Pussilakanatragedia

Anteeksi, mutta onko teillä muilla koiranomistajilla tälläisiä ongelmia? Meillä tunnetaan ilmiö nimeltä pussilakanatragedia, joka syntyy, kun mäyräkoira mönkii erehdyksessä peiton sisään eikä peiton alle, pääsemättä sieltä omin avuin pois. Joko se jää päästään jumiin pussilakanan napitettuun helmaan tai peiton pujottamiseen tarkoitettuun aukkoon – tai ei yksinkertaisesti löydä tietään ulos ja muksahtaa lopulta peittoineen kaikkineen lattialle. En muista montako kertaa olen kotiin tullessa löytänyt yhden koiran, eteisestä, ja yhden pahantuulisen pussilakanakummituksen, puolivälissä matkalla makuuhuoneesta.

2016-01-05-stellaharasek-dachshund-in-distress-12016-01-05-stellaharasek-dachshund-in-distress-2

Viimeksi jumiin jäi eräskin Luna-koira, joka kotiintullessani odotti surkeana sängyssä, että joku tulisi taas evakuoimaan. Sisko päivysti vieressä ja haukotteli sillä välin kun otin muutaman valokuvan. Luna langetteli ylleni sen luokan kirouksia, että taitaa olla parasta mennä kylpemään pyhään veteen.

2016-01-05-stellaharasek-dachshund-in-distress-32016-01-05-stellaharasek-dachshund-in-distress-42016-01-05-stellaharasek-dachshund-in-distress-52016-01-05-stellaharasek-dachshund-in-distress-62016-01-05-stellaharasek-dachshund-in-distress-7

Tapahtuuko tälläistä muissakin talouksissa vai ovatko meidän koiramme jotenkin vähän vajaita?

79 thoughts on “Pussilakanatragedia

  1. Ei ole kokemusta mäykyistä, mutta kääpiöpinserit hallitsevat saman homman täysin suvereenisti!
    Ja muuten, ainakin meidän koirat halusivat aina nukkua jalkojen välissä peiton päällä. Kun yritit kääntyä tai muuttaa asentoa, tuli hurja murina vastalauseeksi ja turhautunut, loukkaantunut tuhina uutta asentoa etsiessä.

  2. Meillä oli joskus koirilla metallisen renkaan ympärille ommeltu fleeceputki. Metallirengas piti pussin suun auki ja toisesta päästä noin reilun metrin mittainen putki oli ommeltu kiinni. Ainakin chihut rakastivat kaivautua sinne jonnekin putken uumeniin mutta pääsivät myös turvallisesti ja yleensä omatoimisesti sieltä pois.
    Mikään sisustuksen kaunistuttaja se ei toki ollut, mutta onneksi sellaisen voi tehdä jostain yksivärisestä tummasta fleecekankaasta. Ehkä joku vastaava auttaisi teidän mäykkyjen kaivautumisvimmaan. Olisi turvallinen onkalo mihin kaivautua.

  3. <3 voih, mitä karvakuonoja t a a s!! Joka ikinen kerta iskee koira(kissa(hevos)kuume, kun näkee näitä sun kuvii :D !! Nyt onkin mulla eka kerta elämässä, kun ei oo mitään/ketään tassu-ystävää. Iik.
    Hmm.. joo, noi pussilakanat on vähä kiikunkaakun. Auttasko vaan jos nostasit koko peiton siksi aikaa vaikka komeroon etc kun oot pois, ja laittasit jonkin viltin sijaiskohteeksi sänkyyn? Niin mä tein maalla omilleni. Ja, sit vois keksii siinä muina aikoina jonkin pätevämmän jutun :)

    Sun kuvat on gyl nii spesiaalei ;D

    • Komppaan ylläolevaa! Mulle tuli kans mieleen Agilitykentältä tuttu ns “putki” mieleen, ja se ois turvallinen :-)

  4. Ne ovat mäyräkoiria. Ne menevät luoliin ja änkevät peittojen alle, koska ne ovat mäyristen paikkoja. Ne tunkevat itsensä kaikkiin reikiin, kuten ihmisten suuhun ja sieraimiin. Jopa aurauskepin jälki maassa on tarpeeksi iso ja tärkeä ollakseen mahdollinen ketunkolo, kuten huomasin toisesta mäyriksestä, joka oli kovin metsäverinen. Ja jokainen ojarumpu oli pakko mennä kolme kertaa läpi ja ellei päässyt, sitä kaivettiin turhautuneena isommaksi. Naapurit itse asiassa nauroivat, että tuollehan pitää ruveta maksamaan palkkaa ojien kunnossapidosta. Pussilakanoihin omat koirani eivät innostuneet, mutta jos teillä sitä tapahtuu usein, niin selvästi tämä on tahallista. He ovat keksineet kivan leikin ja vain odottavat sinua paikalle tekemään oman osasi. Alistu siihen tai palaa vanhanaikaiseen tapaan eli täkkiin ja sellaiseen täkin alle laitettavaan lakanaan, jonka kaunis yläreuna taitellaan täkin päälle. Mutta sitten mäyriksesi alkavat ehkä tunkea itseään tyynyliinaan.

