan. Mikko sanoisi tähän, että onpa sellainen olo kuin olisi vähän (tai oikeastaan paljon) parempi ihminen kuin kaikki muut! Ainakin lomaolo oli autuas, joten ei voi valittaa.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-4

Oli muuten aikuisen elämäni ensimmäinen reissu, jonka jälkeen ei väsyttänyt, turvottanut tai puristanut – ehkä oppitunti tuli useammalla kuin yhdellä tavalla tarpeeseen. Opin myös, että yksi tapa olla loistava valmentaja on syntyä yhdeksi niistä ihmisistä, joille on mahdotonta sanoa ei. Kaivaisin tähän kuvan Kanervan viattomasta hymystä, ellei olisi tullut uudestaan uupumus näitä trooppisia treenejä muistellessa. Vähän tuli myös ikävä, sillä lämpö korjaa väsyneen kehon lempeämmin kuin mikään muu.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-5

Kiinnostaa: treenaatteko te tien päällä?

*Kiitos Finnmatkoille, joka tarjosi majoituksen.

16 thoughts on “Treenit tien päällä

  1. Stella! Innolla ja malttamattomuudella odotan postausta sun matkapakkaamisesta! Tuskailen jo valmiiksi sen mun tulevan Kuuban-matkan kanssa… tai siis sen kanssa, että mitä pakata sinne mukaan ja miten pärjätä mahdollisimman vähällä (ja kuitenkin tyylikkäällä).

    • Oi oi! Se matkapakkausjuttu on tulossa kyllä, kun kerkeäis vaan tehdä sen jossain välissä. Koitan heti joulun jälkeen!

  2. Joogamatto kulkee aina reissussa mukana! Jos Suomen sisällä reissatessa majoitun ystävän luona, jää usein käyttämättä, mutta muuten on ihanaa, kun saa aloittaa aamun astangaharjoituksella. Työarjessa ehdin joogata lähinnä iltaisin, joten lomat on mun joogaluksusta :)

    • Aika sissi oot kun jaksat kantaa joogamattoa mukana! Onko sulla joku pieneen tilaan taittuva matkamatto?

      • Mandukan eKo SuperLite -joogamatto on ehkä paras ostokseni viime vuonna! Kevyt, taiteltava ja tosi pitävä matto, jonka ansiosta se on oikeasti tullut pakattua mukaan lähes kaikille reissuille. Ja sitä on tullut myös käytettyä. Vie tilaa ehkä sunnutaihesarin verran. Sellainen perinteinen rullattava ei edes mahtuisi perusmatkalaukkuuni…

  3. En yleensä varsinaisesti “treenaa”, mutta meidän perhe käy aika paljon esim. vaellus- ja aktiivilomilla ja kaupungeissa kävellään yleensä koko päivä eli liikuntaa kyllä tulee. Mulla on vähän ristiriitainen fiilis salilla treenaamiseen lomalla, mieluummin käyn lenkillä ja nautin paikasta ja maisemista kun käytän aikaa salilla, joka näyttää sisältä samalta kuin missä päin maailmaa tahansa. Mutta toisaalta ei se 1h ehkä niin paljon ole päivästä, mutta tosiaan jos liikunnan saa yhdistettyä maisemiin ja kulttuuriin paikan päällä niin se menee ehdottomasti salitreenin edelle.

    • Joo, sehän on aina parasta, jos kohde, sijainti ja sää antavat myöten! Noissa trooppisissa maissa vaan tulee vastaan se, että 30+ helteessä ei pysty liikkumaan kovin kovaa – siksi vedän mieluummin sen tehokkaan puolituntisen ilmastoidussa salissa ja sen jälkeen nautin loppupäivästä missä huvittaa.

  4. Mulla on aina treenikamat mukana enkä ikinä tee niillä mitään :D Jos tästä vaikka motivoituisi… Mikäs tuo ihana valkoinen riepu on?

    • Haha! Ymmärrän niin kovin hyvin. Valkoinen pellavapyyhe on Nest Factorylta, superkaunis ja kätevä.

  5. Treenaan aina matkoilla muuten pää ja selkä hajoaa :) Matkailen suurimman osan matkoistani tropiikissa rinkka selässä, joten en viitsi raahata mukana ylimääräistä painolastia lenkkareiden muodossa, mutta punnerrukset, kyykyt jne. pystyy tekemään missä vain ilman kummempia varusteita. Jooga on myöskin mahtava laji koska sitä voi harjoittaa lähes joka paikassa. Parhaillaan olen reissussa Aasiassa ja jokapäivä on treenit tullut tehtyä :)

    • Totta, on paljon sellaista mihin ei välineitä tarvitse. Ja lenkkarit on useimmiten reissussa jokatapauksessa mukana, joten kävelylenkkejä voi tehdä missä vain. Ooh, ihanaa reissua sinne! xxx

  6. Lenkkarit ja treenikamat kulkee aina matkoilla mukana. USAa lukuunottamatta juoksemalla voi nähdä ne isoimmat turistinähtävyydet kaupungin vasta heräillessä. Ja etenkin työmatkoilla hotellin kuntosalit tulevat tarpeeseen. Olen toki tehnyt monia lomamatkoja myös urheilun vuoksi, pyörä- ja juoksumatkoja joissa päivän pääaktiviteetti on urheilu. Tämän jälkeen voi hyvällä mielellä nauttia ruoasta ja juomasta.

    • Oi, varmasti mahtava tapa tutustua uuteen kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin! Sitä en olekaan testannut.

Leave a Reply

Your email address will not be published.