Arjen haasteita

En tiedä onko kyse kevätväsymyksestä vai siitä, että kiihkeän kesänodotuksen ja marraskuuta muistuttavan kelin yhdistelmä on uuvuttanut naisen, mutta aamut ovat olleet viime aikoina vähän vaikeita. Kun sanon “vähän” tarkoitan “erittäin” ja kun sanon “erittäin” käytän sitä salonkikelpoisena synonyymina väkevälle voimasanalle.

2016-04-26-stellaharasek-athome-1

On pakko herätä hyvissä ajoin, koska saattaa kestää puoli tuntia päästä sängystä. Toinen puolituntinen hujahtaa helposti huojuen sohvalla pukeutuneena peittoon. Jos on aivan ehdottoman pakko peseytyä, aamuoperaatioon on pakko varata vielä ylimääräinen puolituntinen, koska suihkussa katoaa ajantajun lisäksi rohkeus tulla kuuman veden alta takaisin kylmään maailmaan.

2016-04-26-stellaharasek-athome-2

Toisina aamuina lähipiirini leikkii kuolemalla ja uhkaa vievänsä peiton päältäni, mutta onneksi ei ole vielä yrittänyt. En millään haluaisi murhata ketään varsinkaan ennen puolta päivää.

Sängyn ulkopuolisen maailman kohtaamista ei ole viime päivinä varsinaisesti auttanut sekään, että on huono hetki kuukaudesta – vatsakrampit, kylmä hiki ja kuvotus. Ei siitä sen enempää. Kyllä te tiedätte. Elämä voisi vaan lähettää “Et ole raskaana!” -onnittelukortin, mutta ei.

2016-04-26-stellaharasek-athome-3

Suorana seurauksena edellisistä a) olen tehnyt suurimman osan töistäni sängystä, koska en halua/voi tulla sieltä pois, ja b) kahvinjuominen on lähtenyt taas lapasesta. Toimiston saa onneksi pystyyn sänkyynkin, mutta olisipa luksusta, kun pystyisi vielä katsomaan ruutua ilman, että alkaa pyörryttää. Tai saisi alas muutakin kuin kofeiinilla kyllästettyjä nesteitä. Ehkä huomenna on se päivä. Sanotaanko, että huomisen on paras olla se päivä. Sitä odotellessa… taidan keitellä vielä vähän kahvia ja syödä illalliseksi kourallisen ibuprofeenia.

42 thoughts on “Arjen haasteita

  1. Se on jännä kun nykyteknologialla kyetään helvetti vaikka mihin mutta silti ei olla keksitty jotain viestisysteemiä keholle. Sais tulla kerran kuussa vaikka joku sellanen pimpom, et ole raskaana -kilahdus jostain selkäytimestä tai munasarjoista IHANMISTÄVAAN kunhan ei tartteis kärvistellä kaiken maailman oksetuksia ja kramppeja ja jatkuvaa ketutusta. Oma erikoisuuteni siihen aikaan kuusta on olla ensin ehkä ihan hyvällä päällä, mutta omilla ajatuksillani saan itseni huonoon moodiin. Sit alan äksyilemään muillekin. Oon varmaan ihanin ihminen maailmassa.

    • Joo, tuttua tuo itsensä lietsominen huonoihin fiiliksiin. Onnistuu alta vartissa ilman mitään ongelmaa!

      • Täällä puolestaan yksi menkkaparkuja; ko. vitsauksen aikaan itkettää kaikki, siis ihan KAIKKI. Viimeksi itkin kun wof:issa joku lauloi en-edes-muista-minkä-biisin, ja minähän siis inhoan koko ohjelmaa! Kertonee jotain siitä kuinka sekaisin ihan omat luomuhormonit voivat pään saada…… :•D Hormonaalisesta ehkäisystä luovuin minäkin noin vuosi sitten, enkä enää halua pumpata kroppaani mitään ylimääräisiä mömmöjä ellei ole ihan pakko.

  2. Kun gynekologinplanttuna aloittelin yksityisvastaanottoa taannoin, pohdin että pieni blogikamppis piristäisi työtilannetta… :D Mutta tässä pikavinkki: Kuukautisvaivoihin löytyy yleensä jokaiselle kortteja tehokkaampi elämäntilanteeseen sopiva ja turvallinen apu. Kannattaa käydä helppoa elämää arvostavalla lääkärillä juttelemassa. Joka kuukausi tuleville menkoille ei ole mitään terveydellistä tarvetta, ellei tietty raskautta toivo.

    • No varmasti piristäisi! Itsehän olen yksityisen sektorin asiakas jo kahdeksatta vuotta – joissakin asioissa vaan haluaa maksaa palvelusta ja siitä, että pääsee vastaanotolle silloin kun haluaa. Että onnea uuteen praktiikkaan!