    • HAHAHA! Aivan mahtava tuo ojien kunnossapitäjä. Hmm, en ehkä allekirjoita leikkiteoriaa, ovat aina juuttumisestaan aivan raivona eivätkä yhtään leikkituulella, kun niitä evakuoi?

  5. Luolakoirat eivät ihan aina handlaa noita reitistöjään…
    Haastavaa on, kun ne haluavat (kaikki kolme yhtäaikaa) tunkeutua mun makuupussiin retkellä… Siinä meinaa tulla jo ahdasta. Ja kun mummo saattaa raottaa vähän peräventtiiliään, niin kyllä siinä ihmisen poistumisreitti on melkoisen nopea…

  6. Ihanat mäyrät, ja niin mäyrämäisissä asetelmissa! :D Meidän kaksi pitkäkarvaista mäyräpoikaa (eli ruuhkatukat) ovat joutuneet tyytymään alakerrassa nukkumiseen, kun yläkerta on mäyrävapaata aluetta, lapsiportilla eristettynä. Tämä ei siltikään mitenkään vähennä innovatiivisuutta alakerran tekstiilien ja huonekalujen monikäyttöisyyteen kun yön pimeys laskeutuu…Kieputtavat, nimittäin, pitkät verhot ympärilleen niin, että nukkuvat tiukassa, riippumattomaisessa paketissa, olkoonkin, että käytössä olisi nojatuolia, sohvaa, petiä, pehmeitä mattoja.

    Nuorempi ruuhkatukka eli myös kiivaan kiipeilyvaiheen, jolloin ko. mäyrä löytyi aamuisin milloin mistäkin – sille kuulumattomasta – paikasta. Aamuisin ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun ensimmäinen näky portaita laskeutuessa oli koira keskellä ruokapöytää selällään kuorsaamassa – ja ensimmäinen havainto oli jaloista kohti kattoa, kahdesta pallista ja iloisesti unissaan viuhtovasta hännästä :) Mäyrien omistajilta tarvitaan aivan tietynlaista huumorintajua, luulen ;)

    • AHAHAHAHA! LUAJA! Kai teillä on kuvia tästä kaikesta? Allekirjoitan kyllä tuon tietynlaisen huumorintajun vaatimuksen.

      • Toki, kuvallista dokumentointia rikosten uusijoista on tuhottomasti; eipä kestänyt mäyrillä itsellään kauaa huomata, että kyseiset rikkeet eivät voi olla laadultaan kovinkaan raskauttavia, jos ihmisillä on aikaa ottaa ensin kuvia, ja vasta sitten nootittaa epätoivotusta käytöksestä! :D Ihmiset 0 – mäyrät 1.

    • Hahaa, meilläkin löytyy välillä koira pöydältä, jos tekee sen virheen, että jättää aamiaisen vartioimatta ja poistuu hetkeksi. Keittiöön palatessa on sitten tyytyväinen koira pöydällä suupieliä nuolemassa ja aamiaisesta ei tietenkään ole enää jälkeäkään :D Aika kova pomppu on kyllä noin matalalla koiralla. Mäyrishuumorintajun allerkirjoitan myös ;)

  7. Voi ihanaa, kuulostaa tutulta! Meillä oli joskus sängyn alla vieraspatja, jonka päälikankaan alle toinen mäyris jostain syystä aina mönki ja jäi jumiin. Siellä se sitten vinkui surkeana ja mulkoili pahasti pelastajaa. Tuima katse on niin mäyrikselle ominainen, että tulee ihan omat koirat noista kuvista mieleen!

    Toinen mäyris myös kerran touhutessaan repi reiän oman sänkynsä pohjaan ja sai sen sitten kipattua jotenkin ympäri niin, että jäi itse alle. Viisaana koirana se sitten pisti päänsä juuri syömästään reiästä läpi ja lähti kävelemään eteenpäin sänky mukanaan (kuin valtava mekko yllään) ja näytti jokseenkin huvittavalta :D

    • KUO-LEN näihin mäykkytarinoihin. Voisko joku kerätä nämä kuvitetuksi kirjaksi?

