Pehmeitä ja tärähtäneitä

Olen alkanut tykätä eniten kuvista, joissa ei varsinaisesti tapahdu mitään. Vähän puolivahingossa otetuista ruuduista, joissa on ajatus tai lause kesken, takassa rätisee laiska tuli ja koirien korviin kuiskaillaan tarkoituksettomia sanoja, joita ne kuuntelevat lumoutuneina ihan siltä varalta, että ne liittyvät lihapulliin. Keittiöstä kantautuu lautasten vaimeita kilahduksia ja uunissa kypsyvien perunoiden tuoksu. Kynttilä palaa itsekseen loppuun ja tee jäähtyy. Joku miettii mikä oli se elokuva, jossa oli se yksi saarikohtaus, jonka näyttelijästä tuli mieleen se toinen samannäköinen tyyppi, jonka nimeä kukaan ei nyt tähän hätään muista.

2016-02-26-stellaharasek-athome-12016-02-26-stellaharasek-athome-22016-02-26-stellaharasek-athome-32016-02-26-stellaharasek-athome-42016-02-26-stellaharasek-athome-52016-02-26-stellaharasek-athome-62016-02-26-stellaharasek-athome-72016-02-26-stellaharasek-athome-82016-02-26-stellaharasek-athome-9

Olen myös lakannut välittämästä siitä, että valoa on vähän. Kuvat saavat olla vähän pimeitä, pehmeitä ja tärähtäneitä, samanlaisia kuin nämä päivät. Ei enää talvi eikä ihan vielä kevät.

Kuvat Stella Harasek & Jarno Jussila

14 thoughts on “Pehmeitä ja tärähtäneitä

  1. Piti vielä tulla huutelemaan; tuo sinun tukkatyylisi inspiroi kasvattamaan omankin reuhkan pidemmäksi. Hiuslaatu taitaa meillä olla aika samanlainen, itsekseen lainehtiva ja ainakin minulla vähän kuivuuteen taipuvainen (jälkimmäistä tosin vähensi huomattavasti värjäämisen lopettaminen ja omaan väriin “tyytyminen”). Aika moni ikäiseni (40 vee) tuntuu leikkauttavan hiuksensa ihan lyhyiksi. En ole ihan varma miksi näin, itse en näe mitään pakottavaa tarvetta pätkäistä kuontaloa minimittaiseksi pelkästään iän vuoksi. Muualla näkee paljon vanhempiakin naisia pitkissä hiuksissa (ainakin Italiassa ja Thaimaassa näkyi), liekö tämä lyhythiuksisuus tietyn virstanpylvään jälkeen joku pohjoismainen juttu……? Toki ymmärrän jos hiukset ovat hyvin ohuet, eivät ne silloin pitkinä näytä välttämättä kovin hyviltä. Muuten asia on jäänyt minulle hiukan mysteeriksi, ja mietityttää varsinkin jos törmää pitkähiuksisempaan vanhempaan naiseen.

    • Joo, samalta hiuslaadulta kuulostaa – laineileva hevosenharja. Ja kyllä, oon ihmetellyt ihan samaa! Moni sanoo, että lyhyt on niin paljon helpompi eikä vanhemmiten jaksa enää viettää niin paljon aikaa peilin äärellä, mutta mulla on kyllä toisinpäin – pitkä tukka on huomattavasti helpompi kuin lyhyt. Sitä ei tarvi erikseen laittaa, vaan se näyttää kelvollisen hyvältä kun vaan pesee ja antaa kuivua.

      • No nimenomaan näin! Itse olen ainakin niin laiska (ts. käytän aikani mieluummin johonkin mielenkiintoisempaan) etten tosiaan jaksaisi joka päivä väkertää hiuksia kuosiin tuntikaipalla, sotkunuttura sen sijaan syntyy noin kymmenessä sekunnissa.

  2. Mun koko elämää voisi luonnehtia jokseenkin pehmeästi tärähtäneeksi, joten arvostan myös kyseisenlaisia kuvia. :•) ♡

  3. Kiitos viimeisestä kappaleesta. Olen kuluneet päivät soimannut itseäni yhden pilalle menneen filmin johdosta, hölmönä kun kuvasin samassa tilanteessa sikamäärin kuvia vaihtamatta asetuksia kertaakaan (koska nehän oli juuri oikein…). Tärähtäneitä ja pimeitä ja aivan kohtuuttoman lämminsävyisiä jokainen kuva, mutta tosiaan! Sellaisiahan ne kohteensakin ovat, ja heidän kanssaan vietetyt hetket. Joo, niin se menee! K I I T O S!

    • KYLLÄ! Ihanaa, että kirjoituksesta oli iloa. Olen varma, että ne kuvat ovat tallentaneet just sen mikä oli tärkeää.

  4. Jos pitäisi veikata, veikkaisin että sun lempisanoja ovat laiska, lihapulla, torkkua ja pehmeä. Noin niinku tätä blogia lukemalla siis ;)

    (ja, ne pehmeät tärähdykset usein ovat elämän tähtihetkiä)

    • Haha! Ehkä ne ovatkin. On niitä kyllä muitakin. Ja samaa mieltä pehmeistä tärähdyksistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.