Ystäväpiirissäni on viime aikoina ollut havaittavissa uusi huolestuttava ilmiö nimeltä aamiaistreffit. Lounaan tai perinteisen afterworkin sijaan halutaankin tavata aamuvarhaisella ennen kuin päivän virallinen ohjelma – mitä se kenenkin kohdalla sitten tarkoittaa – alkaa. Suhtaudun suurella epäilyksellä siihen, että pitäisi lähteä liikkeelle vielä tavallistakin aikaisemmin, mutta myönnetään, että tarpeeksi hyvän aamiaisen äärellä kärttyisyys hellittää ja alkaa ymmärtää mistä on kyse. Siitä, että aamulla kerrankin a) ehtii syödä b) jotain järkevää c) kaikessa rauhassa. Ja kun viimein kolmannen kahvikupin kohdalla herää, ilahtuu kun löytää pöydän toiselta puolelta jonkun tutun tyypin.
Ystäviltä (paitsi ei tietenkään minulta) pitäisi kieltää yli kahden viikon pituiset matkat. Kanerva on ollut reissussa niin kauan, että piti nähdä nämä jo tovi sitten otetut kuvat muistaakseen miltä hän näyttää. TULE JO TAKAISIN! Haltijakoiraakin on jo ikävä.
Johan mainos sen aikoinaan sanoi; hyvä ruoka, parempi mieli. Ite oon käynyt pari kertaa ainakin Fasulla aamiaisella, ja olihan muuten sen luokan kattaus, että nälkää joutui siirtämään seuraavan kerran vasta alkuillasta. Eli allekirjoitan kyllä väittämän, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Vielä kun saisi sen muodostumaan itselleen rutiiniksi ihan kotioloissakin….. Ilmeisesti kolmea kupillista kahvia ei vielä tämänhetkisen tutkimustiedon valossa lasketa kuitenkaan täysipainoiseksi ateriaksi, vai……? :•)
Ooh, se Fazerin aamupala on kyllä huippu! Hmm, MUN mielestä kolme kupillista kahvia on aivan validi ateria, mutta ravintovalmentajaystäväni on tästä muuta mieltä.
Arvasin, että sinulta jos keneltä saan tukea aamiaismääritelmälleni. :•D xx
AINA.
Aamiaistreffit kuulostaa niin idylliseltä! Mutta sitten, kun mietin itseäni konkreettisesti siinä tilanteessa… Ei ehkä mun juttu, mutta toisaalta määkin varmasti alkaisin sen kolmannen kahvikupposen jälkeen heräillä :)
Ainakin kuvasi houkuttelevat kokeilemaan treffejä aamiaisen merkeissä!
Juu, vähän kofeiinia tankkiin niin alkaa kummasti koneisto käynnistyä! x
Niin ihanat heleät kuvat!
Kiitos! x
Ihanat kuvat! <3
Kiinnostaisi tietää kuinka nopea prosessi on kuvien siirtyminen kamerasta julkaisuun – eli toisin sanoen kuinka paljon käytät aikaa kuvien käsittelyyn?
Moro Juulia, anteeksi vastauksen viive! Riippuu ihan kuvista. Joskus siirrän ne kamerasta samantien tietokoneelle ja hutaisen Lightroomissa nopsan peruskäsittelyn, johon kuuluu lähinnä valoisuuden ja kontrastin korjaus, jos tarvis. Silloin kuvat saattavat päätyä kamerasta blogiin alle tunnissa.
Joskus ruuvailen sävyjä ja muita säätöjä pidempään, mutta eniten aikaa vie se, että kuvat löytävät oikean paikkansa blogissa – siihen menee helposti päiviä, viikkoja, jopa kuukausia. Se johtuu siitä, että useimmiten en kuvaa tätä blogia varten, vaan valkkaan blogiin päätyvät kuvat niiden otosten joukosta, jotka olen jokatapauksessa ottanut.
Tori on ihana paikka ❤
Niin on! Harmi, että tuota Samulin aamupalaa ei jatkettu, se oli ihana.