Viimeisenä päivänä Lontoossa luuhasin läppärin kanssa Camdenin kahviloissa. Yrittäjän vapautta on, että voi matkustaa milloin vaan, yrittäjän velvollisuutta se, että töitä tehdään myös tien päällä. Ei se haittaa. Toimisto mahtuu Tori-kassiin, sen saa sekunnissa pystyyn minkä tahansa kahvilan nurkkaan, junaan tai lentokenttäkuppilaan. Sähköpostit kulkevat, blogi päivittyy, muistikortit saa purettua ja kuvat käsiteltyä. Kuulokkeet korvissa on helppo upota omiin maailmoihinsa vaikka lentokoneessa.
Kahvilan seiniin on ripustettu vanhoja hääkuvia. Pelkät kuvat erilaisissa kehyksissä, ei nimiä eikä tarinoita kuvien takaa – ne voi kuvitella itse. Tykkään kalusteistakin, kuluneita puupintoja ja lysähtäneitä sohvia. Valtavakokoinen kattoikkuna valaisee vanhaa tiiliseinää.
Tuon monta vuotta palvelleen Samujin kassin kantokyky on uskomaton. Siinä (tai sen mustassa kaksosessa) kulkee joka päivä mukana sekopäinen määrä tekniikkaa tietokoneesta ulkoisiin kovalevyihin, kameroihin, linsseihin ja kaikkien laitteiden latureihin, eikä se osoita minkäänlaisia merkkejä taipumisesta taakkansa alla. Jollain taikatempulla se vielä tasapainottaa kuorman niin, ettei kassi paina pahasti olalla, vaikka maasta nostaessa tuntuu siltä, että sinne on pakattu saunankiuas. En käy kyselemään miten, kiitän vaan jumalia kassista, joka pysyy tässä kyydissä.
Kuvat ovat kivasta kuppilasta Parkway’n varrelta, Himmu suositteli ja minä uskon aina kaiken mitä hän sanoo. Kuuma kahvi, ilmainen wifi ja vastapaistettu skonssi aamiaiseksi, en keksi mitä muuta olisin voinut kaivata. Paitsi ehkä vielä muutaman matkapäivän lisää.
Kuvat minusta Himmu
Hei mikä tuo huivi on? Nätti ku mikä.
Huivi on kämppiksen kirppiskasasta pelastettu, jostain ulkomailta tuotu, alkuperästä ei sen enempää tietoa.
faktaa nahkatakista, kiitos!
Merkki on IRO, ostopaikka Gaudete, hankittu monta vuotta sitten. Jokaisesta merkin mallistosta yleensä löytyy joku vastaavanlainen perusrotsi, joten Gaudetesta voi kokeilla onneaan xx
Haaveilen samasta laukusta ja samalla mietin että koska se tyhjänä jo painaa jonkun verran niin mites kun kaikki “tarvittava” on sisällä? Keikkuuko olalla vai pitääkö roikottaa kädessä? Ihanat kuvat,kiitos!
Hmm, ei se kyllä kovin painava musta ole tyhjänä, vai onko näkökulmani vääristynyt samaa tahtia oikean olkapääni kanssa? :D
Nämä sun työjutut on tosi kiinnostavia, mutta olisi ihana kuulla enemmän siitä mitä teet ja miten oot siihen päätynyt? Mageet noi sun risufarkut muuten.
Kiva kuulla, että kiinnostaa. Työjuttuja on toivottu tosi paljon, joten koitan ottaa näitä työn alle (hehe) lähiaikoina.
“Yrittäjän vapautta on, että voi matkustaa milloin vaan, yrittäjän velvollisuutta se, että töitä tehdään myös tien päällä.” – ihanasti sanottu, samaa oon kelaillu myös ite!
Näinhän se on! x