      Ja kiitos pikavinkistä. Mulla vaihtoehtojen määrää taitaa vähän supistaa se, etten halua enää turvautua mihinkään ylimääräisiin hormoneihin. Mieluummin sit kuitenkin kärsin kivuista ja kuvotuksesta kuin hormonien sivuvaikutuksista.

      • Juuri näin! Ylimääräisiä hormoneita on ihan turha syödä. Tuo “joka kuukausi tuleville menkoille ei ole mitään terveydellistä tarvetta” on ihan suurinta p**aa mitä pitkään aikaan on lukenut. Jos näin olisi, niin luonto olisi varmasti järjestänyt niin, että menkat tulisivat esim. kerran vuodessa.
        En nyt viitsi sanoa enempää vaihtoehtoisista hoitomuodoista, mutta itse olen runsaasti saanut apua näihin asioihin siltä puolelta… kannattaa tutkia vaihtoehtoja ;)

        • Luolien luomunainen ei vuotanut, kun hän oli koko ajan raskaana tai imetti, niin luonto sen järjesti. Ainoa hormonaalinen hoitomuoto ei ole suun kautta otettavat valmisteet, vaan esim. hormonierukka vaikuttaa paikallisesti ja senkin saa pois jos ei se sovi. Ei hormonaalista kuukautisten hoitoa ja/tai ehkäisyä kannata kategorisesti vastustaa saati demonisoida, moni saa jostain menetelmästä avun. Ja sopimatonta hoitoa ei missään nimessä kannata jatkaa. Ehdottomasti jokaisen omaa mielipidettä kunnioitan, mutta myyttejä haluan purkaa. En ole hormonien vaan vaivattoman ja mukavan elämän puolestapuhuja!

          • Ymmärtääkseni hormonikierukka voidaan nykyisin laittaa myös synnyttämättömille naisille. Itse sain sillä aikoinani ehkäisyn lisäksi avun runsaisiin kuukautisiin. Mikä helpotus olikaan kun ei tarvinnut enää rampata vessassa vähän väliä vaan pärjäsi pikkuhousunsuojalla. Samalla PMS-oireet, kuten lamauttava päänsärky, lähes hävisivät. Paino nousi viitisen kiloa, mutta minulle se ei ole ollut ongelma.

  3. Hahaaah! Mahtava postaus. Tätä: “Elämä voisi vaan lähettää “Et ole raskaana!” -onnittelukortin, mutta ei.” oon ite toivonu ahkerasti lyhyen ja ytimekkään meilin muodossa, ois vielä astetta helpompi ja yhellä klikillä muiden puuhien lomassa kuitattu.

    Eiköhän näistä selvitä :)

  4. Feel u!!
    Mut, (dont kill me) mun on pakko olla se “vastarannan kiiski” ;) kun, joka ikinen aamu tunnen olevani elossa.. sitä ei osaa selittää.. se tuntuu vain jotenkin upeelta saada herätä.. :) vaikka, poikani ollessa ihan pikkunen, valvoin noin 3 vuotta putkeen, joten tiedän jotain myös valvomisesta. Uskon, että jollain tasolla tää on mulla sisäsyntyinen tunne. Mutta, toivon että teidän aamut helppaa! Yksi piru on oikeasti myös se, että Joudumme siirtämään tätä kelloa, vaikka se sekoittaa pahasti! Ja, nykyään siitä ei oo ees mitään hyötyä! Voisitkohan sä kirjoittaa siittä? Kun netissä on jo muutaman vuiden pyörinyt adressi sitä vastaan, ja oon allekirjoittanut sen tuhansien muun tavoin, ja, silti ei tapahdu mitään! Eiks ois loogista, että sellainen turha kidutus jätettäisiin täältä Suomesta jo pois? :)

    Ja, sitten vinkki kramppeihin. Suklaan himo viittaa magnesiumin puutokseen. Kahvin kalium verottaa vielä enemmän sitä, saati vuotopäivät. Sitten Efamolin helokkiöljykapselit on tehty taivaassa, koska ekan puoli purkin jälkeen krampit vaimenee! Sekä, taas toitotan sitä Oliiviöljyä, koska se auttaa vain ns raakana otettuna. 1-2 rkl aamulla, (ja, tai illalla).

    • En tapa, sehän on pelkästään ihanaa että sun aamut ovat aivan päinvastaiset! Eikä ne munkaan aamut sentään aina näin vaikeita ole, kesällä varsinkin helpottaa kun jo aamuisin on valoisaa ja (säkällä) lämmintä.

      Hmm, en tiennytkään että on olemassa adressi kesäajan poistamiseksi?

      Kiitos vinkeistä, otan nämä lähempään tarkasteluun.

  5. Oijoi. Sympatiat täältä kohtalotoverilta. Tai no, menkat ehtivät juuri loppua, mutta samalla nousi kuume. Sängystä en pääse siis edelleenkään, mutta nyt saan sentään nukuttua.

