Eläviä kuvia

Olipa kivat kemut! Monta lempiasiaani oli läsnä: kimallus, kuohuva ja kämppäkaverin karvakukkaro, joka herättää hilpeyttä kaikkialla missä kulkee. Kuohuviinin kumoaminen jäi tosin tällä kertaa valokuvaamisen varjoon, sillä olimme lupautuneet kekkereiden kuvaajiksi. Ei haitannut, kamera kädessä on onnellinen olo. Nämä ruudut on tosin nyysitty kuvaajakollegan muistikortilta, omissa kuvissani kun vilahtaa niin paljon muita ihmisiä. Ehkä vilautan niitäkin myöhemmin, jos saan luvan.

2016-02-15-stellaharasek-helsinkicoretrainers-012016-02-15-stellaharasek-helsinkicoretrainers-022016-02-15-stellaharasek-helsinkicoretrainers-03

Tuota särkylääkkeiden voimalla vedettyä lauantai-iltaa lukuunottamatta viikonloppu onkin mennyt vaakatasossa. Kaupungissa kiertävä flunssa on nujertanut koko talouden paitsi koirat, jotka nekin sympatiasairastavat saadakseen tekosyyn pysyä peiton alla. Asunnon kaikista kolkista kaikuu tasainen köhiminen. Välillä joku hoipertelee keittiöön keittämään lisää taudintappajaa, joka on tuju sekoitus teetä, inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa. Maistuu kuumeiselle! Jos ollaan tarkkoja, mikään muu ei olekaan tarpeeksi vahvaa läpäistäkseen taudin turruttamat aistit (eli maistuakseen yhtään miltään).

2016-02-15-stellaharasek-helsinkicoretrainers-052016-02-15-stellaharasek-helsinkicoretrainers-042016-02-15-stellaharasek-helsinkicoretrainers-06

Sunnuntai oli kurjasta olosta huolimatta ihana. Kasasimme sohvan täyteen tyynyjä ja vilttejä, kannoimme sen eteen vieraspatjan (jota Tehtaankadulla kutsutaan tuttavallisesti divaaniksi) ja katsoimme leffoja koko päivän. Muutama keskinkertainen komedia, koska on oltava elokuvia, joiden aikana voi torkkua menettämättä mitään. Matrix, ensimmäinen ja paras osa. Factory Girl, koska Sienna Miller Edie Sedgwickina. Romeo + Juliet sadannen kerran, koska ystävänpäivä. Tykkään yhä akvaariokohtauksesta, jossa katseet kohtaavat ensimmäisen kerran – sekä tietysti hissikohtauksesta heti sen jälkeen. Johtuu Des’reen Kissing you -kappaleesta ja sen välisoitosta, joka runnoo romantikon sieluani kauneudellaan. Ne täydelliset kolmekymmentä sekuntia! Ne jouset! Baz Luhrmannin vika, että olen tuosta elokuvasta – siis vuodesta 1996 – saakka ajatellut, että rakastuminen kuulostaa juuri siltä.

PS. Sanokaa joku, etten ole ainoa, jolle tuli juuri järkytyksenä, että vuodesta 1996 on kaksikymmentä vuotta.

Kuvat Jarno Jussila

46 thoughts on “Eläviä kuvia

  1. Mietin vähän huolissani, että minkähänlaisia kuvia siitä karvakukkarosta oikein on luvassa (ikuisesti likainen mielikuvitus), mutta sehän olikin sporran! Yhdistäisi nyt kiltin siihen vielä, olisi lämmin.

    Terveisin,
    ärsyttävän pedantti lukijasi Skotlannista.

  2. Aiheuttaa pientä eiku suurta hämmennystä, että tänä vuonna 1996 on kulunut 20 vuotta! Valmistuin ensimmäiseen ammattiin, rakastuin elämäni mieheen, kihlauduimme ja naimisiin mentiin. Tänä vuonna juhlitaan 20-vuotishääpäiväämme! Ja mä oon alle 40v… Aika on ottanut siivet alleen.

  3. Mä oon miehenkin pakottanut katsomaan R&J:n. Tykkään sen värimaailmasta ja mulla on jopa soundtrack siitä jossain (hullaannuin siis aikanaan täysin). Kyllä niitä katseita ja hissisuudelmia oikeasti on olemassa❤️

    • Hahah, mullakin on ollut se soundtrack! Sillä on paljon hyvää kamaa Radioheadin Talk Show Hostista Stina Nordenstamin Little Stariin.