  8. ei ole vastaavia ongelmia, meillä siihen on ihan simppeli ratkaisu: koirat opetetaan jo pentuna siihen, että sänkyyn ei ole lupa mennä. kun ovat keskenään kotona eivät edes pääse makkariin. niillä on takkahuoneessa omat pedit, missä nukkuvat täysin tyytyväisinä ja mun nukkuessani siitä on suora yhteys makkariini jotta kimpassa köllitään silti. en minäkään makoile koirien punkissa, se on sellanen diili ;).
    ( eikä kyllä haittaa pätkääkään sekään, ettei sängyssä ole näinollen myöskään karvaa tai hiekkaa.. tai kesäisin punkkeja >_<. )

      • niin, siinä taitaa olla se paha puoli että kyytiin ehtii vain kerran ;). voi olla, että olis mennyt ohi tänkin aseman ellei rotuvalinta olisi vuodesta ’86 ollut lapinkoira, maailman tehokkain hiekankerääjä :D. tunnustan tuolloin pikkupenskana yrittäneeni jopa opettaa koiraa nukkumaan sängyssä, mutta sen tuli kuuma.. en tiedä, viihtyisivätkö nuo nykyisetkään edes. jos vaikka sovitaan, että eivät :D.

  9. Voi ei, mikä hömppä. Eikä vissiin opi millään :D Meillä kääpiöbullterrieri haluaa mökillä aina hypätä veneeseen, joka on laituria matalemmalta. Tajuan aina jossain vaiheessa, ettei koiraa näy missään ja siellähän se on jumissa, kun ei pääse pois. Luulisi, että pikku hiljaa oppisi.

    En ollut aiemmin lukenutkaan sun blogia. Olipa muuten ihana lukea koirajuttu. Pitänee itsekin rustata :)

    • Hei kivaa kun löysit tiesi tänne, tule toki toistekin! Haha, rapsuja venekoiralle xxx

  10. Entä jos ompelisi lakanoiden aukkoihin lisäneppareita/nappeja sen verran tiheään, etteivät koiraset enää mahdu sisälle?

    • Se on kyllä varteenotettava vaihtoehto, vaatii toki sorminäppäryyttä jota meikällä ei varsinaisesti ole.

  11. Hah, meillä on niin isot koirat etteivät ne juutu pussilakanaan. Minä itse kuitenkin eksyin pussilakan sisään joskus 5-vuotiaana. Muistan sen hädän vieläkin. :D

    Lakanoiden vaihtaminen on paras aika leikkiin. Toinen hinkkaa pylly pystyssä pitkin sänkyä ja toinen pussaa minkä kerkeää. Kultainen noutaja petaa myös sänkyä niin armollisesti, että loppujen lopuksi sängyssä on vain lakana ja koira. Kun kysyy että miksi peitot ja tyynyt ovat lattialla, saa vastaukseksi katseen “ai häh, en ymmärrä mistä puhut”.

  12. Hyvin tuttua. Myös villapaitani hihasta on pari kertaa löytynyt nolo, pelastajaa uhmakkaasti mulkoileva mäyräkoira.

  13. Mun vanha herra harrasti tätä nuorena poikana, en edes muista kuinka monta pussilakanaa olen joutunut saksimaan rikki saadakseni raukan pelastettua :)

    • Ailuaja! Saksiin ei ole tarvinnut vielä tässä taloudessa turvautua, mutta saa nähä onko sekin joku päivä vielä edessä.

  14. Meillä mäykyt ei, ainakaan vielä, ole tätä keksineet mutta edesmennyt russelipoika teki tätä tosi usein. Ainakin kahdesti me jouduttiin rikkomaan pussilakana, että saatiin se pois sieltä kun oli tunkenut niin tomerasti käsiaukosta ulos ja jäänyt jumiin siihen :D <3

  15. Ahhahahhaa voi kiesus kuinka varsinkin tuo ajatus ovelle vastaan möngertävästä peitto-mäyris-hybridistä naurattaa :D Oma pitkäkarvainen ei saa sänkyyn tulla ja sen kerran kun on sinne salaa hiipinyt oli ainoastaan kuorinut (!) kerros kerrokselta (!!) peitos ja lakanat auki nätisti aina patjaan asti. Ilmeisesti piti päästä tarkastelemaan runkopatjan rakennetta lähempää vai mitä lie…

  16. Näyttää kovin tutuilta kuvilta
    Kahden mäyräkoiran omistaneena oli jompikumpi varsin usein jumissa pussilakanan sisällä, kertaalleen myös lattialle jääneen takin hihansuusssa.
    I mäykyt!