    Kahvista muuten sen verran, että sitä ei tohon aikaan kuusta kannattaisi hirveästi juoda, koska kofeiini lisää kramppaamista. Samoin suklaa voi vain pahentaa oloa, vaikka ainakin itselläni juuri sitä (ja tietty sitä kahvia) tekisi mieli. Tsemppiä!

    • Eih. Älä sano noin. Suklaasta voin luopua, mutta kahvi pitää mut hengissä. Uuh kylläpä siellä kans koetellaan – paranemisia!

  6. Mä olen pienentänyt aamukammoa sillä, että herään hieman aikaisemmin. Näin minulla on enemmän aikaa sopeutua siihen, että se prkleen aamu on taas kerran. Saa rauhassa kerätä itsensä kasaan..Ensimmäisen hereilläolotunnin aikana tosin ei kannata pahemmin jututtaa. Onneksi asun nykyään yksin, niin ei ole pelkoa siitäkään : )

    • Siihen tämä on mennyt, että on pakko herätä aiemmin, mutta silti – haastavaa. Ehkä tää tästä, kun mennään lähemmäs kesää.

  7. Olin vääntää itkua aamulla sateessa toimistolle kävellessä (joskus 12 minuutin työmatka on liikaa). Se aika kuusta joo, mutta onko aamun, iltavirkun ihmiskunnan suurimman vitsauksen, pakko olla joka v#### päivä. Yksi varhaisimmista muistoistani liittyy aamuun ja siihen miten on pakko lähteä päiväkotiin. Homma ei ole 30 vuodessa varsinaisesti korjaantunut.

    Kiitos valituskanavan tarjoamisesta, säästyi myös puolison voimavaroja. :)

    • Mä NIIN ymmärrän! Mullakin aamut olivat ns vaikeita myös lapsena. Nyt alan pikkuhiljaa tottua niihin, mutta en vieläkään ole oppinut tykkäämään heräämisestä.

      Eikä työmatka naurattanut tänään meitsiäkään. Saatanan sade ja krampit ja vitutus ja niskaan kaatuva maailma. ETTÄ! Teetä ja sympatiaa meille molemmille xxx

  8. Kaksi vuotta lähes putkeen raskaana olleena kuukautisten hiljattainen paluu – no, se ei tehnyt vaikutusta. En lainkaan muistanut, miten ikävä tämä aika kuusta olikaan. Nyt bonuksena vielä, etteivät ole säännölliset pirulaiset raskauksien jälkeen. Eli koskaan ei voi tietää, milloin niistä saa taas “nauttia”.

    Ja sanotaanko, että taapero ja vauva eivät aamulla ymmärrä jos äiti haluaisi vielä nukkua vähän :) Mutta en halua kuulostaa valittavani, mielelläni minä lapseni hoidan. Kuukautiset sen sijaan – tuo kortti olisi ihan mukava.

    • Perustetaanko adressi sille kuukausittaiselle kortille? Huh, uskon että jälkikasvu ei välttämättä ihan ymmärrä äidin vaikeita aamuja – voimia ja valoa ja paljon kahvia niihin hetkiin! xxx

  9. Voi! Kai lähipiiri muistaa myös helliä ja huolehtia? Tsemppiä, noi on joskus niin kauheita.

  10. Voimia! Liityn itsekin väsymyskiukkuäreiden joukkoon. Tosin, juurihan olin lähes viikon lomalla: nukuin surkeasti, kärsin koti-ikävästä ja selittämättömistä vatsavaivoista, mutta kirjoitin vain kaksi esseetä. Näin kotimatkalle (7 tuntia linja-autossa) iski sopivasti menkat ja migreeni. Mistähän saisi anoa toisen loman heti tähän perään..

  11. Sama vika itselläni. Aina on vaikea päästä sängystä ylös, mutta tiettyyn aikaan kuusta se on ihan mahdotonta. Mahdotonta on myös olla kehittämättä riitaa jo ennen kuin aamukahvi on edes juotu. Pahinta, että en edes itse tajua olevani äreä, ennen kuin toinen on ollut pitkän aikaa hiljaa, koska ei uskalla sanoa mitään. Itselläni auttaa joskus kova lenkki, kun pahimmat krampit on ohi ja juuri niin pitkä kuuma suihku kuin vesivaraajassa riittää vettä. Tsemppiä sinne! Ps. Kannatan myös lämpimästi tuota kortti ideaa.

    • Oh dear… ymmärrän. Musta ei ilmeisesti tule kiukkuista, vaan monilla muilla – varmasti yhtä hurmaavilla – tavoilla vaikea. Toivottavasti olen kuukauden muina päivinä senkin edestä helppo ja kiva.

Leave a Reply

Your email address will not be published.