      Ja on niitä.

  4. Hei Stella,

    Oon yrittäny lukea sinnikkäästi sun blogia ja toivonut, että se täyttäisi Eeva Kolun jättämän aukon. Ehkä tyhmää, mutta kaipaan laadukasta blogia, jonka seurassa kokisi oivalluksia, ihastusta ja liikuttumista.

    Olet selvästi hyvä kirjoittamaan ja siksi olen jäänyt ihmettelemään, miksi blogisi on sisällöltään jäänyt niin köykäiseksi. Viikkotolkulla kirjoitat siitä, kuinka sataa lunta, on pakkasta ja sitten tuleekin vettä. Kaikki varmasti Suomessa asuvat pystyvät nämä sääilmiöt havaitsemaan ilman, että jankutat niistä täällä sun teksteissä. Kirjoita pliis jostain muustakin!

    Toivoisin sinulta lukijana vähän enemmän sisältöä ja erilaisia aihepiirejä. Luovuuden käyttö on sallittua! En usko, että olen ainoa, joka kokee näin blogisi viime aikojen fiiliksen/sanoman.

    • Hei Caro. Ihan välikommenttina toisen lukijan näkökulmasta: En tiedä oletko ‘ainoa, joka kokee’ kuvailemallasi tavalla, mutta sinun tai tämän kuvitteellisen ryhmän tuntemukset lienevät melko epäolennaisia. On täysin absurdia, että koet toisen bloggaajan velvollisuudeksi täyttää Eeva Kolun jättämää aukkoa päivittäisessä blogityhjiössäsi. Esim. minä nautin suunnattomasti Stellan tavasta kirjoittaa ja kuvittaa tätä blogia/elämäänsä, mutta siitä huolimatta en koe tarpeelliseksi ‘vaatia’ yhtään mitään – saatika pyytää suhteuttamaan omaa tekemistään toisen henkilön tuottamaan sisältöön, vaan nautin siitä mikä kirjoittajalle selkästi on ominaista. Ehkä sinun ei kannata yrittää niin sinnikkäästi, sillä liika yrittäminen yksinkertaisesti on aina melko turhaa. Voisin jopa kuvitella, että jos Stella yrittäisi sinnikkäästi olla yhtäkuin Eeva, olisi lopputulos yhtä turhanpäiväinen mitä sinun ‘ihmettelevä’ palautteesi. Enkä usko, että olen ainoa, joka kokee näin.

      • Kiitos kommentista! Joo, absurdi ajatus että pitäisi yrittää olla joku muu. Sellaisesta ei voi seurata mitään hyvää.

    • Kiitos rakentavasta palautteesta!

      Olen sun kanssa samaa mieltä siitä, että blogi on hetkittäin muistuttanut sääpäiväkirjaa – se huvittaa ja ärsyttää minuakin ja oon koittanut ravistella teksteihin vähän enemmän omakohtaisuutta ja tarttumapintaa. On ollut ajatukset vähän toisaalla ja se on varmasti näkynyt täälläkin. Hiljaa hyvä tulee. Säillä on kyllä suuri vaikutus fiiliksiini, joten en lupaa, ettei lumihavaintoja olisi luvassa jatkossakin.

      Siitä olen täysin eri mieltä, että blogini tehtävä olisi täyttää Eevan jättämä auko. Miten kukaan voisi täyttää jonkun toisen jättämän aukon ja miksi ihmeessä edes pitäisi? Eiköhän jokaisen kannata keskittyä omaan juttuunsa ja tehdä sitä niin täysillä kuin mahdollista.

      • Stella querida,
        Eeva oli vain ESIMERKKI blogista, josta löytyy muunlaistakin sisältöä kuin mainitsemasi sääpäiväkirjaa.
        Eihän sinun toki häneksi tule muuttua, enkä nyt sitä täällä ole vaatimassakaan.
        Olin hölmö, kun mainitsin hänen nimensä tässä yhteydessä. Hain vain sitä takaa, että lahjakkaana kirjoittajana ja ympäröivän maailmasi tarkkana havainnoitsijana, löydät muitakin jutunaiheita, joihin tarttua. That’s it!