  17. Ihihii ❤️
    Ihmettelen vain kovasti että miten luna-mäykky on päässyt alunperinkään pussilakanan sisään? Samanlaisesta aukosta vai?

    • Sieltä helmasta ne pääsee, sehän on kokonaan auki tai korkeintaan muutamalla napilla kiinni, niiden väleistä pääsee ujuttautumaan.

  18. Päivän naurut! …ja ei, meillä ei ole käynyt näin. Tai jos joskus kaksi berninpaimenkoiraamme on pussilakan sisällä jumissa kun tulen kotiin, yllätyn totaalisesti :D

  19. Valitettavasti ystäväni koira kuristui hengiltä jäätyään pussilakanan sisään jumiin. Oli panikoinut , pussilakana kiertyi tiukalle ja lopulta rimpuilu päättyi onnettomasti. Siitä lähtien on omassakin sängyssä ollut päiväpeitto päällä aina.

    • Ihania kuvia ja niin mainioita koiria, mutta näin voi valitettavasti käydä jos koira jää jumiin lakanan sisään ja menee paniikkiin. Kaikkiin paikkoihin ne karvaiset ystävämme keksivät mennäkin.

    • Hei ihan hirveetä! Sitäpä ollaan just tässä mietitty, että sehän on oikeasti vaarallista, jos juuttuu kaulastaan kiinni ja panikoituu. Onneksi tyypit ovat toistaiseksi alistuneet odottamaan pelastusta, mutta mielellämme keksittäis keino näiden tilanteiden välttämiseen. Päiväpeitto ei taida auttaa, kun ne mönkii sen alle jokatapauksessa.

      • Kokeile päiväpeitoksi semmosta, jossa on vetoketjut (esim Avaroom), siitähän tulee aika tiivis paketti, tuskin pääsevät sinne alle kaivautumaan. Melkoiset söpöliinit!

  20. En kestä, nämä sun kaverit on niin syötäväksi ihania! Onneksi oma nelijalkainen on sen verran isompi eikä pääse makkariin kun on yksin. Tämä hauskuus ei meillä pääse tapahtumaan….Kuvista kyllä näkee toisen ultimaattisen ketutuksen (ja manaamisen) ja toisen vahingon ilon….!!!

  21. Ihanasti taas kirjoitat! Ja voi kyllä! Meillä käynyt useamman kerran samaa äreän kotkankatseisen mäykkyherran kanssa. Kerrankin oli kömpinyt pussilakanan sisään kohti kulma-aukkoa, mulahtanut sängyn laidan yli ja jäänyt killumaan kuin keinuun. Makuuhuoneessa oli ihan hiljaista, mutta pussilakanan kulmasta tunki äkäinen kärsä. Voi meidän mäykkyjä kun ovat ihan parhaita arjen sulostuttajia <3

    • HAHAHAHA! Näen tämän elävänä mielessäni. Voisi hyvin käydä meilläkin.

  22. Siis aivan ihanat <3 mutta selvästikään sisko ei haukottele, vaan nauraa katketakseen :)

  23. Kyllä. Kotihousujen ja collegepaitojen jättäminen tuolille kielletty, koska eräänkin kerran on löytynyt mäyräkoira kotihousujen lahkeesta tai paidan hihasta jumissa.

  24. Meidän pikkumäyris kaivautuu aina tyynyn ja tyynyliinan väliin. Sillä se nukkuu pesässään tyytyväisenä. Täytyy vain kovasti muistaa varoa, että tavalliselta näyttävän tyynyn sisällä saattaakin olla joku nokosilla.

    • Meilläkin oli hoitokisu kaivautunut pedattuun petiin ja sujahtanut tyynyliinan sisään. Ilmeisesti reppanalle oli iskenyt paniikki, koska oli repinyt itselleen aukon ulos tyynyliinan sisältä.

    • HAHA! Ihana! Meilläkään ei voi koskaan rojahtaa minkään viltin tai peiton päälle tarkistamatta onko joku sen alla.

  25. Ihana Mulla toinen koira on sekarotuinen jossa on mäyräkoiraa (ja islannin paimenkoiraa ja berniä, älä kysy miten ) Ja tuo katse, se on niin tuttu. Sänkyyn meidän koirat ei pääse mutta voisin hyvinkin kuvitella löytäväni moisen ilmestyksen kotiin tullessani, niin hän rakastaa peittoja, tyynyjä ja lämpimiä kainaloita.

  26. Aivan ihana postaus! Piristi tätä liian aikaisin alkavaa aamua, höpsöt pienet pötköt <3

Leave a Reply

Your email address will not be published.