Broke, beautiful and free

Kalenterini väittää, että tammikuu vetelee viimeisiään. Kai se on sitten uskottava! Vuoden ensimmäiset viikot ovat kuluneet kohmeisissa merkeissä. Koko ajan on vähän hämärää, valo samanlaista niin sisällä kuin ulkona, vähäistä ja siniseen taittavaa. Muut värit ovat kadonneet maailmasta tai ottaneet äkkilähdön etelään – voisinpa minäkin. Kaduilla, kahviloissa ja raitiovaunuissa puhutaan säästä kuin kaupungissa olisi enää yksi puheenaihe jäljellä. Nyökyttelen mukana, en enää tiedä enkä jaksa miettiä toivonko että talvi tulee takaisin vai odotanko virallisesti jo kevättä. Aivan sama, kunhan kesä tulee sitten kun sen aika on.

Alkuvuoden väsymys tekee päivistä pehmeitä. Kompastelen aamuisin puoliunessa kadulle ja herään vasta kun eteeni lasketaan kuppi kahvia. Olen sanomaisillani, että olet ihana, mutta sanat takertuvat kitalakeen ja suusta putoaa pelkkä koruton kiitos.

2016-01-30-stellaharasek-saturday-1

Liukastelen loskassa, keittelen puuroa, työnnän takkaan lisää polttopuita, kuuntelen heviä ja kirjoitan. Eksyn ja unohdun ajatuksiini, puolet ajasta en kuule kun minulle puhutaan. Päässä surisee kuin päättymättömässä päiväkännissä.

Näin toissayönä unta, että kotitalomme – tämä Tehtaankadulla sata vuotta seissyt vampyyrilinna – mureni hitaasti ympärilläni. Ensin makuuhuoneen ikkunankarmeista alkoi pudota palasia. Seuraavaksi huomasin, että ulko-oveen oli puhkottu reikä: rapusta työntyi viileää ilmaa ja askelten ääniä. Sitten keittiön seinä kaatui sisään. Seisoin mykistyneenä oviaukossa ja katselin kuinka valo tulvi huoneeseen. Ei tullut hätä, tuli huojennus. Kuin joku olisi avannut kauan vapautta odottaneen padon.

2016-01-30-stellaharasek-saturday-2

Seuraavana aamuna tein kuin kuka tahansa kypsä aikuinen, suoritin internet-tutkimuksen. Internet tiesi, että unessa seinät edustavat rajoituksia ja esteitä, usein omia uskomuksiamme ja ajatusmallejamme, jotka estävät etenemisemme.

Ehkä seinien olikin sitten aika alkaa murentua. Tuli mieleen se rumasti rämisevä mutta kauniisti kirjoitettu kappale, jossa lauletaan

in my dreams
I am dirty,
broke, beautiful
and free.

Takkitulokas

Vilautin jo vähän tovi sitten, mutta esitelläänpä nyt paremmalla ajalla tuo takkikokoelman tuorein tulokas, Marimekon militantti villakangastakki. Äidin ei tarvitse saada slaagia – kuvat otettiin siihen aikaan syksystä kun vielä tarkeni paljain nilkoin, nyt sujautan tennareihin toki villasukat.

2016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-12016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-2

Ensimmäinen takkini, jossa on pitkä helma! Vierastin niitä pitkään, tuntui että ryhti hukkui pitkiin takkeihin. Näköjään tarvitaan vain kauniit, kapeat leikkaukset ja kunnollinen villakangas, joka liikkuu ja laskeutuu hyvin. Takki tuntui heti luontevalta, omalta.

2016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-32016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-4

Jos pitäisi valita vaatekaapin tärkein vaate, valitsisin epäröimättä takin. Oikeanlainen takki tekee enemmän kuin mikään muu yksittäinen vaatekappale: suojaa sateelta ja viimalta,  oikaisee olkapäät ja suoristaa selän, antaa ryhtiä ja ripauksen rämäpäisyyttä. Täydellisessä takissa olen hyväntuulinen, vahva ja valmis mihin vaan. Kun painelee sillä asenteella ulos ulko-ovesta, asioilla on taipumus sujua.

2016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-52016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-6

VILLAKANGASTAKKI* & PIPO MARIMEKKO
TENNARIT* ADIDAS ORIGINALS
T-PAITA ACNE STUDIOS
FARKUT IKIVANHAT
*SAATU

Kuvat Mikko Rasila

AFTER DARK WE SAIL AWAY


ELIOT SUMNER – AFTER DARK