        Sisa, ei tarvitse kimpaantua. Kyllä Stella varmasti hänelle osoitettuun kommenttiin vastaa ihan itsekin, ettei sun aikuista ihmistä tarvitse alkaa puolustelemaan.

        No hard feelings!

        Ps. Uus postauksesi oli ihana! Tykkäilin!
        Kaikkea hyvää KEVÄÄSI ;)

        • No mutta, samaa mieltä me lopulta ollaan, että muutakin voisi olla ja onneksi tuleekin. Ja onhan siellä säähavaintojen joukossa koko ajan ollut muutakin, kun tarkemmin katsoo. Ymmärrän silti fiiliksesi.

          Kiva kuulla että tykkäsit! Sinne samoin ihanaa kevättä!

          • Minun on pakko lisätä tähän keskusteluun, että olen alkanut pitää blogistasi vieläkin enemmän tässä kuluneiden kuukausien aikana, koska olen lumoutunut sääpäiväkirjateksteistä. Ja niiden kuvista. Sää vaikuttaa suuresti minunkin fiiliksiin ja ihailen taitoasi sanoittaa jotain niin arkista kuin sää joksikin niin runolliseksi ja koskettavaksi. Minuun iskee ja uppoaa.

  5. Ei huolta kohtalotoverit, Romeo+Juliet -leffahan tuli Suomen teattereihin helmikuussa 1997 (sattumoisen ajankohta jäänyt erittäin hyvin mieleen), eli tästäkin merkkipaalusta on oikeasti vasta heppoiset 19 vuotta!

  6. Ihania juhlakuvia, mahtava tunnelma.

    Olen joka päivä tietoinen siitä, että 1996 vuodesta on 20 vuotta, sillä tyttäreni syntyi silloin! Ja huom, monet minun ikäiseni saavat lapsia vasta nyt :P

    • Oho, noniin! Lapset pitävät kyllä huolen siitä, että ajantaju ei pääse katoamaan.

  7. En edes halua kommentoida tollasii vuosilukuja!? En. Älä pliis kirjoita niistä enää ;D
    Mut, joko siis kokeilit sitä öljyreseptii tuohon lenssuun, jonka meilasin linkkinä sulle viime viikolla? Toimii! ☆

    • “Älä pliis kirjoita niistä enää” on ehkä paras kommentti koko viikon aikana :D Ja HEI! Kiitos – tein ja pakkojuotin Mikolle! Se oli kuulemma hyvää. Mullahan ei vielä ole ollut pokkaa kokeilla.

      • Hahaa… aah! Okei :D .. se o n hyvää! Hyvä ihminen sentään. Lusikkaa suuhun nyt! Siis sitä kurkumajuttuu! Se yskänlääke onkin parempaa! Et usko kuinka hyvän olon siittä saa ihan kokonaisvaltaisesti! Mulla nimittäin elöimetkin sai joka päivä ihan paljasta oliiviöljyä! Aivot tarvii ♡♡

        Ps. Noista vuosiluvuista olen ihan tietoisesti halunnut unohtaa itseni, ja hmm.. aika tuntuu silloin tyyliin loppumattomalta ☆

        • Nojooooo pitää ehkä tänään testata! Olo on ollut jo sen verran parempaan päin, että perustelin itselleni että Mikko tarvitsee sit enemmän ;)

  8. Nyt on pakko kerrankin kommentoida!

    Sekosin lukiossa ystävieni kanssa tohon Luhrmannin Romeo + Juliet -leffaan jotenkin totaalisesti ja käytiin katsomassa se jotain kolmesti teatterissakin. Nykyään ko. elokuva on musta aivan hirvittävä, mutta rakastuminen on mullekin kuulostanut vuodesta 1996 saakka niiltä Kissing Youn pariltakymmeneltä sekunnilta. Niistä ei voi koskaan päästä yli! (Kuuntelin ne tän postauksen innoittamana pitkästä aikaa ja joo-oh, hysteerinen itkuefekti on tallella.)

    HALUAN HISSIIN SUUTELEMAAN VÄLITTÖMÄSTI

    • NIIN JUURI!
      NIIN MINÄKIN!

      Ihanaa Laura, että joku jakaa kanssani tämän parinkymmenen sekunnin (ja VUODEN) mittaisen hulluuden!

  9. Kakskytvuotta! Se oli äsken.
    Ja sitten huomaan että omat synttärit, ne ovat viidettätätoistakertaa 21v synttärit.
    Ja haluan nähdä karvakukkarosta paremman kuvan!

    • ÄSKEN on just oikea sana! En tajua mitä täällä tapahtuu. Pitää maanitella karvakukkaro parempiin kuviin.

      • Tätä samaa mietin minä, herää kysymys että mistä oikein on kysymys, ja kuka veti välistä 20 vuotta eikä sanonut mulle mitään?!?

      • Karvakukkaro on mahtava! Ansaitsee oman postauksensa. (Hiljaa mielessäni täällä myös hihittelen termille ja sille miltä nämä kommentit siitä kuulostaisivatkaan täysin postauksesta irrotettuina. Tirsk! Eeeeen minä mitenkään monimielinen ole…)

  10. Olin kuukautta vajaa 18 v. kun kummityttö syntyi. Nyt vuorostaan tyyppi itse täyttää ensikuussa 18v. Öisin vakuuttelen itselleni, ettei keski-ikä ole kuolema. Viikonloppuisin juhlitaan kavereiden nelikymppisiä. Mitä tapahtui, kenet vaadin tilille?!

    Baz Luhrmann, Romeo&Juliet – Best. Movie. Ever.
    Ajalta, jolloin Leokin oli vielä söpöööööö…

    • Leo on leffassa niin teini! Uuh, meilläkin alkaa ystäväpiirissä ensimmäiset nelikymppiset lähestyä – mitä tapahtui?!

      • Vasta lähestyä :D nimim. kaukana takana… Oi kun hankala katsoa kirjoitettuna tuotakin. Terv. vanhin serkkusi (joka yrittänyt ottaa selfieitä nyt ihan vain, ettei järkyttyisi suhteettoman paljon edessä olevasta ajokortti-/passikuvauksesta (edellinen – mun mielestä oikein hyvä- otettu vuonna 1989 ;) …)

  11. Tulipa tähän tiistaihin kaivattua kimallusta, kiitos kuvien! Itelle ei ole sattunut kunnon pippaloita kohdalle hetkeen, pitäsköhän laittaa ite moiset pystyyn, ihan vaan vaikka siksi, että saisi pukeutua lemppareihin ja tanssia! :)

    Mutta aurinko mollottaa, siispä ladulle läksen mä.

    Aurinkoa tiistaihisi!

    • Hei todellakin pitäisi! Ollaan ystävien kanssa pohdittu, että alettais järjestää keskenämme muodollisia juhlaillallisia ihan siitä ilosta, että saisi pukeutua kauniisti. Useimpina iltoina tulee hengattua farkuissa ja t-paidoissa, eikä siinäkään tietty mitään vikaa ole – mutta vaihtelu virkistää.

      • Just niin – vaihtelua! Ja juhlatamineet nukkuu vaan talviunta, vaikka ne ansaitsis päästä menoon mukaan.

        • No niinpä! Talvisin niitä nimenomaan pitäisi ulkoiluttaa, kun oma nuutunut olemus kaipaa kimallusta.

        • Juhlat on aina jees! Meillä oli kaveriporukassa jokin aika sitten (=lähemmäs 10v.) paljon polttareita ja mietittiin että olispa kiva pitää polttareita jokaiselle kaverille vaikka parin vuoden välein :). Meidän polttarit oli siis aina sellaista, että suunniteltiin juttuja, joista tiedetään että morsian pitää – ei mitään nöyryytystä. Mikäpä oli(s) hauskempaa kuin viettää päivä parhaiden ystävien kanssa, jotka on keksineet sulle yllätystä toisensa perään. Ja loppuillasta tietysti syödään, juodaan ja tanssitaan.

          • Oi! Teillä on just ihana polttariperinne. Se nolaushomma ei oikein lähe.

  12. Vuodesta 1996 on kaksikymmentä vuotta = järkyttävää. Ehkä ei kannata miettiä myöskään sitä, että parin vuoden päästä baarissa käyvät ihan laillisesti v. 2000 syntyneet.

Leave a Reply

Your email address will not be published.